Armon ja yhteyden koti

Elävässä elämässä ja uskossa on kyse siitä, että saamme levätä armossa ja kulkea tätä matkaa yhdessä toisiamme tukehtumatta tukien. Uskon tie ei ole yksinäisten puurtamista, vaan se on yhteyttä – sitä, että saamme jakaa…

Mudan vangit

Kun se paksu, tukahduttava mutatulva vihdoin asettui ja jätti jälkeensä vain kilometrien mittaiset autiot rauniot, sieltä liejun alta nousi ihmisiä, jotka olivat omin voimin rämpineet hengissä sen helvetin läpi. He oliv…

Omistuskirja

Se oli paperilla virallinen lupapaperi, mutta todellisuudessa se oli omistuskirja. Valtion koneisto ei myöntänyt ajokorttia siksi, että ihminen pääsisi liikkumaan tai tekemään töitä, vaan se otti sen haltuunsa varmistaa…

C-mies

Se oli suuri ja mahtava Suomen puolustusvoimien sirkus, jossa jokaiselle tarjottiin pyyteettömästi mahdollisuus menettää järkensä aivan ilmaiseksi. Koko homma alkoi siitä, kun sieltä harmaiden rattaiden välistä puristet…

Leima

Lapin autereinen erämaa ja hiljaisuus vaihtuivat sekunnissa siihen pieneen kotaan, jossa piti olla vain rauhaa, mutta ulkopuolelta kantautunut ilmianto muutti kaiken. Eräs nainen oli päättänyt levittää ja syöttää virano…

Itäsuomalaisen mielenmaiseman ristiriita

Itäsuomalaiseen kulttuuriin ja ihmisiin kohdistuva tarkastelu paljastaa syvään juurtuneen kaksoisstandardin, jossa ulkoinen uhattomuus ja sisäinen vainoharhaisuus kietoutuvat yhteen. Tämä todellisuus rakentuu muutamasta…

Valtion leiviskät ja suojaton tila

Paperilla se näyttää hienolta: koulutusta, nuorisotyötä, yhteiskunnan tukemaa kasvatusta ja pyhää elämää. Mutta kun pintaa raaputtaa, alta paljastuu se todellinen kauppakirja, joka on allekirjoitettu jossain Oulun ja op…

Herra Profeetta ja valtakunnan teatteri

Astukoot nyt sivuun kaikki vaatimattomuuden teeskentelyt, sillä Oulun rauhanyhdistyksen penkkiriveillä ei enää edes yritetä esittää mitään tavallista kristittyä. Korokkeelle marssii mies, joka on päättänyt vetää ylleen …

Valvova silmä

Se oli sellainen salaisuus, joka ei haissut pahalta saarelta tai avoimelta synniltä, vaan tuoksui oudolta, vähän tunkkaiselta ja etäiseltä: sille, että tietyillä ihmisillä, jotka olivat ”hoitomiesten” verta tai sukua, s…

Petojen raunio

Siellä se seisoi mäennyppylällä ja katsoi alas laaksoon, turvallisella etäisyydellä siitä kaikesta. Se oli heidän kultainen vasikkansa, se heidän jumaloimansa maallinen rakkautensa ja yhteinen nautintojensa kohde – se s…

Säteilevä raunio

Kylän laitamilla, romukasojen ja rikkinäisten traktorien keskellä asui Matti, jota kaikki pitivät vajavaisena. Matti ei ymmärtänyt koronkorkoja, ei politiikkaa eikä sitä, miten pörssikurssit heilahtelivat. Mutta Matti k…

Luurangot kuutamolla

Iltaisin, kun pimeys laski suolle ja valot syttyivät pitkin kylän raitteja, ne alkoivat kuulua. Pitkä, matala ja nälkäinen ulvonta, joka ei tullut metsästä, vaan niistä mukavista omakotitaloista ja siisteistä pihoista, …