Paloma.se01
https://www.kirjamaa.fi/kulttuurierot-viidakon-viettelys-ja-henkinen-matka/<br /><br />"ehdottomasti lukemisen arvoinen. Uskon vahvasti, että Vega-Brandt on onnistunut tarjoamaan lukijalle sellaista tietoa ja tarinaa, jota ei muualta voi löytää, kuin kokeilemalla itse Kolumbian syvien viidakoiden samoamista, alkuperäiskansan kanssa elämistä ja vaihtoehtohoitojen vaikutusta. Tarina on sisältönsä vuoksi ainutlaatuinen."<br /><br />Julkinen kirjasivuni löytyy Facebookista nimellä Lempeät tuulet Gentle Winds. Siellä kerron kirjoistani, kirjoittamisesta, kirjatapaamisistani.<br /><br />Boomerien juttuklubihttps://www.facebook.com/groups/863479157651489suljettu keskusteluryhmä "ilman sarvia ja hampaita"Kirjablogini;https://taruajatotta01.blogspot.com/https://taruajatotta01.blogspot.com/2023/10/ensimmainen-blogiarvostelu.html<br /><br />Valkohaikara on saanut erinomaisia arvosteluja (kulttuurijulkaisu Liekissä, kirjablogissa ja lukijoilta)<br />Viimeisin:<br />"Kun pyysin sunnuntaina kirjoittajakurssilaisilta kirjasuosituksia, sai Valkohaikara-kirjasi suuret kehut ja kuvauksen sisällöstä: maagisuus, värikkyys, monipuolisuus, eksotiikka ...."<br /><br />Puumerkkini valkoinen kyyhky, jos kirjoitan tabletiltani ilman kirjautumista.
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia258 aloitusta · 7599 kommenttia
- Tietokirjoja käännöksinä julkaistaan vähän, koska niiden kustantaminen tulee kalliiksi. Nuoret, joiden kielitaito ehkä riittää lukevat usein englanniksi tietokirjallisuutta, mutta Suomessa myydään niin vähän käännettyä tietokirjallisuutta että sen kustantaminenei kannata.
Suomi on pieni maa ja pieni kieli ja voitot käännöskirjallisuudessa olemattomat.
Pohjalainen arvioi sen aiheuttavat muun muassa nationalismin kasvua ja tietokannan kaventumista.
Olisiko se sama syy miksi moni karsastaa "linkittämistä", elikkä etenkin ulkomaisiin lähteisiin, koska arvostavat enemmän tietoa joka tulee kotimaisista lähteistä, pitävät linkkejä kotimaisiin nettijulkaisuihin enemmän luotettavina?
Tai sitten eivät halua että omaa mielipidettä tai asiaa josta haluaa puhua valotetaan useammalta eri puolelta, koska katsotaan että oma "mielipide" ei tarvitse perusteluja?
Merkki anti-intellektualismista palstoilla? - Luin juuri Journalistista Roosa Pohjalaisen, Gummeruksen kustannustoimittajan artikkelin tietokirjallisuudesta Suomessa ja se oli mielestäni huomionarvoista, jopa hälyttävää, että vaikka 99.9 % maailman kirjoista kirjoitetaan jollain muulla kielellä kuin suomeksi, niin suomalainen lukee erittäon vähän ulkomaalaista käännöslirjallisuutta, etenkin tietokirjallisuutta.
I
"Käännettyjen tietokirjojen menekki on laskenut poikkeuksellisen jyrkästi myös suhteutettuna vuotuiseen kokonaismyyntiin: vuonna 2019 kahdenkymmenen myydyimmän painetun tietokirjan joukkoon mahtui seitsemän suomennosta, vuonna 2025 kaksi. Etenkin nuoret lukevat englanniksi kirjoitettuja kirjoja yhä useammin alkukielellä, mutta sekään ei selitä näin hurjaa pudotusta käännöstietokirjojen suosiossa."
https://journalisti.fi/nakokulmat/2026/04/kaannetty-tietokirjallisuus-ei-kiinnosta-ja-suomi-kapertyy-sisaanpain-vaittaa-roosa-pohjalainen/
"Suomi vastaa maailman myllerrykseen käpertymällä sisäänpäin omaan itseriittoisuuteemme", sanoo Pohjalainen. - Kyllä minullakin menee kieli aina välillä solmuun kun kerron kirjoistani yleisölle. Ja sitten minulla on hyviä päiviä ja huonoja. Hyvinä päivinä olen hyvin verbaalinen ja ilmaisen itseäni suullisesti virheettömästi, kaikki sanat tulevat heti mieleen. Huonoina päivinä siitä tulee kamppailua.
- Eiköhän useimmat meistä jotka olemme päässeet tähän ikään ole jo oppineet erottamaan tarua todellisuudesta.
Tietokirjallisuuden lukeminen on hyödyllistä, mutta sekään ei ole tae siitä, että omat tiedot lisääntyvät, koska kirjailija tulkitsee ja tuo omia näkökulmiaan esille myös kirjassaan . Kaikkeen kirjallisuuteen olisi suhtauduttava kriittisesti ja etenkin tietokirjallisuudessa lähteet tarkastettava.
***
Kauno on yleissivistävää, tuo uusia naökökulmia, luotaa syvyyksiä, laajentaa ja kartoittaa ihmisajattelun koko skaalaa, kuten demeter ansiokkaasti määrittelee tuossa ylempänä. Kaupallinen viihdekirjallisuus, johon dekkaritkin osittain liittyvät ovat lähinnä tulonlähde, sekä kirjoittajalle että kustantajalle.
***
"Harakanmuna" sijoittuu historiallisen kaunokirjallisuuden piiriin. Ihmissuhteiden kuvaus, etenkin sisarusten väliset suhteet ovat oivaltavia, monipohjaisia ja yksityiskohtaisia. Hierarkiat luokkayhteiskunnassa kulkevat kuin loimi kudoksessa, pitävät tarinaa koossa ja 1900-luvun alun Helsinki kuohuvana ja muutuksen alla olevana näyttämönä luo kulissit tälle erittäin kiinnostavalle tarinalle, johon on tulossa jatkoa. - Me puhutaan nyt vähän eri asioista.
Ei kysymys ole Pohjois-Afrikkalaisesta absoluuttisesta köyhyydestä. eikä suoranaisesta nälänhädästä tai sotien aiheuttamasta tilanteesta joka ajaa ihmisiä liikkeelle ja pakolaisleireihin.
Vertailukohteenani on yhteisöt, taloudet, joissa resurssit ovat niukat, mutta ei mitään varsinaista nälkää kärsitä, lapset käyvät koulua ja keittiössä kiehuu riisikattilan lisäksi vielä soppaa ja uunissa leivotaan juustoleipäsiä, joista lähtetään sitten pieni korillinen yläkerran mummolle tai naaopurirappuun, kun siellä on vielä huonommin asiat kuin meillä.
Joissa keittoon lisätään pari porkkanaa ja mukillinen vettä, jos joku nälkäine tulee kylään ruoka-aikaan.
Jossa työtön sukulaismies saa tulla ilmaiseksi sohvalle nukkumaan siksi aikaa kun asiat taas ovat järjestyksessä.
Jossa perheet ja suvut tukevat toisiaan vaikeina aikoina. - Tuosta tuli mieleeni latinoimaissa niin yleisesti kukoistava resilienssi, eli aina selviydytään jollain tapaa,,
Minulle oli järkytys kun kaverit oli viemässä minua kotiin ja koska katu jolle käännyttiin oli yksisuuntainen, niin sille peruutettiin "koska silloin ei poliisi voi antaa sakkoja.
Jokaiseen ongelmaan löytyy aina ratkaisu ja jokainen ratkaisu on lähtökohta uudelle ongelmalle. - Olen täysin tietoinen lapsityövoiman käytöstä. Tämä aloitus ei nyt kuitenkaan koske sitä.
Yhteiskunnallinen teema on vain sivuraide, rönsy, tässä aloituksessa, jonka tarkoituksensa on jakaa lukuvinkkejä.
Oma kokemukseni osoittaa että niukoissa oloissa solidaarisuus perheen ja suvun, naapureiden , välillä on aivan eri luokkaa. kuin varakkaissa perheissä.
Vaikka ei oikein riittäisi ruoka omalle porukallekaan, niin siitä vähästäkin annetaan tarvitsevalle. Tämän ilmiön näkee erityisesti nykyajan kehitysmaissa, joissa valtion tai yhteiskunna n tuki on lähes olematon, Ihmiset tarvitsevat toisiaan ja auttavat toisiaan. - Saanko minä kommentoida?
Dan Brownia olen lukenut ja ei niitä Brownin "totuuksia" pidä alkaa uskoa.
Brown kirjoittaa jännitysromaaneja, on taitava ja mukaansatempaava kirjailija, mutta sisältää paljon ns. kvasitiedettä (on varmasti olemassa parempi sana sille suomenkielessä, mutta ei nyt äkisti tule mieleen), siis tiedettä joka kuulostaa ihan tieteelliseltä ja oikealta, mutta ei ole ihan sitä. - Luulisi että köyhän töllin tytöt olivat kiitollisia työpaikastaan, mutta ei ehkä huonosta kohtelustaan. Mitään oikeutta yksityiselämään, nukkuivat usein keittiössä sivustavedettävässä tai patjalla lattialla, tiukkojen sääntöjen ja valvonnan alaisina. Usein myös heitä käytettiin hyväksi perheen miesväen taholta.
(Nämä huomiot ovat vain kirjan kertomuksesta, ei omasta elämästä).
Nyt kun toit esiinomat kokemuksesi kotialoustyöstä, niin voin kertoa että minulla on jonkun verran kokemusta paitsi oman taloudenhoidosta myös au pairina olemisesta (2kk. USA:ssa), jossa sain siivota toisten jälkiä ja pestä toisten pyykkejä, sekä taloudesta, jossa olin emäntänä ja minulla oli 1-3 auttajaa jotka asuivat talossa, nuorimmat alle 15-vuotiaita. Olen ollut piika ja emäntä ja tunnen vähän mitallin molempia puolia.
Emäntänä minulle oli tärkeää että nuoret apulaiseni saivat kunnollista palkkaa, hyvää kohtelua ja riittävästi vapaa-aikaa, vaikka perheenjäseniksi heitä ei katsotukaan. Olen ikuisesti kiitollinen niille kahdelle maalaistytölle jotka asuivat luonamme ja hoitivat vauvojani ja talouttani samaan aikaan kun opiskelin varhaiskasvatusta ja pidin koulua Kolumbiassa. Nyt nämä naiset ovat jo eläkkeellä ja ovat Facebookissani ja lähettävät terveisiä. Arvostan suuresti afrikkalais-kolumbialaista naista, joka tuli kotiini auttamaan, kun ensimmäinen lapseni oli syntynyt, opettamaan minua miten vauvaa kylvetettiin, ja hoidettiin. Niin monta muuta palkattua talustyntekijää, jotka ovat asuneet luonamme, jotkut eivät olleet rehellisiä eikä ahkeria, mutta ketään ei kohdeltu huonosti. - Tietysti köyhyys ja sen ehdoilla eläminen järkyttää, mutta sitäkin enemmän tunneköyhyys, sisaren viha toista kohtaan ja hierarkiassa ylempänä olevian huono kohtelu, jopa pahoinpitely, millä toisiaan kohtelvat tuntuu vielä raskaammalta
Solidaarisuuden ja sisarrakkauden puuttuminen, hämmästyttää.
Omat kokemukseni niukoissa oloissa elävistä ihmisistä on ollut päinvastainen: mitä vaikeampaa taloudellisisti sitä enemmä autetaan toisiaan.
Ei siinä mitään kummallista että olemme kaikki kuuranneet lattioita ja siivonneet omia ja toisten jälkiä, mutta nyt on kysymys ihan lapsista vielä. - niin ja silleen, en katso kuuluvani vasemmistoon.
- Mikä siinä sanassa sitten hiertää? Minulle se tarkoittaa vain jörkevää, harkitsevaa tai asia edellä menevää.
- Andersson on napakka ja taitava poliitikko, mutta olen ollut pettynyt häneen viime aikoina. Hänen kannanottonsa ovat olleet vaisuja ja hän on ollut liian valmis kompromisseihon oikeiston kanssa. Hänen olisi tullut ottaa kantaa jyrkemmin maahanmuuttajataustaisten nuorten karkoittamiseen ja oleskelulupien peruuttamiseen. Ruotsi tarvii näitä täällä kasvaneita ja koulutettuja nuoria eikä heillä ole mitään mihin palata, koska vanhemmat ovat usein täällä Ruotsissa ja he saavat jäädä.
Ruotsin talous oli kunnossa Anderssonin finanssiministerikaudella (2014.21) ja hänen pääministerikauttaan vaikeutti puolueen vähemmistöasema ja hallitus joutui pakosti tekemään myönnytyksiä ja kompromissejä oikeiston painostuksesta.
Hän on pitkään ollut itsestäänselvyys demareiden ja vasemmistoblokin johtajana. jalat maassa, selkeästi asiat hahmottava, käytännön ja tolkun ihminen ja kyllä hän edelleenkin äänemme saa,.
Jimmy Åkesson puhuu käärmeen kielellä ja on jotenkin pystynyt lumoamaan Ruotsin nuorehkon ja keski-ikäisen miesväestön, jotka aikaisemmin työläistaustaisina äänestivät sosiaalidemokraatteja. Vanhemmat miehet ovat yleensä moderaatteja, eli kuuluvat maltilliseen kokoomukseen tai sitten demareita, taustasta ja varallisuudesta riippuen.
Populismin ja etnonationalismin kasvu Euroopassa on huolestuttava ilmiö ja ei lupaa hyvää tuleville vuosille. - Pahalta näyttää.
Demarit tulee häviämään seuraavat vaalit, ellei ihmeitä tapahdu. Magdalena Andersson on edelleen suosituin mahdollisista pääministeriehdokkaista, mutta hänen suosionsa on voimakkaassa laskussa. Syynä hänen vaisut kannanottonsa oppositiossa ja demarien jatkuva liukuminen oikeiston talouspolitiikkaan. Vasemmistoallianssi voi vieläkin voittaa vaalit, mutta siihen tarvitaan että keskusta suostuu yhteistyöhön vasemmiston kanssa.
Oikeistohallitus, jossa ruotsidemokraatit ovat päällepäsmäreinä olisi jatkumoa tälle viime aikojen linjalle. On lähes iljettävää, että Åkesson virnistelee aian joka lehdistötilaisuudessa pääministerin vieressä, puhuu pääministerin suulla ja kertoo että "me olemme päättäneet", kun hänenpuolueensa ei istu hallituksessa eikä heillä ole yhtään ministerinsalkkua, ovat "tukipuolue"
Nyt hallitus tanssii äärioikeiston pillin mukaan kuin joukko sätkynukkeja.. Tämä uusiokäyttöö nnostettu sana "vandel" elikkä huonot elämäntavat syynä jo pysyvän oleskeluluvan saaneista maahanmuutajista jotka halutaan karkoittaa maasta on tekopyhyyden huippu.
Kukaan ei kiellä, etteikö rikollisten maahanmuuttajien karkoitus olisi oikein Ruotsin kannalta,, mutta "vandel" voi tarkoittaa hyvinkin pientä asiaa, johon moni kantaruotsalainen jatkuvasti syyllistyy. Ja sen pykälän mukaan,, pääministeristä alaspäin kaikki ministerit ovat syyllistyneet tai heillä on ollut tai on yhteyksiä rikollisiin ja laittomiin ryhmittymiin.
Toivottavasti nämä mokat, kuten mennä etukäteen lupaamaan ruotsidemokraateille maahanmuutto-ja integraatioministerin virka ja mitä kaikkea muuta tuleekaan ilmi ovat riittävän suuria aiheuttamaan lisää kitkaa nyt jo säröilevässä oikeistoblokin yhteistyössä. Liberaalien ja sverigedemokraattien välinen sopimus on jo ajanut koko joukon liberaaleja keskustapuolueeseen, nyt kristillisdemokraattien Busch katsoo että hänet on sivuutettu ministerinsalkkujen etukäteisjaossa ja soraääniä kuuluu eri tahoilta.
Vasemmiston ongelma on Nooshi Dagostarin suhteellisen heikko suosio. Jonas Sjöstedt, joka on karismaattinen, on Brysselissä ja hän sopisi johtamaan puoluetta kotimaassaan, Miljööpuolueella on myös ollut hyvin matala profiili, nyt kun miljööministeri on keskittynyt vauvanhoitoon ja yhtään miljöötavoitetta ei tämöän hallituksen aikana saavuteta. Valtion omistamat tuotantolaitokset, jotka ovat olleet tuottoisia ja vakaavaraisia, ovat lähes kaikki myyty yksityisille ja tämä Ruotsi ei ole todellakaan enää ollut pitkään aikaan se Ruotsi, jonne muutin omasta tahdostani, 1987. - Humanismi ei todellakaan perustu vihaan tai raivoon, vaan rakkauteen koko ihmiskuntaa kohtaan, erilaisuuksien hyväksymiseen,, suvaitsemiseen ja "vapauteen, veljeyteen ja tasa-arvoon".
Suvaitsevaisuus on yksi ihmiskunnan suurimpia hyveitä ja sen puuttuminen johtaa kaaokseen, tyranniaan, sotaan ja sortoon.
"Suvakkius" on sanahirviö jota toitottamalla aivopestään mieleltään yksinkertaisia ja helppouskoisia indiviidejä tyrannian ja sorron agenteiksi. - Ja tämä viittaa?
Onko tästä jotain poistettu? - Kiirastorstaita täältä alavirrastakin.
Pääsiäiskoristelut jäivät vähäisiksi, kun olen laittanut pääsiäiskoristelaatikon talteen viime vuodelta ja en ole löytänyt sitä vaikka olemme molemmat etsineet. Uusia en ole ostanut, vain pääsiäiskukkai ja muutamia koristemunia pääsiäismaljakkoon ja muutaman pussin höyheniä. Olen tehnyt maljakoita joissa on koivun-ja muiden lehtipuiden oksia, joissa on jo lehdet, mustikanvarpuja, joissa on jo tulossa kukkia, pajunkissoja, kaupan tulppaaneita, eri värisiä, ja keltaisen pääsiäiskallan ja pääsiäisasetelman Lidlistä. Keltaiset verhot olkkarissa ja keltaiset tulppaaniverhot keittiössä, keltaisia ja lilanvärisiä kynttilöitä ja keittiön päydällä keraaminen kana jonka selkä on täynnä suklaamunia. Pupuja ja tipuja ei nyt tänä vuonna...ellen sitten vielä satu ostamaan lauantaina kun on seuraava kaupoilla käyntipäivä.
Katselintässä valokuvia ja videoita "ajan virrassa" kymmenen vuoden takaa kun olimme pääsiäisviikolla Kolumbiassa miehen kanssa ja katselimme katolisia Pyhän Viikon juhlamenoja kadulla. paraateja ja kulkueita, isoja alustoja, joita kantoivat monesti tusinan verran miehiä, naisia tai lapsia, munkkeja ja uskonnollisia järjestöjä, katolisten koulujen oppilaita jne. Niillä alustoilla oli kookkaita ja painavia patsaita jotka esittivät kärsimystietä, Via Dolorosaa. Edellä kulkivat suitsutuksenlevittäjät, orkesteri soitti kirkkomusiikkia. Kadut olivat täynnä katsojia ja näitä kullkueita oli joka päivälle, tai siis jokaisena iltan kiirastorstaista alkaen.
Tuolla toisessa ketjussa kirjoitettiin pääsiäisen vietosta, että kiirastorstain ja pitkänperjantain kirkonmenot ovat niin synkkiä ja raskasmielisiä, että on parempi pysyä kotona. Tai sitten vainmennä laulamaan Kyrie eilesonia, Kristus on noussut ylös-ylistystä pääsiäisaamun kirkonmenoihin.
Katoliseen pääsiäisenviettoon kuuluu vahvasti surun ja ilon kontrasti, kärsimys ja riemu, voimakkaat kontrastit. Kuten Joan Serrat lauloi joskus meidän nuoruudessamme klassisessa tämän ajan kappaleessa nimeltään La Saeta. "E halua sitä Kristusta joka roikku ristillä, vaan sen joka käveli vetten päällä"
Me täällä Pohjolassa vietämme Easter/pääsiäistä, emme Pascua/Passover uhrautumisen ja pelastuksen , elämän voittoa kuolemasta juhlaa. Meidän perinteemme nitoutuvat lähes saumattomasti yleiseurooppalaisiin ja indoeurooppalaisiin kevään rituaaleihin, jossa symbolit edustavat vuodenaikojen kulkua, kevään tuloa ja uudelleen syntymistä. Kristillinen kirkko on ne osittain sulauttanut omiin rituaaleihinsa, mutta eivät ole vielä keksineet pupuille tai tipuille mitään vastaavaa uskonnollista symbollismia.
Ja nyt jätän nämä mietiskelyt hetkeksi ja lähden kattamaan mämmiä ja hedelmiä lounaaksi porukoille. - Hyvä aloitus!
"Viljo" on tosin minulle tuntematon tyyppi, ja Heikki Kinnusestakaan en tiedä mitään.
"Kaikki se valo jota emme näe" on elokuvan nimi, se kertoo haavoittuneesta sakasalaissotilaasta ja näkövammaisesta ranskalaistytöstä , joka lähettää vastarintaradion ohjelmaa. Syvällinen, filosofinen ja hienosti tehty filmi joka jättää miettimään.
Ajan virrassa seisomme, selkä yllävirtaan, kasvot alavirtaan. Siitä mitä vedet tuo voimme ehkä aavistaa mitä on tulossa, mutta ennustusmerkit eivät aina pidä paikkaansa. - Puolikkaasta lohesta riittää monelle ja tietenkin laitan jotain muuta myös. Pääsiäispäivänä laitan perinteisen pääsiäiskinkun. Kanaa voidaan grillata ulkona jos on siedettävä ilma, selkä poistettuna ja litistettynä.
Salaatti jossa on monelaisia lehtiä, tomaattia, retiisejä , kurkkua, paprikaa, burrata-juustoa ja avokadoa, riisi, keitetyt perunat, savumakrilli jajälkiruuaksi mämmiä, joko kermavaahdolla tai vaniljajäätelöllä, , hedelmäsalaatti ja kahvi, eiköhän me pärjätä ja sitäpaitsi kaupat ovat auki pyhien läpi - Lohifileen varmaankin savustamme pitkäperjantain ateriaksi ja riittää siitä varmaan useammaksi päiväksi. Karitsaa en ole ostanut vaikka meillä miesväki pitää sen mausta. Mämmiä ostin roveellisen jääkaappiin. Eipä ole kummoiset meidän eväät tänä pääsiäisenä. Katsotaan jos lauantaina vielä täydennän joillakin pääsiäisherkuilla kun käymme kaupassa.
Kotinurkilla pyöritään tänä pääsiäisenä. Pihatöitä voisi tehdä jos olisi sopiva ilma. Krookukset ja lumikellot kukkii, tulppaanit työntää lehteä, samoin narsissit ja hyasintit. Harmittaa vain kun pihalla on talvemmalla käynyt jotain peuroja tai mahdollisesti hirvi, koska pensaat ja puut on kaluttu aika korkealta. Erityisesti harmittaa mun pensasmustikat, joista ei ole jäljellä kun muutama tikkumainen varpu, kaikki tuore kasvu syöty pois.
Poika tulee varmaan taas pääsiäislomalle, sitten lämmitetään saunaa ja laitetaan ruokaa.