- Monipuolisuus ja napakka suutuntuma sen kaikilta osiltaan yhdistettynä alehintaluokkaan on eräs niistä tärkeistä tekijöistä, joiden mukaan valinnat voidaan suorittaa. Luotettavat perustuotteet ja merkit tarjoavat eräitä vaihtoehtoja matkan jatkamiseen. Tuotteiden tasalaatuisuuden tarjotessa moduleita haasteiden maailmasta. Vaikkakin on niin, että monipuolisuus on se jokeri, joka saa esim. alelaarin käyttäjän elämään väriä.
- Vähitellen aletaan heräämään myös siihen todellisuuteen, jossa ihmisillä aletaan ymmärtää olevan oikeasti oikeutettujakin intentioita suhteessa elintarvikkeiksi kelpaaviin elintarvikkeisiin ja ravintoaineisiin. Liha, leikkeleet, makkarat, pastat ja hyvänmakuiset vahvat kastikkeet em. aineiden seoksissa tarjoasivat monille ihmiselle paremman hyvän olon, jos niihin anneittaisiin vain ihmisille oikeudet ja mahdollisuudet. Mm. kansalaistyöllä elintarvikkeita saamalla, jokaisella olisi mahdollisuus rakentaa oma lihaleikkelelautasensa tuorekurkkukuutiolla, paistinkanamunilla, rapsakka pekonilla, mansikkahillolla ja soija smetana chili yhdistelmällä. Tällöin kenelläkään ei olisi nälkä. Päälle voitaisiin juoda tuoremehua jäätävän kylmänä ja mahdollisesti isolla jääpalalla varustetusta isosta jäätävän kylmästä juomalasista.
- N-kurkiainen syö riisipuuroa, uuniriisipuuroa ja mannapuuroa ja uunimannapuuroa. Yleensä ne putoaa kuivalihan (lähinnä köyhyydessä syödään prosciutto tyyppisiä jäljitelmiä, koska kalliimpiin ja mahdollisesti laatulihoihin kiinnipääseminen on äärimmäisen hankala prosessi, joka vaatii onneakin, koska ei ole olemassa kuivalihaosuuskuntia, jotka ostaisivat jakaisivat ja valmistaisivat ko. tuotteita), paistinmakkaran ja / tai runsaan voisilmän ja suolaropseiden kanssa. Myös minttu sopii hyvin ja erinomaisesti valkopuuroihin samoin kuin inkiväärimeiramichili. Tai jokin perusberrypohjainen chili jam jam.
Myös joskus menee sellainen myslityyppinen setti, johon haetaan halpakaupasta kuivahedelmät. Ja ne syödään myslissä punamaidon kanssa, tai avoveteen keitettyinä puuronomaisesti tai maitobuustattuina puuroina lämpöiskujen jälkeen. Ja ne puurot syödään runsaan voin tai muun edullisen laaturasvan ja suolaropseiden kanssa. Tosin myslipuuroa tulee hyvin harvoin syötyä, ehkä kerran kaksi vuodessa. Vaikka se onkin proteiininsakin puolesta mainio tuote.
Leivistä menevät lähinnä napakkakuoriset, sisäpehmoiset hieman ranskaan viittaavaat leivät laajennettuina baguetteihin, joita (baguetteja) tosin menee todella harvoin. Myös naania voi käyttää pyyhköleipänä, vaikka silloin jos on tarjolla papu pekoni paprika chili makkara pepperooni hyvettä, vaikka Tunisian tai Spaanian tuorepotaateilla. Vehnäpöhöjä, kaurajumpuloita tai ruismöhköjä ei oikeastaan mene. - Kananmunat synnyttävät melkein pelkästään positiivisia mielikuvia. On toki olemassa joitain kananamunia, joiden laatu on voi olla heikko. Paistinkanamunat ja keitinkananamunatkin runsaalla voilla ja suolalla pitävät ihmisen nälän poissa pitkiäkin aikoja. Ja on totta, että kananmuna esim yhdessä kuivalihan kanssa varmasti laihduttaa. Tosin naisten osalta n-kurkiainen ei osaa asiaa sanoa. Koska heidän elimistönsä toiminta voi olla erilainen.
Mitä viljaan tulee, niin n-kurkiainen on jonkin verran kriittinen sen suhteen. Ihmisen elimistö ei kuitenkaan ole ns. kauramoottori. Ja rukiinkin tie ranteeseen on pitkä. Jos ihmisellä olisi rahaa, niin erilaiset pemmikaanit, kuivalihat ja voi voisivat toimia ihmisten terveydenlähteenä.
Esim. mineraalivuorikidesuola on ihmiselle ilon ja elinvoiman lähde. On tosin huomioitava, että laatusuolaa ei saa käyttää niin runsaasti, kuin esim. perinteisiä hollannin ja saksan jodioituna suolasarjoja, koska niissä kyse on aidoista tuotteista. Ja yliannostuksen vaarakin on tällöin olemassa akuutimpana, toisin kuin perus jodioiduissa sarjoissa, joissa suolan terävyys taittaa makua. Ja suolan määrälle on helpompaa hahmottaa rajat kuin erikois-suolasarjoissa. Lisäksi on olemassa mineraali, erikois ja kasvis-suolasarjat, joista voi saada hyvää makua ja reippaan iloista elinvoimaa, sekä positiivista iloa mm. n-kurkiaisen arjen askareisiin.
Inkiväärikaali esim. kaalin mandariini-mangovesi esiliotuksella on hyvää ja terveellistä. Samoin soija sen estrogenoivan vaikutuksen suhteen on joskus hyvä asia. Tosin on esitetty myös eriäviä mielipiteitä esim GM. soijan suhteen. Ja on myös huomioita, että soijapapuja käytetään niiden puristusprosessin jälkeen mm. karjan rehuna. Myös chilin terveellinen raikkaus ja ruokaa säilyttävä vaikutus on hyväksi ja terveellinen ihmiselle. Mm. habanerot pikkurenkuloina ovat maukkaita ja todella raikkata. Ja suomalaiseen suuhun sopii aina raikkaan mieto ja napakka jalopeno. Aito wasabi on aina jees. Mutta muutamia h:löitä lukuunottamatta se on kuitenkin liian kallista kaikille. Ja siksi suomalaista korvike wasabia voi myös käyttää esim. makkaran kylkeen tuomaan sitä napakkuutta ja raikkautta mitä ihmset kaipaavat ateriakokonaisuuksiinsa. - Makkarat ja kananmunat kestävät kyllä. Normaalistihan köyhyydenmaailmassa toimivat operaattorit joutuvat mennä nukkumaan ajoissa, kun päivän elannon raapiminen joudutaan kuitenkin aloittamaan hieman ennen heräämistä heräämisprosessien muodossa. Olipa sitten kyseessä pullopatrolpäivä, maksullinen työpäivä, operatiivisen toimiminnan suunnittelupäivä tai auringon ja luonnon katsomisen päivä.
- Kansalaistyömallissa jokaisella olisi oikeus tehdä kansalaistyötä. Ja ihmisillä olisi oikeus saada tekemiään töitä vastaa elintarvikkeita tai ravintoa kansankeittiöstä. Ja siinä etuna olisi se, että keneltäkään ei voitaisi kieltää työn tekemistä. Ja siten jokainen voisi saada elintarvikkeitaan vastaan oikeuden tehdä töitä. Se auttaisi paitsi nälänhätään, niin myös kansantalouteen kohdistuvia leikkauksia vastaan. Maa on saatava nousuun. Mutta siihen tarvitaan jokainen käsi ja jokainen hyödyllinen ja tehokas ajatus, joita nyt on mahdollisesti estetty toimimasta. Siperia ei voi antaa terveitä opetuksiaan, koska mahdollisesti toimimattomat toimintamallit ja tavat estävät sen. Kansalaistyö olisi jokaisen oikeus.
- Olisiko tämä se kansalaistyömalli, jossa ihmisillä olisi oikeus tehdä töitä elintarvikkeita vastaan? Tai saada kansankeittiöstä ruokaosuuksia. Kansalaistyötä tekemällä kenelläkään ei olisi oikeus kieltää ihmisten elintarvikeoikeudenmukaisuuden toteutumista.
- Tuossa vielä yksi hyvä ohje napakan suutuntuman ystäville. Vaikka varsinaista ropsesuolausta ei siinä käytetäkkään. Se vain asiassa jää kiinnostamaan, voisiko suolaomenoita vielä jotenkin buustata esim. chili ja soijakastikkeilla. Ja mikä rooli voisi jäädä inkiväärikaalille tai wasabitahnalle (siis suomistyle, koska oikea wasabi on vaikeaa hankkia ja sen hintaluokat ovat köyhyyden maailmassa toimivalla aktiivioperoijalle mahdottomia).
http://www.idealista.fi/suolaiset-uuniomenat/?_ga=1.163209983.294745183.1459260933 - Venäjä on laaja maa ja siellä on sen aikaisempien imperuimin ajoilta esim. monenlaisia erilaisia katuruoka ja ruokaperinteitä, jotka ovat jalostuneet esim. nykyaikana pikaruokaloiksi tai etnisiksi keittiöiksi ja ravintoloiksi. Joten kyllä se pitää paikkaansa, että Venäjällä on hyvä, rikas ja raikas ruokaperinne. Jos, myös epätieteellinen "etnisyyden" epäolennainen aspektikin otetaan esille, niin myös itse venäläisessäkin keittiössä ja tavassa tehdä ruokaa jotain hyvää. Joka heijastuu mm. vieläkin siihen, että lihomisen tuleminen muotiin elintarvikkeiden tähden on siellä vieläkin hieman myöhässä länsimaihin nähden. Jota tietyllä tavalla terve elintarvikevalio pitää yllä. Myös makujen maailmassa venäläinen ruoka on runsasta. Ja on olemassa monia eri tuotteita, jotka ovat aivan mainioita. Ja, joihin kannattaa tutustua mm. eestikauppojen ja venäläisten ruokakauppojen avulla, koska osassa niiden hintakilpailukyky on hyvä. "Etninen keittiö" ei ole ainoastaan orientaali asia, kuten monesti ajatellaan, vaan makumatkat voivat myös suuntautua lähialueille.
Samoin on tilanne Eestissä, vaikka sen osa osana imperiumiumeja onkin ollut osaltaan ehkä karumpi. (vaikka siellä ei olekaan ollu esim. maaorjuutta 1800 luvun alun jälkeen, eikä oikein sitäkään, esim. verrattuna venäläiseen maaorjuuteen) Mutta myös siellä on hyvää paikallista ruokaperinnettä, kuten myös imperiumin osana olemista tullutta ja kansainvälistäkin perua olevaa ruokakulttuuria.
Erityisesti köyhälle on sekä venäläiselle, että eestiläiselle keittöllä paljon annettavaa. Koska esim. niiden tapa käyttää rasvaa, mausteita, suolaa jne. on pilaamaton. Ravinnot ovat ravinteikkaita ja samanaikaisesti maukkaita. Ja myös mahdollisesti terveellisiä, koska niillä ei esim. pääse ylipainoa syntymään välttämättä vuosienkaan varrella.
Eli, elintarviketeollisuudella ei ole ollut pakottavaa tarvetta laskea massatuotantojen hintaa voitonsaamiseksi, kuten asian laita oli aiemmin sisämarkkinoiltaan suljetussa Suomessa. Jossa veden osuutta ruoassa on pyritty lisäämään. Ja mm. kalliita ulkomailta hankittua suolaa ja mausteita välttämään viimeiseen asti. Joka on aiheuttanut keinotekoisten makujen markkinat, joita on mainostettu kansalle niiden "terveellisyydellä", jotta ihmiset osaisivat oikein vaatia korviketta itselleen.
Samoin myös rasvankäyttö prosessoituna on vienyt oikeaa voiosaamista valitettavasti Suomesta todella paljon pois. - Mm. uunijäätelön kuorta tai sen kylkitorttua voi buustata sopivalla raikaskidesuolla.
- Kaikkein eniten puolan omenoissa ihmetytti niiden kunto ja laatu. Jokainen muistaa, kun puolan omenat tuli markkinoille, niin ne olivat B-laatuluokan omenoita. Joista kyllä sai jam jam tyyppisen kokonaisuuden. Koska naiset tekivät ennen niitä. Nyt niiden omenoiden laatuluokitus oli AA . Ja hinta oli silti halpis. Se, mitä n-kurkiainen epäilee on se, että joko kyseessä on tuoresato, tai kohdalle sattunut laarin täydennys jollain muulla omenalla. Koska niin vahvassa on kuitenkin mielikuva B-laatuluokan omenasta. (joka ei tietenkään n-kurkiaisen reaalimaailmassa tarkoita huonoa tuotetta, vaan omenan olemusta, joka ei vastaa omenan A laatuluokalle asetettuja vaatimuksia). Makuna vanhanajan puolalaissa omenoisssa oli joskus hieman, jopa sitä lantaveden makua, jolla siihen aikaan niitä mahdollisesti lannoitettiin. Rakenteen ollessa jämäkän kiinteä ja sisämaun ollessa hieman villiomenamainen ja valkeankuulaan välimaastoon sijoittuva hapahkon talviomenan tyyppinen omenalajike.
Nykyinen omenan maku oli hieman, mutta omenoiden luonteeseen sopivalla tavalla miellyttävällä sokurinen (josta kuitenkin piilsi n-kurkiasen harjaantuneeseen makumaailmaan apulantapohjainen lannoitus. Ja apulannan aiheuttama struktuurin hienoinen hajanaisuus, sekä sen vesikeräysominaisuus, jota ei nyt ehdi selvittää)(köyhyydestä osaton, ei osaa mahdollisesti analysoida asiaa tai huomaa tuotteiden eroa, koska kyseessä oli kuitenkin priimatuote), hyvin mahdollisesti populaari ja rakennekin oli erinomainen niin sisältä kuin ulkoa. Joten kyllä n-kurkiaista hämmästytti. Ko. omenoita n-kurkiainen suosittaa ehdottomasti kaikkien muiden karamellien korvikkeiksi, kuin lakritsojen, salmiakin, chilimakeisten ja suolakarkkien. Koska sokurien maailmassa voi omena olla parempi vaihtoehto kuin esim. jokin pahake, kuten esim. kauhun ja inhon väristyksiä aikaansaavat, pehmytkarkit ja suklaat. (n-kurkiainen ei oikein tiedä tai muista karamellien maailmassa esiintyviä tuotteita ja makuja, koska ne ovat niin puistattavan makuisia, että niitä pitää aina pyrkiä välttämään, kun se on mahdollista) Paitsi tietenkin tumma suklaa ja raakasuklaa ja laatusuklaat, joita kyllä voi syödä. Mutta niiden hinta vie ne kyllä raakasti köyhyyden maailmassa operoivien ihmisten ja henkilöiden ulottumattomille. - Ai niin, se omena meni au naturell. Oli jano ja omenaa käytettiin jääkaappikylmän jäätäävän veden kanssa buustaamaan vettä sen juomisen aikana. Eli viimeinen omena meni veden buustaamiseen maun saamiseksi. Kaikenkaikkiaan omena oli ihan mielenkiintoinen kokemus. Haastava se toki oli, mutta elintarvikkeiden puute saa käyttötarkoitusta hieman vaikeammallekin tuotteelle. N-kurkiainen suosittaa omenaa rikkaille tai heille, keille se on muuten hintansa puolelsta mahdollinen investointi. Köyhyyden maailmassa omena on haastava. Koska puute kohdistuu proteiineihin. Mutta paistamisen maailmassa omenaa voi kuitenkin mahdollisesti muokata siten, että se voi jopa karamellisoitua. Konjakkien ja kalliiden liköörien toimiessa flambeerausnesteinä, jos haluaa sokuriin taittuvaa karamellisoitua paistinomenaa. Jos taas ei, niin niitä voi lisätä hieman (pikkulusikan kärjellisiä) ilman tulta ja mahdollisesti muutaman suolaropseen luomaan hieman lisää konjakille ominaista karvautta. Ja raikastamaan paistinomen makua.
Karamellisoitu omena flambeerausprosesseineen voisi sopia jonkin jädetyyppisen setin kylkeen, jossa olisi jopa jotain leivosta. Ja naisten sekä lasten ollessa lähistöllä se voisi olla eräänlainen jokeri heille. Johon sitten miehet voisivat kokeilla sopivia suolaropseita, salmiakkia tulisena tai mahdollisesti tuorelakritsaa, jossa on niitä suolakiteitä. (tai kaikkien kolmen komboa). Tai mahdollisesti kinkun ja pekonin viipaleita paistettuna. - Venäläisestä omenasta tulee mieleen punajuuri, sipuli, purjosipuli, valkoinen mössö, peruna, omena jne. noppasalaatti, jossa voi olla myös kalaa. Monesti siinä on miettinyt, että baassiksena se voisi olla hyvä, mutta kalan voisi korvata alelaarilihalla. Ja omenan osuutta vähentää, jos sitä ei buustaa esim. chiliin. Lisäksi tuoreiden yrttien käyttö raikasvenäläiseen salaattiin voi ehkä olla ihan jees. Mielenkiintoiseksi asian tekee se, voisiko omenaa kytkeä elimellisenä osana esim. Eestissäkin esiityvään hapantuotte perinteeseen? Lisäksi on olemassa mm. omenapelmeenejä, jotka voi valmistuksen jälkeen mm. paistaa ja tarjota left over tyyppisesti mm. kuultosipulien, chilin, smetanan ja soijan kanssa.
Kanelien maailma vie ajatukset riisipuuroon, jossa omena voisi esiintyä mm. jam jam tyyppisenä kokonaisuutena kanelin kanssa pikkusokuroituna. Riisipuurosta n-kurkiainen pitää eniten siten, että siihen on laitettu runsas voisilmä ja tuhdit ruolaropseet. Lisäksi riisipuuroon voi lisätä mm. alelaarin valmislihoja leikkeleinä tuomaan makua ja köyhyydessä niin pulmallisen harmittavaa proteiinien puutetta kompensoimaan ihmisen ravintoon.
Toisaalta voisi pohtia riisipuuroissa, että toisen puolen lautasesta päällystäisi suolaisella omena kaneli jam jamilla. Ja toisen söisi perinteisenä voisuola aleliha seoksena. Siinä olisi ikäänkuin kaksi ateriakokonaisuutta kerralla. - Verenpaine on ihan ok. Ja todellakin jotakin raikasta tuotetta kidesuolasarjojen elintarvikesovellutuksista voisi kokeilla jäätelöön. Esim. hienointa vuorikidesuolaa. Sitä hienomakuista, mutta toisaalta kestävää. Varmaan jokin pekaani tai pistassipähkinäjäätelö voisi olla hyvinkin ehkä, jopa erityylisillä suolatuotteilla buustattavissa? Myös valkosipulijäde, voisi toimia parantauenkin suolaropseilla, tai esim perunajäätelö? Myös "soijajäätelöt" tai jotkut muut kasvispahakejäätelöt(jota soijajäde ei ole) voisivat omata piilopotentiaalia suolankäyttöön? Myös maitoa voisi harkita suolan käytön paikaksi? Mutta niitä kuten kaikkea voi kokeilla mikromittakaavassa vaikka sellaisessa pienessä lusikassa, jota voidaan käyttää gastronomian kehitysalustana. Ennen varsinaiseen koetuotantosarjavaiheeseen siirtymistä. Tosin köyhyydessä kaikki on: "once in a lifetime experience", koska Suomessa on kuitenkin vain muutama kalliimman hintatason postikoodialue, jotka pystyvät pitämään esim. päällimmäiset leikkeleet ja pihvilihat alelaarisssa, joka aamu mummeleiden ankarasti prosetsoidessa niiden olemista lihatiskeissä päällimmäisinä. Siksi ääriköyhyys on valintojen maailma. Vastakohtina maaseutu, jossa kaikki on kaukana ja sitä niukalti, sekä kaupunki, jossa toisten ylenkatsoma on toisten aterikokonaisuuksien runko. Tämä ei siis ole mikään yleinen toteamus Suomessa olevia eri alueita kohtaan. Mutta kuuluu ääriköyhyydessä olevien aktivitoimijoiden maailmaan. Joka tapauksessa esim. tulottomuudessa eläminen on aina suunnitelmallisuutta jokaisen minuutin, sekunnin ja niiden murto-osien kohdalla. Kipua nälästä ja kauhua tulevasta. Kansalaistyöllä ongelma voitaisiin kuitenkin ratkaista. Sillä kansalaityöjärjestelmässä ihminen voisi työtä vastaan saada elintarvikkeita tai vaikkapa osuuksia kansankeittiöissä valmistettavista ateriakokonaisuuksista. Tällöin ketään ei voitaisi jättää pitkiksi ajoiksi kokonaan ravintovirtojen ulkopuolelle. Mutta rangaistuksena ja pelotuksena muille, ihmisiä kuitenkin määritellään nälkäkuolemaan. Koska köyhyys ei ole ongelma, mutta ravinnonpuute tappaa, sitä ennen sairastuttaen vakavasti.
- Nyt niistä omenoista on mennyt jo kaksi. Ne meni au naturel. N-kurkiainen buustasi alelaarin makumakkaraa chilitahnalla, joka oli ns. purkinpohjan stuffia matskua. Ja makkarasta tuli ihan Ok ja jees. Ja se laitettiin sitten hieman heikompilaatuisen lihapiirakan ytimeen. Molempien tuotteiden sitä edeltäneiden mikroaaltouunitus prosessien jälkeen, myös oriental stylen soijaa ropsittiin suolatasapainon saavuttamiseksi ja tietenkin makumaailman buustaavaksi elävöittämiseksi. Niin toiselle omenalle löytyi siinä sitten veden ohella sellainen janonsammuttamisen roolikin. Koska omenassahan on vettä. Sitä ensimmäistä ei n-kurkiainen oikein muista miten se meni. Tai ai niin, se oli eväänä pyörämatkalla, kun muuta ruokaa ei ollut. Ja puolikas meni pyöräillessä, jos n-kurkiainen oikein muistaa tauolla. Ja toinen puolikas sen jälkeen.
Nyt otettaisiin vinkkejä vastaan siitä kolmannesta omenasta. Kuinka se tulisi valmistaa syömistä varten? Valitettavasti n-kurkiaisella ei ole ns. juice loser tyyppistä sekovatkainta, eikä siihen liittyviä tai sitä vastaavia tuotteita. Koska sellainen kuitenkin sallisi lassi-tuotteet, kunhan ei vain noudattaisi kotimaisia ohjeita, koska niissä on sitä tausta-ajatusta jatketusta sokurihuuruisesta jogurtista vatkoksella. Ja muistaisi, että aidossa maailmassa, jopa lassiinkiin voi liittyä tietty napakka mausteisuus (makumaailmana lassissa n-kurkiaista kiehtoisi joku selleri, meirami, makuyrtti viheryrttityyppinen kombo), joka voi jopa taittaa janoa. Koska onhan selvää, että viheryrttien sisältämät hiven ja kivennäisaineet ovat esim. ihmisen aineenvaihdunnalle olennainsen merkityksellisiä. Siksi lassimaailman ulkopuolella tulee huomioida jo aiemmissa viesteissä mainittu aineiden muotoisuus, niiden valmistuksen yhteydessä. Kun ihminen kuitenkin syö määrää, eikä ehkä ymmärrä, että smoothiessa on monesti monta, mutta niiden tilavuus on sama kuin yhdellä alkuperäissä muodossa olevalla? Ja siksi smoothieta tulisi ottaa todella vähän. Ja lassimaailman tarkoituskaan ei ole kuitenkaan ole sama kuin smoothieden. Crossover lassiahan voi tehdä vaikka napakkana maustejuomana. Josta kuitenkin tulee ehdottomasti huomoida, että se on itseasiassa ruoka. Vaikkakin se sallii tietyt variaabelit tietyissä hyvänmaun ja lassiperinteen kunnioittamisen valossa toteutetuissa sovellutuksissa. - N-kurkiainen on maistanut, jos oikein muistaa mm. marjoja chilin kanssa. Ja ne putosi ihan jees. Niin, jos omenaa buustaisi myös? Köyhyys antaa tilaa luovalle fuusiokeittiölle ja crossover kitchen tyyppisille kokeiluille, jotka varsinkin suuressa maailmassa ovat nyt esillä. Köyhyydestä ovat versoneet myös monien eri maiden perinteiset syötävät. Luovalla otteella nakujen maailmoista voi löytää ne kombot, joita voi hyödyntää, jos ne vain muistaa seuraavana päivänä. Euron hintaluokalla kolmekin tuotetta alelaarista antaa ihmiselle mahdollisuuden. Ja niistä voi syödä n. 1.5d. Mitään sotkua ei kuitenkaan kannata tehdä, vaan tulee kunnioittaa raaka-aineiden luonnetta. Ja antaa niiden ravita nälän ja janon riuduttamaa mieltä ja kehoa. Ruoka on pidettävä sen omassa muodossa, jos sillä ei tavoiteta jotain muuta funktioita, kuin sen olemista ateriakokonaisuuksien baassiksena. (kuten esim. paistinomenat). Uuniomenahan säilyttää klassisesta keittiöstä tutun alkuperäismuodon.
Eräs vaihtoehto, ehkä kuitenkin aika suuritöinen olisi sekoittaa omenat pannukakkuun tai lettusiin ja sitä kautta saada omenalle paistinominaisuutta ja hyvää pannumakua. - N-kurkiainen on tehnyt diilin, josta saa työpalkkana kengät. Mutta vielä pitää odottaa 1.5kk, että pääsee uusien kenkien käyttäjäksi. Olisi myös hyvä, että olisi toiset kengät. Mutta nyt toiveiden kiintokohta ja maali on siinä, että eräänä päivänä uudet kengät voivat olla arjen realismia ihan konkretiankin tasoilla. Ja, jos muutama kymppi jää, niin sillä voi saada, jopa ateriakokonaisuuden. Kaikenkaikkiaan kengät ovat aika olennaiset välineet, koska niiden avulla pystyy suorittamaan paitsi eteenpäin vievää liikettä, niin myös sivuille, kuin taakse suuntautuvia kulkureittejä. Naisille kengillä on oma funktio, joka ehkä kukaan muu ei oikein käsitä. Mutta n-kurkiaisen kenkätarpeessa on kyse siitä, että jalat eivät menisi vuotavilla kengillä liian huonoon kuntoon.
- Jos ihminen on etuoikeutetussa asemassa ja saa rahoistusta jostakin. Niin silloin ihminen voi tehdä kiepin sisälle lämpimään ja peittojen alle. Peittojen alle tehdyssä kiepissä voi nukkua helposti kolme vuorokautta jos on peittoja. Jos ei ole, niin voi käyttää muita riepuja jos on tai lämpimiä vaatteita jne. Mutta pitää aina muistaa käydä välillä suihkussa virkistäytymässä. Ja sitten vain ruokajonoon. Kannattaa aina olla voita, basic teetä ja maitoa. Niistä voi rakentaa itselleen lämpimän rasva ja energiapitoisen juoman, jota hörppimällä kiepistä käsin voi saada hyvin energiaa ja vähäistä proteiinia. Ulkokieppi on aina haastavampi kaikissa olosuhteissa. Mutta siitäkin selviää, jopa ilman koijaa, jos vain jaksaa katsella mihin sen laatii. Vaikka vaikeaa se on, etenkin maaseudulla ja pienissä maaseutukaupungeissa. Akuuttiaikoja ravinnonlähteille voi kysellä seurakuntien diak.tstoista tai erilaisista ruokajärjestöistä. On myös roska-astiat kauppojen takana. Mutta osa kaupoista on ärhäköitä ja kutsuu poliisit nälkäisiä ruoan hakijoita hakemaan. Mieli kannattaa pitää virkeänä. Mutta muistaa, että nälän oireet ovat pitkäaikaisia korjattavia, vaikka ihminen pärjää n. 2kk syömättä. Riippuen tietenkin alkutilanteesta. Mutta kenellekään sitä ei voi suositella, koska silloin on jo tosi kyseessä. Nälkään kuolemista ei kannata pitää vaihtoehtona, vaikka sitäkin ihmisille tarjotaan. Eläminen on kuitenkin eräs ihmisen tehtävistä. Ja olisi hyvä, että ihmiset saisivat tehdä työtä ruokaansa vastaan.
- Pitää kokeilla joskus. Aina ei kaupassa kuitenkaan muista mitä kaikkia tarvikkeita siellä on. Paistettu kaali tai uunikaali on tosi hyvää ja jees. Siihen ei tarvitse lisätä edes paljon suolaa, eikä siirappia. Ennen tuli aina ajateltua, että esim. paistinkaalin kylkeen kuuluisi se bratwurst, mutta nykyään on myös makumatka kaaliin au naturell, ihan jees.
Puolan omenoissa on joskus ollut sellaista rautaista makua. Mutta, jos olisi osaamista ja aikaa, niin varmasti niistä saisi valmistettua hyvän jam, jam tyyppisen setin, jota valmiina säilykkeenä voisi sitten itse avattuna purkista, joko kaneloida tai sokuroida käyttökohteeseen.
Porkkana on sellainen, että se on tietysti jo vähän vaativampi tuote. Esim. paistinporkkanat makkarakeitossa ovat ihan jees. Mutta porkkanasta n-kurkiainen ei muista oikein kovin paljon. Ai niin, on olemassa porkkanakakku ja porkkanapirtelö ja porkkanajäätelö, sekä porkkanamehu. Ja ne kaikki ovat ihan hyviä ja jees. Vaikka itseasiassa edustavatkin sokurisettejä. Mutta eivät niissä kuitenkaan ole sitä äitelän pahaa kuten esim. suklaissa. Tosin tummasuklaa, mahdollisesti, jopa laadukkailla mereen viittaavillakin kidesuolaropseilla, joko valmiina tuotteissa tai itse ropsittuna voi olla joskus ihan jees. Myös salmiakki ja lakritsi voivat muodostaa mielekkään kombon suklaan kanssa. - Voit vain uskoa vilkkuuko tälläkin hetkellä kunnon keitinkananmunat voilla ja runsailla suolaropseilla. Tai kunnon paistinkananmunat ja rapsakkapekonit n-kurkiaisen mielessä. Mutta ei ole oikein varaa nyt mennä ostamaan ihan, joka lähtöön ruokaa. Ja sitten pitäisi vielä saada niitä voimiakin jostakin, että jaksaisi ja pystyisi sitä paistinruokaa valmistamaan. Mehuja on tullut pitkälti juotua. Ja mehut ovatkin hyviä ja ihan oma maailmansa. N-kurkiaisen suosikki mehuista on God Morgonin omenamehu. Ja sitä tuli sisäänheittona jokin aika sitten lähikauppaan. Ja n-kurkiainen taisi juoda sitä ainakin 10 litraa, ennen kuin sen hinta nostettiin liian kalliiksi.
Ja sama oli jerkyjen kanssa. Niitä myytiin eurolla pussukka. Ja n-kurkiainen söi niitäkin kymmenen pussillista. Mutta siitä on jo aikaa varmasti 5-6 vuotta.
Kerran myytiin isoja etikkachilipurkkeja eurolla kappale. Niin niitäkin n-kurkiainen söi kymmenen purkillista chiliä. Eikä ne ollut mitään harvan veden chilipurkkeja vaan ihan täynnä tavaraa. Ja voi vaan arvata miten raikas olo niistä tuli. Niissä oli niin paljon kaikkia hyviä ravintoaineita, vaikka chili olikin etikkavedessä, että elämä oli hetken todella onnellista, kun ravinto koostui pelkästä chilistä. Oli tosi virkeä mieli ja hyvä olo. Mutta siitäkin on n. 5-6 vuotta aikaa.