Suomi24 Keskustelut | JJman

Vastataahan vanhaan ketjuun, koska rupes tekemään mieli avautua jonnekkin omasta elämästä ja kokemuksista.

Olen änkyttänyt niin kauan kuin muistan. Ja ekat muistot on ihan sieltä päiväkodista saakka. Myös minun suvussa on esiintynyt lievempää tai pahempaa änkytystä.

Itse luokittelisen oman änkytykseni kokonaisuutena aika lieväksi, vaikka niitä pahoja päiviä on riittänyt. Mutta ei kuitenkaan hirveen usein tule pahoja blokkeja, ellei ole kamalan kiire puhua. Toki joskus rauhallisissa tilanteissa myös tulee välillä lukkoja. Enimmäkseen itelleni tulee venytyksiä ja toistoja. Joskus niitä tulee ajattelematta änkytystä myös tai yksin lukiessa ääneen. Änkytykseni on siis tosi vaihtelevaa.

Pahin ongelma on itsellä kuitenkin oma suhtautuminen puheeseen. Kävin pari vuotta sitten puheterapiaa, joka toi tosi paljon itsevarmuutta, ja olin tosi positiivinen jatkuvasti esim sen aikasessa työpaikassa. Siellä sain helposti kavereita. Mutta nykyään kun muutin toiselle paikkakunnalle niin tilanne on ihan sama kuten esim opiskeluaikoina oli. Olen työpaikan hiljasemmasta päästä ja jotenkin tuntuu, ettei kukaan halua hirveästi puhua minun kanssa. Olen luonteeltani siis hyvinkin sosiaalinen ja puhelias, joten ottaahan tämä luonnonpäälle.

Tiedän jo ratkaisun tähän tilanteeseen: olla rohkea ja änkyttää vaan. Toki kaikkia puhetekniikoita olen yrittänyt käyttää ettei mene ihan överiksi lukot sun muut. Toki olen harkinnut tahalteen hankkiutua sellaiseen työhön, missä pitää kommunikoida ihmisten kanssa. Veikkaisin että se saattais auttaa ja puhumisesta tulisi ns. normaalia, ja änkytys saattaisi vähentyä. Tällä hetkellä olen vain kiinni nykyisessä duunissa, mutta jos vähän aikaan tässä sinnittelee niin kovaa työnhakua vaan.

Vaikken ole paras sanomaan neuvoja, mutta kyllä se asenne ja itsevarmuus vaan ratkaisee änkytyksessä myös. Tärkeintä on vaan hyväksyä itsensä :)04.09.2019 15:17