- Antti Eskola kirjoitti myös kirjan omista uskonnallisista pohdinnoistaan "Yksinkertainen usko"- nimellä ja kulki sen tiimoilta kirkoissa luennoimassa - silloin pääsin häntä kuulemaan.
- Kai Vakkuri oli minullekin tuntematon, Ano 00064, hänen kirjansa "Vanhenemisen myönteinen voima" taisi tulla minulle jonkin kirjaston poistohyllyltä.
Kirja oli Opintotoiminnan Keskusliiton julkaisema, julkaisuvuosi 1996, joten ilmeisesti sille oli tilaus silloin. kun vanhuus ei ollut vielä yhtä ajankohtaista kuin nyt..))
Vakkuri syntyi 1934 ja kuoli 2025, oli kirjailija ja kouluttaja, ehkä Juha Vakkuri on sukua - nimi on kuitenkin aika harvinainen.
Afrikka-kirjat vaikuttavat kiinnostavilta ja ainahan ne ajankohtaisia ovat... - Minun ystäväni taas sanoo, että mieluummin hän kaivaa ojaa kuin lukee kirjoja..))
Kyllä hän lehtiä lukee ja on laaja-alaisesti kiinnostunut elämästä, mitä välii siis..?
Aika moni kirjoittaja/kirjailija sanoo samaa: kun kirjoittaa itse, ei kannata lukea muiden tekstiä.
Itse taas katson, että kun luen muiden tekstiä, ei kannata kirjoittaa itse..))
"Kaikki on jo niin puitu" (Eeva Kilpi) - Muistan Juhani Mäkelän, taitaa minulla olla jokunen kirjakin häneltä. Eikös hän muuttanut Ranskaan ja kuollut aika nuorena ?
- On kyllä (minulla aikaa lukea kirjoja kesän tultua).
Muutamia mainitsen. Anna-Leena Härkönen: Mykkien pöytä.
En tiedä mitä odotin, jotakin "uutta" ehkä. Pidän kyllä Anna-Leena Härkösestä, mutta olisko hän kuitenkin vähän "kulunut" kun julkaisee paljon ja kirjoittaa myös kolumneja lehtiin. Moderni, itsenäinen nainen on hänen kuvailemansa kohde - sopivasti rikki,
että syntyy jännitettä ja imua tekstiin. Ajankuva on kyllä tarkka mutta ei ehkä enää löydä tartuntapintaa kahdeksankymppisessä naisessa..))
Tässä tarinassa päähenkilön, 56-vuotiaan, työttömäksi jääneen, viinaan menevän naisen koettavaksi tuli "räjähtävä rakkaus" . Ehkä ei kannata paljastaa juonta enempää, ettei tarina arkistu liikaa.
Härkönen on minusta hyvä dialogin taitaja, mutta tässä tuntui kuin siitä olisi tullut lähes itsetarkoitus - ei älykästä dialogiakaan loputtomiin jaksa seurata..))
Kelpo teos kirja tietysti oli, ei sitä moittia voi ja Härkösen pitkä kirjailijan urakin on jo mainitsemisen arvoinen ja miksei myös laadun tae..
Riemastuttava löytö sensijaan oli Ian Mc Ewanin Pähkinänkuori: "Vaikuttavan nerokas" luvatiin kirjan kannessa ja sitä se tosiaan oli - synkästä aiheesta huolimatta.
Kirjan päähenkilö oli Trudyn ja hänen miehensä Johnin syntymätön, äitinsä kohdussa eläva poika. Trydyllä oli suhde miehensä veljeen, Claudeen ja yhdessä he suunnittelivat Johnin murhaamista, mitä poika tietysi vastusti ja yritti kaikin tavoin estää murhan toteutumista...
Ei voinut kuin nauraa pojan neuvokkuutta ja "ilmaisua": milloin hän valitti asumisolosuhteitaan - ahdasta oli..)), milloin taas häiriintyi Calauden "vierailuista", mikä vuoksi hänen reviirilleen tultiin ja saatettiin hänen elintilansa entistä ahtaammaksi.
Trudyn, Johnin ja Clauden henkilöistä piirtyi oivallinen kuva jo pojan havaintojen vuoksi ja kyllä se tarkentui tietysti myös neutraalin kertojan kuvauksista.
Jännitys säilyi viime metreille saakka ja kerronnan keveys teki sen, että kirjasta jäi kaikenkaikkiaan huojentunut olo.
Olen lukenut Ian Mc Ewanilta muutakin ja kyllä hän kertojana on mestariluokkaa, palkittu ja arvostettu sekä kotimaassaan Britaniassa että varmasti myös muualla,
teoksia on käännetty 30 kielelle.
Olen myös kevään/kesän aikana tutustunut vanhus/vanhenemiskirjallisuuteen ja siitä ei totisesti ole pulaa: Marja Jylhä, Marja Saarenheimo, Timo Airaksinen, Antti Eskola, Kai Vakkuri, Hilkka Niemelä ja tietysti täällä jo mainitut Eeva Kilpi ja Merete Mazzarella. Varmasti löytyy vielä muitakin.
Marja Jylhä ja Marja Saarenheimo ovat tehneet työuransa vanhusten parissa ja siksi kai molemmat lähestyvät aihetta tutkimusta ja tiedettä painottaen, mutta osaavat kyllä kirjoittaa sanottavansa selkokielellä. Saarenheimon kirja esiteltiinkin täällä.
Näitä Eeva Kilven "värikirjoja" ajattelin kyllä saada käsiini. Punainen muistikirja minulla onkin... - Eeva Kilpi oli minunkin lempikirjailijani. Nätisti kirjoitit hänestä, Ano 00051.
Tuo Anna-Riikka Carlsonin kirja: Rakas Eeva Kilpi, taisi olla kirjailijan hyvästijättö meille lukijoille ja oli tietysti etuoikeus saada olla mukana siinäkin vaiheessa.
Tuntui että Eeva Kilven lempeys ystävällisyys oli hänessä läsnä loppuun saakka.
"Ihminen kuolee niin kuin on elänytkin" sanottiin ennen.
Ymmärsin, että Anna-Riikka Carlson työstää vielä ennen julkaisematon materiaalia
Eeva Kilven elämästä joten varmasti kuulemme hänestä vielä. - No Ano 00057, minä vähän yritin myötäillä ajan henkeä arviodessani noita kahta artistia, ettei vaan pahoiteta kenenkään mieltä..))
Meidän 80+:n_ rakkauskäsitys taitaa olla hiukan erilainen, mutta siitä ei ehkä kannata kovin isoon ääneen huudella. "Hän, joka tietää, ei puhu. Hän, joka puhuu, ei tiedä"...)) - "Hymistelen" taas ! Kiitos Hil-la ja Ano 00009 että palautitte uskoni tulevaan, siihen, että ystävällisyyttä ja hyvää tahtoa löytyy myös täältä.
Ja taas paljon toistettu, Eeva Kilven runo:
"Siis kauneutta on./
Rakkautta on./
Iloa on./
Kaikki maailman kurjuudesta kärsivät,
puolustakaa niitä! " - Katsoin kisan alusta loppuun, ihan uteliaisuuttani, tietääkseni, mitä on meneillään,
millaisia tulkintoja, millaista rekvisiittaa on tarjolla.
Bulgariaa, voittajaa, en kyllä noteerannut mitenkään, Israelin kappaleesta pidin , samoin Italian. Kiva kuitenkin, ettei polittikka tuntunut vaikuttavan Israelin kohdalla.
Suomen Liekinheitintä hehkutettiin niin paljon, että pettymys oli pakko kuitata, kun se ei menestynyt tuon paremmin. Sanoista en oikein saanut selvää, mutta kun guulasin,
ihmettelin niiden raakaa "realisimia" - tältäkö se sydämen särkyminen nykyisin tuntuu?
Tunteella se nyt kuitenkin esitettiin - ja Linda oli tietysti ison luokan Tähti edelleen... - Kiitos viestistä, Siili25, kiva saada palautetta ja jakaa omia lukukokemuksia..))
Lukemisiin ! - Kiva että löysit tiesi tänne, Mdk. Aina mielenkiinnolla luen kirjoituksiasi ja naapurimaan kuulumiset kiinnostatavat, on Ruotsissa vielä sukuakin.
Ja eiköhän meillä suomalaisilla ole edelleen jonkinasteinen viha/rakkaussuhde Ruotsiin, vaikka uusi maailmanjärjestys on lähentänyt meitä, mielestäni. - MInäkään en ole vielä "suojautunut" keväältä mitenkään. Käsittääkseni minulla ei ole siitepölyallergioita, ainakaan häiritsevästi, auringolta kyllä suojaudun, punkkirokotus on voimassa, käärmeitä en pelkää, joka kevät niitä kyllä tapaan ja tervehdin, en pihallani mutta lenkkipolullani.
Pihaa hoidan mahdollisimman vähän, vieraslajeja yritän hävittää joka vuosi ja se on tuonut perinteisiä pihakukkia takaisin: päivänkakkaraa, apilaa, niittyleinikkiä. Valkovuokko ja kielo viihtyvät myös pihalla.
Nurmikko saa kasvaa sammalta, heinää niitän kun se tulee liian pitkäksi, syksyn lehdet ovat pääosin maassa, se taitaa nykyisin olla jopa suositus täälläkin.
Ikäviä, ei toivottuja vieraita ovat kotilot ja viime syksynä löysin jopa yhden Espanjansiruetanan, joita lähistöllä on ollut vaivaksi saakka.
Pikkulintuja on lennellyt ympäristössä lupaavasti, toivottavasti pääsky ei kuitenkaan enää tee pesää ulko-ovisyvennykseen kuten jokunen vuosi sitten. - Tuosta, Martta/Maria , naiskuvasta taidettiin täällä käydä keskusteluakin, Paloma ja päädyttiin tuohon, että ainakin meissä suomalaisissa naisissa (!) molemmat arkkityypit ovat edustettuina.
Totta, Raamattu tarjoaa kyllä muitakin naiskuvia meille kantaäideiksi, ainakin Maria Magdalena on noussut uuteen arvostukseen, olisiko Martin Scorsesen elokuvalla tekemistä sen kanssa ? - Niin, Ano 00006, kyllä kai ajat ovat sellaiset, että ihmiset hakevat jotakin itseään isompaa ideaa oman turvallisuutensa takeeksi. Ja omasta perinteestä kai sitä aika luontevasti voi hakea. Erityistä huomiota on saanut ennen muuta nuorten poikien hakeutuminen rippikouluun (vaikka vanhemmat eivät kuuluisi kirkkoon), ortodoksikirkkokin on saanut uusia nuoria jäseniä...
En näkisi tätä suuntautusta kovin "vaarallisena", vaarallisempaakin tarjontaa on liikkeellä..)) - Niin, Mdk, kyllä itse olen kokenut, että Kirkon julistus on muuttunut avarammaksi ja jättänyt tilaa myös etsijöille, jopa epäilijöille, on katsottu jopa niin että usko ja epäilys kuuluvat yhteen, ovat saman kolikon kääntöpuolia.
Ihan samaa pidättyvyyttä tahdon itsekin noudattaa, usko on kuitenkin aika intiimi asia, ei välttämättä sovi tänne reposteltavaksi ja pilkattavaksi.
Läskisoosilinja on tuttu ja turvallinen - ja elämälle välttämätön sekin..)) - Heh, olipa taas niin lennokas kuvaus sananjulistajien "arjesta" Mdk:lla että ei voinut kuin nauraa ääneen..))
Siitäkin huolimatta että itse suhtaudun näihin julistajiin toisin ja tunnistan pyhyyden kaipuun itsessäni. En kuitenkaan katso olevani oikea henkilö siitä muille puhumaan, tietysti kysyttäessä voin vastata ja aiheesta keskustella, pienellä äänellä. - Ehdin vasta saarnaa kuuntelemaan, Ano 00208, mutta aion kyllä katsoa Areenalta koko palveluksen. Saarna oli hieno muistutus meille ja kunnianosoitus perinteiselle järjestölle.
Nyt oli Maria nostettu Martan rinnalle tekemään työtä perheiden ja kotien hyväksi.))
Runsaasti muutakin sisältöä saarnassa oli - työmaata riittää kaikille, meillekin. - Kiva että olet kuitenkin löytänyt täältä mieluista luettavaa, Ano 00207.
Täällä "vapaassa demokratiassa" ja media-alustoilla meillä on varaa valita, lottovoittajia olemme siinäkin mielessä... - Aamupäivää ! Minä jo ehätin vastaamaan tuonne vanhaan Nojatuoliin, mutta parempi kai näin, alkaa puhtaalta pöydältä.
Paljon tekisi mieli sanoa tuosta eilisestä viestittelystä, mutta turha kai sitä on vatvoa.
"Koirat haukkuu, karavaani kulkee", sanotaan ja kohta varmasti tulee syytös koiraksi haukkumisesta..)) Ei kyllä pitäisi tulla, koska koira on viisas eläin ?
Vasta viime yönä tuli tänne ohut lumikerros, mikä kyllä on jo lähes sulanut. Tästä on taas pakko jatkaa..))
Täytyy myöntää, että vaikka pyrin ottamaan päivät vastaan ilman minkäänlaista hyvän mielen tankkausta, välillä sekin tuntuu orvolta. Että tyytyy kirjaamaan aamukankeuden, havahtumaan arvaamattomaan päivään, toimittamaan innottomasti toistuvat aamuaskareet mielessä Hectorin lohduttomat säkeet: "maanantai ei mittään, tiistai ei mittään, keskiviikko ei mittään" jne. Sunnuntaista ei laulussa tainnut olla mainintaa ?
Eilen illalla kyllä jo yritin kääntää "tuuleni suuntaa" sinne "positiiviseen" ja valitsin iltalukemiseksi norjalaisen kirjailijan Nina Lykken kirjan "Kohonnut riski".
Kirja on "Terävä, lämminhenkinen kuvaus yhteiskunnasta, jossa varakkuus ja yltäkylläisyys ovat turruttaneet ihmiset. Jokainen vaatii ikuisen nuoruuden, hyvän terveyden ja onnellisuuden täyteistä elämää". Nina Lykke on mustan huumorin taitaja ja vähän väliä tuli lukiessa hörähdettyä ääneen.
Vaikka me, tässä iässä,toisen ajan lapsina, emme täysin samaistuisi tuohon kirjassa kuvattuun kohderyhmään, samassa yhteiskunnassa ja sen ilmapiirissä me kuitenkin elämme, vierautta tuntien tai siihen joiltakin osin sopeutuen ja ehkä itsellemme vakuutellen "ennen oli kaikki paremmin"...))
No. Tämä yritti nyt olla jonkinlaista huumoria aamuankeuden vastapainoksi, ei hääviä, mutta muutakaan ei irtoa. Huumori taitaa ehkä sittenkin olla lahja, ei se aina ole käytettävissä eikä sitä voi säädellä oman mielensä mukaan, minä en ainakaan voi, mutta ehkä jo tieto tai kokemus sen olemassaolosta voi kohentaa mielialaa.
Vapun vietosta ja valmistelustakin on jo ollut puhetta. Itse en ole vappua aikuisiässä juurikaan juhlinut, yhden vapaapäivän se kuitenkin työssä käyville tarjoaa, hyvä niinkin.
Huomenna saatan taas käväistä meidän olotilassa, tuttuja tapaamassa. Panadolin avulla saattaisi kävelykin onnistua, mutta kuten tiedetään, tilanne voi muuttua toiseksi pienellä varoitusajalla. On tämä elämä vaan jännittävää kaikkinensa..))
Jännittävää sunnuntaipäivää kaikille ja kiitos Hil-la tästäkin aamusta ja sitkeys-tartunnasta ! Ei lannistuta !
demeter1 - Niin, Ano 00198 eilen. Mehän tosiaan saamme itse valita sen millä intensiteetillä täällä olemme, mitä luemme, mitä kirjoitamme.
Itse taidan olla niin "jämähtänyt" että luen aina (lähes) kaiken ja pyrin vastaamaan jos koen että minulle/minusta on viestitetty.
Mutta noin menetellen - kuin kuvaat - säästää varmasti itseään ja se taitaa ollakin edellytys
mukana pysymiselle. "Herkkähipiäiset" korjatkoot asennettaan ja oppikoot pitämään puolensa, "heikot sortuu elon tiellä"..))
Kiitos asiallisesta vastauksestasi.
demeter1