- Olette sitten sitkeätä sukua, Mdk ..)) Minun kälyni on myös tunnettu kaalikääryleistään, mutta hän on "vasta" 80..)) Vielä jaksaa ne "tavalliset", 30 käärylettä värkätä - yleisön pyynnöstä.
Malttaisinpa itsekin niitä joskus yrittää . Hil-lalta varmasti onnistuisivat nekin... - Tuossa meidän "kolmen koplassa", kälyjen kesken, ihmettelimme, tai oikeastaan surulla totesimme, että keskustelukulttuuri on pienessä ajassa muuttunut niin, että kasvokkain ei juuri keskustella, puhelimitse jonkinverran, mutta pääasiassa lähetellään tekstareita.
Seurustelusuhteetkin lopeteaan tekstarilla, kerrotaan..))
Kertojat ovat myös kadonneet, lyhytsanainen tykitys on tullut tilalle. Siksipä jaksaa aina ihastella monisanaisia kirjoittajia, täälläkin...
demeter1 - Mikä tekee Eliaanan viestin muista poikkeavaksi, kysyt Ano 12.37.
Eikö jokainen viesti ole muista poikkeava ? Ja lukijan päässä ne taitavat asettua silta pohjalta löytyykö sille tartuntapintaa omassa kokemusmaailmassa.
Sillä ei mielestäni ole mitään tekemistä huonommuuden tai paremmuuden kanssa. - Varmasti sain sinulta, Hil-la innostuksen tuohon kaaliin. Viimeksi käytin kaalilaatikkoon Härkistä, nyt ajattelin kokeilla Mifua, ihan näiden kasvissyöjien varalle, enkä itsekään niitä pane pahakseni.
Leipominen pitäisi kyllä minunkin laittaa listalle, sitä kumpikaan miniä ei ehdi harrastaa ja itse siitä kyllä tykkään, vaikka tunnetusti kaikki kokeilut "epäonnistuvat"..))
demeter1 - Hyvä kehotus, MdK ! Naurakaa !
Voin ilmoittaa, että sitä on nyt tehty - parin päivän ajan kun tapasin kahta kälyäni. Tosin taidettiin myös itkeä, edesmenneitä veljiä/puolisoja. Eivätköhän itku ja nauru asu aika lähekkäin meissä ?
"Viimeisiä matkoja" mekin 82, 81 ja 80-vuotiaat ystävykset tiesimme tekevämme.
Toinen käly asuu Ruotsissa eikä sieltä ihan helposti lähdetä yhteistä ilta viettämään.
Ehkä kohtaamisesta sen vuoksi tuli hyvin voimallinen ja ikimuistoinen.
Vaikka itse en juuri käytä Facebookia, whatsappia enkä messengeriä ajattelin siirtyä niiden käyttäjäksi, ihan yhteydenpidon vauhdittamiseksi.
demeter1 - Aamupäivää! Hil-laa olen odotellut tuttuun "aamunavaukseen" - vanha formaatti päässä minuilla - mutta kun Eliaana on jo äänestetty häntä sijaistamaan niin molempi parempi..))
Sama maanläheinen ote hänen viesteissään eikä "minä" ole päällepäsmärinä niissä. Siksi kai niistä tykätään.
Olen ennenkin todennut, että jos olisin perheetön enkä näin kädetön, eläisin kuten Eliaana: vapaana, omavaraisena, oleellisen äärellä.
Eliaana otti puheeksi oman kuntonsa kohenemisen, vaikka vuosia on tullut lisää.
Samaa voisin sanoa itsestäni. Olin jo valmistautunut siihen, että monista fyysisistä aktivitteistä pitää luopua, pikkumatkoista, mökkivierailuista, marjastuksesta, uinnista, pyöräilystä.
Kuitenkin pikku treeneillä olen päässyt sellaiseen kuntoon, että saatoin harrastaa noita kaikkia, pyräilyä lukuuunottamatta.
Helteestä huolimatta eilinen mustikkareissukin sujui riittävän hyvin. Hiki tietysti valui, kun tahdon suojautua auringolta ja pikku ötököiltä (pitkät hihat).
Tasapaino oli eniten koetuksella vaikeassa maastossa, mutta juuri ja juuri pystyssä pysyin.
Eihän se saalis häävi ollut, mutta kiitollinen olin siitäkin ja olla yksin metsässä on jo elämys sinänsä.
Tietysti näillä vuosin ei voi laskea tämänhetkisen kunnon varaan - jo huomenna voi olla toisin, mutta hyvät ajat ovat tallessa - antavat voimia tulevaan, toivon mukaan.
Yöllä oli sitten tullut se kauan lupailtu sade, joten metsäpäivää ei tästä päivästä tullut.
Huomenna on suunnitelmissa päivän mökkireissu.
Vanhempi poika päättää lomansa ja lastenlasten koulutyö alkaa keskiviikkona. Minulle se tietää kuulolla oloa, tokaluokkalaisille oli vielä iltapäiväkerho, nyt sitä ei enää pikkumiehellä ole, joten saattaa olla että koululainen ilmestyy meille muutamaksi tunniksi, aika ajoin.
Paljon oltiin yhdessä lomalla kun äitinsä teki etätöitä ja on "vaitiolovelvollinen", ei voinut setviä asiakkaitten asioita muiden kuullen - kuten usein junassa/bussissa tehdään..))
Mukavaa päivänjatkoa kaikille,
demeter1 - Aamupäivää ! Oivan tulkinnan teit taas, Hil-la: turha rimpuilla vastaan, kun "palstan kantava voima" järjesti meille oman näytöksensä.
Mitäpä siihen sanoisi ? Tuttua, "turvallista" laatua..))
Anon , 8.40, viesti on ihan asiaa. Kyllä me vakikirjoittajat voisimme olla aktiivisempia yhteisen asian kohdalla, Hil-la on taas lähes ainoana ollut vastaamassa palstan jatkuvuudesta ja sopuisasta hengestä ja saanut osakseen lähinnä huomauttelua ja maalitusta.
Tietysti monille meistä, minullekin, kesäaika sisältää arvaamattomuutta, vierailuja ja muita muutoksia rutiineihin, pikku matkojakin ja silloin Kiikkustuoliin ei juuri ehdi istua, vaikka sitä tärkeänä ja omaan arkeensa kuuluvana pitääkin. Ja jos tänne kurkistaessa vastassa on eilisen kaltainen "keskustelu" niin jättää session väliin.
Tahdon kuitenkin uskoa - tai ainakin toivoa - että uusi rakentavampi vaihe vielä meille tulee, ja tuleehan se, jos riittävän moni siihen uskoo ja on valmis sen hyväksi toimimaan.
Yritän aloittaa itsestäni - kunhan ensin saan arkeani parempaan järjestykseen..))
Kiitos taas Hil-la, että taas sanoit "miten asia on", ja teit sen tapasi mukaan rehellisesti ja lempeästi.
Tästä on meidän hyvä jatkaa, eikö ?
Täällä on taivas harsopilvessä, vähemmän lämpöasteita kuin eilen. Tuumailen, arvaanko lähteä mustikkametsään kun ukkosia ja sadetta on luvattu iltapäiväksi.
Mahdollisimman mukavaa päivää kaikille,
demeter1 - Kiitos viestistä, Paloma. Kiva kuulla, että kesäpäiväsi ovat menneet hyvin siellä - ihan vanhan päätä huimaa tuo tapahtumien runsaus. (Lähes) sama tahti on täälläkin, vaikka tapahtumat ovat olleet tuttuja ja kotoisia.
Jatketaan samaan malliin..))
demeter1 - Minäpä kuulin, että Närpiössä tarjoitiin sellaista herkkua kuin valkosipulimansikat !
Todella hyviä, kertoi kälyni, eikä hän tyhjää kehu... - Iltaa Hil-la ja kaikki muutkin rauhantahtoiset. Minusta taitaa tulla valikoiva lukija täällä kun tykkään lukea ensi sijassa monisanaisia viestejä. Sisältöä kaipaan, vertaisuutta, en nokittelua enkä "virheiden"osoittelua. Saa kai niitä kaivata ?
Saman Siilille osoitetun myönteisen viestin minäkin skarppasin ( Ano 8.50 ) Se nosti ulkopuolisenkin mielialaa..))
Pitihän se tietysti heti ampua alas, kuten talontapa on. Aktiiviset kirjoittajat joutuvat uudessa kuviossa tarkan syynin alle muutenkin, jos siihen vielä tulee vierailijoita toiselta ikäpalstalla hämmentämään soppaa, niin keitos on taas valmis.
Tuollainen henkilöön menevä maalitus on tiettävästi myös sääntöjen vastainen ?
Kateudesta olisi saattanut viritä hyväkin keskustelu, Ano 10.16 kirjoitti siitä osuvan havainnon. Katsoi, että tuskin 80+-väki enää kadehtii muuta kuin toisen hyvää terveyttä ja toimintakykyä tai lapsenlapsettomuutta, toimivia perhesuhteita.
Täällä näyttäisi kuitenkin olevan käynnissä jonkinlainen kisa huomiosta. Sitä kai me kaikki jossain määrin täältä haemme kun täällä kirjoittelemme ja mittailemme kuka huomiota saa ja millä keinoin.
Tasapuolisuutta perätään eikä haluta nähdä, että sitä on täällä mahdoton toteuttaa juuri tuon anonyymiyden vuoksi. Anonyymin kirjoittajan kanssa ei voi solmia henkilökohtaista suhdetta, vaikka tahtoisi. Eikä asiasisältöä voi erottaa asian esittäjästä.
Nuo lapsivitsit olivat hauskoja. Laitoin ne heti kiertoon. Pikkumieskin osasi niille nauraa. Että naisenloppuja ollaan..))
Ja tuo haavanhoito-ohje oli hyvä ja ajankohtainen. Minäkin sain haavan sormeeni kun kynsiä leikkasin. Mietin, josko siihen pihkavoidetta laittaisin - kun ei raatokärpäsen toukkia satu olemaan..))
Helteensietoa ja auvoisia kesäpäiviä,
demeter1 - Eikö nyt riitä tuo Hil-lan - ja myös minun - toteamus siitä, että tutuille on helpointa ja luontevinta vastata, kun luottaa heihin, heidän hyväntahtoisuuteensa ja ymmärrykseensä?
Niinhän sitä tekee muuallakin. Ja luvalla - tai luvatta - sanoen, pidän hiukan outona talontapaa, jossa toisten kirjoittajien huomioon ottamista pidetään lähes rangaistavana tekona ja sen perusteella langetetaan sanktioita - sijoitetaan tiettyyn leiriin, jossa pysyt erityistarkkailun kohteena.
En sitten jankkaamaan tuosta asiasta. Kuten tiedetään, se ei johda mihinkään ja parempaakin tekemistä meillä kaikilla on. Vai eikö ole ? - Kiitos molemmista runoista, Hil-la ! Kiitokset myös muille. Minun runoratsuni ei enää laukkaa, silloin kun laukkasi, tuskin iloa jakoi - enempi ne runot olivat särkyneiden huokausta. Saattoivat sopia jonnekin, eivät tänne..))
- Aamupäivää ! Kyllä se niin taitaa olla, että Nojatuoli/kiikkustuoli kuuluu minun aamuuni, ilman sitä kaikki on vähän levällään..))
Nuorempana vastustin rutiineja: kaikki piti tapahtua kulloisenkin fiiiiksen pohjalta ja kaaoshan siitä lopulta seuraa. Perhe-elämä tietysti vaati omat rutiininsa, mutta niillekään en osannut antaa arvoa.
Vasta näin vanhana alan ymmärtää toiston ja rutiinien merkitystä: "varjele tapaa niin tapa varjelee sinua" - jotenkin noin Ramoonan siteeraus meni ja siinähän on vinha perä.
Kunpa vain jaksaisin pysyä kaidalla tiellä tässäkin asiassa.
Hil-la kertoi vierailijoistaan. Minäkin olen paljon kelannut tapaamiani lapsuudenystäviä kotipaikalla käydessä. Kaksi pitkäaikaisystävääni siellä ovat toistensa vastakohtia:
modernisti: ekstrovertti ja introvertti - ulos- ja sisäänpäin suuntautunut.
Tämä seurallinen, 86 v, kärsii ajoittain yksinäisyydestä, kun ikätovereita ei juuri enää ole ja ainoa lapsi elää yrittäjänä ja suuren perheen ottoisänä ruuhkavuosia. Ja kun äitinsä on vielä muistisairaudesta huolimatta riittävän toimintakykyinen, ei se äidin vointi ole aina ensimmäisenä mielessä. Se tavallinen tarina monella meidän ikäisellä ?
Ystäväni odottaa polvileikkausta ja toivoo tietysti, että saa liikkumiseensa apua - nyt on pitkälti apuvälineiden varassa. Siitä huolimatta hän hoitaa itse kotityöt, myös kauniin asuntonsa siivouksen.
Samassa rivitaloyhtiössä on asunto, jota vuokrataan lyhytaikaisesti, melkein hän ehti varata yösijan sieltä meille kun tietää meidän vesiongelmat lapsuudenkodissa..))
Asunnot paikkakunnalla ovat halpoja, kuten kaikissa muuttotappiokunnissa. 39000 euroa pieni kaksio kerrostalossa, hyvin hoidettu ja -varustettu omakotitalo 110000 ! Sillä hinnalla ei saa edes yksiötä pääkaupunkiseudulla. Pahalta tuntuu omistajien osa jos ovat myymässä asuntoaan, kuten monen ikääntyneen täytyy tehdä.
Toinen ystäväni on aina ollut poikkeuksellisen rohkea ja itsenäinen, äitinsä ainoana lapsena.
Meni nuorena naimisiin, jäi pari vuotta sitten leskeksi ja viihtyy hyvin omissa oloissaan. Olkapäävaiva estää uimasta, leikattu polvi antaa mahdollisuuden pieniin kävelylenkkeihin.
Hän on hyvin taiteellinen: valokuvataiteilijaksi tituleerattu, näyttelyjäkin pitänyt ja lisäksi hyvä, palkittu kirjoittaja. Kummastakaan lahjastaan hän ei numeroa tee, päivätyönsä teki laitoshuoltajana, minkä seurauksena kai olkapääkin kului.
Olen todella iloinen ja kiitollinen hänenkin ystävyydestään. Hän on lisäksi autollinen !
Asuu taajaman ulkopuolella minkä vuoksi auto on välttämätön hänelle. Aina on tarjoamassa kuljetusapua minullekin - pienistä virkistysretkistä puhumattakaan.
Elän toivossa, että syksyn tullen pääsen vähän pitemmäksi aikaa kotimaisemiini. Hyvin voimaannuttavaa oli olo siellä - epämukavuuksista huolimatta..))
Sanoinkin pojalle, että kun lapsuudenkotiin pääsen, muutun lapseksi jälleen: ei huolta mistään, hetkessä eläminen sujuu, en muista ikääni, vaivoista puhumattakaan..))
Hiljaisuus hoitaa myös. Kaupunkilaistuneet sisarukseni vierastivat sitä: piti laittaa herätyskello raksuttamaan, että olisi jotakin ääntä seurana..))
Helteelle ei vieläkään loppua näy. Aamulenkkini tein juoksumatolla. Samalla tein pienen lihaskunto-ohjelmani ja hyvältä tuntuu. Että näinkin vanhana voi vielä itse saada kohennusta omaan oloonsa!
Pitkä vuodatus tuli taas. Paussin paikka ? Mietin tuota pikku naljailua, mitä taas piti ottaa "asialistalle". Onkohan sekin jonkinlainen addikti - riippuvuus ? Luultavasti se antaa esittäjälle pienen nosteen - kuten kuulemma pieni drinkkikin - mutta muuttuu pitkän päälle sisimpää kalvavaksi myrkyksi. Eikö ihminen voi siitä kieltäytyä ? Oman itsensäkin vuoksi, muista puhumattakaan ?
Voimia ja jaksamista kaikille, periksi ei anneta. Sille naljailutaipumuksellekaan ?..))
demeter1 - Iltaa ! Olipa mukava yllätys tämä kiikkustuoli ja Hil-lan paluu. Lomaa on tainnut moni muukin pitää vai minäkö vain ?
Kyllä tämä kesäaika pakkaa olla arjessa vähän "levotonta", milloin , minkäkinlaista virtystä meneillään.
Iloisin tapahtuma minulla oli nyt kuitenkin matka lapsuudenkotiin pojan ja pikkumiehen kanssa.
Molemmat ihastuivat paikkaan ja katsoivat, että mieluummin "mökkinä" vanha hirstalo 265 km päässä kuin lähempänä oleva, isältä peritty minikokoinen, moderni valmistalo.
Sähköautolla matkaten ajo on halpaa ja mukavaa, tie on maisemallisesti kaunis - mikä on matkatessa.
Rantaelämää on vietetty siellä ja täällä. Onneksi pääsin paniikkioireestani veden kanssa: uiminen onnistui sekä järvessä että meressä.
Sitähän nyt voi harrastaa, hellesää jatkuu...Sisälläkin pärjää hyvin - ilmalämpöpumppu on verraton viilentäjä.
Oudon voimattomaksi hellesää kuitenkin tekee, huomiseksi suunniteltu marjareissu
poikien äitipuolen kanssa on pakko jättää väliin - päivä kerrallaan kai täytyy taas elämää eteenpäin suunnitella...
Mukava kuitenkin, että Kiikkustuoli on voimassa ja tuttuja ja vähemmän tuttuja kirjoittajia tapaa täällä.
Tästä on hyvä jatkaa,
demeter1 - Näin se on Eliaana, luopumisen tiellä ollaan. Myös "maailma" käy yhä vieraammaksi ja vainajia muistelee enemmän kuin ennen - näin minulla ainakin.
Itse en voi myöskään olla muistamatta, että sekä äiti että sisko kuolivat kahdeksankymppisinä, aivohalvaus/aivoverenvuoto.
Kiirettä en silti vielä pitäisi täältä, jos näinkin terveenä saan olla.
Marja-aika on täällä alkamassa, mustikoita maistelin tänään metsälenkillä, viikko- pari niin ovat jo poimittavissa.
Mukavaa oloa teille sinne.
demeter1 - Heh, Ano 12.40..)) Että taas uusi nimitys meikälle: "mainosten jakaja"...
Yritän välttää sinun laatikkoasi. Kai siinä lukee: "ei mainoksia, kiitos"?
demeter1 - Pieni tiedotusisku Palomalle: Sulasalmen "Vieras kaikkialla" on luettu. Jos kirjaa mittaa sillä, miten paljon ajatuksia se saa liikkeelle lukijan päässä niin tämä oli kyllä hyvä kirja..))
Jos oli autofiktio, niin ehkä vähän liikaa omakehua, mutta hyvin kävi esimerkiksi siitä, millä edellytyksllä "vieraassa maassa" voi pärjätä. Ja sympaattinenhan päähenkilö oli.
Paluumuuttajan vastaanotto kotimaassa oli karu, mutta täysin uskottava: eli tuttu teema: "ne jotka lähtivät, ne jotka jäivät" ja tuntuu, että näihin vastapareihin on sisäänrakennettu jääneiden kaunaisuus ja lähteneiden pettymys siitä, että omat valinnat eivät saa ymmärrystä
muilta vaan tekevät ulkopuoliseksi.
Kirjasta voisi kyllä kirjoittaa enemmänkin, mutta ehkä toisella kertaa...
Tulikärpäset on nyt tullut kirjastoon, kohta pääsen sitä lukemaan.
Voimia uusiin haasteisin,
demeter1 - Iltapäivää ! Mdk.Mdk kertoi hammastarinan..)) Lapset ovat selvästi kiinnostuneita hampaista, ainakin silloin kun ovat itse hampaidenvaihtumisiässä.
Minulla oli nuorena aukko hampaistossa: maitohampaan tilalle ei heti tullut pysyvää hammasta - se tuli paljon myöhemmin. . Aukkoon tehtiin jonkinlainen viritelmä en muista miksi sitä kutsuttiin. Joka tapauksessa väri ei mennyt ihan kohdalleen ja valehammas kyllä erottui rivistössä.
Kun olin päiväkodissa töissä,lapset kiinnostuivat hampaistani, tuomio oli seuraava:"sulla on eri värinen hammas, sä et ole pessyt hampaitasi"..))
Hienoa, että meillä nyt on hammashuolto kunnossa lasten kohdalla - vai onko ? Valistus ei taida enää toimia toivotusti: karkkia syödään ja limua juodaan, eikös vasta saatu poistettua karkkiautomaatitkin kouluista ?
Itse olen tyytyväinen siitä, ettei minulla (enää) juurikaan ole makeannälkää. Tai no. Yleensä kun jotakin vakuutan, käy niin, että joudun perumaan sanani.,)) Pannukakkua ajattelin tänään tehdä, kun maitoa on ylimäärä.
Omaa hampaistoani on ilmeisesti suojellut runsas syljen eritys - niin ovat hammashoitajat tulkinneet ja tietysti tupakoimattomuus. Kuulemma syljen laatukin voi vaikuttaa reikiintymiseen.
Pariin päivään ei ole ulos ollut asiaa sade ja navakka tuuli pitivät sisällä.
Nyt pääsin sentään tutulle metsälenkilleni.
Ei ollut juuri väkeä liikkeellä, yksi koiraihminen vain ja kiva juttuhetki syntyi hänen kanssaan: vaivat ja elämisen puitteet tuli tilitettyä..))
Koira oli ilmeisen iäkäs, 11 vuotta omistaja ilmoitti sen iäksi.
Kertoi myös, että koira ei ota kontaktia kaikkiin kulkijoihin, minä kelpasin..))
Tuttavuus pojan koiran kanssa on ilmeisesti tehnyt minusta kelvollisen muidenkin koirien kaveriksi...
Olen jo ehtinyt katsoa yhden jakson La Promesastakin. Aina siinä jotakin uutta ja kuohuttavaakin tapahtuu..))
Oikeastaan tuo Janan tapakoulutus kuvaa luokkaeroja paremmin kuin tähänastiset jaksot. Anilin kreivi joutui nyt syntipukiksi, vaikka niin nätin kirjeen kirjoitti Catalinalle ja otti "täyden vastuun" häiden peruuntumisesta..))
Olen yrittänyt tehdä itestäni aamuvirkkua: "illan virkku, aamun torkku - se tapa talon hävittää" - niinhän se oli ? Vaikka iltayön tunnit ovat minulle olleet eräänlaisia hiljaisuuden retriittejä, niiden hinnaksi on tainnut tulla nuo kankeat, nihkeät aamut, mistä en kyllä tykkää ollenkaan.
Toiveikkaampi, uteliaampi, toimeliaampi, olen näköjään huonosti nukutun yön jälkeen..))
Hyvää päivää itse kullekin,
demeter1 - Minä en aikanaan tullut Boomereihin. Ehkä siksi, että minulla oli kokemusta isommasta ryhmästä muodostettujen pienryhmien huonosta menestyksestä.
Niitä seuraa yleensä vähän elitistinen leima. Samaa elitismiä koin myös Hesarin kirjoittajapalstalla: fiksua väkeä, ei riitaa, tuskin eripuraakaan, mutta eipä aikaakaan kun palasin tänne, missä on sittenkin enemmän elämän koko kirjoa, rosoakin. Ja vaikka jutut kärjistyvät välillä ja tuntuu, että ajaudutaan umpikujaan, aina sattuu ja tapahtuu, ihmeitäkin.
Mutta hyvä tietää, että valinnan mahdollisuuksia on niille, jotka niitä kaipaavat.
Itse luultavasti sinnittelen täällä - niin kauan kuin kirjoittaminen sujuu ja vetää puoleensa.
demeter1 - Opettavainen tarina Mdk.Mdk ja hyvä reunahuomautus, Ano 14.59.
Hätäseen täällä diagnoosi langetetaan, jopa yhden repliikin perusteella..)) Joskus se irtoaa myös arvioijan omasta tarpeesta osoittaa omaa tietävyyttään tai vain ollakseen lukuun otettava.
Tietysti täällä kannattaisi olla varovainen erilaisten määritteiden kanssa. Vaikka niitä ei osoittaisi kenellekään erityisesti, ne voivat silti vaikuttaa kielteisesti, vaikka suomalaisista (tai jostakin muusta ryhmästä) puhuttaessa. Suomalaisiahan me "kaikki" olemme ja ansaitsemme arvostusta ja kunnioitusta. Meissä on tietysti vikamme, mutta niiden osoittaminen ulkopuolisen/ulkopuolisten toimesta saa meidät takajaloillemme, puolustuskannalle. Kuten tietysti yksityiselle henkilöllekin osoitetut määritteet.
Täällä on kai tullut tavaksi vastata herjoihin "samalla mitalla", mieluummin vähän kärkevämmin. Eikö tuo tapa ole juuri se, mikä aiheuttaa tätä juupas/eipäs mittelöä, millä ei saavuteta muuta kuin pysyvä vastakkainasettelu, viholliskuvan luominen ja ylläpito ?
Vielä tuohon tarinaan palatakseni minusta se kuvastaa hyvin sitä keinottomuutta, mikä meillä on erilaisuuden kohtaamisessa. Ja sanotaan, että tätä nykyä myös toisemme kohtaamisessa. Kännykkä kädessä olemme hyvin suojautuneet siltä eikä some meitä siihen juuri opeta, sielläkin olemme suojassa ja pääsemme tarvittaessa liukkaasti liikkeelle jos paha paikka tulee. "Yksin oot sinä ihminen" - ja ilmeisesti tahdotkin olla, yksin kännykkäsi ja läppärisi kanssa..))
demeter1