Paljonko pitkällä aikavälillä on saanut pankista talletukselle vuosikorkoa. Kiinnosta tietää paljonko suurinpiirtein on tullut ostovoimatappiota kun on tallettanut rahat pankkiin.
Inflaatio oli 1900-luvun ajan 6 prosenttia vuodessa ja talletuskorko mikä?.
Inflaatio oli 1900-luvun ajan 6 prosenttia vuodessa ja talletuskorko mikä?.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Riippuu talletusten ajoituksista sekä siitä, mille ajalle on talletuksen tehnyt. Jos tekee yön yli talletuksen, saa nytkin noin prosentin koron. Reilun vuoden mittaisille talletuksille voi nyt saada noin 2 prosentin koron ja yli neljän vuoden määräaikaistalletuksille voi saada tällä hetkellä noin 4 prosentin koron.
Jos esim. lama-aikana inflaation laukatessa ja korkojen ollessa korkealla onnistui tekemään pitkäaikaistalletukset korkeilla koroilla, saattoi saada huomattavastikin inflaatiota paremmat tuotot pitkälle ajalle. Jos taas on erehtynyt pitämään rahojaan jollain yön yli -käyttelytilillä prosentin korolla koko 1900-luvun, on jäänyt korkotuotot kyllä todella alhaisiksi.
Eli jos teki vaikkapa 1990-luvun alussa esim. 14 prosentin korolla määräaikaistalletuksen 10 tai 15 vuodeksi, sai nauttia korkeasta korkotasosta varsin pitkään, ja kokonaistuotoksi muodostui varsin mukava. Mutta harva sellaista tajusi tehdä. 3 ja 5 vuoden talletuksia tehtiin enemmän.
Vanhoja korkotasoja voi katsella täältä:
http://www.suomenpankki.fi/fi/julkaisut/selvitykset_ja_raportit/yleistajuiset_selvitykset/Documents/A115.pdf
Oli aikanaan myös valiton obligaatioita, joiden pääoma oli inflaatiosuojattu. Lisäksi oli kiinteä korko. Samaan aikaan oli normaaleja obligaatioita, joilla oli korkempi kiinteä korko. Oli pystyttävä arvioimaan, kumpi oli edullisempi eli mitä inflaatio oli. Obligaatiokorot olivat verovapaita.
Ylensäkin kannattaa muistaa, että inflaatio oli ennen euroaikaa välillä jopa lähes 20 % vuodessa. Tähän eivät mitkään korot pysyneet. Devalvoinnit edesauttoivat inflaatiota. Onneksi euroalueella ei devalvaatio ole enää mahdollista. Devalvoinnit vaikuttivat paljon talletusten reaaliarvojen laskuun.
Sodan jälkeen oli myös pankkien indeksitalletuksia, joissa pääoma oli inflaatiolta osittain tai kokonaan suojattu, ja tietysti myös vastaavanlaisia lainoja. Näistä aiheutui pitkän päälle sellainen sotku, että indeksiehto kiellettiin muistaakseni 60-luvun lopussa.
"Devalvoinnit edesauttoivat inflaatiota. Onneksi euroalueella ei devalvaatio ole enää mahdollista."
Kyllä se on euroaikanakin mahdollista. Ei tarvitse kuin euroopan keskuspankin (EKP:n) kertoa, että rahanpainokone alkaa laulamaan ensi kuusta lähtien tupla- tai triplavauhtia (joko fyysisesti rahaa painaen tai sitä keskuspankin keinoin muuten tileille yhtäkkiä huomattavasti lisää luoden), niin euron arvo tippuu reippaasti suhteessa muihin valuuttoihin. Sitä vartenhan keskuspankit mm. juuri ovat, että ne säätelevät tarvittaessa valuutan arvoa suhteessa muihin valuuttoihin.
Jonkinlaista devalvointiahan tietysti tuokin on. Ei kuitenkaan sellaista kuin markka-aikaan, jolloin hallitus ja Suomen pankki saattoivat odottamatta ilmoittaa jonakin aamuna, että nyt markan ulkoinen kurssi on pudonnut vaikka 30 %. Tällöinhän kurssit määräsi Suomen pankki.Näillä toimenpiteillä tietysti saatiin valtava etu vientiteollisuudelle, mutta maksajiksi joutuivat sitten kaikki joilla oli sidoksia suoraan markaan esimerkiksi talletuksina, koska seurauksena oli ennen pitkää voimakas inflaatio.
Loppuvuonna 2008 euron ja USA:n dollarin välinen kurssi tippui muutamassa kuukaudessa 1,6:sta jopa alle 1,25:n. Pudotusta oli noin 30 prosenttia parissa kuukaudessa. Kurssimuutosten taustalla oli monia syitä. Mutta keskeisenä muutosten taustasyynä olivat mm. keskuspankkien tekemät korkopäätökset. Sama lopputulos siinä oli kuin markka-ajan devalvoinneissa.
aina on tullut tappiota, sillä inflaatiolaskenta ei huomioi kaikkea ja koriakin pn muutettu jatta siinä olisi enemmmän halpeneviua tuotteita
joo, olihan niitä OP ja valtion 3 vuoden oblikaatioita/debertuunilainoja vai mikä oli nimi, korko 13 % ja 6 kk tilille sai helpolla 16 % ja 3 kk 20 %,