Paloma.se01
https://www.kirjamaa.fi/kulttuurierot-viidakon-viettelys-ja-henkinen-matka/<br /><br />"ehdottomasti lukemisen arvoinen. Uskon vahvasti, että Vega-Brandt on onnistunut tarjoamaan lukijalle sellaista tietoa ja tarinaa, jota ei muualta voi löytää, kuin kokeilemalla itse Kolumbian syvien viidakoiden samoamista, alkuperäiskansan kanssa elämistä ja vaihtoehtohoitojen vaikutusta. Tarina on sisältönsä vuoksi ainutlaatuinen."<br /><br />Julkinen kirjasivuni löytyy Facebookista nimellä Lempeät tuulet Gentle Winds. Siellä kerron kirjoistani, kirjoittamisesta, kirjatapaamisistani.<br /><br />Boomerien juttuklubihttps://www.facebook.com/groups/863479157651489suljettu keskusteluryhmä "ilman sarvia ja hampaita"Kirjablogini;https://taruajatotta01.blogspot.com/https://taruajatotta01.blogspot.com/2023/10/ensimmainen-blogiarvostelu.html<br /><br />Valkohaikara on saanut erinomaisia arvosteluja (kulttuurijulkaisu Liekissä, kirjablogissa ja lukijoilta)<br />Viimeisin:<br />"Kun pyysin sunnuntaina kirjoittajakurssilaisilta kirjasuosituksia, sai Valkohaikara-kirjasi suuret kehut ja kuvauksen sisällöstä: maagisuus, värikkyys, monipuolisuus, eksotiikka ...."<br /><br />Puumerkkini valkoinen kyyhky, jos kirjoitan tabletiltani ilman kirjautumista.
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia258 aloitusta · 7599 kommenttia
- Sinäkö se olit joka kyyläsi minun ukkeliani korpikuusen kyyneleitä tislaamassa, omasi oli jo nukahtanut sammalmättäälle kalsarikänniin?
- Ihan vain somesta poimittua nippelitietoa. Homer Simpson teki suomalaisista kalsarikänneistä maailmankuulun ilmiön.
https://www.hbl.fi/2017-02-20/kalsarikannit-blev-varldskant/
https://www.vogue.com/article/what-is-kalsarikannit
https://www.aftonbladet.se/nyheter/a/63RvPr/finska-alternativet-till-nattklubben-kalsongfyllan
https://i.pinimg.com/originals/70/e0/2a/70e02a27fadeb3bce76cd93cdc2fec4c.jpg - Onhan niitä, suomalaisia keksisntöjä ja sovelluksia. Ei ollut pilkkaa!!!
Kalsarikännit.
Jne.
Mutta tuo Joulupukki ei oikein pure maailmalla suomalaisena juttuna. Jossain ehkä, ja tuleehan niitä turisteja Rovaniemelle.
Mutta suurin osa maailmaa uskoo joulupukin asuvan Pohjoisnavalla. Ja lentävän pulkassa porojen vetämänä. Coca cola puree paremmin kuin suomalainen turistijippo.
Turismista puheenollen, vanhoille kotinurkille K_Suomeen on nousut tai oikeastaan kasvanut vuosien mittaan turistibisnes. Tänä talvena odotetaan neljäätuhatta saksalaista turistia koirasafarille. - Muunneltua totuutta taas.
Tein yhden aloituksen anonyyyminä, jonka otin heti kontolleni ja se ion aivan eri asia kuin heitellä puskasta anonyyminä kommentteja kirjautuneena ollessa. - "rekattu voi myös kirjoittaa anonyyminä, mikä on mielestäni täysin ala-arvoista."
Irroittele sinä vain edelleenkin lauseen osia ja rakenna niistä omia totuuksiasi.
Jokainen joka osaa lukea tietää että kirjoitin olevani periaatteessa täysin sitä vastaan että rekattuna voi heittää anonyymejä kommentteja, joista ei tarvi ottaa vastuuta. - Pahalta näyttää.
Ensiksikin, tämä on kyllä ikäihmisten oma palsta ja heidän (meidän) tempomme joka määrää palstan tempon. Täällä on ilmeisesti koko joukko kirjoittajia, jotka haluavat muokata palstasta omannäköisensä, yhden ja kahden rivin heitoilla, verbaalilla voimistelulla, nokkeluuksilla. Ihan ok, mutta alempana listassa on koko joukko ikäryhmiä, missä onnistuisivat paremmin. Ei olisi tarpeellista tulla sekoittamaan vanhusten rauhallisia rupatteluja.
Toiseksi: monet meistä jotka ovat edelleen rekattuja olimme täällä jo silloin kun rekkautumista ja profiileja kannustettiin. Henkilökohtaisesti minua on aina hieman häirinnyt palstan kaksijakoinen keskustelukulttuuri: saa olla anonyymi, saa olla rekattu ja rekattu voi myös kirjoittaa anonyyminä, mikä on mielestäni täysin ala-arvoista. Saattaa että lähipäivinä alan itsekin kirjoittamaan anonyyminä, välttääkseni ei-toivottua ylenpalttista huomiota, kokeilumielessä.
Kolmanneksi: on otettava huomioon, että palstan käyttäjät jakautuvat karkeasti kahteen ryhmään, joiden intressit eivät käy yhteen:
Palstan alkuperäiset käyttäjät jotka haluavat jutteluseuraa, kertoa kuulumisiaan, kirjoittaa pitkiä viestejä.
Ja sitten ne muut, jotka hakevat täältä vain hetkittäistä ajanvietettä,. kickeejä, osoittaa omaa nikkeluuttaan, pilailla vanhusten kustannuksella. - Huomenta Hil-la, kävi niin kuin arvelitkin, et varmaan tehnyt mitään virhettä, mutta YP nuoret osapäivätyöntekijät eivät aina hallitse tehtäviään, tai sitten vaihtoehtoisesti ohjelmissa on vikoja ja algorytmit ei pelitä.
Olisi ehkä parempi jos rakentaisit uuden , entistä ehoisamman pirtin, jossa voisimme jatkaa muisteloitamme maaseudun ja lapsuuden idylleistä.
Päivät ovat pitenemässä, auringonvalo palaamassa, jaksellaan! - "En ole missään kohtaa sanonut että olen evakko, ainoastaan evakkoperheen tytär. Isänisää sanottiin meillä äijäksi, isän äiti oli mummo.
Äidinäitiä kutsuimme mammaksi, kuten Viipurin seudulla oli tapana. Mamma ja enoni evakuoitiin Varsinais.Suomeen. Vanhempani ja isän vanhemmat, sedät ja tädit Keski-Suomeen,josta äijä osti autiotilan, jossa oli metsää, peltoa ja järvenrantaa. Olen syntynyt Jämsässä 1948."
Euköhän tuo tullut selväksi jo tässä siteeraamassani kommentissa.
Vanhempani tulivat evakkoon a Keski-Suomeen, isäni vanhemmat, sedät ja tädit samoin. Isoisäni osti autiotilan ja luovutti talon isännyyden pojilleen, jääden itse mummon kanssa ns. syytingille, elikkä asumaan mummonkammariin. Ei me koettu että kukaan olisi ollut kenenkään "nurkissa", omassa kodissa me asuimme, vaikka mummo ja äijä asuivat samassa talossa.
Muut perheen lapset olivat jo saaneet osuutensa joko rahana tai maapalstana. Minä en ollut silloin edes syntynyt vielä.
En tiedä mikä kohta tässä on ristiriitaista tai epäselvää. Äidinäidin ja enojen evakkomatka Länsi-Suomeen on taas toinen asia, ei liity olennaisesti tähän laisinkaan, kerrottu toisessa yhteydessä ja liittyy eri aloitukseen.
Nyt näyttäisi siltä että mummoilta on menneet puurot ja vellit sekaisin ja jokainen alkanut keittelemään omaa soppaansa, miten asiat jäsentyvät omassa pääkopassa.
Ei tässä nyt siitä sen enempää. - Täällä tapahtuu aina välillä aivan kummallisia asioita.
En uskoisi että kukaan olisi ilmoittanut aloitusta poistoon, elleo sitten aloittja itse ole sitä tehnyt.
Minäkin otin kimpsuni ja kampsuni ja lähdin naapuuriin, ettei läsnäoloni häiritsisi Hil'lan ja hänen vanhojen kamujensa keskustelurauhaa. Yleensä häirikköparvi seuraa minua kuin hai laivaa.
***
Sattaa toki olla ihan palveluvirhe ja aloitus palaa hetken päästä. - https://www.youtube.com/watch?v=wWKSoxG1K7w
Laitetaampa uudelleen.
Edellinen katosi alta aikayksikön, miksikähän? - Taas meni väärin, mutta en jaksa enää selittää. Mitä enemmän tarkennan, sitä vähemmän jotkut haluavat ymmärtää, koska heille vain se mitä liikkuu omien korvien välissä on totuus ja ei pystytä myöntämään että tuli tulkittua väärin, tuli jätettyä jotain lukematta, tuli irroitettua sanoja asiayhteyksistä.
Joten minun puolestani, jatkakaa toki.
Voisiko aloittaja vaihtaa otsikon?
Turhat riitelyt pois, Turhat riitelyt tänne! - Kirjoitan johdonmukaisesti.
Olen myös aktiivisesti mukana paikallisen kyläyhteisön FB-ryhmässä ja nuorempikin sukupolvi tietää minut ja ikäisistäni ja minua nuorempien siskojeni luokkatoverit ovat pääsääntöisesti vielä elossa.
Kuulun myös Jämsän yhteiskoulusta valmistuneiden FB-ryhmään, kirjaston ja paikallisen lehden lukijaryhmiin. olen Facebookissa, Instagramissa jne sosiaalisessa mediassa ja pidän yhteyttä riemuylioppilastovereihini eri puolilla maata.
Kirjoitan sosiaalisessa mediassa omalla nimelläni ja kuvallani ja osa on julkista. Minulla on lukijoita ja kavereita täällä foorumeilla, jotka ovat myös sosiaalisessa mediassani ja en voisi mitenkään sepitellä tarinoita itsestäni, koska kaikki on todistettavissa ja osittain julkisia.
Miksi minä mollaisin suomalaisia koska olen itsekin suomalainen ja käyn Suomessa ja minulla on lämpimät ja läheiset välit Suomessa asuvaan sukuuni, ystäviini, kavereihini jopa alakouluasteelta lähtien?
"Ulkosuomalaisena" saatan kyseenalaistaa tiettyjä asioita, tehdä vertailuja, panna alkuun keskusteluja epäkohdista, ajankohtaisista tapahtumista Suomessa, koska minua kiinnostaa seurata Suomen tapahtumia, suomalaisten elämää synnyinmaassani, mistä milloinkin puhutaan Suomessa.
Eihän se ole "suomalaisten mollaamista". - Toin nuo naapurit esille ainoastaan ja siitä syystä, koska sanottiin että naapurini eivät minua tunne ja sukulaiseni tuskin muistavat, jotain sinne päin. Vastauksena tuohon mitätöivään kommenttiin. Siirsin "keskustelun"pois Hil-lan aloituksesta, koska tuo anojen jatkuva hyökkäily ja räksyttäminen pelottaa "vanhat, jotka kaipaavat kirjoitusrauhaa ovat siis väärällä palstalla" pois näistä rupattekuketjuista, missä kerrotaan arkipäivän tapahtumista, nyt lapsuuden muistoista, tuvasta ja leivinuunista, , savusaunoista, lapsuudenkodista maalla. Paitsi jos minä kerron omastani valehtelen. Ei minulla olisi saanut olla sellaista lapsuutta evakkojen lapsena. Omaa tilaa ja lehmiä, lampaita, hevosia ja tupakkamaa...meidän olisi pitänyt asua kuin kerjäläiset muidennurkissa, että anosta tuntuisi paremmalta.
Muistan kouluikäisenä Suomesta, että meillä oli vitsi poliiseista, jotka aina kulkivat pareittain. Mistä syystä? Siitä että toinen niistä osasi lukea ja toinen kirjoittaa., Tuli vain mieleeni. - Käväisin tässä ostamassa kokonaisen vyyhdin rautalankaa ja yritän tässä nyt taivutella pihalla olevien anojen olettamuksiin jotain järkeä. Mopo karannut välillä pahasti jollakin ja lukemisen ymmärtäminen on reistaillut pahasti.
Luulen kyllä että syynä on joko huono muisti, huono keskittymiskyky tai sitten vain halu sekoittaa pakkaa ja yrittää asettaa minua huonoon valoon.
En ole missään kohtaa sanonut että olen evakko, ainoastaan evakkoperheen tytär. Isänisää sanottiin meillä äijäksi, isän äiti oli mummo.
Äidinäitiä kutsuimme mammaksi, kuten Viipurin seudulla oli tapana. Mamma ja enoni evakuoitiin Varsinais.Suomeen. Vanhempani ja isän vanhemmat, sedät ja tädit Keski-Suomeen,josta äijä osti autiotilan, jossa oli metsää, peltoa ja järvenrantaa. Olen syntynyt Jämsässä 1948.
Olin 22 -vuotias kun muutin Suomesta pois, naapurini ja kyläläiset, jotka ovat nyt vanhoja isäntiä, emäntiä, eläkeläisiä muistavat minut oikein hyvin. Monet heistä tulivat viime kesänä ,kirjailijavierailulleni Jämsän kaupunginkirjastoon ja monet ovat ostaneet kirjojani, etenkin ensimmäistä, jossa kerron Kolumbianvuosistani.
Kommentti lähinaapurilta: "Kiitos kun avasit oven olohuoneesesi meille!" Kolmannessa kirjassani kerron veljeni kohtalosta ja kaikki faktat on oltava joko selvästi esillä tai sitten on tultava selvästi esille jos olen sepitellyt jotainteorioita veljeni kuolemasta. Miksi? Koska suuri valtaosa kirjan lukijoista ovat joko sukulaisia tai kyläläisiä.
Muut kirjani ovat fiktiivisiä, mutta tämä jota kirjoitan nyt, on osittain omaelämänkertaa ja lähtee liikkeelle Viipurista ja Karjalan kannakselta. Kokoan asiakirjoja, haastattelen vielä elossaolevia sukulaisia, luen vanhoja kirjeitä jne, mutta oma osuuteni ja osa äitini muistoista ovat omia lapsuudenmuistojani ja äidin minulle kertomia asioita.
Mitään tekaistua tai valheellista ei niissä ole, - "Millä ihmeen valuutalla?"
Olikohan Suomen valuutta silloin vielä ollut markka?Äijä ja mummo olivat jo toista kertaa evakossa. Ensimmäisellä evakkomatkallaan äijä avasi kaksi pankkitiliä, keskisuomalaisiin naapuripitäjiin. Sieltä ne valuutat varmaan tuli.
Olen pahoillani että olen tuottanut sinulle mieliharmia sillä että emme ihan persaukisina tulleet sodan jaloista.
Ja mitä tulee "mummon" mökkiin, se purettiin ja myytiin huvilaksi rantaan. Talossa tehtiin sukupolvenvaihdos, jossa äijä ja mummo luovuttivat isännyyden ja omistuksen lapsilleen ja siirtyivät eräänlaiselle "syytingille", vaikka ns. mummonkammarissa, joka oli talon pienin kammari, he olivat nukkuneet alusta saakka.
Karjalaiset perheet asuivat usein yhdessä vanhempiensa kanssa ja vanhuksilla oli arvostettu asema perheessä.
Oliko muuta ihmeteltävää?
(En minä satuja ole kertonut. Kaikki tarinani lapsuudesta tulevat muodostamaan osaa dokumentoitua elämänkertomustani, joka ei voi olla fiktiivistä, koska koko sukuni ja kaikki naapurini lukevat kirjojani)
En vastaa enää yhteenkään kysymykseen, jonka tarkoitus on mitätöidä tai lytätät minua ja kirjoituksiani missään Hil-lan aloittamassa ketjussa. - Kommentti tuli myöhään yöllä, kun olin sulkemassa konetta.
Aamulla se oli vielä jäljellä, mutta päivemmällä katosi.
Tein sitten uuden aloituksen "dippitestini" tuloksista, ja kopion sitaatin, mutta illalla se oli jo poissa.
Täällä tapahtuu paljonkin "outoja" asioita, mitä ihmismieli ei aina jaksa tajuta. - Enhän minä mistään valita!
Karjalan kieli, samoin kuin inkeroinen ja pari muutakin itärajan toisella puolella puhuttua kieltä ovat suomensukuisia kieliä, ei suomen murteita. Siirtoväen mukana kielet tulivat myös nykyisen rajan tälle puolen ja muodostavat nyt uhanalaisten vähemmistökielten kirjoa, joka murteiden ohella rikastuttaa maan kielellistä kulttuuria ja on osa, Suomen monikulttuurista kudelmaa.
Minusta on vain hyvä, että nostetaan esille ja profiloidaan näitä suomen kielen ja suomensukuisten kielten variantteja kulttuuri-ja kielikeskustelussa. - Kommentti on poistettu.
Kysymys on suorasta sitaatista, ei tulkinnasta. En laittanut lainausmerkkejä, koska se ei ollut prikulleen sanamukainen lainaus, mitään tulkinnanvaraa siinä ei kyllä ollut. - Eihän tuo ollut tulkintani vaan suora sitaatti.
Kommentti on kaiketi poistettu.
Palataanko lapsuuden maisemiin? - Aurinko paistaa alavirralla, ulkona pikku pakkanen ja savupiipuista nousee pystysuorat savupilarit kohti sinistä aamutaivasta. Lintulaudalla on kova liikenne, kun talitintit, varpuset ja tikat kilpailevat viimeisistä maapähkinöistä ja auringonkukan siemenistä. Pari närhiäkin on käynyt vierailulla, mutta ne me hätistelemme pois, jos olemme keittiössä.
Mummosta tuvan penkillä olin jo kertonut toisaalla, omassa kirjaketjussani. Kotitaloni ei ole enää aivan alkuperäisessä mallissaan; porstuan, sulannin ja mummonkammarin tilalle on rakennettu makuuhuone pönttöuuneineen, ulkoeteinen tuvan toiselle seinustalle ja ulkoraput, ja uuninpankon taakse rakennettiinjo minun nuoruudessani pieni makuualkovi, joten tilaa on paljon vähemmän kuin alenperin, kun mahduimme koko suurperhe penkeille istumaan.
Kaikkein eniten kaipasin sitä suurta maalaistalon pihapiiriä, joka ei ollut niin täynnä kaikenlaisia rakennelmia, kuin kaupunkipuutarhat, vaan avaraa nurmikkoa, jossa pystyi pelaamaan vaikka badmintonia, heittämään frisbeetä ja heittämään mölkkyä kesälomilla Suomessa käydessä, kun lapset olivat murrosikäisiä. Pihapiiriä rannalle päin rajoitti suuri paljas kallio, jonka päällä oli mukavaa istua kesäsisin, kun kivi oli lämmennyt auringossa.
Aittojen ja metsikön välistä, rinnettä alas ja peltojen reunaa meni kärrytie alas rantaan, jonne äiti rakennutti sittemmin rantasaunan. Paikka oli erittäin luonnonklaunis, järvireitin rannalla ja siitä pääsi veneellä Isojärven kansallispuistoon ja alavirtaan Päijänteelle, Nyt maisema on tuhottu laajamittaisten avohakkuiden takia; salmen toisen puolella maanomistajan perilliset olivat "panneet rahoiksi".