Oma seksielämäni alkoi vajaa kymmenen vuotta sitten ensimmäisen poikaystävän myötä. Se ensimmäinen parisuhde kesti useamman vuoden, jolloin seksiä sain säännöllisesti vähintään kerran kuussa (etäsuhteesta huolimatta). Suhteeni lopullisesti päätyttyä ensimmäisen poikaystävän kanssa tapasin muutaman kuukauden päästä miehen, johon ihastuin nopeasti ja jonka kanssa seurustelin pitemmän aikaa. Seksiä en siis ole harrastanut kuin niiden kahden miehen kanssa.
Nyt olen ensimäistä kertaa elämässäni kunnolla sinkkuna, siis en ole etsinyt mahdollista kumppania tai edes suuremmalti toivonutkaan sellaista. Viimeisestä seksikerrasta on jo useampi kuukausi. Vaikka toki olen tyydyttänyt itseäni, olen hiljalleen alkanut huomaamaan, kuinka kaipaan seksiä. Jokseenkin ihanaa ja jokseenkin järkyttävää, koska parisuhteessa kuvittelin, ettei seksi ole niin tärkeää mulle. Yhden yön juttuja tai mitään kevyitä seksivirityksiä en kaipaa.
Omalla tavallani haluaisin niin kovasti oikean parisuhteen, hyvään parisuhteeseen läheisyyttä ja intohimoa. Sydän on kuitenkin täynnä pelkoa ja epäilystä, löytyykö mun kohtuullisen hyvää kumppania koskaan, kun en ole mikään hemaiseva missikandidaatti tai sosiaalinen baariperhonen.
Mietinkin, hellittääkö tämä ikävä toisen ihmisen läheisyyteen ja tämä rakkauden nälkä ajan kanssa tai turtuuko tähän kaipuuseen edes. Miten helpottaa omaa oloaan kuin omalla kädellä, kun kaipaa niin kovasti intohimoisia suudelmia, pitkiä halauksiakin ja niitä merkityksellisiä hyväilyjä, eikä niitä voi itse itselleen tarjoilla?
Nyt olen ensimäistä kertaa elämässäni kunnolla sinkkuna, siis en ole etsinyt mahdollista kumppania tai edes suuremmalti toivonutkaan sellaista. Viimeisestä seksikerrasta on jo useampi kuukausi. Vaikka toki olen tyydyttänyt itseäni, olen hiljalleen alkanut huomaamaan, kuinka kaipaan seksiä. Jokseenkin ihanaa ja jokseenkin järkyttävää, koska parisuhteessa kuvittelin, ettei seksi ole niin tärkeää mulle. Yhden yön juttuja tai mitään kevyitä seksivirityksiä en kaipaa.
Omalla tavallani haluaisin niin kovasti oikean parisuhteen, hyvään parisuhteeseen läheisyyttä ja intohimoa. Sydän on kuitenkin täynnä pelkoa ja epäilystä, löytyykö mun kohtuullisen hyvää kumppania koskaan, kun en ole mikään hemaiseva missikandidaatti tai sosiaalinen baariperhonen.
Mietinkin, hellittääkö tämä ikävä toisen ihmisen läheisyyteen ja tämä rakkauden nälkä ajan kanssa tai turtuuko tähän kaipuuseen edes. Miten helpottaa omaa oloaan kuin omalla kädellä, kun kaipaa niin kovasti intohimoisia suudelmia, pitkiä halauksiakin ja niitä merkityksellisiä hyväilyjä, eikä niitä voi itse itselleen tarjoilla?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Mihin helkkariin nyky nuori nainen tarvitsee haisevaa,örveltävää ja perässä roikkuvaa "miestä"????. Ei ainakaan suvunjatkamiseen. Pikaisella spermpankilla pistäyminen ajaa saman asian siististi ja paikkoja sotkematta. Myös oman lapsen geenit ja sukupuolen voi valita. Ja mikä parasta saa kasvattaa lapsesta mieleisensä.
Sinunkin vanhempasi olisivat saaneet käyttää jotakin ehkäisyä...Vai poikkesiko äitisi siellä pankissa? Jäi sitten ne geenit katsomatta ja tutkimatta. Harmi sinänsä...