Olen kuullut että jokaiselle on oma ajatuksensa siitä, mikä meitä odottaa kuoleman jälkeen. Joitakin uskovia odottaa se se taivas, mikä on onnela. Joittekin meitä odottaa sen vastakohta eli loputon tuska ja kauhu.
Millaiseksi kuvittelet tuon taivaan?
Olen saanut monta erilaista selitystä.
1 Taivas on sitä että me ruumiillisina ihmisinä nousemme kuolleista (siis ne pelastetut) ja saamme asua täällä maan päällä. Muut syntiset ovat otettu pois ja täällä meille koittaa rauhan aika ja se paratiisi, minkä Jumala jo aikojen alussa meille halusikin.
2 Taivas on jossain muualla kuin maapallolla mutta siitä huolimatta me olemme ihan fyysisiä ihmisiä. Meiltä on poistettu kaikki fyysisyyteen liittyvät ongelmat, eli jollain tavalla emme ole kuitenkaan fyysisiä, sillä emme vanhene emmekä ”happane”.
3 Taivas on jotain, mistä emme oikein vielä tiedä mitä se on. Siellä ei kuitenkaan ole tätä lihallista ruumista, vaan sielu. Meitä vain ympäröi ääretön rakkaus, ja olemme persoonia kaikesta huolimatta.
’
1 Oma kritiikkini koskee etenkin tuota lihallista taivasta. Se vain tuntuu ahdistavalta. Miten voi olla fyysinen olento, jos ei syö – niin ei ulosta. ei silloin tarvitse tai edes voi syödä mitään. Hikoillaanko me, jos ei elintoimintojakaan ole?
Kuinka joku eläin voi syödä ruohoa, jos sen elimistö ei siedä koko ruokaa (voi susi, leijona ja hai parat!)? Eikö ruohikko joudu erittäin epäekologiseen tilaan, kun sitä rasitetaan yllin kyllin? (Muuten eikö tässä taivaskuvassa ole vahva vegetarismin ajatus!)
Onko jokainen siinä kehityksen vaiheessa, missä kuoli? Taivas on siis täynnä vanhuksia. Siellä ei synnytä, joten tietyt elintoiminnot eivät toimi. Toisaalta hieno, jos kuukautisvaivoja ei ole (tai eläimillä kiima aikoja). Vähän hölmöä että fyysistä ilokaan ei ole – ainakaan seksin muodossa. Muistellaan menneitä ja kuleksitaan muuten vain.
Mitä me oikeastaan teemme tuossa taivaassa? Kuljemme helvettiin tuomittujen kämpissä ja välillä palvomme Jumalaa? Iloistemme siitä että niin moni joutui helvettiin ja ikuisiin kärsimyksiin!
2 Mitä me teemme niillä fyysisillä kropillamme, jos meidän ei tarvitse syödä eikä juoda? Emme kaipaa hellyyttä emmekä kai niitä ”irstailuja” eli seksiä. Mitäpä sille rakkaalle tai aviopuolisolle sanoisimme? Entä jos ne läheiset eivät olleetkaan niin mukavia, niin jatkuuko suhteiden spekulointi sielläkin – kunnes osaamme antaa anteeksi toisillemme?
Mitä me sitten siellä touhuamme? Jatketaanko tätä hullua menoa kuten maan päällä? Vai olisiko vaihtoehto se, että voisimme elääkin elämälle tasapainoista elämää – ekologisesti kestävää vaihtoehtoa jossa ei olisi teknologiaa eikä kaupunkeja?
3 Meillä ei olekaan mitään fyysistä ruumista, vaan olemme jotain mitä emme nyt vain osaa käsittää? Osa jotain suurempaa kokonaisuutta missä ei ole enää näitä järjen esteitä eikä tarvetta ajatella mitään ahdasta tai rajoittunutta kokonaisuutta?
Kun miettii sitä kuka oikeastaan tarvitsee helvettiä, ei voi välttyä siltä ajatukselta ett se on meidän ihmisten kateuden ja katkeruuden tuotosta. Kuinka se lohduttaa meitä kun joku ei tottelekaan meidän käsitystämme tai mitä me tahdomme Raamatun kertovan Jumalan tahdosta. Me emme voi sietää ajatusta siitä, että Jumala voisi rakastaa heitä, jotka ovat tuhmia. Kuten emme voi ymmärtää sisaruksiamme siitä, miksi äiti tai isä rakasti heitä, eikä meitä jotka olimme niin kilttejä!
Ateistit muuten aivan aiheesta kritisoivat juuri näitä käsityksiä. Termi ”mielihyväjumala” tulee juuri tästä. Me toivomme kiitosta ja palkintoa siitä kuinka kilttejä me olimme, kuinka pyrimme pitämään Hänen käskynsä sekä käyttäytymään ”oikein”. Samoin saamme hyvitystä siitä, kun muut tekivät väärin eivätkä uskoneet ja tehneet niin kuin olisi pitänyt, heitä rangaistaan helvetillä. Se on palkinto niille, jotka olivat ”kilttejä”!
Eli onko tällainen usko enemmän sitä että haemme sitä omaa nautintoa vai sitä, että olemme vain niin pahoja, ettemme voi sietää sitä, että Jumalan rakkaus voi olla omaamme enemmän?
Niin, minkälaisen taivaan te haluatte?
Millaiseksi kuvittelet tuon taivaan?
Olen saanut monta erilaista selitystä.
1 Taivas on sitä että me ruumiillisina ihmisinä nousemme kuolleista (siis ne pelastetut) ja saamme asua täällä maan päällä. Muut syntiset ovat otettu pois ja täällä meille koittaa rauhan aika ja se paratiisi, minkä Jumala jo aikojen alussa meille halusikin.
2 Taivas on jossain muualla kuin maapallolla mutta siitä huolimatta me olemme ihan fyysisiä ihmisiä. Meiltä on poistettu kaikki fyysisyyteen liittyvät ongelmat, eli jollain tavalla emme ole kuitenkaan fyysisiä, sillä emme vanhene emmekä ”happane”.
3 Taivas on jotain, mistä emme oikein vielä tiedä mitä se on. Siellä ei kuitenkaan ole tätä lihallista ruumista, vaan sielu. Meitä vain ympäröi ääretön rakkaus, ja olemme persoonia kaikesta huolimatta.
’
1 Oma kritiikkini koskee etenkin tuota lihallista taivasta. Se vain tuntuu ahdistavalta. Miten voi olla fyysinen olento, jos ei syö – niin ei ulosta. ei silloin tarvitse tai edes voi syödä mitään. Hikoillaanko me, jos ei elintoimintojakaan ole?
Kuinka joku eläin voi syödä ruohoa, jos sen elimistö ei siedä koko ruokaa (voi susi, leijona ja hai parat!)? Eikö ruohikko joudu erittäin epäekologiseen tilaan, kun sitä rasitetaan yllin kyllin? (Muuten eikö tässä taivaskuvassa ole vahva vegetarismin ajatus!)
Onko jokainen siinä kehityksen vaiheessa, missä kuoli? Taivas on siis täynnä vanhuksia. Siellä ei synnytä, joten tietyt elintoiminnot eivät toimi. Toisaalta hieno, jos kuukautisvaivoja ei ole (tai eläimillä kiima aikoja). Vähän hölmöä että fyysistä ilokaan ei ole – ainakaan seksin muodossa. Muistellaan menneitä ja kuleksitaan muuten vain.
Mitä me oikeastaan teemme tuossa taivaassa? Kuljemme helvettiin tuomittujen kämpissä ja välillä palvomme Jumalaa? Iloistemme siitä että niin moni joutui helvettiin ja ikuisiin kärsimyksiin!
2 Mitä me teemme niillä fyysisillä kropillamme, jos meidän ei tarvitse syödä eikä juoda? Emme kaipaa hellyyttä emmekä kai niitä ”irstailuja” eli seksiä. Mitäpä sille rakkaalle tai aviopuolisolle sanoisimme? Entä jos ne läheiset eivät olleetkaan niin mukavia, niin jatkuuko suhteiden spekulointi sielläkin – kunnes osaamme antaa anteeksi toisillemme?
Mitä me sitten siellä touhuamme? Jatketaanko tätä hullua menoa kuten maan päällä? Vai olisiko vaihtoehto se, että voisimme elääkin elämälle tasapainoista elämää – ekologisesti kestävää vaihtoehtoa jossa ei olisi teknologiaa eikä kaupunkeja?
3 Meillä ei olekaan mitään fyysistä ruumista, vaan olemme jotain mitä emme nyt vain osaa käsittää? Osa jotain suurempaa kokonaisuutta missä ei ole enää näitä järjen esteitä eikä tarvetta ajatella mitään ahdasta tai rajoittunutta kokonaisuutta?
Kun miettii sitä kuka oikeastaan tarvitsee helvettiä, ei voi välttyä siltä ajatukselta ett se on meidän ihmisten kateuden ja katkeruuden tuotosta. Kuinka se lohduttaa meitä kun joku ei tottelekaan meidän käsitystämme tai mitä me tahdomme Raamatun kertovan Jumalan tahdosta. Me emme voi sietää ajatusta siitä, että Jumala voisi rakastaa heitä, jotka ovat tuhmia. Kuten emme voi ymmärtää sisaruksiamme siitä, miksi äiti tai isä rakasti heitä, eikä meitä jotka olimme niin kilttejä!
Ateistit muuten aivan aiheesta kritisoivat juuri näitä käsityksiä. Termi ”mielihyväjumala” tulee juuri tästä. Me toivomme kiitosta ja palkintoa siitä kuinka kilttejä me olimme, kuinka pyrimme pitämään Hänen käskynsä sekä käyttäytymään ”oikein”. Samoin saamme hyvitystä siitä, kun muut tekivät väärin eivätkä uskoneet ja tehneet niin kuin olisi pitänyt, heitä rangaistaan helvetillä. Se on palkinto niille, jotka olivat ”kilttejä”!
Eli onko tällainen usko enemmän sitä että haemme sitä omaa nautintoa vai sitä, että olemme vain niin pahoja, ettemme voi sietää sitä, että Jumalan rakkaus voi olla omaamme enemmän?
Niin, minkälaisen taivaan te haluatte?
Vastaukset 33
Vanhimmat
1. Mene ulos.
2. Pidä silmäsi auki.
3. Kallista päätäsi taaksepäin.
4. Katsele, siellä se taivas on.
5. ???
6. Profit.
Meidän on aivan turha ja tarpeetonta ajatella täällä maan päällä millainen taivas on. Se jää joka tapauksessa käsittämättömäksi. Se tietoisuus tulee jos on tullakseen sitten poislähtömme hetkellä.
Jeesus sanoi useita vertauksellisia kommenntteja taivaasta. Ratkaisevimman sanomansa hän sanoi ristillä ollessaan. " Henkeni, Tänä päivänä ". Hän ei sanonut " Henkeni ja ruumiini, viimeisenä päivänä ". Jos olisi ruumiista kysymys, niin uskon että, Jeesus olisi kertonut sen.
Eletään täysipaonoisesti täällä maan päällä meille annetussa elämässämme lähimmäisen rakkauden kanssa.
Kuten " kristinuskon kirja " mainitsi, taivas on mitä on jos on ollakseen,sillä kuitenkin ajatuksemme ja haaveemme jää uskon varaan.
Itse ajattelen tulevia, jos sitä on, niin olemme sähkömagneettinen pakkaus ja siinä on se mitä me silloin olemme ja tarvitsemme, jos silloin jotain olotilaa on. ??
Meissä on jo nyt tuo sähkömagneettinen lataus ja ehken se siirtyy kuollessamme jonnekin, jos on siirtyäkseen. ??
Millainen on taivas? Mielenkiintoista, että kysyit, sillä on miettinyt viime aikoina tätä kysymystä. Luulen, että aluksi käymme läpi elämäämme, vääriä ja oikeita tekoja. Saamme vastauksia kysymyksiimme. Näemme läheisemme jne. Ikään kuin Taivaan oman kesäleirin tutustumispäivä ;) Sitten voimme seurata ihmisiä, suojella heitä... Varsinaista maallista aikaa tuskin on.
Tylsää tuskin tulisi koskaan, koska tekemistä kyllä olisi ja aika on niin erilainen käsite Taivaassa kuin maassa. Kenties halutessaan voisi jopa nukkua niin kauan kun haluaa :D Kokisimme rakkautta ja Rakkautta aina. Ymmärtäisimme vihdoin. Alkaisimme elää. Uskon, että lihallistakin rakkautta tuntisimme ja kokisimme, sillä loihan Luoja ihmiset sellaisiksi ja se on ilo.
Mielenkiintoista. Kun lukee kuolemassa käyneiden ihmisten kokemuksia, ne ovat hyvin samankaltaisia: he ovat kokeneet suuren rakkauden. Kauniita maisemia. Muiden ihmisten läsnäolon.
Eli sinusta kuitenkin olisi vielä ihan fyysinen ruumis samoin kuin nyt? Olisiko se sen ”ikäinen” kuin olisit kuollessasi? Mihin sinä seksiä tarvitsisit, jos ei lisääntymiseen ole mahdollisuutta? Eihän me Raamatun mukaan olla enää siellä miehiä ja naisia?
Mitä tekemistä siellä olisi? Itsestäni tuntuu tekemiset kyllä aika turhilta, koska ei enää tarvitsisi syödä, juoda, nukkua eli hankkia ravintoa ja vaatteita tai suojaa itselle, ei arvoasemaa jne. jos sitä nyt ensimmäiset sata vuotta jaksaisi mutta kun se aika on loputon !
Tavallaan. Sielun fyysinen ruumis, fyysisen ruumiin sielu... Kuolleen ruumista ei temmata mätänevänä yläilmoihin, vaan sielu eli ihminen poistuu ruumiista, sielun vartalona.
Eihän tarvitsisi enää syödä, juoda tai rakastella, mutta mitäpä siitä? Eihän kaikkea ole pakko tehdä, mutta kyllähän sitä tehdä voi. Tylsäähän siitä tulisi. Kenties töitäkin saisi tehdä, mutta ilman ahneutta. Kukapa tietää.
Enkä jotenkin uskoisi, että ihminen ymmärtäisi ikuisuuden. Se olisi aikaa, niin kuin täälläkin. Kun olen iloinen, en ajattele; nauti tästä kun voit, saatat kuolla huomenna.
Vaan se olisikin onnen hetkiä, vuoron perään, erilaisuutta, salaperäisyyttä mutta rakkautta kumminkin...
Taivas on sininen ja vaa-al-kooi-neen jaa-aa täh-töö-sii-ää-ä tääyynnää. Mutta kun nyt pääsitte fantasioimisen makuun, niin kertokaa vielä millainen Helvetti on teidän mielestänne? Se kiinnostaisi minua enemmän, kun sinne kuitenkin olen menossa. Meenoolippu. Meenoolippu.
Helvetti on paikka, jossa ollaan erossa Jumalasta. Kun porukkakin on syntistä siellä, niin elämä on siellä aika kamalaa. Ihmisen sielu on luotu ikuiseksi, niin taivaspaikka on iäinen ja helvetin asukas viettää siellä ikuisesti.
Joku on arvioinut, että helvetillä tarkoitettaisiin lopullista kuolemaa. Raamattu kuitenkin kuvaa helvetin olevan kuitenkin paikka, jossa asustaa nämä ei taivaaseen päässeet. Eli kyseessä ei oli lopullinen kuolema, vaan eläminen siellä.
Meidän maailma on jo nyt aika paha ja kamala paikka, vaikka joukossamme on hyvää tekeviä ja Jumalan varjellustakin. Voit jotenkin kuvitella, miten kamalaa voisi elämä olla, jos helvetin porukat elävät vapaan itsekkäästi ja ilman yhteyttä Jumalaan. Jotenkin mieleeni tulee Mad Max elokuvien kaltainen tuska, toivottomuus ja elämisen kauheus.
No, onhan se kääntöpuoli. entä jos helvetti onkin sitä että joutuu syntymään uudestaan ihmiseksi tälle saastuvalle maapallolle? On vain henkiinjäämisen epätoivoinen kamppailu kun kukin yrittää saada vettä ja ruokaa. Sitten ei enää edes kuolema pelasta tuolta…
En oikein usko tulenkivenkatkuiseen helvettiin. Uskon että se on kadotus, eli kuten ateistitkin sanovat, he vain lakkaavat olemasta ilman muuta mahdollisuutta.
Taivas ja helvetti ovat mielentiloja, eivät konkreettisia paikkoja. Jos uskoo niiden konkreettisuuteen, voi aivan yhtä hyvin uskoa Ihmemaa Oziin.
Kun keskustelemme taivaasta tai helvetistä, emme voi sivuuttaa silloin myöskään käsitettä ikuinen elämä. Kun ihminen hyväksyy sen, että hänen persoonansa ei ole hänen elämänsä, moni asia helpottuu. Elämä synnytti myös persoonasi, mutta yksikään persoona ei synnytä elämää. En tarkoita tällä vanhempia, jotka ovat harrastaneet sukupuoliyhdyntää, sillä hekään eivät synnytä elämää, ainostaan jatkavat sitä.
Jos uskot persoonallisuutesi jatkuvan kuolemasi jälkeen, miten on koomapotilaiden laita? Ovatko he jossain reaalimaailman ja Valhallan välimaastossa? Ei kai.
Itse haluan elää elämäni niin, että kun kuolen, olisin nähnyt ja kokenut tarpeeksi, että voisin levollisin mielin kuolla rauhassa. Aivan kuten ihminen haluaa päivän päätteeksi kaatua sänkyynsä ja sulkea silmänsä. Tee siis päiväst'äsi sellainen, että illalla kaipaatkin jo sänkyysi ja lepoa. Siksi ikuisen elämän haikailu tuntuu elämän tuhlaukselta. Kuolema on kuolema, loppu ja päätepysäkki, kiitos ja näkemiin. Bussi jatkaa matkaansa, kuten se oli jatkanut jo ennen kuin hyppäist sen kyytiin. Nauti siis matkan maisemista vielä kun voit.
Tuosta lopusta olen aivan samaa mieltä. Minulle elämä on ainutkertainen lahja Jumalalta, jota ei ole syytä ylenkatsoa tai jättää elämättä. siksi minulle ie oikein synny ymmärrystä siitä, että itsensä pitäisi kuolettaa elämältä vaikka on hengissä.
En usko että taivas on niinkään konkreettinen paikka. Siihen uskon että jotain on, missä jatkamme olemistamme ”ylemmällä” tasolla. Koomapotilaiden sekä syvästi vajaamielisten kohtaa en ole paneutunut ajattelemaan, mutta kiitos uudesta miettimisen kohteesta!
Niin, mitäpä sitä uskon ja Jumalan perään haikailemaan, jos tyytyy pelkkään maalliseen.
Ihmisessä vain on myötäsyntyinen tarve päästä kasvamaan valoa kohti kuten kasveillakin. Jos onnistuu tukahduttamaan tuon tarpeen itsessään, voi varmaan elää ihan tyytyväisenä pelkkänä maallisena olentona. Se edellyttää kyllä sitä, että sattuu elämään elämänsä tarpeeksi hyvissä oloissa ja tarpeeksi onnekkaana (lue: tarpeeksi tietämättömänä elämästä).
**mitäpä sitä uskon ja Jumalan perään haikailemaan, jos tyytyy pelkkään maalliseen***
Mitä sinulta puuttuu? Elät keskellä yltäkylläisyyttä mutta sekään ei ilmeisesti riitä. Sekin on kovin surullisen tyypillistä ihmisessä.
**Ihmisessä vain on myötäsyntyinen tarve päästä kasvamaan valoa kohti kuten kasveillakin***
Kasvit kurottautuvat kohti valoa fotosynteesin vuoksi, ei siksi että saavuttaisivat valaistumisen tms. Syntymäsokea ei edes tiedä, mikä tai mitä valo on. Vertauksesi ontuu.
**Jos onnistuu tukahduttamaan tuon tarpeen itsessään, voi varmaan elää ihan tyytyväisenä pelkkänä maallisena olentona***
Tyytymättömyyden tarvettako tarkoitat? Tyytyväisenä voi elää ilman tukahduttamistakin.
**Se edellyttää kyllä sitä, että sattuu elämään elämänsä tarpeeksi hyvissä oloissa ja tarpeeksi onnekkaana***
Siksi uskonnoliisuus on voimissaan kurjissa oloissa. Miksi kurjuus ei sitten lopu? Tarvitseeko uskonnollisuus käyttövoimakseen kurjuutta? Oikeuttaako se kurjuuden? Onko siis paradoksaalisesti kurjuus hyvästä ja yltäkylläisyys pahasta?
Slummissa elävälle Raamattu on ainoa lohtu joka on hyvinkin ymmärrettävää. Mutta ihmiselle, jolta ei tosiasiassa puutu mitään se on vain ahneutta. Hyvä elämä ei riitä, täytyy saada vielä ikuisuuskin.
Ei ihmisen tule "psyykata" itselleen visiota taivaasta - kyllä se on ilman sellistakin pakanavääntöä olemassa.
En nyt oikein ymmärtänyt tuota viestiä?
Kysymys vain tuli mieleeni eräästä vanhasta keskustelusta. Mitä ihminen oikeastaan uskoltaan odottaa?
Odottaako hän sitä, että saa anteeksi annon synneistään ja armon, ja pääsee sitten ikuisuuteen. Uskonko siksi että tulen saamaan tuon ”palkkion” jos vain nyt luovun tästä ”lihallisesta” elämästä eli oikeastaan vietän elämättömän elämän maan päällä.
Vai uskonko siksi, etten vain joutuisi helvettiin, jossa tuska ja kärsimys ovat rangaistuksena synneistäni. Pelko on siis motiivi uskolle?
Muistelen että Raamatussa on rikkaille, eli heille joilla kaikki on hyvin maan päällä ja leintaso leveää sanottu, että heidän sitä vasta onkin vaikeaa päästä taivaaseen. He ovat tavallaan saaneet jo maan päällä elää kuin taivaassa, joten eivät he enää tarvitse mitään ”palkintoa”.
Miksi uskovan tulee siis haudata Jumalalta saatu suuri lahja, elämä, ja olla käyttämättä sitä mahdollisimman vähän? Eikö se toisaalta ole melkoista ylenkatsetta lahjan antajaa kohtaan?
Heippa mummeli. Ajatuksia herättävän alotuksen olet tänne tekassut.Ja kiinnostavia vastauksia olet saanut.
Minäkin aina ihmettelen tuota että mimmonen on se taivas jonne iso osa on menossa henkselit paukkuen.
Tuskin me ymmärretään ajattomuutta vaikka miten yritetään,että tuhat vuotta on kuin yksi päivä ja yksi päivä kuin tuhat vuotta. Ehkä semmoista oli maan päälläkin silloin kun ihminen ei vielä mitannut aikaa.
Ehkä on niin että meillä on kuoleman uneen silmät sulkiessa hallussamme menneisyys ,nykyisyys ja tulevaisuus samanaikaisesti,sisäkkäisesti ja käsitettävinä.
Samoin ajattelen,että kuoleman jälkeinen palkinto ja rangaistus on kumpikin ihmisen omaa toiveajattelua siitä, jos uskoo tai ei.
Jeesus kertoo uudessa testamentissa että on kaksi jonoa,toiset ovat tehneet,toiset jättäneet tekemättä jotakin tärkeää. Kumpikaan jono ei tiedä tehneensä tai laiminlyöneensä. Eli kyse on asenteesta lähimmäisiä kohtaan,ei uskomisesta tai sen puutteesta. Siksi uskon etta ateistit hämmästyvät,kun myöskin iso osa heistä löytää itsensä jostain ihanasta olotilasta vaikka eivät ole uskoneet koko taivaaseen.
Ehkäpä siellä nuotiolla keitellään nokipannukahvia, lauletaan ja kuunnellaan tarinoita ja ollaan ystäviä kaikki keskenään.
Niin yksinkertainen on häiriksen taivas,ja sinne on niin vaatimattoman näköinen risuaita sisäänkäynti ettei moni usko sieltä taivaan löytyvän vaan menevät ohi etsien hieman kultivoidumpaa Jumalan olopaikkaa. Rupusakki osaa mennä sisään,ja sittenhän ollaan hyvässä seurassa,rupuset keskenämme.
Miltäpä kuulosti?
Kuulostipa siltä että saatat hyvinkin olla oikeassa.
No mulle kyllä kelpaa. Voin tuoda omat instrumentit, kitaran ja huuliharpun.
Seppo L, pappi
Miksi otatksut pääseväsi paremmalle puolen?...Matteus 5
Sitä, joka jättää laista pois yhdenkin käskyn, vaikkapa kaikkein vähäisimmän, ja siten opettaa, kutsutaan taivasten valtakunnassa vähäisimmäksi. Mutta sitä, joka noudattaa lakia ja niin opettaa, kutsutaan taivasten valtakunnassa suureksi. 20 Minä sanon teille: ellette te noudata Jumalan tahtoa paljon paremmin kuin lainopettajat ja fariseukset, te ette pääse taivasten valtakuntaan.
Vitsi, vitsi :D
Kiitos kommentista. Ihan mielenkiintoisia asioita on tullut esiin. Kovin eri tavoin ymmärrääme tämän taivaan kun noita vastauksia lueskelee.
Tuossa olen samaa mieltä että ajattomuus tai iäisyys on todella vaikeaa ymmärtää. Ihmisille on kovin rajallinen käsityskyky. Aika on ihmisen oma keksintö, koska muutoin emme osaa hahmottaa omaa elämänkaartamme tai voi toimia yhdessä ”tehokkaasti”.
Tuo kuulosti ihan omalta ajattelultani, eli ” toiset ovat tehneet, toiset jättäneet tekemättä jotakin tärkeää. Kumpikaan jono ei tiedä tehneensä tai laiminlyöneensä.” Emme me ihmiset päätä sitä, kuka on kelvollinen ja kuka ei, vaikka kovasti tekisi mieli. Ihmisen yksi paha on toinen toisensa loputon tuomitseminen.
Ei taivaasta voi tietää, mutta olen koettanut jotenkin sitä hahmotella. Jotenkin ihmisillä on kaipuu johonkin ”autuuden tilaan”. Me pyrimme siihen eri keinoin, jotta kokisimme edes aavistuksen siitä. Oli se sitten se hyvä olo lenkin tai saunanjälkeen, seksi yhteydessä, alkoholin tai huumeiden kautta, mietiskelemällä, hurmioitumalla jne. Koska olemme ”lihan” vankeja, emme voi saada kuin kapean käsityksen, sillä mikään konkreettinen asia tai edes sanat eivät riitä kuvaamaan tai ilmaisemaan sitä, mitä taivas on.
Mutta kyllä minulle tuo notski kelpaisi oikein hyvin! Sillä liikun paljon luonnossa ja siellä on hyvä olla – se kapea aavistus jostain….
Vau,mavepoika!!
Mielellänio olen vähäisin taivasten valtakunnassa,koska Jeesuksen mukaan vähäisimmät ovat siellä suurempia kuin Johannes Kastaja.
Heinäsirkkoihin en kyllä ruokana koske!
Nii-in muoriseni. Ehkäpä taivas onkin toisinto luonnosta....mene tiedä...
Eletään nyt kummiskin tätä elämää,siitä nauttien ja kärsien,aikanaan sitten nähdään mitä siellä toisella puolella on. JOS on.
Ilm. 18:1-10
1 Sen jälkeen minä näin tulevan taivaasta alas erään toisen enkelin, jolla oli suuri valta, ja maa valkeni hänen kirkkaudestaan.
2 Ja hän huusi voimallisella äänellä sanoen: "Kukistunut, kukistunut on suuri Babylon ja tullut riivaajain asuinpaikaksi ja kaikkien saastaisten henkien tyyssijaksi ja kaikkien saastaisten ja vihattavain lintujen tyyssijaksi.
3 Sillä hänen haureutensa vihan viiniä ovat kaikki kansat juoneet, ja maan kuninkaat ovat haureutta harjoittaneet hänen kanssansa, ja maan kauppiaat ovat rikastuneet hänen hekumansa runsaudesta."
4 Ja minä kuulin toisen äänen taivaasta sanovan: "Lähtekää siitä ulos, te minun kansani, ettette tulisi hänen synteihinsä osallisiksi ja saisi tekin kärsiä hänen vitsauksistansa.
5 Sillä hänen syntinsä ulottuvat taivaaseen asti, ja Jumala on muistanut hänen rikoksensa.
6 Kostakaa hänelle sen mukaan, kuin hän on tehnyt, ja antakaa hänelle kaksinkertaisesti hänen teoistansa; siihen maljaan, johon hän on kaatanut, kaatakaa te hänelle kaksin verroin.
7 Niin paljon kuin hän on itselleen kunniaa ja hekumaa hankkinut, niin paljon antakaa hänelle vaivaa ja surua. Koska hän sanoo sydämessään: 'Minä istun kuningattarena enkä ole leski enkä ole surua näkevä',
8 sentähden hänen vitsauksensa tulevat yhtenä päivänä: kuolema ja suru ja nälkä, ja hän joutuu tulessa poltettavaksi, sillä väkevä on Herra Jumala, joka on hänet tuominnut."
9 Ja maanpiirin kuninkaat, jotka hänen kanssansa ovat haureutta harjoittaneet ja hekumallisesti eläneet, itkevät ja parkuvat häntä, kun näkevät hänen palonsa savun;
10 he seisovat loitolla kauhistuen hänen vaivaansa ja sanovat: "Voi, voi sinua, Babylon, sinä suuri kaupunki, sinä vahva kaupunki, sillä sinun tuomiosi tuli yhdessä hetkessä!"
rosa-m.
Olet fiksu nuori tyttö kirjoituksesi " lapset " ketjussa perusteella. Käytä myös sinulle annettua ajattelukykyäsi myös tässä " Millainen on taivas " ketjussa.
Ajattele Jeesuksen sanomaa ristillä " henkeni, tänä päivänä ".
Onnitteluni synttärisi johdosta.
Hyvä keskusteluketju, hyviä näkökohtia "puolesta ja vastaan". Jokin aika sitten oli samantapainen ketju, en sitä kyllä nyt löytänyt. Pari kuittausta vain tähän.
Kristinuskon kirja: kolmeen sanaan ripustautuminen ei lopulta kuitenkaan tunnu kovin vakuuttavalta. En tarkoita, että olisit väärässä, mutta perusteluksi tuo ei ihan riitä. Meidän on turha odottaa, että Jeesus olisi sanonut kaikesta jotakin (tai että Raamattu ylipäänsä sanoisi joka asiaan ohjeen tai selityksen).
Taivasta, siellä missä sitä ylipäänsä jotenkin "kuvataan", kuvataan tuttujen asioiden avulla, ja ne tutut asiat ovat jalostuneet parhaimmiksi mahdollisiksi. Tämä on mielestäni yksi tulkinnan avain sen suhteen. Ilmestyskirjan taivaallinen Jerusalem, kullalla ja jalokivillä silattu kaupunki, ei tällaista luontoveijaria paljon houkuttelisi, enkä usko sellaiseen ikinä joutuvani. Sen sijaa Jeesuksen kuvaama Isän koti on ihan OK.
Se on varmaan selvää kaikille, ettei taivaaksi sanottua fyysistä tilaa voi olla olemassa jossain tuolla ylhäällä. Taivas on käsitettävä muulla tavalla, jos on tarvetta sitä käsittääkään. Minusta sinne ei tarvitse sen kummemmin haikailla, se saa rauhassa olla Jumalan käsissä alusta loppuun asti.
Selvempää vinkkiä ihmisen ruumis/henki -problematiikkaan ei myöskään juuri löydy. 1 Kor 15:ssa oleva Paavalin pohdiskelu tarjoaa vertauskuvia, ei faktaa. Sen verran olen siitä ymmärtävinäni, ettei kysymys ole todellakaan liha/veri/luuosaston kierrätyksestä, vaan se uusi olemus ylösnousemuksen jälkeen on meillä hengellinen/taivaallinen ruumis - mitä ikinä se tarkkaan ottaen voisi olla, siitä voi sitten pamlata paljonkin, jos se kiinnostaa. Kuva on kuitenkin vain kuva, näin ajattelen.
Mikä sitten on olennaista taivaassa? Kaiken pahan, väärän ja puutteellisen pois jääminen on yksi selvästi esille tuleva piirre. Kun me täällä niin helposti nousemme toisiamme vastaan, niin siellä ei sitten enää kiisteltäisi. Ja Jumala itse pyyhkii kaikki mahdolliset kyyneleetkin silmistä.
Mutta kuten sanottua, sinne haikaileminen on kyllä meille annetun elämän väärinkäyttöä. Ajattelen, että oikein käytetylle elämälle taivas voi olla ihan luonnollinen jatke - elämässä hyvät asiat saavat jatkoa potenssiin n.
"Niin pysyvät usko, toivo ja rakkaus, nämä kolme. Mutta suurin niistä on rakkaus."
Seppo L, pappi
Oi kuinka mukavasti sanottu, nimimerkki Kristinuskon kirja. Ja kiitos onnittelusta :)
Uskon saaminen siirtää ihmisen elämään jo täällä ajassa ikuisuutta. Se siirtää sellaiselle henkiselle (tai hengelliselle, kuinka vain) tasolle, josta ei ole aiemmin tiennyt. Kaikki näyttäytyy sen jälkeen viimekädessä ikuisuudesta käsin. Ihminen ei ole enää täysin "maan kahleitten" vanki.
Kuolema ei ole silloin enää päätepiste, jonka jälkeen on pelkkää tuntematonta, vaan kaikki on samaa jatkumoa. Kuolema on vain kynnys, jonka jälkeen epätäydellinen muuttuu täydelliseksi.
Seppo L. pappi
Mielestäni Jeesuksen sanat ristillä ovat hyvä peruste taivaan eräänlaiseen ymmärtämiseen. Jeesus sanoi useiden vertausten kuvilla Taivasten Vaötakunnan olemusta, mutta niiden kaikkien esittäminen ja tulkitseminen on jo pitempi historia. Sanat ristillä ovat vakuuttavat.
Jeesuksen vertauksista,
- hapatuksen kaltainen
-sinapin siemen
- peltoon kätketty aarre
- kauppias
- nuotan kaltainen
- jne.
Olen täysin samaa mieltä kanssasi, että sinne haikaileminen on meille annetun elämän väärinkäyttöä. Sen aika tulee sitten, jos on tullakseen. Elämämme ohjenuora on lähimmäisen rakkaus.
Ps. Paavalin pohdiskelut ovat samanalisia arvoltaan kun kenen tahansa ihmisen myös nykypäivänä. Ilmestyskirjan sanomaan en edes viitsi puuttua.
noista vaihtoehdoista heittäisin kolomosen:) mut eihän tosiaan voi tietää...
Mä aattelen et taivas on joku toinen ulottuvuus. Ruumishan haudataan maan alle, mutta sielu menee toiseen todellisuuteen. Ajattelen, että taivaassa on täydellistä, ei ole ajantajua eikä mitään huonoa. Se on tavallaan kuolleen ihmisen mielentila. Toisen ihmisen pään sisälle ei voi mennä, joten ei voi tietää, missä kuolleen ihmisen sielu on. Se on mysteeri. Taivas menee yli ihmisen käsityskyvyn. Kaikkiin kysymyksiin ei ole vastauksia, ja silloin tulee vastaan usko.
Supernatural tv-sarjassa taivas on jokaiselle henkilökohtaisesti räätälöity paikka, yleensä muistoihin ja tunteisiin perustuva paikka.
Helvetti on taas kidutusta, kirjaimellisesti. Luovana ideana yhdessä jaksossa se oli paikka, jossa piti jonottaa. Ja luuli kun ajatteleli pääsevänsä jonon ensimmäiseksi, joutuikin viimeiseksi.
Kiirastuli oli taas paikka, jossa kaikki "ei-ihmiset" oleva kuoltuaan, eli alemmat jumalat, ihmissudet, vampyyrit yms yliluonnolliset olennot.
Sarja on muuten oikeasti hauska.
http://www.youtube.com/watch?v=XTsxF47wx5M
Kyllä Jeesuksen sanat taivaasta ja helvetistä on otettava ei leikkisästi vaan vakavasti. Jumala on pyhä, vanhurskas ja oikeudenmukainen. Lutherin mukaan meidän tulee pelätä Jumalaa. Tiedämme Raamatusta ja historiasta, että Jumala tuhosi Baaleja palvovat kansat, Sodoman, Juudean ja Jerusaleminkin pääosin. Kuten natsisaksankin.
Kun Jeesus tulee takaisin ja armon aika päättyy, moni olisi valmis antamaan omaisuutensa yhdestä armon päivästä. Mitkä itsesyytökset valtaavatkaan mielen kun saa nähdä miljoonien uskovien valkeissa vaatteissa vaeltavan taivaan hääaterialle.
Ristillä toinen ryöväri pilkkasi, toinen tunnusti ansainneensa tuomionsa ja sanoi: muista minua kun tulet valtakuntaasi. Ja sai kuulla olevansa samana päivänä Jeesuksen kanssa paratiisissa, synkän tuonelan asemesta.
Kristukseen uskovilla, jotka ainoastaan tietävät totuuden, on jo nyt valtava hätä epäuskoisista läheisistään, ystävistä - ja uskokaa tai älkää myös palstan ateisteista.
Rakastakaa! Toisianne myös murhaajat keskuudessamme ansaitsevat rakkautta he ovat vain tämän sairaan yhteiskunnan aikaansaannoksia. Hoitajiksi, papeiksi, sotilaiksi, jne. pukeutuviksi ihmisiksi, jotka eivät todellisuudessa tunne edes itseään. Meitä huiputetaan ja me itse lankeamme ja pyydämme anteeksi sisimmässämme aina uudestaan ja uudestaan, mutta tämä helvetti vain väkevöityy.
Lopulta hukumme tähän keittämäämme liemeen. Voimme toki yrittää hävittää kaikki peilit. Mitä se hyödyttäisi? Mieltämme emme pysty huijaamaan. Aineet tarjoavat vain hetkellistä lohtua. Jotkut hankkivat narua tai muun apuvälineen päästäkseen lopullisesti eroon omasta sairaasta mielestään. Päivä se valkenee huomennakin ja ja ja näin se jatkuu jatkuu ja jatkuu kunnes ymmärrämme ymmärtää lähimmäistämme.
Emme pääse pakoon itseämme sairas mielemme seuraa meitä uniimme ja unelmiimme. Painajaiset muuttuvat yhä todellisemmiksi ja toivomme ja toivomme pääsevämme piinastamme ja heräävämme jossain muualla. Tavallisesta pitkävetisestä elämästämme olisimme nyt onnellisia. Siksi on tarjottu ihmisen lapsille uusi mahdollisuus. Elämä. Kun on uskoa on myös toivoa paremmasta, joka meillä jo kerran Oli. Emme vain sitä silloin vielä ymmärtäneet. Kaikki tappaminen ja toisten omaisuuden himoitseminen on siis ollut täysin turhaa ja aivan järjetöntä. Kun ei ole ruumista ja tarpeita kaikki turha kiire ja tavoittelu "kultaiselle oksalle" unohtuvat järjettömyydessään. Avatkaa silmänne ja naurakaa mielessänne näille heikoille lahjattomille rooliasuihin kätkeytyviä yksinkertaisuuksia pursuaville kansoille pienellä pyörivällä pallolla. Taivastelkaamme yhdessä tämä pallo ei ole päätymässä maaliin edes taikaveivillä. Se on vierimässä kuilun partaalle josta putoaa kuin nytkähdys unissamme.