Paloma.se01
https://www.kirjamaa.fi/kulttuurierot-viidakon-viettelys-ja-henkinen-matka/<br /><br />"ehdottomasti lukemisen arvoinen. Uskon vahvasti, että Vega-Brandt on onnistunut tarjoamaan lukijalle sellaista tietoa ja tarinaa, jota ei muualta voi löytää, kuin kokeilemalla itse Kolumbian syvien viidakoiden samoamista, alkuperäiskansan kanssa elämistä ja vaihtoehtohoitojen vaikutusta. Tarina on sisältönsä vuoksi ainutlaatuinen."<br /><br />Julkinen kirjasivuni löytyy Facebookista nimellä Lempeät tuulet Gentle Winds. Siellä kerron kirjoistani, kirjoittamisesta, kirjatapaamisistani.<br /><br />Boomerien juttuklubihttps://www.facebook.com/groups/863479157651489suljettu keskusteluryhmä "ilman sarvia ja hampaita"Kirjablogini;https://taruajatotta01.blogspot.com/https://taruajatotta01.blogspot.com/2023/10/ensimmainen-blogiarvostelu.html<br /><br />Valkohaikara on saanut erinomaisia arvosteluja (kulttuurijulkaisu Liekissä, kirjablogissa ja lukijoilta)<br />Viimeisin:<br />"Kun pyysin sunnuntaina kirjoittajakurssilaisilta kirjasuosituksia, sai Valkohaikara-kirjasi suuret kehut ja kuvauksen sisällöstä: maagisuus, värikkyys, monipuolisuus, eksotiikka ...."<br /><br />Puumerkkini valkoinen kyyhky, jos kirjoitan tabletiltani ilman kirjautumista.
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia258 aloitusta · 7599 kommenttia
- Huomenta alajuoksulta, pakkanen on hieman hellittänyt ja taivas pilvien peitossa. Ei mitään uutta kerrottavaa, kohta alkavat talviolympialaiset ja sitten sitä telkkarin tuijotusta taas riittää. Viime yönä striimattiin HBO Maxilta suomalainen elokuva nimeltään Oma maa. Ihan hyvä oli, nuoresta parista joka asettuu asumaan autiotilalle Pohjois-Karjalaan., heti Jatkosodan jälkeen. Mies on tukkijätkä, sodassa haavoittunut, nainen on varakkaan perheen tytär. Tarina aika tavanomainen, romantiikkaa ja etenkin mukavia (ei kaikki) avuliaita naapureita, viinalla läträtään ja tukkijätkät tulevat vierailulle, siitä ei hyvä seuraa.
Kauniit maisemat, suuret järvinäkymät avautuivat oliskohan ollut ihan Pielistä. - Leivon harvoin, aamiaissämpylöitä etupäässä vehnäjauhoista, laitan vähän lesettä tai ruista joukkoon, joskus vain kurpitsansiemeniä, puoliksi maitoon tai piimään.
Leivoin juuri tuon marttojen ohjeen mukaan, mutta hiivaleipäjauhojen puuttuessa laitoin erikoisvehnäjauhoja ja pari desiä hienoja ruisjauhoja, hiivalla nostatin, ja ihan hyvää leipää hyvin kelpasi. Eihän se mitään hiivaleipää tietenkään ollut, muistan vielä lapsuudesta sen juuri uunista otetun hiivaleivän maun, paksulti oikeaa voita päällä, Pikkuisen litteää, kyllä ja vaaleanharmaata sisältä.
Kiitos kaikille jotka olette jakaneet leivontaohjeita. Minusta on mukavaa leipoa kun ulkona paukkuu pakkanen, talo on hiljainen ja kaikki väki nukkuu. Taidan alkaa leipomaan useammin, nyt kun minulla on toimiva, hyvä kiertoilmauunikin. Jauhoja taas on pussinpohjia kuivaruokakaapissa. nekin olisi hyvä käyttää.
Kysymys ei ole siitä että kaupan leivät olisivat kalliita,; onhan ne sitäkin, erityisesti kaupan takahuoneessa uuunissa paistetut tuoreet ihanuudet, joita perheen nuorempi mieshenkilö rakastaa, mutta vaan siitä, että kotona leipominen on terapeuttista ja itse leivottu leipä maistuu mukamas paremmalta. - Kiitos vinkistä, Tellukka.
Tarviikin tilata.
Kyllä meilläkin on valinnanvaraa kaupoissa, mutta lähimpään kauppaan on n. 7 km ja emme käy kaupassa joka päivä,
Leipominen on mukavaa. - Nostan pipoani sinulle Pertikki, aina asiallinen ja kärsivällisesti vastaat vaikka provoja satelee.
- Hiivaleipäjauhoista vaan vielä sen verran:
minulla ei ollut selvää kuvaa mitä ne oikein on, luulun aluksi että ne ovat joku jauhosekoitus.
Täällä ei taida kaupoista löytyä, ei ainakaan vastaavalla nimellä.
Läheisessä taajamassa on avattu uusi kauppa, jossa on suomalaisia tuotteita mainoksesta päätellen koko hyllyllinen.
Pakkasaamu täälläkin, taisi olla ihan tämän talven ennötys, 21, 5 astetta miinusta mittarissa. - Lääkityksen sivuvaikutusta.
- Laitoin talteen nuo routapaistin ohjeesi.
Tällä maalla saamme myös tilapaisteja, sekä riistaa metsästysseuroilta; naapurini ampuu villisikoja, mutta en pidä villisian mausta. - Valtaosa USA:han muuttaneista suomalaisista on lähtenyt sinne työn/opiskelun takia, veropakolaisena tai suurituloiseen työhön ja monet ovat äärirepublikaaneja, totta. Minä menin sinne ensimmäistä kertaa paljasjalkaisena hippityttönä , Woodstockin aikoihin, minä ja Bobby McGee. Kaksitoista vuotta E-Amerikassa kasvattivat edelleen sosiaalista omatuntoani ja näyttivät minulle luokkayhteiskunnan huonot puolet. Aviouiduin kolumbialaiseen keskiluokkaan ja minun ei tarvinnut koskaan kärsiä puutetta, mutta se ei saanut minua unohtamaan kuka olen ja mistä olen lähtöisin.
- Kyllä minuun teki vaikutuksen tämä upea pohjoismainen sosdemia. jossa pienelläkin ihmisellä on ihmisarvo ja kaikkien mielipiteitä kuunnellaan. Olen aina ollut sitä mieltä (vastoin tämänhetkistä vallitsevaa tendenssiä) että ihmiset, kansa, rikkaat ja köyhät ja kaikki siltä väliltä jotka tekevät maan tai valtion, ei päinvastoin. Valtio ei ole bisnes, vaan kotitalous, jossa rahojen on riitettävä, mutta ihmisten hyvinvointi on päällimäisenä.
Kyllä minä olin jo löytänyt oman paikkani USA:n poliittisessa systeemissä, vertavuotavan sydämen liberaalina, perusdemokraattina. En vastusta sitä että jengit haluavat menestyä ja rikastuakin, mutta ei veronmaksajien kustannuksella. - Joopati joo. :) :) :)
- Täällä kun on muitakin syöjiä kuin minä ja heillä ei ole rajoituksia.
Ateria-ajat ovat olleet meillä aina erilaiset, syön piene ruisleivän ja silliä n. klo. 9:00 aamukahvin kanssa, syömme aamupuuron tai brunssin n. klo.13:00 j a ilta-aterian klo. 19:00 (kaikki Ruotsin aikoja.
Aterioiden välillä yritän syödä hedelmiä tai a-viiliä.
Omat ruokahaluni ovat lähes nolla, muille maistuu kyllä. - Samoissa puuhissa ollaan, minulla leivät nyt pellillä nousemassa. Saamme lämmintä, kotonaleivottua leipää aamupuuron kanssa.
Äitivainaa tapasi kyllä sanoa että oli synti syödä puuroa ja leipää samalla aterialla. Leikillään vai tosissaan, en ole varma. - Jep, älysin lopulta googlettaa itsekin hiivaleipäjauhon koostumuksen ja sain samat tiedot. En vain eka googletuksella löytänyt sitä.
- Ei kaikki voi kaikkea tietää, mutta sitä varten on olemassa Google ja wikipedia.
Minä taas puolestani olen huono sietämään ihmisiä jotka puhuvat suurella äänellä ja vähillä tiedoilla ja jotka siitäkin huolimatta että heille esitetään faktat ja oikeat tiedot kailottavat suurella äänellä olevansa edelleenkin oikeassa ja että heillä on oikeus OMAAN mielipiteensä. Fine with me, mutta sitten voi esittää asian omana mielipiteenään eikä totuutena.
(Minua on aina hämmästyttänyt ihmiset jotka sanovat että lumi on vihreää, vaikka se on selvästi valkoista. "Mutta MINULLE se on aina ollut vihreää, olen aina nähnyt sen vihreänä". Ok, tutkituta silmäsi.)
Siis ihan vain esimerkiksi. Täydellinen rationalismin ja loogiisen ajattelun puute ja pitää kiinni omasta tulkinnastaan oikeana vaikka se on kaikkia luonnonlakeja vastaan, KOSKA MINULLE se on aina merkinnyt tätä.
Mutta eihän kukaan ole täydellinen. - kiitos neuvoista /Mdk,
laitoin jo hienoa ruisjauhoa ja siirappia lorauksen, mutta ihmettelen kun ohjeessa ei ole mitään rasvaa - Marttojen ohje tta käytän, mutta hiivaleipäajauhoja ei kaupasta saa.
- Mittari näytti -17 astetta tunti sitten, elikkä ei paljon jäädä jälkeen tämän aamun pakkaslukemista Suomessa, mutta olenmmehan me täällä ihan Suomen etelärannikon korkeudella ja Pohjanlahdelta kun tuulee niin lunta tuiskuttaa mukavasti. Nyt tosin aurinkokin pilkistää sopivasti.
Minä ajattelin kysyä teiltä viisaammilta kun ajattelin leipoa hiivaleipää, mutta ei kai täältä saa edes hiivaleipäjauhoja? Ja siis mitä ovat hiivaleipäjauhot?
Muistan lapsena kun äiti leipoi hiivaleipää ja se oli tyyppi vehnäjauhoista, mutta aika harmaata sisältä. Laitanko tavallisia vehnäjauhoja ja vähön ruista? - Tuollainnen omista valokuvista koottu kalenteri pitäisi minunkin saada aikaan. Tiedän että monet niitä tekevät, jo ainakin parikymmentä vuotta palstatuttavani "tinat", joka kirjoitteli näilläkin foorumeilla minua ystävällisesti neuvoi, mutta ei ole tullut tehtyä. Tai sitten vain kirja jossa on vähän tekstejä ja paljon valokuvia, vaikka vaan eri vuodenajoista, metsästä, pihalta, puutarhasta, veden ääreltä.
Eikös me kaikki kirjoiteta asioista jotka tuovat iloa arkipäiväämme? Joillekin se on lapsenlapset, pullantuoksu ja sitruunakakku, joillekin ulkoilu, vesijuoksu tai veneily, Joku testaa ruokaohjeita ja laittelee siemeniä itämään tähän aikaan vuodesta? Tai kohta? Joku malaa tauluja ja muovailee savesta möykkyjä. Joku kirjoittaa ja julkaisee kirjoja. Eikö omista harrastuksistaan saisi sitten kertoa muille?
Minä olen intro/ektrovertti. Viihdyn yksin, lukemisen parissa, tai toisen ihmisen seurassa, ryhmissä, kirjaesittelyissä viihdyn kuin kala vedessä, kun saan kertoa aiheista jotka ovat lähellä sydäntäni. Me olemme ja saamme olla erilaisia, puhua eri asioista, olla ylpeitä pienistä saavutuksistamme pienessä elämässämme, ei välttämättä piiloutua kenenkään selän taa, vaatimattomuus ei ole välttämättä mikään hyve, terve itsetunto jon kaikein paras om inaisuus, eikä sitä pidä sekoittaa ylpeilyyn, leventelyyn tai itsensä korostamiseen.
Sunnuntai, keskipäivä, aamun rutiinit suoritettu. Tulimme juuri pieneltä lenkiltä, happea ottamasta. Italiaa opiskelen joka päivä, puolisen tuntia maksimi, olen nyt tehnyt sitä 290 päivää yhteen menoon. Kohta puuron keittoon.
Hyvää helmikuista sunnuntaita kaikille! - Aitassa saatiin nukkua kesäisin, etenkin helteillä. Orsissa riipuuivat vastapestyt, mäntysaippuantuoksuiset räsymatot. lavitsalle äiti oli levittänyt superlonpatjoja, laittanut lakanat ja täkit, sisältä tuodut tyynyt ja kesäyön valoisuus ei häirinnyt nukkumista; aitassa ei ollut ikkunoita. Aamulla herättiin linnunlauluun ja seinähirsien raoista pilkotttavaan auringonpaisteeseen.
Aamu-uinnille kipaistiin rantatietä ja sitten vasta keittiöön aamukahville. Muistaakseni me lapsetkin saimme juoda tilkan kahvia aamulla, maidon kanssa.
Vanhoja muistoja lapsuudesta pulpahtaa esiin unissa, hyytävän kylmänä helmikuun ensimmäisenä aamuna, alavirralla. - Kalsarikännit on jo vuosikausia tunnettu ilmiö, jota koti-Suomesta tuli ulkomailman tietoisuuteen suomalaisten miesturistien tavasta linnoittautui Kanarialla hotellihuoneeseen kalsareissaan viinalastin kanssa.
Meillä ei viinan kanssa läträtä. ei kalsareissa eikä oloasuissa.