- Suosikkihahmoni on vaihdellut vuosien aikana, mutta nykyään se on kyllä Luke.
- Pakko myöntää, että episodi ysin traileri kyllä sai minut suuresti odottamaan elokuvaa, vaikka kasiin petyinkin. Landoa oli mahtava nähdä taas, Palpatinen naurusta ja Luken juontamisesta puhumattakaan.
Tästä huolimatta on pakko sanoa, että en ihmettelisi, että Palpatine päätettiin tuoda takaisin elokuvaan, jotta faneja, jotka pettyivät Last Jediin tai muuten uusiin Star Warseihin, saataisiin takaisin. Palpatine kuitenkin on hyvin suosittu hahmo, ja aika moni, minä mukaanlukien, pitää Ian Mcdiarmidia yhtenä Star Wars-elokuvien parhaista näyttelijöistä. Tästä epäilystä huolimatta en voi olla olematta täpinöissäni tulevasta Star Wars-elokuvasta, ja odotan innolla sitä, millaisen roolin Palpatine saa. Kenties hän palaa kloonina kuten EU:n Dark Empire-trilogiassa, tai Force ghostina, tai holokronina. Joulukuuhun asti pitää odottaa, että näemme, miten Skywalker-saaga päättyy... - En ole ihan kokonaan kanssasi samaa mieltä. Mielestäni Force awakens oli ihan ok, ensimmäisellä katsomiskerralla pidin elokuvasta kovin, mutta toisaalta siihen vaikutti varmasti vuosien kova odotus. Force awakens tuntuu kyllä aivan liikaa Uuden toivon kopiolta.
Sen sijaan pidin kyllä Rogue Onesta ja Solosta. Kumpikaan ei ole mielestäni samalla tasolla kuin omat suosikkini Star Wars-elokuvista, mutta ne olivat hauskoja ja viihdyttäviä elokuvia. Rogue One:n juoni oli yksinkertainen, mutta toimiva ja piti hyvin otteessaan, ja elokuvan lopputaistelut olivat todella hyviä. Rogue One:n ainoa silmiinpainuva ongelma oli, että mainiota K-2SO droidia lukuunottamatta uudet hahmot eivät herättäneet minussa erityistä mielenkiintoa, ja useimmat hahmot tuntuivat aika unohdettavilta.
Solo taas oli mielestäni mukavaa vaihtelua perinteisiin Star Wars-elokuviin, siinä kun ei tällä kertaa käsitelty melkein yhtään esim Voimaa ja vaikka imperiumi oli elokuvassa mukana, se ei tällä kertaa ollut elokuvan päähuomiona. Pidin myös Han Solon nuoresta näyttelijästä, ja Emilia Clarken näyttelemä Qira oli oivallinen uusi hahmo Star Wars-saagaan, toivon kovin että tämä hahmo saa vielä lisää kangasaikaa. Pidin Solossa myös siitä, että siinä oli aiempia elokuvia pienempi skaala. Solo ei ole juonellisesti tarpeellinen elokuva, eikä sitä suoraan sanottuna olisi tarvinnut tehdä, mutta olen iloinen että se tehtiin, sillä se oli viihdyttävä ja hauska elokuva, josta ainakin minä löysin vanhaa kunnon Star Wars-tunnelmaa. Tosin pakko myöntää, että Landon ihastuminen droidiinsa, ja tämän droidin julistukset droidien oikeuksista olivat mielestäni turhia ja tyhmiä lisäyksiä elokuvaan, joilla Disney selvästi halusi mainostaa poliittisia arvojaan. Onneksi tästä ei sentään tullut elokuvan pääjuonta. - Katsoin nyt tänä keväänä kuusi Akira Kurosawan ohjaamaa elokuvaa Blu-ray-boksista, jonka omistan. Boksi sisälsi nämä elokuvat: Rashomon, The Seven Samurai, The Throne of Blood, The Hidden Fortress, Yojimbo ja Sanjuro. Kaikista pidin paljon, suosikkejani olivat The Seven Samurai, The Hidden Fortress ja Yojimbo, ja nämä kolme kyllä nousivat nopeasti lempielokuvieni joukkoon. Akira Kurosawa se kyllä osasi tehdä hyviä elokuvia, pitäisi katsoa muitakin hänen elokuviaan.
- Viimeinen osio...
John Williamsin musiikki on kyllä tässä elokuvassa aivan omaa luokkaansa, varsinkin sen jälkeen, kun minusta episodi seiskassa musiikki tuntui vähän laimealta ja unohdettavalta. Tässä elokuvassa John Williamsin musiikki on sen sijaan noussut taas kuuden ensimmäisen Tähtien sota-elokuvan huippukorkealle tasolle. Williamsin on luonut tähän elokuvaan paljon uusia teemoja, jotka todella jäävät mieleen elokuvasta, jättäen monesti jopa kohtausten itse päätapahtumat varjoonsa. Pidän myös siitä, että välillä elokuvassa kuullaan aiemmista Tähtien sota-elokuvista tuttua musiikkia. Moni kohtaus olisi jäänyt kovin ontoksi ilman musiikkia. Esimerkiksi vaikka Luken kävely elokuvan loppupuolella on muutenkin kyllä vaikuttava ja liikuttavakin kohtaus, ilman Williamsin musiikkia kohtauksesta olisi puuttunut paljon tunnetta, ja kohtaukseen eläytyminen olisi ollut paljon vaikeampaa.
Lopuksi voisin todeta, että vaikka elokuvallisesti pidän tätä elokuvaa mukiinmenevänä, Tähtien sota-fanina petyin tähän elokuvaan suuresti. Odotukseni olivat todella korkeat trailerin ja episodi seiskan loppukohtauksen takia, mutta petyin aika kovin tähän elokuvaan. Ajan kuluessa olen vähän enemmän lämmennyt elokuvalle, esimerkiksi Luken hahmon muutoksesta pidän nykyään vähän enemmän kuin ensimmäisellä kerralla, kun olen saanut aikaa sulatella asiaa, mutta silti elokuvassa on mielestäni paljon asioita, jotka oltaisiin voitu tehdä paremmin, ja joitain asioita oltaisiin voitu karsia kokonaan pois, tai ainakin lyhentää huomattavasti, kuten kasino-planeetan tapahtumat. Kunnioitan elokuvaa sen kunnianhimoisuudesta ja siitä, että se yritti tehdä jotain erilaista, mutta toisaalta silti tämä elokuva tuntuu osittain matkivan paljon Imperiumin vastaiskun tapaista tarinankerrontaa. Esimerkiksi molemmissa elokuvissa trilogian päähenkilö menee tapaamaan vanhaa jedimestaria, siinä toivossa että tämä jedimestari antaisi koulutusta ja opetusta. Kummassakin elokuvassa jedimestari on aluksi vastahakoinen, mutta lopulta suostuu opettamaan nuorta oppilasta. Molemmissa elokuvissa on myös samaan aikaa useampi erillinen juonikuvio, ja elokuvan päähenkilöt ovat eri puolella Galaksia. Erona on kuitenkin minusta se, että Imperiumin vastaiskussa juonikuvioita oli sen verran pieni määrä, että jokainen juonikuvio sai tarpeeksi huomiota elokuvassa ollakseen toimiva, Last jedi taas kaatuu mielestäni sen omaan kunnianhimoisuuteen, kun se yrittää kuljettaa liian montaa juonikuviota samaan aikaan.
En itse fanina kovin paljon pitänyt tästä elokuvasta, vaikka tässä olikin myös paljon hyviä puolia, mutta jos Tähtien Sota kiinnostaa, suosittelen kyllä kaikkien Tähtien Sota-elokuvien katsomista, eikä tämä elokuva ole poikkeus. Jokainen kuitenkin muodostaa omat mielipiteensä elokuvista, ja hyvä niin.
Elokuvallisesti annan tälle kolme tähteä viidestä, mutta Star Wars-fanina elokuvan katsoneena annan tälle vain kaksi tähteä viidestä. - Arvostelu jatkuu...
Välillä Kylo Ren kyllä tuntuu aika rasittavalta elokuvan aikana, mutta uskon tämän olleen tarkoituksenmukaista, ja se toimii mielestäni hyvin hahmon tarinan ja luonteen kannalta, eli siksi en asiasta sinänsä valita. Oscar Isaacin näyttelemä Poe Dameron ei ole välttämättä kaikista syvällisin tai mielenkiintoisin hahmo, mutta Poen olemus ja käyttäytyminen tekevät hänestä todella siistin hahmon, joka osaa myös erittäin hyvin lentää. John Boyegan näyttelemä Finn oli mielenkiintoinen hahmo aiemmassa elokuvassa, mutta tässä elokuvassa hänen hahmonsa tuntuu vähän turhalta. Jää olo, että hänen hahmonsa ei välttämättä ole juonen kannalta kovin olennainen hahmo enää, eikä hänen sivujuonensa Kelly Marie Tranin näyttelemän Rose Ticon kanssa auta asiaa. Tämä harmittaa myös sikäli, että heidän sivujuonensa vie kuitenkin aika paljon aikaa elokuvan muista juonista pois, ja erityisesti olisin kaivannut enemmän kohtauksia, missä Mark Hamill ja Daisy Ridley ovat samaan aikaan ruudussa ja Luke kouluttaa Reytä ja opettaa hänelle Voimasta ja jedien vioista. Hamillin ja Ridleyn kemia kuitenkin toimii mielestäni melko hyvin elokuvassa, joten siinäkin mielessä olisin suonut heille enemmän yhteistä aikaa, samalla se olisi selittänyt edes vähän paremmin sitä, että miksi Rey tuntuu oppivan käyttää Voimaa niin nopeasti. Ymmärrän toki, että Finn tarvitsi myös kangasaikaa elokuvaan, onhan hän yksi tämän uuden trilogian tärkeimmistä hahmoista, mutta mietin, että olisiko Finnin, Rosen ja Poen juonikuviot yhdistää, milloin elokuvassa olisi ollut yksi irrallinen juonikuvio vähemmän, ja samalla jäljelle jääviin juonikuvioihin oltaisiin voitu keskittyä enemmän.
Moni on kehunut Rian Johnsonin ohjausta ja käsikirjoitusta tässä elokuvassa paljon, moni taas on paljon kritisoinut Johnson jälkeä. Itse kuulun enemmän jälkimmäiseen kastiin, mutta on minulla myös kehuttavaa Johnsonista. Vaikka en henkilökohtaisesti pidäkään elokuvan käsikirjoituksesta, missä oli hyviä ideoita mutta joiden toteutus jäi puolitiehen, vaikuttaa siltä, että Johnson osasi kuitenkin ohjata näyttelijöitä varsin hyvin. Nimittäin melkein kaikki näyttelijät tekevät elokuvassa mielestäni ihan hyviä suorituksia, osa, kuten Hamill ja Driver, hyvinkin hyviä. Käsikirjoitukseen liittyvistä ongelmista olen kertonut jo jonkin verran, mutta voisin vielä sanoa, että mielestäni tähän elokuvaan tungettiin liian monta juonikuviota samaan aikaan.
Ennen kuin pääsen kertomaan elokuvan parhaan osan, sanon vielä, että elokuvassa oli mielestäni joitain ideioita, jotka olivat hyvin mielenkiintoisia ja jotka olisivat voineet paljon parantaa elokuvaa, mutta joiden syventymiseen ei keskitytä elokuvassa tarpeeksi. Esimerkiksi Luke on tullut elokuvan alkupuolella siihen johtopäätökseen, että jedien olisi hyvä kuolla sukupuuttoon, ja hän väittää jedien epäonnistuneen rauhanturvaajina. Mielestäni tässä oli ainesta elokuvan mielenkiintoisimpaan asiaan, sillä erityisesti episodeissa 1-3, Tähtien Sota-elokuvien esiosissa, viitataan jedisäädyn ylimielisyyteen, sokeuteen ja liian mustavalkoiseen ajatteluun. Kuitenkin tässä elokuvassa puhutaan aika paljon siitä, että jedien täytyy loppua, mutta tätä väitettä perustellaan elokuvan aikana tosi vähän. Samoin olisin halunnut elokuvan keskittyvän enemmän Luken hahmoon, sillä Luke on tässä elokuvassa monessa mielessä kovin erilainen, kuin alkuperäisen Tähtien Sota-trilogian aikana. Ymmärrän toki, että Luke ei ole enää päähenkilö tässä uudessa Tähtien sota-trilogiassa, vaan hänen on tarkoituskin pysytellä sivuhahmona, mutta koska Luke kuitenkin oli alkuperäisen Tähtien Sota-trilogian päähenkilö ja tässä elokuvassa näytetään ja jonkin verran kerrotaankin, että Luke on paljon muuttunut ja synkistynyt, mielestäni tällaiseen tarinankerronnallisesti kunnianhimoiseen hahmon muuttumiseen olisi pitänyt keskittyä enemmän elokuvan aikana, tai jos Lukelle ei haluttu antaa yhtään enempää kangasaikaa, mielestäni hänen hahmostaan olisi voinut tehdä perinteisemmän Ben Kenobi-maisen viisaan mentorihahmon. Mielestäni Carrie Fisherin kenraali Leia on hahmona toimiva tässä elokuvassa, vaikka ei erityisen isoa roolia saakaan, sillä Leia tuntuu tässä elokuvassa varsin "Leiamaiselta" hahmolta, kuitenkin samaan Leia vaikuttaa viisaammalta ja kypsemmältä hahmolta, kuin alkuperäiseltä Tähtien Sota-trilogiassa. - Viimeinen osa arvostelusta...
Lopuksi voisin vielä sanoa yhden kehun Imperiumin vastaiskulle; se toimii mielestäni erinomaisesti sekä viikonlopun rentouttavana elokuvana, jonka aikana voi syödä poppareita ja fiilistellä kaverien kanssa, että syvällisenä elokuvakokemuksena, jolloin elokuvan haluaa katsoa hiljaa, ilman taukoja ja hyvin keskittyneesti.
Paljon puhuin elokuvasta, mutta silti tuntuu että jäi paljon tärkeää sanomatta. Kaikkea sanottavaa ei kuitenkaan ole mielekästä kirjoittaa yhteen arvosteluun, joten totean lopuksi; jos et ole vielä nähnyt tätä elokuvaa, katso se, niin näet omin silmin, millainen mestarielokuva tässä on kyseessä. Ensin kannattaa tosin katsoa Uusi toivo, jotta pääsee samantien kärryille elokuvan alussa.
Isot kiitokset kaikille niille, jotka tavalla tai toisella olitte mukana elokuvan tekemisessä. Teitte upeaa työtä, saaden samalla valmiiksi kenties yhden parhaista elokuvista, mitä on koskaan tehty.
5/5 - Arvostelu jatkuu...
Jos Luke oli lempihahmoni elokuvassa, heti hänen jälkeensä tulevat Yoda ja Darth Vader. Yoda, tämä pieni vihreä olento, jonka nukkea Frank Oz elokuvassa liikuttaa ja puhuu samalla Yodan vuorosanat, on yksi parhaista lisäyksistä Tähtien Sodan hahmogalleriaan, ainakin omasta mielestäni. Yodan hahmo tuo paljon mysteeriä Tähtien Sota-universumiin, ja onnistuu olemaan samaan aikaan hauska ja vakava hahmo. Lempikohtaukseksi elokuvasta nouseekin kohtaus, missä Yoda kertoo turhautuneelle Lukelle Voiman olemuksesta ja että koolla väliä ei ole, ja Luken luovutettua asian suhteen nostaa itse Voiman avulla Luken X-siipisen ulos suosta, mihin se on vajonnut. Tämä kohtaus jätti minuun lähtemättömän vaikutuksen lapsena, muistan edelleen, miten ihmeelliseltä se tuntui, että joku pystyi Voiman avulla liikuttamaan kokonaista alusta.
David Prowse ja James Earl Jones tekivät kyllä yhdessä mielettömän hyvää työtä tuodessaan valkokankaalle yhden elokuvahistorian suurimmista pahiksista, Darth Vader. Darth Vaderkin tuntuu kovin syvälliseltä hahmolta elokuvan aikana. Hän on koko elokuvan aikana pelottava ja uhkaava pahis, joka ei epäröi tappaa alaisiaan, jos nämä tekevät virheitä, ja hänen hengityksensäkin saa ihon kananlihalle, mutta toisaalta silti elokuvan loppupuolella hänen hahmonsa alkaa vaikuttaa omalla tavallaan kovin sympaattiselta. En spoilaa tätä kenellekään siltä varalta, että joku ei ole nähnyt elokuvaa, mutta elokuvan loppupaljastuksen jälkeen aloin pohtimaan, että onko Darth Vaderissäkin jotain hyvää, ja että kykeneekö hänkin tuntemaan rakkautta ja kaipuuta.
John Williamsin musiikkia elokuvassa ei myöskään voi olla ihailematta. Elokuvan musiikki on alusta loppuun kaunista kuunneltavaa, mutta mielestäni musiikki on elokuvassa paljon muutakin kuin kaunista kuunneltavaa. Musiikki tuntuu sopivan elokuvaan, ja sen erilaisiin kohtauksiin, niin hyvin, että se toimii jopa eräänlaisena tarinankertojana elokuvalle. Mielestäni Williams tekee tässä elokuvassa yhden parhaista sävellystöistään, ja vaikka hän voitti Oscarin jo ensimmäisestä Tähtien Sota-elokuvasta, olisin suonut hänelle Oscarin myös tästä elokuvasta, niin hyvää työtä hän tätä elokuvaa varten yhdessä alaistensa kanssa teki.
Aiemmin jo vähän kerroinkin, että pidin Irvin Kersherin ohjausta todella onnistuneena elokuvassa. Voisin vielä tästä kertoa tarkemmin. Usein tuntuu vaikealta miettiä, mistä tunnistaa, onko elokuva ohjattu hyvin. Ajattelen kuitenkin, että elokuvan ohjauksen laadun tunnistaa siitä, miten elokuva toimii kokonaisuutena, mihin kuuluu muun muassa näyttelijäsuoritukset, tarinankerronta ja musiikin laittaminen elokuvan kohtauksiin. Nämä kaikki asiat ovat kaikin puolin todella onnistuneita elokuvassa, josta saamme varmasti kiittää myös Kersheriä. Kershner osasi ohjata näyttelijöitä siihen suuntaan, että nämä pystyivät antamaan tähän elokuvaan parastaan. Hän kuitenkin antoi myös näyttelijöille sopivasti vapautta, ja kuunteli heidän ideioitaan. Yhtenä hyvänä esimerkkinä toimii kohtaus, missä Leia sanoo Hanille rakastavansa tätä, mihin Han vastaa tietävänsä tämän. Alunperin Harrison Fordin piti sanoa tässä kohtauksessa "minäkin rakastan sinua", mutta Harrison Fordin mielestä tämä ei sopinut Han Solon hahmoon, joten hän sanoikin tämän kohtauksen kuvaamisen aikana "tiedän". Kershner piti tätä erittäin hyvänä muutoksena suunniteltuun kohtaukseen, ja tämä Fordin improvisoima muutos tuotiinkin sitten elokuvaan mukaan. Kershner siis selvästi osasi myös kuunnella näyttelijöiden ideioita.
Tähtien Sota-elokuvat ovat olleet lähellä sydäntäni seitsemän-vuotiaasta asti, ja edelleen niitä haluan katsoa, ja kovin sarjaa fanitan. Pienempänä pidin enemmän Jedin Paluusta ja Sithin Kostosta, kuin Imperiumin vastaiskusta, mutta nyt aikuisempana pidän Imperiumin vastaiskua parhaana Tähtien Sota-elokuvana. En ole aivan varma siitä, onko tämä suosikkini Tähtien Sota-elokuvista, sillä suosikki vaihtelee säännöllisin väliajoin Sithin koston, Imperiumin vastaiskun ja Jedin paluun välillä, mutta pidän tätä elokuvaa kuitenkin ylivoimaisesti parhaana Tähtien Sota-elokuvana. Se, mikä mielestäni nostaa tämän alkuperäisen Tähtien sota-trilogian parhaaksi osaksi, on sen alusta loppuun toimiva kokonaisuus, mihin ei ole lisätty ollenkaan turhia asioita, eikä tärkeitä asioita ole mielestäni jätetty pois. Uusi Toivo on mielestäni myös alusta loppuun toimiva kokonaisuus, mutta se ei kuitenkaan mielestäni saavuta Imperiumin vastaiskun veroista kylmät väreet-jättävää vahvaa kokonaisuutta, mihin vaikuttaa varmasti Uuden toivon hyvä mutta aika yksinkertainen juoni. Jedin Paluussa on taas mielestäni paljon kohtauksia, mitkä ovat mielestäni samalla tasolla kuin Imperiumin vastaiskussa, ja oma lempikohtaukseni kaikista Tähtien sota-elokuvasta tulee Jedin Paluusta, mutta Jedin paluu on mielestäni rakenteeltaan epätasaisempi kuin Imperiumin vastaisku. Imperiumin vastaiskun veroista kokonaisuutta ei ole mielestäni toistaiseksi nähty yhdessäkään toisessa Tähtien sota-elokuvassa.