Olen oman onneni nojassa tämän rakkauden suhteen. Kuka keksi rakkauden? Tässä tapauksessa ei varmaan Kaija Koo.
Oli syksy 2009 kun ihastuin nettituttuun, joka asuu tasan 158,4 kilometrin päässä minusta, se on raastavaa, matka ei ole pitkä, mutta silti on. Olen viisitoista, olen viisitoista vuotias tyttö jolla on huonot mahdollisuudet päästä tuon ihanaisen pojan luokse.
Viime kesänä näin hänet ensimmäisen kerran. Muistan sen päivän koko elämäni ajan, tunsin polttavaa tunnetta, tiesin, että tuo poika on se, jota olen aina etsinyt. Ne, jotka ei ole sitä tunnetta vielä tunteneet, voin sanoa, että se tunne on varma eikä yhtään epäröivä, heikostakin ihmisestä tulee silloin itsevarma.
Näimme kesän aikana kaksi kertaa. Tai itseasiassa aika monta kertaa, juoksin harrastuksen perässä hänen kotipaikkakunnalleen leirille ja näimme sielä, sekä sitten yhdellä festarilla.
Sen kesän jälkeen en ole miettinyt kuin tätä samaista poikaa. En kertakaikkiaan pysty päästämään häntä enään pois sydämmestäni. Hän tietää, että rakastan häntä ja tunteemme kohtaavat, mutta - tämä piinaava välimatka. Kaikista eniten mieleni laittaa surulliseksi, kun olen tunnevammainen, kerran kunnolla jätetty ja sydämmeni särkyi silloin. Olen vuoden kulkenut erakkona, enkä ole päästänyt ketään lähelleni, en halua päästää, mutta haluan vain tämän pojan. Tämä poika on seurustellut kaksi kertaa sen aikana kun olemme tunteneet. Ensimmäinen suhde oli juuri alkanut ennenkuin tutustuimme, se loppui aikanaan, ja seuraava alkoi tämän vuoden alussa, joka on nyt taas loppunut.
En tiedä mitä voin tehdä. Poika vihjaa, ettei suhteesta tulisi mitään, kun välimatka on tälläinen. Mutta minä en ole luovuttaja, voin odottaa. En ole ikinä ollut näin varma, olen heikko ihminen joka on saanut kokea elämänsä aikana kaikenlaista, ja ensimmäistä kertaa elämässäni voisin huutaa koko maailmalle rakastavani ja olevani itsevarma. Siksi olen päättänyt odottaa. Vaikka se loppujenlopuksi olisi turhaa, en ole harmissani, koska tietäisin silloin odottavani jotain, joka on ollut minulle tärkeää.
Saako selityksistäni mitään selvää? Kertokaa mielipiteitä tästä, haluaisin kovasti tietää mitä mieltä te muut olette.
Oli syksy 2009 kun ihastuin nettituttuun, joka asuu tasan 158,4 kilometrin päässä minusta, se on raastavaa, matka ei ole pitkä, mutta silti on. Olen viisitoista, olen viisitoista vuotias tyttö jolla on huonot mahdollisuudet päästä tuon ihanaisen pojan luokse.
Viime kesänä näin hänet ensimmäisen kerran. Muistan sen päivän koko elämäni ajan, tunsin polttavaa tunnetta, tiesin, että tuo poika on se, jota olen aina etsinyt. Ne, jotka ei ole sitä tunnetta vielä tunteneet, voin sanoa, että se tunne on varma eikä yhtään epäröivä, heikostakin ihmisestä tulee silloin itsevarma.
Näimme kesän aikana kaksi kertaa. Tai itseasiassa aika monta kertaa, juoksin harrastuksen perässä hänen kotipaikkakunnalleen leirille ja näimme sielä, sekä sitten yhdellä festarilla.
Sen kesän jälkeen en ole miettinyt kuin tätä samaista poikaa. En kertakaikkiaan pysty päästämään häntä enään pois sydämmestäni. Hän tietää, että rakastan häntä ja tunteemme kohtaavat, mutta - tämä piinaava välimatka. Kaikista eniten mieleni laittaa surulliseksi, kun olen tunnevammainen, kerran kunnolla jätetty ja sydämmeni särkyi silloin. Olen vuoden kulkenut erakkona, enkä ole päästänyt ketään lähelleni, en halua päästää, mutta haluan vain tämän pojan. Tämä poika on seurustellut kaksi kertaa sen aikana kun olemme tunteneet. Ensimmäinen suhde oli juuri alkanut ennenkuin tutustuimme, se loppui aikanaan, ja seuraava alkoi tämän vuoden alussa, joka on nyt taas loppunut.
En tiedä mitä voin tehdä. Poika vihjaa, ettei suhteesta tulisi mitään, kun välimatka on tälläinen. Mutta minä en ole luovuttaja, voin odottaa. En ole ikinä ollut näin varma, olen heikko ihminen joka on saanut kokea elämänsä aikana kaikenlaista, ja ensimmäistä kertaa elämässäni voisin huutaa koko maailmalle rakastavani ja olevani itsevarma. Siksi olen päättänyt odottaa. Vaikka se loppujenlopuksi olisi turhaa, en ole harmissani, koska tietäisin silloin odottavani jotain, joka on ollut minulle tärkeää.
Saako selityksistäni mitään selvää? Kertokaa mielipiteitä tästä, haluaisin kovasti tietää mitä mieltä te muut olette.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Mene hoitoon, esiinnyt nuorena eksyneenä ihmisenä joka täysin tuomittua.
Varoitan nyt sinua.
Oculus Dei!
Mulla on 760km välimatkaa ihastukseen... >_< Tietää paljon junailua... :)
minulla aikalailla sama juttu n.150km matkaa mutta kyllä suhde säilyy jos oikeasti "rakastaa".ja nähdään silloin tällöin ja tulevaisuudessa enemmän ehkää ;DD.
Välimatka lähentää :)
Hanki oikea poikaystävä paikkakunnaltasi. Nettiseurustelu on säälittävää
Olet jotain about 50+ Ei Hyvää päivää 😂😂😂😂