- Olen tehnyt omille lapsilleni selväksi, että siinä vaiheessa, kun makaan jossain hoivakodissa täysin muiden autettavissa, keuhkokuume tai vastaava pitää ottaa armahduksena ja minun antaa lähteä pois. Toivon todellakin olleeni sen verran hyvä äiti, ettei jälkeläisten tarvitse kostaa mitään kärräämällä minua sairaalaan ja kytkemällä viimeisiksi päiviksi tai viikoiksi hengityskoneeseen kitumaan. Jos niin joskus käy, olen kyllä epäonnistunut elämässä todella pahasti.
- On se jännä asenne, että kun ensi sössii asiansa, niin sitten on oikeus elää kuin pellossa, kiusata naapureita ja ampua vielä poliisi. Meillä oli vuosia sitten naapuri, joka selvinpäin oli ihan ok, mutta kännissä soitteli keskellä yötä ja uhkasi tappaa, pyssy paukkui naapuritontilla. Pari kertaa sain lapsen viime tingassa alta pois, kun hän kaahasi autolla meidän kukkamaan poikki. Onneksi hän tappoi lopulta itsensä, enkä tosiaankaan tuntenut surua. Totta kai ymmärrän, ettei hän ollut terve, mutta olisiko minun pitänyt antaa jonkun perheestäni tulla ammutuksi vain siksi, että naapurin vintti on pimeä? Sanokaa viisaat, mitä siinä tilanteessa olisi pitänyt tehdä.
- On se erikoinen asenne, että kun ensin sössii asiansa, niin sitten on täysi oikeus elää kuin pellossa, kiusata naapureita ja ampua poliisi. Niinkö kaikkien pitäisi tehdä, sekö olisi hyvä maailma? Jos ihmisellä on velkaa, jokainen täysipäinen ymmärtää, että jos tulee jostain rahaa, ensin maksetaan velat pois ja vasta sitten käytetään rahaa itse, jos sitä sattuu jäämään. Luojan kiitos on olemassa ulosotoviranomaiset, joiden ansiosta edes osa saatavista on mahdollisuus saada, jos asianomainen ei itse niitä maksa. Miten kukaan uskaltaisi muussa tapauksessa edes ottaa vuokralaista? Koko yhteiskunta pysähtyisi, jos kaiken voisi ilman seuraamuksia jättää maksamatta.