Olen Filippiineiltä pikkulapsena adoptoitu tyttö. Taustastani on kerrottu sen verran, että äitini oli hylännyt minut ja minut oli jätetty hoitokotiin.
Itse kyllä muistan, että pahat miehet varastivat minut äidiltäni ja sitten päädyin sinne hoitokotiin. Tuo tapahtuma on jäänyt mieleeni traumaattisesti ja näen siitä vieläkin pahaa unta...
Haluaisin palauttaa biologisen äitini maineen. Hän varmasti kaipaa minua.
Itse kyllä muistan, että pahat miehet varastivat minut äidiltäni ja sitten päädyin sinne hoitokotiin. Tuo tapahtuma on jäänyt mieleeni traumaattisesti ja näen siitä vieläkin pahaa unta...
Haluaisin palauttaa biologisen äitini maineen. Hän varmasti kaipaa minua.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Oletko täysi-ikäinen?
Siinä tapauksessa ota yhteyttä Pelastakaa Lapsiin. Yhteystiedot löytyvät esim. heidän nettisivuiltaan.
Alaikäisenä keskustele asiasta adoptiovanhempiesi kanssa.
Hyvää jatkoa!
Voit lähettää sähköpostia minulle JonesHenry@hotmail.fi jos kiinnostaa. Tausta hyvin samanlainen, valitettavasti. Kommunistijuntta raiskasi äitini, ei tarjonnut hänelle minkäänlaista mahdollisuutta aborttiin, ja pani minut sitten "adoptioon" Ai että minä olen siitä kärsinyt!
Kirjoitit jossain, että äitisi olisi kuollut. Onko se varma tieto. Jos ajattelee maan olosuhteita ja että siellä ei kai ole väestökirjanpitoa, niin luulisi ihmisten ei kuolevan vaan "kuolevan" eli pysyttetevän itse kadoksissa, piiloutuvan, muuttavan nimensä, lähtevän ulkomaille pakoon tms.
Niin jotkut teki viime vuosisadan alussa Suomessakin.
Tuo on aivan totta, mutta en pidä silti todennäköisenä, että hän olisi kestänyt elossa saatanan valtakautta Ethiopiassa;
http://www.ethiopiantreasures.co.uk/pages/derg.htm
Minä uskon, että taivaskodissa on lopulta meille kummallekin sijaa. Sinne ei saatanan valtakunta ulotu!
Hei kultanuppu, älä sure sitä, että äitisi hylkäsi, äitisi ei varmasti hylännyt muuten kuin ei hänellä ollut voimaa ja varallisuutta silloin, äitisi kantaa sinua sydämessään loppuun asti, mutta hänellä ei ollut silloin mahdollisuutta ja kenties tunsi voimattomuutta, turvattomuuta, pelkoa ja köyhyyttäkin. Hän ei nähnyt muuta vaihtoehtoa kuin antaa lapsi hyvään turvaa. Älä syytä häntä ikinä. Hän oli ihan hyvä äiti. Minäkin olen lastenkotilapsi, en ole tuntenut pahaa oloa siitä, että äitini hylkäsi, hän vei minut hyvään paikkaan, kun ei pystynyt muuta. Mutta Adoptiäiti se vasta hirviö on ollut, ajoittain. Toinen tarina.
sama kokemus minulla, adoptioäiti oli lapsettomuudestaan katkera, toivoi minun "parantavan" hänen häpeänsä, jolloin sain itse kantaakseni sen. Syntyperäni oli huono, joten minä olin huono ja adoptioäitini se hyvä ihminen, joka pelasti minut. Silti haukkui minua jo lapsena, huusi kuin hinaaja. Mikään ei koskaan ollut tarpeeksi hyvää, en minä eikä koulumenestykseni. Murrosiässä tilanne alkoi kriisiytyä ja 19-vuotiaana lähdin kotoa riidoissa, epätoivoisena, enkä yli puoleen vuoteen ottanut yhteyttä kotiini. olen ollut aina herkkä lapsi, stressaannun ja pelkään erityisesti äitini tapaisia ihmisiä. Olen kovettanut kuoreni, mutta sisälläni on pieni hylätty lapsi, jota pyrin nyt kuuntelemaan ja hyväksymään. Käyn terapiassa, josta Kela korvaa osan. Toivon, että joskus vielä tulen ehjäksi.