asperger vai tavis (eli assi vai nentti)

Luin vähän aikaa sitten tästä aspergerin syndroomasta ja monet piirteistä tuntuivat täsmäävän minuun..
Mistä nyt sitten tiedän olenko ns. assi vai olenko vain täysin tavallinen, erittäin introvertti eli sisäänpäin suuntautunut ihminen, jolle sosiaaliset tilanteet vain tuottavat vaikeuksia ja ovat epämiellyttäviä?

Minua pidetään usein ujona, vaikka itse koen että hiljaisuuteni johtuu vain siitä, etten osaa small talkia enkä ryhmäkeskustelussa tiedä missä välissä saisin puheenvuoron. Usein päädynkin keskustelutilanteessa vain töksäyttämään jotain mikä ei liity lainkaan aiheeseen ja sotken muiden keskustelun. En myöskään osaa puhua muusta kuin ns. faktatiedosta tai jostain asiasta mistä tiedän paljon. Joskus alan selittämään jotain asiaa jonka olen hiljattain keksinyt, ja jota muut pitävät outona.

Lapsuudessa en muista että minulla olisi ollu tyypillisiä assi-piirteitä, eli olisin tiennyt valtavasti jostain jotain tai olisin ollut aikuismainen. Olin matemaattisesti luokkani lahjakkain, mutta en mikään nero kuitenkaan.

Loppujen lopuksi se, olenko assi vai en, ei ole niin ratkaisevaa, sillä ilman diagnoosiakin minusta tuntuu että olen vihdoin löytänyt itseni ja uskallan olla mitä olen. En ota paineita siitä etten käy sossimassa jne.
71235
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 7

Vanhimmat

Et maininnut että sulla on pakollisia rutiineja ja että sulla olisi vahvoja kiinnostuksen kohteita, joista haalit pakkomaisesti tietoa. Etkä puhunut astiyliherkkyyksistä mitään.
Noita kahta ensimmäistä melkein täytys olla. Suurella osalla myös on noita aistiyliherkkyyksiä.
Veikkaan että olet vain luonteeltasi varautunut mutta nentti.

Onko sulla muista neurologisista poikkeavuuksista oireita? Sattaa olla myös että olet mun tapaan "sekasikiö" jolla on oireita eri diagnoosien alta.

Äänestä

Jos elämä sujuu etkä ole ympäristössäsi aiheuttanut ylenmäärin hämmennystä, niin tuskin sinulla syndroomaa on. Piirteitä kaikenlaisista jutuista on meissä kaikissa, ihan sama mitä kuvausta lukee, niin jotain tuttua siitä löytyy.
Toisaalta on ihan sama vaikka oisitkin assi, jos kerran pärjäät ja pystyt elämään mieleistäsi elämää. As on ongelma vain, jos se tekee elämän ylettömän vaikeaksi, muuten se on vain osa ihmisen persoonaa. Ei ole väärin olla erilainen.

Äänestä

nuo pari viimeistä lausetta ovat kertovat sen tärkeimmän. Olet oivaltanut ettet tarvitse välttämättä virallista diagnoosia vaan voit elää oman persoonasi kanssa. Valta-osalla ei ole diagnoosia, mutta ovat pärjänneet elämässä ilman sitä. Suomessa on n 50 000 assia ja vain murto-osalla on dg. Elämä opettaa eteenpäin ja kun tietää omat vahvuutensa ja heikkoutensa pärjää ja oppii jopa luovimaan elämän karikoissa.

Äänestä

upp

Äänestä

Nyt on selvinnyt, että autismi on kansantauti. Sitä on meillä useimmilla. Myös monet suurmiehistämme ovat olleet autisteja, vaikka seikka on pyritty salaamaan, koska autismia pidettiin aiemmin hulluutena.

Sibelius salasi sisarensa hulluutta ja lapsensa tautia. Sisar jopa retusoitiin pois samasta kuvasta Jannen Kanssa, vaikkka oli toiminut Jannen musiikin opettajana. Myös Sibeliukselta itseltään löytyy vahvoja autismin piirteitä.

Äänestä

Voimpa todistaa, että isokin saa nykyään autismi-diagnoosin vaikka itseasiassa puyysin kyllä aspergeria

Äänestä

Suomi on maailman autistisin kansakunta.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


ddgsdgsdg kirjoitti:

Luin vähän aikaa sitten tästä aspergerin syndroomasta ja monet piirteistä tuntuivat täsmäävän minuun..
Mistä nyt sitten tiedän olenko ns. assi vai olenko vain täysin tavallinen, erittäin introvertti eli sisäänpäin suuntautunut ihminen, jolle sosiaaliset tilanteet vain tuottavat vaikeuksia ja ovat epämiellyttäviä?

Minua pidetään usein ujona, vaikka itse koen että hiljaisuuteni johtuu vain siitä, etten osaa small talkia enkä ryhmäkeskustelussa tiedä missä välissä saisin puheenvuoron. Usein päädynkin keskustelutilanteessa vain töksäyttämään jotain mikä ei liity lainkaan aiheeseen ja sotken muiden keskustelun. En myöskään osaa puhua muusta kuin ns. faktatiedosta tai jostain asiasta mistä tiedän paljon. Joskus alan selittämään jotain asiaa jonka olen hiljattain keksinyt, ja jota muut pitävät outona.

Lapsuudessa en muista että minulla olisi ollu tyypillisiä assi-piirteitä, eli olisin tiennyt valtavasti jostain jotain tai olisin ollut aikuismainen. Olin matemaattisesti luokkani lahjakkain, mutta en mikään nero kuitenkaan.

Loppujen lopuksi se, olenko assi vai en, ei ole niin ratkaisevaa, sillä ilman diagnoosiakin minusta tuntuu että olen vihdoin löytänyt itseni ja uskallan olla mitä olen. En ota paineita siitä etten käy sossimassa jne.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu