outhearted
"Podeis quitarme lo que tengo
Todo lo que soy, todo lo que hago
Podeis dejarme sin nada
Dentro de mi estará todo."
WarCry - Coraje
Kotimaa: ---
Koulutus: ---
Ammatti: Muu
Siviilisääty: ---
Lapset: ---
Messenger: outhearted@suomi24.fi
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia6 aloitusta · 36 kommenttia
- Jokos tää Peter Criss -provo / teksti täyttää 5 vuotta? Jaksaako alkuperäinen hemmo edelleen postata tätä vai onko joku muu ottanut homman hoitaakseen?
- Black Symphony on todella hieno paketti. Within Temptationin teatterihevi soi hyvin yhteen klassisen orkan kanssa...toisin kuin esim. Metallicalla, jonka S&M kuullosti suurimman osan aikaa väkisin väännetyltä sovitukselta. Black Symphonylla on myös visuaalinen puoli kunnossa, eikä tuo Sharonkaan ole ollenkaan mitätön ilmestys keulahahmona.
- ...ja onneksi ei ole olemassakaan black-iskelmää, speed-iskelmää, death-iskelmää tms. Totta, että kaikissa ryhmittymissä on mätiä hedelmiä...mutta onneksi tämä metallitaivas on niin avara, että tänne mahtuu kaikkien genreiden lapset telmimään...
- Bravo!
- Kieltämättä omituinen kysymystulva, mutta mutta..."hevistiä" (voihan helvetti mikä sanahirviö) susta tuskin koskaan tulee, jos alkuasetelma on noin vääristynyt - tarkoitan iskelmää...sieltä kun on aika pitkä matka niihin nahkaboxereihin. No ei...se "hevismi" on pään sisäinen juttu, sen kun on joskus oivaltanut, niin siitä ammentaa pitkälle tulevaisuuteen, kenties koko loppuelämän ajan. "Hevistiä" ei välttämättä edes tunnista ulkoisesti, joten tuo vaatekategorisointi on harhaanjohtava ajatus. Ainakin vanhemmat "hevistit" (hetki hetkeltä tuntuu enemmän siltä kuin puhuisi hedelmä-vihanneskuluttajasta) voivat niin halutessaan näyttää vaikka meikkaamattomalta Dannyltä verryttelyhousuissa kirkon jälkeen. Mutta...raskaampi musiikki PITÄÄ NUORENA...sitä ei käy kiistäminen. Kaukana ovat ne ajat, jolloin lavatanssien hikinen läheisyys tunkeutuu edes ajatusmaailmaan. Muuta musiikkia tulee kuunneltua periaatteessa laidasta laitaan, kunhan siinä on jotain munaa, mutta hyvin harvoin nämä innostukset kestävät kuukautta pidemmälle. "Onko kaikki se kannattanut?" No...en voi sanoa jääneeni ilman mistään elämässä "hevismin" takia, elikkäs voisi sanoa, että on se kannattanut. Kaveripiiri, harrastukset, elämänasenne yms. Niissä on toteutunut tietoinen valinta. Olenko hyvä ihminen? En ainakaan sen pahempi kuin iskelmämusiikin ystävä...=) Jos tämä kaikki auttoi sinua ymmärtämään, tutustu todella tuohon aiemmin mainittuun Journeyhin...se on eräänlainen johdatus kyllä. Ja todetaan lopuksi, että liikumme edelleen varmasti aika eri maailmoissa, mutta usko, kun sanon, että tämä maailma on huomattavasti avarampi ajatuksiltaan kuin iskelmämusiikin. Hevistinä olisit symppis tai jotain....
- Tällä levyllä SA:n sanotaan ottaneen askeleen eteenpäin. Mielestäni tuo on totta, tämä on herrojen eka levy, joka tuntuu aukeavan vasta useamman kuuntelukerran jälkeen...ja sehän on yleensä tarkoittanut sitä, että levy on hyvä ja kestää myös kuuntelua vuosia. Pitää myös todeta, että tuo lauluharmonioiden määrä yhdistettynä perkeleelliseen tuottamiseen on aivan oikea suunta jatkossakin. Jos Reckoning olikin hieman "pehmeä" omaan makuuni, niin tämä kyllä korjasi sen puolen tarjoamalla sopivasti aggressiivisia biisejä...ja hyvinhän toimivat myös nuo tunnelmapalat.
- ...jos noita ikinä mitenkään voisi laittaa mihinkään paremmuusjärjestykseen, niin...
ehkäpä...
1. Sweet child o'mine
1. Estranged
1. November rain
1. Don't cry
ja ihan yhtä paljon kolahtavat Civil war, Double talkin' jive, Coma, Paradise city, Welcome to the jungle, One in a million, Dust'n'bones ja You could be mine...ei helvetti! Ja Pretty tied up, Rocket queen ja ja ja ... olkoon... - Kyllä tämä albumi on taas askel eteenpäin. Liquid lies varsinkin on hittikamaa. Sen Ozzyn biisin olisi kyllä voinut edes jollain tavalla saada omaperäisemmäksi...niinku IV:llä ollut New Year's Daykin, myös tuo kuullostaa aivan liikaa alkuperäiseltä...varsinkin jos vertaa niihin vanhempiin covereihin, joissa täysin eri musiikkilajin biisit kuullostivat hyvältä. Mut omat biisithän ne ratkaisee, eikä niitä voi mitenkään moittia...päin vastoin - oikein hyvä albumi!
- Koko helvetin genre...heavy rock/metal ala- ja ylälajeineen on painettu vuosiksi eteenpäin "lasten musiikki" -osastolle. Mukavaa. Ja sitä sulatellessa juodaan pullolliset Lordi-kolaa...ja odotellaan Iron Maiden deodoranttia, Sepultura vanukkaita ja Cradle of Filth kissanhiekkaa...
- ...on erittäin hyvä melankolisen metallin taitava bändi. Time of Despair on suomihevin "paalu"! Käsittääkseni uutta matskua tulossa niiltäkin.
- Aluksi: kun joskus muinoin "löysin" heavy rockin armaalla 80-luvulla, kuuntelin puhki kaikki aikalaiset 70-luvulta Scorpionsista Led Zeppelinin kautta Rainbowiin ja Whitesnakeen siirtyen 80-luvulle Waspin, Mötley Cruen ja Iron Maidenin maailmaan erottelematta jo silloin selkeästi havaittavissa olleita genrejä toisistaan. Heavy rock oli ja on edelleen SE juttu. Mutta...nykymaailmassa ympäristö tuijottaa ukkoutuvaa "wannabe-äijähevaria" tavalla, joka herättää vanhan kunnon kapinahengen ja saa hakeutumaan uusien asioiden pariin ja niinpä löysin muutama vuosi sitten äärimetallin, josta nyt muutaman puolustavan lausunnon laadin. Ensinnäkin: jos tuo metallin soitto on niin helppoa, että jokainen sen taitaa...mikä helvetti minussa on vikana, kun ei sormet riitä alkuunkaan kitaralla? Tai tuo örinälaulu...tyyli sekin, joskin sen sisäistäminen oli se suurin kynnys itselleni puhtaan ja korkean vokalisoinnin ystävänä. EI ei ja ei, meidän ei pidä sekoittaa ja vertailla kahta loistavaa musiikkityyliä keskenään, vaan keskittyä löytämään molemista niiden parhaat annit. Heavy rockista se kaikki kuitenkin alkoi...metallikin. Olen edelleen heavy rockin suurkuluttaja ja seuraan tiiviisti vanhojen partojen levytyksiä/keikkoja...ja samalla löydän nykyään metallista sitä "munaa", jota aikoinaan heavy tarjosi kaiken 80-luvun discopaskan keskellä. Kaikkien aikojen parasta musaa? Sitä se kaikki musa on...oikein tarjottuna, hevillä höystettynä, metallilautaselta!
- Jotenkin mäkin luulen, että tuo ei ole ihan pelkästään suomi-markkinoita varten. Mut onhan siinä jotain kliinisyyttä havaittavissa, varsinkin jos vertaa omiin kokemuksiin ko. yhtyeen keikoilla. Tuntuu vaan, etteivät japsit ihan tunne biisejä...
- 7. päivä, jolloin Sonata heittää keikkansa!
- Edguy on tykki! Mysteria, Down to the devil, Tears of a Mandrake...Uutta levyä en vielä omista, mut kehuttu sitä on monissa lehdissä...
- Viime Ruississa Sonatan keikka oli älyttömän kova, joskin aivan liian lyhyt. Tänä vuonna sitten uudestaan! 3.5 on sitten ilmeinen julkaisupäivä myöhästyneelle live-dvd:lle. Sitä odotellessa...
- ...että Stradlin oli myös äärimmäisen tärkeä säveltäjä bändissä sen kulta-aikoina. Mielenkiinnolla jään odottamaan Democracyn ulostuloa, jotta onko Axl yhä kykenevä kirjoittamaan Estranged/November Rain -tyylisiä mammutteja. Ainakin Madagascar vaikuttaisi jatkavan linjaa...
- ...nämä hemmot olivat liian suuria persoonia tullakseen toimeen keskenään kauempaa. Sääli. Itse en ollut mikään superfani kun menin katsomaan keikkaa 1992, olin siellä Skid Row'n takia. November Rain, jonka aikana valot pyörivät yleisön joukossa, oli sitten se niitti...vaikka en ollut kuullut Illusion levyiltä (niitä ei oltu vielä julkaistu) muita biisejä kuin Civil War/You could be mine -sinkun, jonka kaverin veli toi Englannista. Esitys oli silloin uomissaan, bändi oli todella suuri! Silti en usko, ett Rose lähtisi minkään keskeneräisen jutun kanssa liikkeelle. Mulla on bootleg-video ja -cd:t Riosta 2001 ja jo silloin homma todella toimi...vaikkakin oudot naamat (varsinkin Buckethead, heh) jotenkin haittasivat itse asiaan eläytymistä. Slashilla on kuitenkin niin oma tyylinsä soittaa ja vaikka soundit pystytään kopioimaan, se jokin puuttuu. Mutta toisaalta Rosea ei kyllä korvaa mikään, vai voisiko ajatella, ett Velvet Revolver tekisi työtä nimellä Guns'n'Roses? No way...
- siinä kokoonpanossa on kukaan niin tärkeä, että kiertue tai edes keikkoja peruuntuisi. Axl antaa kenkää ja ottaa tilalle uuden tusinamuusikon, viive lienee melko lyhyt. Kovin liikkeellä oleva huhu toisi lavalle alkuperäisen kokoonpanon. Slash oli kehunut haastattelussa Axl:n työtä Chinese Democracyn parissa ja kannustanut jatkamaan...tosin Axl vastasi uhkailemalla oikeustoimilla jostain syystä, joten tuskin Rose kuitenkaan vielä on valmis vanhoja jäseniä ottamaan takaisin. Mutta ajatus alkuperäisestä, tai oikeastaan 1992 jäsenistöstä, olisi kyllä aikamoinen paukku. Onhan niitä muitakin erimielisyyksiä pystytty hautaamaan....tosin vähemmän maanis-depressiivisissä piireissä. =) . Heinäkuussa se sitten mitataan...riittääkö Rosen karisma ja muusikon kyvyt täyttämään tyhjiön, jonka Slash, Duff, Steven ja myös Matt Sorum ovat jättäneet bändiin. Ja kun niin monet vinkuvat, että ei ketään enää kiinnosta koko bändi, niin...ei ne liput ihan muuten vain mene kaupaksi tai pelkästään pukumiehille. Kyllä Gunnarien musalle on edelleen kuuntelijoita, huolimatta soittajista, kunhan ääni on aito edelleen!
- 80 ecee oli tosiaan.
- On syvältä perseestä, että noin voi (vielä) toimia. Sitten jääalue ja lehterit ovat täynnä jotain pikkutakki-kravatti-osastoa eli juuri niitä, joita sinne eniten kaivataan välittämään kuvaa suomalaisesta rockyleisöstä. Onneksi eri tahot nyt alkavat panostaa tuon ongelman karsimiseen, jolloin liput lienevät niiden saatavilla, jotka niitä jonoja täyttävät! Barrikaadeille sitten, jos näin ei käy...