Paloma.se01
https://www.kirjamaa.fi/kulttuurierot-viidakon-viettelys-ja-henkinen-matka/<br /><br />"ehdottomasti lukemisen arvoinen. Uskon vahvasti, että Vega-Brandt on onnistunut tarjoamaan lukijalle sellaista tietoa ja tarinaa, jota ei muualta voi löytää, kuin kokeilemalla itse Kolumbian syvien viidakoiden samoamista, alkuperäiskansan kanssa elämistä ja vaihtoehtohoitojen vaikutusta. Tarina on sisältönsä vuoksi ainutlaatuinen."<br /><br />Julkinen kirjasivuni löytyy Facebookista nimellä Lempeät tuulet Gentle Winds. Siellä kerron kirjoistani, kirjoittamisesta, kirjatapaamisistani.<br /><br />Boomerien juttuklubihttps://www.facebook.com/groups/863479157651489suljettu keskusteluryhmä "ilman sarvia ja hampaita"Kirjablogini;https://taruajatotta01.blogspot.com/https://taruajatotta01.blogspot.com/2023/10/ensimmainen-blogiarvostelu.html<br /><br />Valkohaikara on saanut erinomaisia arvosteluja (kulttuurijulkaisu Liekissä, kirjablogissa ja lukijoilta)<br />Viimeisin:<br />"Kun pyysin sunnuntaina kirjoittajakurssilaisilta kirjasuosituksia, sai Valkohaikara-kirjasi suuret kehut ja kuvauksen sisällöstä: maagisuus, värikkyys, monipuolisuus, eksotiikka ...."<br /><br />Puumerkkini valkoinen kyyhky, jos kirjoitan tabletiltani ilman kirjautumista.
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia258 aloitusta · 7599 kommenttia
- Minä kirjoitan ja kerron asioita OMASTA elämästäni.
Ei se ole mitään minkään, niinku korostamista. Se nyt vain on sitä mitä se on.
(En puhunut kotikielenäni suomea vuodesta 1969 vuoteen 2012. Arvelen itse suomen kielen taitoni kohentuneen huomattavasti sen jälkeen) - Keskustelimme myös paljon suomalaisten englanninkielen taidosta, joka on kokenut valtavan suuren parantumisien takavuosien tankeroenglannista ja kun suomalaisen tunnisti heti maailmalla heti kun hän vain avasi suunsa.
No niin, kyllähän suomalainen korostus vieläkin erottuu useimpien puheesta, mutta vain keveästi. Ja sujuvuus ja uskallus kommunikoida englanniksi on parantunut aivan merkittävästi viime vuosikymmenien aikana. Hoitelimme aika paljon asioita englanninkielisen veljeni kanssa (suomen kieli lähes unohtunut ) sekä vieraiden että tuttujen kanssa ja eipä ollut vaikeaa yhtään. Kymmenvuotias sukulaispoikakin puhui aivan sujuvaa englantia, netistä oppinut.
Ainoastaan yksi hinaaja-auton kuljettaja oli vähän ynseä, kun häntä puhuteltiin englanniksi "en minä oikein tuota lontoota ymmärrä"
***
Kyllä minä aion vastaissuudessakin kirjoitella huomioitani ja havaintojani suomenvierailuiltani ja jos ei kiinnosta lukea niin älä hyvä ihminen hukkaa kallista aikaasi ketjuissani. - Pariloitu kuha maistui ja sitten tein ison mokan kun söin suuren annoksen paistettuja muikkuja. Yö oli tuskainen.
Kalaruuat maistuvat vieläkin, hedelmät. ruisleipä ja matjessilli.
Puuroja syön kolme kertaa viikossa ja keitettyjä kananmunia pari kertaa viikossa. Olen ravitsemustietoinen myös ja kamppailen ruokahaluttomuutta vastaan, mutta yritän pitää verensokerin tasaisena ja syödä riittävästi proteiineja ja kuitua. - Eipä ole pakko lukea, voisit niinku siirtyä vaan seuraavaan aiheeseen :)
- Etenkin tuo "nninku" joka toisena sanana kiinnitti huomioni. Etenkin ohjelmissa missä oli paljon nuorisoa.
Ihan samaa täällä tässä kieliympäristössä. "liksom". - Vanhempaan autoon teetämme pientä remonttia ja katsastuksen jälkeen lahjoitamme sen nuoremmalle lapsenlapsista kunhan ajaa kortin ensin.
- Sitikka oli kotona, olin yksin liikkeelä, lentäen ja junalla.
Ei se niiiiin vanha ole etteikö käynnistyisi, 2015 vuoden malli näppärä auto! - Olisin tosi kiitollinen jos pystyisimme keskustelemaan tästä ilman alituista ad hominem, siis henkilöön kohdistuvaa hyökkäilyä. Tämä aloitus ei koske pertikkiä, ei minua eikä ketääm muutakaan, eii minun mutta sillä mitään väliä kenen tekemä: aihe on erittäin hyvä ja mielenkiintoinen.
- Taisin kommentoida vähän hätäisesti, en ole lukenut artikkelia, mutta näin tv:stä keskiviikkoiltana osan ohjelmaa joka käsitteli samaa teemaa.
Minä arvelisin samoin kuin Pertikki että Suomi olisi samanlaine takapajula kuin Itä-Karjala nykyisin, koska Ruotsi ei lisi jaksanut tai halunnut puolustaa vaatimuksiaan "Itämaan" provinsseihin, ajan mittaan.
Ruotsin merkitys Suomen ja suomalaisuuden kehitykselle on ollut aivan ratkaisevaa. - Erittäin mielenkiintoinen, onnistuin katsomaan noin puolet ohjelmasta. Taisi olla AI-kuvitettua, mutta asiatieto erinomaista . Tarvii katsoa josko näkyisi meillä.
- Joo, mutta se lahjoitti jalkapalloja Chocó-provinssin hätää kärsiville, kodittomille lapsille. Elikkä niinkuin vanha kiinalainen sananlasku sanoo ätä anna niille kalaa, opeta ne kalastamaan.
Shakira kävi Cocossa ja lahjoitti miljoona dollaria Chocón hätää kärsiville. ja yhteistyössä amerikkalaisten filantrooppien kanssa rakentavat kymmenen koulua alueille joissa koulut oli maanjäristys tuhonnut. - Korjataan vielä vähän tuota tietoa mikä aiheuttaa maanjäristyksiä Kolumbian Tyynenmeren rannikolla:
siis Nazcalaatta liukuu nykäyksittäin Tyynenmeren laatan alle ja vapauttaa energiaa. Kookoslaatta on hieman pohjoisemmassa ja aiheuttaa harmia Keski-Amerikan maille (Nicaragua, El Salvador jne.).
Kolumbiassa kiertää huhut että fracking aiheuttaisi maanjäristyksiä, sekin mahdollista, mutta tämä ei ollut siitä johtuvaa.
Kolumbian presidentti, äärioikeistolainen De la Espriella, ei ota vastaan apua mailta joissa on sosialistinen hallitus ja YK: apua ei ole myöskään otettu vastaan. - "Aamu-uutisissa kerrottiin Colombian maanjäristyksestä.
On Palomalle tuttua seutua. Toivottavasti siellä olevat ystäväsi ja
läheiset ovat selvinneet!" MdK
Lähisukulaisiin olen ollut yhteydessä Instagramin ja Messengerin välityksellä, anopin ja apin talo Calissa on kärsinyt suuria vaurioita, osa katosta on luhistunut,, mutta siinä asuva perhe (lähisukulaisia) selviytyi pelkällä säikähdyksellä. Aineelliset vauriot ovat ajan mittaan korvattavissa, mutta tärkeää että ovat hengissä. Lasten setä ja hänen vaimonsa, sekä serkut Calissa ovat myös selviytyneet hengissä. Oma taloni jonka olen myynyt mutta lopulliset kauppakirjat vielä tekemättä ja olen saanut vasta käsirahan hinnasta on toivottavasti vielä pystyssä, ei mitään tietoa. Joka tapauksessa uusi omistaja olisi joutunut tekemään suuren remontin siellä, nyt ehkä rakentamaan uudelleen alusta saakka. Tontti sinänsä on arvokkaampi kuin rakennus.
Huomenna lennän Suomeen . - https://www.eltiempo.com/colombia/otras-ciudades/como-enviar-ayudas-para-los-damnificados-por-el-terremoto-de-7-4-en-choco-3577509
Kolumbian punainen risti Colombian Red Cross Cruz Roja colombiana ottavat myös vastaan avustuksia. - Olen nyt aloittanut lukemaan kirjaa. joka ei ole mikään tiiliskivi. 117 sivua ja hinta yli 30 euroa, en muista tarkkaan. Paksulle paperille painettua, omakohtaisia kokemuksia maalaiselämästä ja mielipiteitä ja ajatuksia.
Palaan asiaan kun olen lukenut pitemmälle. - Parenteesi tarkoittaa sulkeiden sisässä olevaa asiaa. Tässä yhteydessä se symbolisoi poikkeusta, lyhytaikaista, ohikiitävää hetkeä.
- Kirjoitin jo ajatuksiani aiheesta luopuminen 80 plussissa, mutta aiheet sivuavat ja tässä keskitytään enemmän siihen onko kuolema ollut osa elämääsi.
En voi niin sanoa.
Kuolema on ollut vieras elämässäni, mutta se on käynyt odottamatta ja kutsumatta, ei-toivottuna.
Minä en ole vielä niin vanha että toivoisin kuolemaa tulemaan pian armahtamaan minua kärsimyksieni keskellä. Olisikohan sittenkin parempi lähteä ihan vapaaehtoisesti, ns. saappaat jalassa? Eutanasia, kun elämä ei enää tunnu etuoikeudelta, vaan rangaistukselta?
Kiivetä se viimeinen vuori ja horjahtaa sieltä kampurajaloiltaan rotkoon? Tai tulivuoreen? Lähteä viimeiselle tosi pitkälle uimareissulle ? "Se syvä hiljaisuus joka edeltää syntymää ja jatkuu kuoleman jälkeen, jonka keskeyttää elämän sietämätön meteli", (vapaasti ssiteeraten Isabel Allendea) on kuitenkin vain parenteesi, joten yritän käyttää sen pienen hetken, joka on minun parhaalla mahdollisella tavalla.
Komppaan: tavarasta ja mammonasta, rahasta ja omaisuudesta luopuminen ei ole vaikeata. Ihmisistä luopuminen on. Rakkaista, läheisistä ihmisistä, jotka ovat olleet kanssamme kehdosta saakka tai tulleet mukaan ja liittyneet elämämme kudokseen myöhemmin, vuosien karttuessa ....tai vähetessä.
Carpe diem, tartu tähän päivään, on erityisen osuva kehotus meille jotka olemme lähdössä viimeisestä kaarteesta loppusuoralle. Nyt jos koskaan. - Pohdintaa luopumisesta minäkin peräänkuulutin, mutta onhan se masentava aihe, kun se aina johtaa lähestyvän lopullisen ratkaisun enteilemistä.
Minä en ole vielä niin vanha että toivoisin kuolemaa tulemaan pian armahtamaan minua kärsimyksieni keskellä. Olisikohan sittenkin parempi lähteä ihan vapaaehtoisesti, ns. saappaat jalassa? Eutanasia, kun elämä ei enää tunnu etuoikeudelta, vaan rangaistukselta?
Kiivetä se viimeinen vuori ja horjahtaa sieltä kampurajaloiltaan rotkoon? Tai tulivuoreen? Lähteä viimeiselle tosi pitkälle uimareissulle ? "Se syvä hiljaisuus joka edeltää syntymää ja jatkuu kuoleman jälkeen, jonka keskeyttää elämän sietämätön meteli", (vapaasti ssiteeraten Isabel Allendea) on kuitenkin vain parenteesi, joten yritän käyttää sen pienen hetken, joka on minun parhaalla mahdollisella tavalla.
Komppaan: tavarasta ja mammonasta, rahasta ja omaisuudesta luopuminen ei ole vaikeata. Ihmisistä luopuminen on. Rakkaista, läheisistä ihmisistä, jotka ovat olleet kanssamme kehdosta saakka tai tulleet mukaan ja liittyneet elämämme kudokseen myöhemmin, vuosien karttuessa ....tai vähetessä.
Carpe diem, tartu tähän päivään, on erityisen osuva kehotus meille jotka olemme lähdössä viimeisestä kaarteesta loppusuoralle. Nyt jos koskaan. - Mä tykkään Rauman murteesta.
Se on niin ihanan haasteellista. - Tuohon on vaikea kenenkään kommentoida. Kokemukseni USA:n kouluista ovat vuosikymmenien takaa. Ymmärsin sen verran keskustelusta että projekti ei ole tuottanut tarpeeksi hyviä tuloksia, siis oppilaiden testaukset osoittivat että heidän suoritustasonsa ei ollut noussut niin paljoa että projektia kannttaisi jatkaa.