- Mutta LEMin piti kestää rakettimoottorin sysäyksen... joka sekin on vähän ajatuksia herättävää avaruuden tyhjiössä. Lensikö osat kyydistä B-luokan scifileffan kohtaukselta näyttävässä lähtölauksessä? Ehkä ne sellaiset sateenkaarenväriset säteet oli niitä pahvin paloja?
Tietopisteen havainnoissa on otettu huomioon kuvauskorkeus. Piiloonjäävä näkymä olisi vielä isompaa jos kuvaukset olisi otettu alempaa, mutta niin pitkällä matkalla merestä nouseva kosteus on liian suurta aivan pinnan tuntumassa. Geometrisesti Helsingin ja Tallinnan välillä olisi puolen kilometrin syvyinen kaari jos Maa olisi pallo. - Joo. Niinhän se perspektiivi pienentää, mutta tässä oli puhe siitä miten perspektiivi näyttää jos katsoo suurentavan kalvon läpi, kun kohde ei pienenekään samaa tahtia etääntymisen kanssa.
- En ole yhtään samaa mieltä siitä että tähdet olisi mitättömän pieniä. Todisteena niiden koosta on se että ne näkyy niin laajalle Maan pinnalla. Sama ilmakehä niihin tähtiinkin siis vaikuttaa. Mutta ei kannata lentokoneiden näkymisillä koittaa kumota tätä hypoteesia siitä että ilmakehä pitää taivaankappaleiden koon yleensä melko muuttumattomina. Perspektiivihän pienentää kohteen puolella aina kun etäisyys tuplaantuu. Lentokoneet mitkä näkyy paljain silmin tuskin on siis lähelläkään maksimilentokorkeuttaan, joka sekin on vain noin. 12km.
----------------------------------------------------
Ja jos ymmärsin Fat_Earthin kysymystä tähdistä ja perspektiivistä niin:
Suurentunut näkymä ei pääse vapaasti etääntymään ja siksi se leikkautuu näkyvistä... vaikea pukea sitä sanoiksi, mutta jos laittaa pöydälle suurentavan kalvon ja vetää pöytää pitkin jotain esinettä poispäin kalvosta, niin siinä kalvon suurentuneessa näkymässä esine laskee perspektiivin takia alas, ja koska se ei samalla pienene, niin se vain laskee pois näkyvistä kuin tähdet ja laskeva aurinko, jotka leikkautuu siitä missä taivas ja maa kohtaa. - Ai kaikki havainnot puolustaa Palloa?
Ennenkun tarjoat niitä avaruuskuvia todisteina jostain, niin kannattaa lähdekritiikin nimissä happotestata tietolähteesi ja aloittaa vaikka helposti ratkaistavasta Kuu-käyntien lavastuksista. Nasan sivuilta löytyy Hi-Res valokuvia LEM-kuumodulista, jonka sisäänkäynti on kirjaimellisesti aaltopahvia ja seinät kupruilevaa parin millin paksuista alumiinia. Sellainen muka pysyi kasassa paluu-laukauksestaan Kuun pinnalta, jonne se ensin peruutti uudelleen käynnistyvällä rakettimoottorillaan, eikä kuvien perusteella hiekkaan jäänyt edes mitään laskeutumisjälkiä. Paluu tahdistettiin niin että monta kertaa Kuuta kiertävä emäalus osui juuri oikeaan aikaan sinne minne pitikin kun LEM telakoitui alukseen jarruttamalla 640 km/h nopeudesta, apunaan tietokone joka ei pärjäisi edes nykyisille funktiolaskimille. Takaisinnousu kuvattiin väitetysti avaruuden olosuhteisiin jätetyllä 60-luvun TV-kameralla, josta kuva kulkeutui 380 000 km Maahan, josta kameraa kauko-ohjattiin seuraamalla nousevaa hökötystä reaaliaikaisesti ja zoomaamalla sitä samalla. yms. yms...
Osa jotka on huomannut ettei kuuretkien väitteet voi olla totta, koittaa olla ymmärtäväisiä ja ajattelee lavastuksen olevan vain poliittista valkoisen valheen kaltaista kylmänsodan taktikointia, mutta unohtavat mitä kaikkea muuta siitä seuraa. Ainoa kokokuva maapallosta 43 vuoteen saatiin ihmiskunnalle samalla ja tarinasta pidetään vieläkin kiinni ja sitä jopa jatketaankin.
ISS on kuuretkiäkin selvempi tapaus, koska ovat jääneet lavastuksistaan itse-teosta kiinni kun live-lähetykset on menneet mönkään. Sen tietää kaikki jotka on niitä tuoreeltaan seuranneet ja ihmetelleet puolustelijoiden selityksiä. Jälkikäteen alkuperäisten mokien löytäminen voi olla vaikeaa ja se saattaa vaatia archive piste orgin apua. Mutta lukuisia koosteita niistä löytyy, joista monien klippien itse tiedän olevan oikeita. Loput taas näyttää epäilyttävän aidoilta... kuten toki itsekin ajattelet kun katsot ISS:n tuottamaa kuvaa, mutta oletko nähnyt heidän green screen mokia?
Ja sitten niistä itse litteän Maan havainnoista...
Tässä on maailmanennätystittelin saanut valokuva kaukaisimmasta kuvauskohteesta, siis noista vuorista jotka näkyy 443 km päässä.
https://beyondhorizons.eu/2016/08/03/pic-de-finestrelles-pic-gaspard-ecrins-443-km/
Tottakai voi väittää ja uskoa että nuo eri etäisyyksillä olevat vuoret olisi kaikki nousseet holografisina kangastuksina Maapallon kaaren takaa piilosta kokonaisina horisonttiin kuin Maa olisi litteä... Tai sitten Maa on sellainen miltä näyttää ja tuntuu. Ainakin kaikki nuo vuoret pitäisi olla geometrisesti näkymättömissä jos Maa olisi pallo.
Tässä lisää. Tallinnan rakennuksia yli 50 km päästä.
https://www.tietopiste.com/tallinnan-keskustan-rakennukset-todistavat-litteasta-maasta/
Tässä vielä pidemmältä. Yli 76 km päästä Helsingistä Tallinnaan, vaikka piilossa pitäisi olla yli 235 metrin korkeudelta maisemaa.
https://www.tietopiste.com/littea-maa-jalleen-todistettu-todeksi-helsingista-nakyi-viron-rannikko/
Ja tässä vielä selvempi kuva:
https://www.tietopiste.com/eestin-energian-savupiippu-todisti-jalleen-littean-maan-todellisuuden/
Ja olisiko esimerkkiä sellaisista testeistä joka todistaa että Maa pyörii? - Kun aurinko paistaa suoraan pään yllä, niin ilmakehää on Auringon ja katsojan välissä vain murto-osa siitä mitä näkyy saman pituuspiirin ääripäissä. Ja koska ilma on niin vesipitoista, niin uskon että ilmakehällä on suurentava vaikutus, ja vahvistusta sellaisesta on poimittu tiedemiesten suustakin.
Fyysiset etäisyyserot ei myöskään pääse kasvamaan moninkertaisiksi vaikka se Auringon korkeus olisi vain sen 3000 km. En tiedä onko se korkeus oikein, mutta jos olisi, niin se on silti niin korkealla ettei etäisyys siihen kasvaisi maasta nähtynä kovin paljon enempää kuin tuplaksi samalla pituuspiirillä. Perspektiivin lakien mukaan etäisyyden tuplaus vaatisi koon tuplausta. Ei vaikuta mahdottomalta etteikö luomakunnassa, missä kaikille asioille on muutenkin asetettu tarkat luonnonlait, voisi myös Aurinko paistaa kaikille saman kokoisena tuollaisen verrattain pienen ilmakehän suurennoksen avulla, joka kasvaa samaa tahtia etäisyyden ja väliin kertyvän ilmamassan kanssa.
Veden kosteuden määrä ja samalla suurennos pysyy niin tasaisen johdonmukaisena, koska geometrisesti on helppo nähdä ettei kyse ole mistään aivan maanpintaa lähellä olevasta ilmasta jossa on suuria säävaihteluita, vaan korkeammalla olevasta ohuemmasta ilmasta jonka kosteuserot pysyy tasaisempana. Pienet kosteudenvaihtelut taas on helppo nähdä prosentuaalisesti tasaisina pitkällä välimatkalla, kun taas lyhyellä välimatkalla suurennoskaan ei ole niin isoa.
Youtubesta löytyy videoita joissa ihmiset on onnistunut kuvaamaan Auringon koon muutoksia, mutta suurin osa niistä on kuvattu ilman aurinkosuodatinta. Kirkkain valo leviää silloin kamerassa isommaksi ja lisäksi mahdollinen laajakulmalinssi liioittelee pientäkin virheellistä koonmuutosta. Monet on ottanut sen huomioon, mutta löytäneet aurinkosuodattimellakin ja zoomi pohjassa kuvattuna niitä koon mùutoksia, jotka on tosin on niin pieniä, ettei ne havainnot varmaan riitä maapalloteoriaa kaatamaan, mutta osoittaa että pientä muutosta voi kuitenkin löytää ja se olisi oletettuakin jos nämä arvelut ovat oikein.
Ja mitä edes tiedämme Auringosta... Onkohan se edes fyysisesti siellä missä näyttää.. Kvanttifysiikassa valo käyttäytyy kummallisesti. Mutta jo pelkkä arkinen valon heijastuminen on ilmiönä aika outo. Usein mainittu esimerkki on varmaan auringon heijastus vedessä. Se tulee aina vettä pitkin kohti katsojaa ja värjää vedenpinnan kauniisti, mutta samalla rannalla toiset näkevät veden värjäytyvän heidän edessään mutta eivät näe muiden heijastusta. Toinen esimerkki on täysikuun ympärillä oleva valokehä, joka valaisee vain siitä kohdasta edessä olevan repeilevän pilvimaton kirkkaalla kuunvalolla. Mutta mitä mahtaa nähdä toinen katsoja joka näkee kuun eri kohdasta, niin että väliin osuu saman pilvimaton eri kohta, joka taas ei ole toisen mielestä ollenkaan kuunvalossa.
Nasa koittaa uskotella että tiedämme Auringosta kaikkea yksityiskohtaista ja että luotain olisi juuri matkalla Aurinkoon 700 000 km/h nopeudella:
https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Parker-aurinkoluotain
Hökötyksen ei sentään väitetä laskeutuvan sinne, mutta lähes yhtä paksulta kuulostaa tuo lähimmillään 6 miljoonan kilometrin etäisyys Auringosta, jos vertaa Maapallon 150 miljoonan kilometrin etäisyyteen, joka taas on pieni luku kun katsoo projektin hintalappua joka on 1,5 miljardia dollaria. Nasa mainosti projektiaan että aikovat koskettaa Aurinkoa. - Katselin jotain vanhoja karttoja ja huomasin ettei Pohjois- ja Etelä-Amerikka ollut niissä ihan samassa asennossa suhteessa toisiinsa kuin Mercatorissa ollaan totuttu. Monissa vanhoissa kartoissa e-amererikka on lännempänä kuin nykyisin. En ole ainoa joka sen on huomannut, koska sitä seikkaa pidetään yhtenä Mandela-efektinäkin.. heh!
Katsoin että Gleasonin kartassa Etelä-Amerikka vasta kääntyykin sinne itään. Mutta jos sen oikea asento onkin todella reippaasti länteen kääntynyt, niin tuo kyseinen matka olisi pari tuntia lyhyempi. Ja olisi ymmärrettävää, että pallomallissa e-amerikan kärki olisi täytynyt suunnata kartassa kauemmaksi itään ettei kartta näyttäisi liian lyhyttä matkaa. Täytyykin tutkia näyttääkö todelliset aikavyöhykkeet Etelä-Amerikassa johdonmukaisilta.
Se mitä tuolla ylempänä ensin kirjoittelin, olin kyllä ihan sikaväärässä. Vaikka ne Maat onkin Mercatorissa räikeästi väärän kokoisia, ei kartat voisi huijata asutettujen maa-alueiden pinta-aloissa niinkuin erehdyin ehdottamaan.
Aiemmin olen myös ajatellut että polaaripyörteet selittäisi suuret lentonopeudet joita Gleasonin kartassa tarvittaisiin. Sellaiset tuulet kulkee juuri kyseisen reitin mukaisesti, mutta nyt kun sieltä Santiagon suunnaltakin lennetään suoria lentoja, niin niistä näkee ettei ne tuulet vaikuta kuin tunnin verran matka-ajoissa. Mutta siis pieni osa matka-ajasta johtuu kuin johtuukin tuulista. Ehkä taas pieni osa matka-ajasta voi olla tuunatusta lentokoneesta johtuvaa, vaikka onkin Boeing. - Miksei litteässä Maassa etäisyys Sydneyn ja Santiagon välillä voi olla sama tai lähelle sama kuin pallomallissa?
Jos etäisyys olisi sama, niin se tarkoittaa vain sitä että pohjoinen Maanpuolisko olisi paljon pienempi alue kuin mihin olemme tottuneet... ja niinhän se onkin. Tässä iltalehti näyttää miten maailmankartat huijaa meitä.
https://www.is.fi/tiede/art-2000005171135.html
Tässä muutama siteeraus:
"Australia peittäisi oikeasti noin puolet Venäjästä."
"Yhdysvallat ei ole nimeksikään Australiaa suurempi."
"Brasilia on lähes yhtä suuri kuin koko Eurooppa vesialueineen."
"Brasilia on myös lähes yhtä suuri kuin Yhdysvallat."
"Jos Chile olisi Euroopassa, se ulottuisi Suomen Lapista Afrikan Libyaan."
"Madagaskar näyttää kartalla pieneltä saarelta, mutta sen sisään mahtuisivat kaikki Baltian maat ja Puola tai lähes kaksi Uutta-Seelantia."
"Venäjä ei peittäisi edes Afrikan pohjoisosaa."
"Grönlanti on kooltaan vain viidennes Yhdysvalloista ja vain vähän suurempi kuin Meksiko."
Tein joskus myös testin jossa pingotin nenäliinan tennispallon ympärille ja merkkailin kynällä rasteja eri puolelle palloa. Koitin pitää rastien välimatkat rypyttömänä, koska mittasin ne. Huomasin että kun paperin avasi, niin naru jonka olin vetänyt pallossa lyhintä reittiä pysyi pituudeltaan ihan samana suoraksi avatussa liinassakin. Pallossa reitti näytti paljon yhyemmältä, mutta se pallon kaaren pullevuus toikin fyysistä lisämatkaa huomaamattomasti. Tietysti lähellä pallon napoja se matka yht-äkkiä rupeaakin lyhenemään radikaalisti.
Huomasin että jos pallon jakaa neljään osaan: napa, päiväntasaajan alapuoli, päiväntasaajan yläpuoli ja taas napa, niin ainoastaan napa-alueissa matkan pituudet pisteiden välillä oli eri mittaisia... helposti puoletkin lyhyempiä, mutta yllättävän pitkälle päiväntasaajasta etäisyyksissä ei ollut mitään fyysistä eroa. Helposti Sydney-Santiago olisi sillä etäisyydellä päiväntasaajasta, ettei pallossa pystyisi vielä muotonsa puolesta oikaisemaan lyhyempää reittiä. - Löytyikö nyt ensimmäinen salaliittoteoria jota Fat_Earth koittaa puolustaa ? Toki Rowbotham voisi väittää olevansa jotain mitä ei ole. Mutta jos tässä nyt punnitaan että oliko Rowbotham oikea M.D. vai ei, ja syy epäilyyn johtuu siitä että elämäkerran kirjoittaja luulee ettei Rowbotham itse nimennyt tai vedonnut lääketieteellisiin ansioihinsa, vaikka voidaan nähdä että hän teki niin, niin eikö silloin väitteeltä lähtenyt vähän niinkuin pohja pois?
Varmasti siitä elämäkerrasta saa mehukkaamman jos pääosassa olisi hullu käärmeöljykauppias, mielummin kuin tylsä tohtori. Eikä sen näkökulman saamiseski tarvitse kuin olla vaan tutkimatta akateemista puolta, ja keskittyä millaisiin rohtoihin tuona aikana turvauduttiin. Siinä voi nykyihmiselle tulla helposti olo ettei oikea tohtori sellaisia käyttäisi. Lisäksi sen maan muoto-debatin vuoksi tutkija löytää luultavasti enemmän kriittistä sanottavaa Rowbothamista kuin muista 1800-luvun tohtoreista ja ne kaikki on arvokasta materiaalia tarinan kirjoittajalle.
Henkilökihtaisesti mulle on melkein ihan sama oliko Rowbotham 9-vuotiaana koulut lopettanut, mutta silti kummasti akateemisiin piireihin noussut arvostetuksi ja siteeratuksi valetohtoriksi, vai pelkkä tavallinen tohtori. Mutta en vain näe miksi hän ei olisi ollut oikea tohtori, koska häntä sellaisena pidettiin ja hän itsekin niin todistetusti väitti. - "puhutaan kuitenkin korkeuksista lähes 4 kilometrissa ja kuva itse kuvattiin lähes 3 kilometrin korkeudesta.
Miksi piti kiivetä noin korkealle? No tietenkin, jotta saataisiin kuvattua pidemmälle maapallon horisontin taakse"
Geometrisesti tuolla matkalla maa kaartuisi 15 km, joten tosiaan korkeuksista kuvaaminen auttaisi vähentämään sitä piiloon jäävää osuutta aika paljon. Voidaan katsoa paljon se auttaa. Ensimmäinen kuva tuolla sivulla on kuvattu 440 km päästä ja 2820 metrin korkeudesta. Niillä luvuilla Maapallossa horisontti tulee vastaan 190 km päässä, eli jo alle puolivälissä matkaa, ja maisema pitäisi sen jälkeen jäädä piiloon niin, että siellä 440 km etäisyydellä kaaren taakse jäisi kaikki alle 4,9 km korkuiset maisemat. Juuri tuossa ensimmäisessä kuvassa on korkein vuori joka sivuilla mainittiin. Sen korkeus oli 4102m, vaikka pitäisi olla 4900m ennenkuin jotain voisi sieltä kaaren takaa pilkistää. Muut huiput oli 3867m, 2758m, 2627m, 2584m. Eli niiden kaikkien pitäisi olla syvällä maapallon kaaren takana piilossa, vaikka näkyvät kokonaan. - "Minkä lähteen mukaan Samuel Rowbotham oli lääketieteen tohtori? "
Rowbotham mainittiin nimeltä tuon ajan eri julkaisuissa, joista tässä yksi:
John Francis Churchill:
"Consumption and Tuberculosis, their proximate cause and specific treatment"
Sivu 196
https://books.google.fi/books/content?id=UyVgSZiNOD8C&hl=fi&pg=PA196&img=1&pgis=1&dq="Dr. Rowbotham"&sig=ACfU3U0sKIAWJvfFhlAWkdOhKGnKfKnyGA&edge=0
Tässä taas Rowbothamin oma kirje julkaistiin 1857 The Lancetissa sivulla 72. Siinä on nimen perässä tittelikin. M.D.
https://web.archive.org/web/20190718184035/https://books.google.com/books?id=A5ZMAQAAMAAJ&pg=PA72#v=onepage&q&f=false
Nykyisyydestä käsin on helppo mustamaalata kuka tahansa 1800-luvun lääkesekoitusten kehittäjä, mutta tuskin Rowbotham oli kollegoitaan pahempi myrkynkeittäjä. - "Tietenkin on parikin temppua, joilla kuka tahansa voi tarkistaa kaareutumisen: mene tyyneen järveen seisomaan niin, että vain silmäsi ovat pinnan yläpuolella ja havaitset kaareutumisen."
Joo. Voi huomata että asioista häviää ala osa paljon lyhyemmillä matkoilla kuin maapallo edes alkaisi kaartua senttiäkään. Se taas todistaa ettei maan kaartuminen sitä aiheuta. Kohteet eivät myöskään jatka uppoamista, vaan näkyvät silloinkin kun niiden kuuluisi olla kokonaan maan kaarevuuden takana. Erityisesti niin voi nähdä selkeällä ilmalla ja jos ei ole liian suurta kosteutta ja lämpötilaeroja edessä väpättämässä ja estämässä näkyvyyttä. Pallomaailmassa selkeällä säällä näkee aidon näköisiä kaukaisia kangastuksia, mutta silloin on normaalitilanne kun ei näe liian pitkälle. Kuinka tieteellistä kerrassaan! - "Litteänmaan teorian aloitti 1800-luvulla englantilainen Samuel Rowbotham, joka oli lopettanut koulunkäynnin 9-vuotiaana."
Wikipedia on tässä vähän aseentellinen. Mieshän oli käsittääkseni lääketieteen tohtori.
"Löytöretkeilijät ja kauppamatkustajat tiesivät maan pallomaiseksi jo esikristillisiltä ajoilta alkaen."
Maapallo on toki muinainen hypoteesi ja joissain paikoin oli luultavasti jopa ihan yleistä uskomustakin. Mutta näyttää että historiaa koitetaan nykyään tulkita niin että kaikki pyöreään muotoon piirretyt kartat tarkoittaisi automaattisesti palloa. Varhaisin säilynyt karttapallo on kuitenkin vasta 1400-luvulta.
Erastotheneskin teki maailmankartan jonka on restauroitu ja löytyy wikipediasta. Siitä ei tule kyllä pallo mitenkään esille. Luulisi että maan muotoa tutkiva mies haluaisi esittää maailman sellaisena kuin ajatteli sen olevan. En kuitenkaan kiellä etteikö Erkku olisi hieman koittanut tutkia sitä voisiko maa olla pallo. - "Erastothenes Kyreneläinen, jota pidetään "maanitedon isänä", mittasi maapallon ymprysmitan 240 eKr. 250 000 stadionin mittaiseksi. Jos hän käytti egyptiläistä stadionia mittanaan (mikä on todennäköistä, koskahän työskenteli Alexandrian kirjastossaa), laskelma heitti vain prosentin alakanttiin. Aika hyvin ilman tietokoneita ja Googlea."
Erastotheneksen kokeista ja toteutustavoista on liikkeellä paljon eri versioita. Wikipediasta selviääkin ettei Erastostheneksen kirjoituksista ole jäänyt jäljelle kuin palasia, joten paljon on jäänyt sepitettävää. Siitä stadionin mitastakaan ei ole ihan yksimielisyyttä. Wikipediassa listataan viisi lopputulokseen vaikuttavia Erastotheneksen oletuksia, jotka ei ollut mitenkään tarkkoja. Kuten oletus että Maa olisi täydellinen pallo, eikä siis navoiltaan litistynyt sekä eteläiseltä puoliskoltaan pulleampi.. jne.
Tässä kyseinen lista:
He made five important assumptions (none of which are perfectly accurate):
1. That the distance between Alexandria and Syene was 5000 stadia,
2. That Alexandria is due north of Syene
3.That Syene is on the Tropic of Cancer
4. That the Earth is a perfect sphere.
5. That light rays emanating from the Sun are parallel.
Onko uskottavaa että lähtökohdiltaan jo hieman epätarkoilla päätelmillä voisi päätyä lopputulokseen joka on tarkkuudessaan lähes identtinen nykykäsityksen kanssa?
Eikö pienetkin epätarkkuudet kasautuisi suureksi virheeksi jos niitä on lähes joka oletuksessa?
Erasthotenes kyllä mainitaan myös muissa teksteissä, mutta aika tulkinnanvaraista näyttäisi olevan häneen liittyvät maininnat. Hänen mm. kerrotaan uskoneen Auringon olevan etäisyydellä (literally "of stadia myriads 400 and 80000") joka on 1903 käännöksen mukaan 4,080,000 stadionia. Mutta 1974-1991 vuosina tehty käännös sanoo että se olisi 804,000,000 stadionia, josta tulisi ylöspäin pyöristetyn Italialaisen stadioninmitan, 185m, mukaan tulos joka on jälleen kerran vain alle prosentin päässä nykyetäisyydestä. Voisiko pelkällä epämääräisellä varjotestillä päästä siihen lopputulokseen?
Tästä linkki:
https://www.newworldencyclopedia.org/entry/Eratosthenes
ja itse asiasta, eli "nerokkaasta" varjotestistä:
Alla olevassa lyhyessä videossa (joka on leikattu pidemmästä keskustelusta, mutta asia ei siitä miksikään muutu. Animaatiokin on suoraan alkuperäisestä DeGrassen ohjelmasta) astrofyysikko Neil DeGrasse Tyson opettaa ettei kaksi kaivoa joita Erasthothenes käytti riitä näyttämään taipuuko maa palloksi vai onko maa litteä. Miksi sellaista testiä sitten väitetään epärehellisesti todisteeksi toisesta kun se ei kerran ole?
https://youtu.be/U6UwVhjgIXw
Kaikki ne hienot matemaattiset tarkkuudet perustuu siis tuollaiseen lähtökohdaltaan hölmöön testiin, joka ei varmasti olisi kelvannut antiikin Kreikassakaan maan muotoa pohtiville ajattelijoille. - "Et ilmeisesti itse ymmärtänyt mitä linkitit tänne. Näennäisvoima ei tarkoita että kyseistä asiaa ei olisi olemassa. Se vaan ei kuulu kategoriaan "voima".
Sinun pitäisi selvittää itsellesi ensin mikä yleensäkään on fysiikassa "voima" ja tämä auttaa sinua ymmärtämään miksi keskipakoisvoima on "näennäisvoima".
Ymmärrän. Keskipakoisvoima on näennäisvoima eikä pelkkä "voima" siksi ettei siihen päde Newtonin "voima" käsityksiin sisältyvät vastavoimat. Punnus taas painaa omalla massallaan vaakaa vasten. Mikä niiden keskinäistä suhdetta siinä erottaisi? Miksi vain punnus kevenisi, mutta vaaka ei painautuisi vasten punnusta saman verran? - Nasan saduista tuli mieleen että Nasa sai muutama päivä sitten pari emmy patsasta. Paljon onnea Naša !
https://www.nasa.gov/feature/nasa-wins-two-emmy-awards-for-interactive-programming - Vastasit luultavasti pallopäälle joka koitti vaan vähän provosoida flat earth societyn jutuilla koska littarit ei pidä niistä. Tuo debunkkauksesi oli mieluinen myös siksi, että se kapsahti omaan kosmologiaasi. Siinäkin galaksit loittonee yhä kiihtyvällä vauhdilla valonnopeuden päälle.
- Kuuleman mukaan littarit olisi saaneet ylhäällä vuorilla erilaisia vaakalukemia kuin maantasolla. Jää nähtäväksi...
Jos vaaka näyttää eri lukemia eri paikoissa, niin syyksi ei kannata ehdottaa keskipakoisvoimaa koska fysiikassa sitä pidetään pelkkänä näennäisvoimana.
Tässä on fysiikan opettajille tarkoitettu Helsingin yliopiston fysikaan laitoksen luento.
http://www.courses.physics.helsinki.fi/ope/opelab/kokon_1_3/luento.html
"Keskipakovoimalla tarkoitetaan näennäistä voimaa, jonka esimerkiksi kaarretta ajavan auton matkustaja havaitsee. Hänelle syntyy mielikuva kuin jokin voima työntäisi häntä ulkokaarteen suuntaan..."
...
"...Jos opetus ei ota kantaa keskipakovoimaan, oppilaan voi olla vaikea omin neuvoin ymmärtää, miksi keskipakovoima ei ole yhteensopiva koulussa opetettavan dynamiikan kanssa.
Keskipakovoimaan täytyy suhtautua kuten aristoteliseen dynamiikkaan, ei salaillen vaan perustellen miksi keskipakovoima ei sovi newtonilaiseen käsitykseen liikkeestä ja voimista..." - Ilmeisesti kaikkea sanomistani pitää vaan automaattisesti vastustaa. En ole, enkä ollut eri mieltä kanssasi tuosta kirjoituksesi ensimmäisestä osasta jossa puhut maanpintaa pitkin liikkumisesta kartan, navigaattorin ja matkamittarin kanssa. Tosin en ymmärtänyt oliko jotain viisastelua vai mitä se kohta, jossa rupesit tekemään pesäeroa matkamittarin ja ilmoitettujen paikkatietojen välillä... Etkö pidä niitä samoina, vai oletitko etten minä pidä ?
Litteässä maassa karttojen tarkkuus pysyy suhteessa todellisuuteen, kun taas teoriassa jota sinä edustat, sadan kilometrin automatkalla maan pinta kääntyisi 785 metrin syvyiseksi pudotukseksi/ nousuksi. Silloin matkoilla A:n ja B:n välillä olisi aina töyssy joka eroaisi litteästä siten, että töyssyn tuomat lisämetrit kasvaisi eksponentiaalisesti riippuen matkan pituudesta. Tasomuodossa olevassa maassa voi liikkua tasomuotoisen kartan kanssa vaikka 100 km tarkan katunäkymän kanssa, kun taas pallossa niin ei voisi tehdä, koska palloa ei voi kuvata tasona pitkää matkaa tarkasti, juuri sen etäisyydessä jyrkkenevän muotonsa takia. Eli ainakaan mikään tasainen katunäkymään jo sisälletytty venytys ei voisi toimia selityksenä. - En kerkeä nyt paneutua noihin kartta-asioihin. Tällä hetkellä moneen asiaan joutuu toteamaan että en tiedä. Itselle on kuitenkin selvää esim. että maanpinnalla ilmoitetuista kilometreistä ei voi ajatella muuta kuin se mitä on ilmoitettu. Mutta suurten valtamerien etäisyydet voi olla jotain ihan muuta kuin karttamme näyttää.
- Siinä oli näköjään vähän huono suomennos.
Olisiko tämä hyvä? :
Se ei tule saamaan tarkasti määriteltyjä olosuhteita kiertoradalle kiinnittymiseen
ylemmässä vaiheessa, koska se käyttää litteää maata pallomaan liikkeen yhtälöiden sijaan, sekä avointa kiertoa sen sijaan, että olisi suljetun kierron ohjaama.
”It will not accurately determine conditions for an upper stage injection into orbit because it uses flat earth instead of round earth equations of motion and open loop instead of closed loop guidance.”
Ja sehän tarkoittaa sitä, että kun käytännön tositoimiin päästään, niin insinöörit saavat unohtaa kaikenlaiset maapallon liikkeisiin ja kiertoratoihin liittyvät teoreettiset yhtälöt ja käsitellä asiaa litteän Maan tavoin. Käytännön syistä se on varmaan pakko ilmoittaa välillä, mutta en usko että näissä projekteissa jotka on sotilaallisella tavalla ositettuja, kukaan tavallisista rivimiehistä ymmärtäisi ihmetellä mitään, kuten et sinäkään osaa nähdä siinä mitään ihmeellistä. Olet pariin kertaan lainannut aika osuvaa Mark Twainin letkautusta, että on helpompi huijata ihmisiä kuin saada heidät näkemään että heitä on huijattu. Se selittää kuinka teoreettinen maapallo on onnistuttu pitämään kuvitteellisesti pyörivänä kaiken käytännön keskellä maassa joka on litteä.