Iski toissa yönä kuin salama kirkkaalta taivaalta. Heräsin kylmään koko keho täristen. Sitä kesti aikansa kunnes olin jo hiestä märkänä. Tuota jatkuvaa hikoilua kesti lähes kaksi vuorokautta. Nuhaa ei ollut, kovia yskänpuuskia riitti, joiden johdosta vatsalihakseni ovat nyt todella kipeät. Ohimoita särki, koko pää oli kuin Haminan kaupunki, jopa silmät olivat kivusta arat. Nestettä nautin paljon, jonka sitten hikoilin pois. Yhden ainoan voileivän söin koko aikana. Sikarillekaan en pysynyt sängystä nousemaan. Ihan hyvä kun olin jo päättänyt tupruttelun lopetaa lähiaikoina. Jotain hyvää tässäkin sairastelussa.
Mitäkö tekemistä tällä tautikertomuksellani on petankki-palstaa silmällä pitäen. No se, etten ole pystynyt kahteen vuorokauteen suorittamaan kylmäharjoittelua tulevan kesän petankki koitoksia ajatellen.
Mitäkö tekemistä tällä tautikertomuksellani on petankki-palstaa silmällä pitäen. No se, etten ole pystynyt kahteen vuorokauteen suorittamaan kylmäharjoittelua tulevan kesän petankki koitoksia ajatellen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kiva kun valoit rohkeutta muhun. Just tollaset on munkin tuntemukset ollu. Mua pelotti ihan hirveesti mä kuolen. Välillä se jotten kuolekaan:) Kiitti avusta.
Muakin harmitti eniten se ku jäi petankki harjoutukset telemättä.
No voi kauheeta mikä tauti. Aina näitä säälin ruikuttajia riittää sotkemassa asiallista keskustelupalstaa. Eikö sulle riittänyt se kun sait äitisi kainalossa sairastaa, pitikö tänne vielä tulla itkemään.
Eikö sinussa ole hitustakaan inhimillisyyttä. Oliko lapsuutesi onneton ja rakkaudeton, vaiko elämän kokemukset sinut katkeroittivat. Seuraahan päivittäisiä tapahtumia Libyassa, huomaat kuinka loppupeleissä sinun ja esikuvasi kaltaisille tulee käymään.
http://www.youtube.com/watch?v=dRmNGp59bIY