- Olen myös hieman yli vuoden ajan käynyt Lähetyshiippakunnan tilaisuuksissa ja olen kokenut sen hyvänä seurakuntana. Ensimmäisen kerran kun aikoinaan kävin, tuntui siltä ettei ole minun paikkani kun olin niin karismaattisissa liemissä marinoitu. Nyt osaan arvostaa ihan eri tavalla. Tuntuu että siellä kunnioitetaan Jumalan Sanaa ja tunnen oloni varsin turvalliseksi verrattuna muihin seurakuntiin.
- Aamen, kiitos sinulle ystävä!
- Rukoilin puolestasi ja samalla itsenikin puolesta, kärsin myös hengitysvaikeuksista. (Enkä ole saanut lääketieteen puolelta vielä riittävää apua, vaikka sitä olen hakenut. Sanon tämän siksi kun tännekin ilmestyy viisastelevia kommentteja). Mutta anotaan, siihen meillä on lupa. Toivon sinulle voimia ja rauhaa.
- Tunnen itseni rakastetuksi (harvinainen kokemus) kun toinen osoittaa teoissa huomioimista ja välittämistä, huolenpitoa ihan arkisissa toimissa. Kuuntelee myös ja huomioi tunteeni. Ei ohita eikä mitätöi. Enkä tarkoita teoilla mitään kukkasten tai muun ostelemista tms., ne on ihan yhdentekeviä juttuja. Kyllä pirukin osaa kylvää rahaa ja lirkutella mukavia. Mutta sen tuntee jos toinen haluaa että minulla on kaikki hyvin, ja tekeekin jotain sen eteen - siis tekee, ei vain puhu. Ja sama pätee tietty molempiin suuntiin - molemmat tekevät toiselle hyvää ja saavat hyvää.
- Uskon että näin käy. Ihan inhimillisesti voi päätellä, että ne jotka tahtovat seurata Jeesusta ja olla uskollisia Jumalan Sanalle, eivät voi olla julkisissa seurakunnissa vainon aikana. Varmaan jonkinlaisia "seurakuntia" jää toimimaan, mutta ne kumartavat vihollisen valtaa että saavat olla olemassa.
- Nyt en ymmärtänyt mitä tarkoitat.
- Minä en ole kyllä oikea ihminen vastaamaan tällaiseen, pahoittelen.
- Tämä viesti oli siis minulta. Suomi24 oli näköjään kirjannut minut ulos.
- Sinulla onkin tosiaan monenlaista terveyshaastetta. Toivon sulle voimia ja hyviä päiviä kaikesta huolimatta! Kuulostaa hyvältä että olet löytänyt kirjoittelukaverin.
- Käsittääkseni aspergerin syndrooma on poistumassa nimikkeenä ja sen sijaan puhutaan autisminkirjosta, jonka alle mahtuu siis monenlaista. Monella kirjolaisella on liitännäisdiagnooseja, mm. AD(H)D. Minäkin olen ADD-piirteinen. Tutkimuksiin ei pääse ihan huvin vuoksi, vaan sillä haetaan sitä että ihminen saisi jotain hyötyä diagnoosistaan, esim. tukipalveluita tai muuta. Tutkimuksen kesto varmaan vaihtelee, mutta kyllä asiaan siinä perehdytään huolella. Esim. tilataan saatavissa olevat tiedot neuvolasta ja kouluterveydenhuollosta, on haastattelua ja testejä. Perheenjäseniäkin voidaan haastatella.
Joskus kestää pitkään ennen kuin ihminen saa oikean diagnoosin tai diagnoosit, kun on niin monimutkaisia tapauksia ettei kyetä aina erottamaan mikä on mitäkin. - No onneksi asia ei enää häiritse sinua niin paljon. Vääriä diagnoosejahan tosiaan myös tulee ja meihin voidaan lyödä vaikka minkälaisia leimoja. Mutta ihminen on ihminen eikä pelkkä diagnoosiensa summa.
- Olen siinä käsityksessä että tietty joustamattomuus kuuluu autistisiin piirteisiin. Sehän ei ole sitä että haluaisi olla hankala muille, vaan voi olla tosiaan että ei vaan pysty toimimaan toisella tavalla... Varmasti niitä yhteentörmäyksiä tulee. Minullakin on tietyissä asioissa se joustamattomuus. Silti yritän parhaani mukaan olla mahdollisimman "helppo" muille ihmisille, mikä on sitten itselle monesti todella raskasta. No, nää on näitä...
Minä oon kanssa kompleksinen. Sosiaalisia taitoja minulla silti on, ja siksi menen yleensä ihan huomaamattomasti ihmisten parissa. Mutta ihmisten kanssa tulee aina väärinymmärryksiä ja ongelmia, se vaan kuuluu elämään. Eläimet on helpompia. :D
Mitä tulee tuohon alempaan kommettiisi, niin tourette on astetta kovempi juttu kyllä, että varmaan tulee outoja tilanteita vieraiden ihmisten parissa. Mutta elä sure. Minuakin on pidetty kahelina joskus ihan vain uskonvakaumukseni vuoksi. Kyllä tähän maailmaan mahtuu mielipiteitä. Päätä pystyyn vaan. - Päivän höpinät... :)
Olen yllättynyt ja kiitollinen siitä että sain myönteisen työkyvyttömyyseläkepäätöksen. Luulin ettei näin "nuori" ihminen pääse eläkkeelle kuin pää kainalossa. Kiitän Jumalaa. Edes jokin helpotus tähän tilanteeseen. Ehkäpä asioilla on kuitenkin jokin tarkoitus.
Tällä hetkellä voimat ja aika menee siihen kun yritän pysyä hapessa ja saada kodin pakolliset asiat hoidettua. Kuitenkin tekis mieli mennä kansalaisopiston luennoille joita tässä kevään aikana tulee, aiheena mm. kansanusko. Myöhemmin keväällä olis luentoa jopa kotitarvekanojen pidosta. :D Se olis kiinnostavaa, joskin on epätodennäköistä että pystyisin koskaan mitään kanoja pitämään. Naapuritkaan ei ehkä diggais jos pistäisin farmin takapihalle. Pihan koirat tietty vois digata. Tai no ei sittenkään ehkä nuo rotan kokoiset... Kanat varmaan näyttäs niille kaapin paikan. :D Jooh...
Ja siis, ettei tulisi väärinkäsityksiä, niin olen koirien ystävä. Vielä jokunen vuosi sitten meinasin hankkia oman karvakorvan, mutta se kariutui, ja hyvä niin sillä nyt ei olis voimia hoitaa ystävää hyvin. - Jep, noissa laulujen sanoituksissa on paljon helmiä... Totta muuten, kurjuudesta nousee ainakin minulla parhaat kynäilyt. Mitä nyt olen männävuosina pöytälaatikkoon raapustellut. Mistähän johtunee? Ehkä se on kypsymättömyyttä, mene ja tiedä.
Menenpä kuuntelemaan tuon kappaleen... - En oikein syty siitä jos vastataan pelkillä raamatunlauseilla, mutta tämä tuli heti mieleeni. Mooseksen rukouksesta (Psalmi 90):
"Meidän elinpäivämme
ovat seitsemänkymmentä vuotta
taikka enintään kahdeksankymmentä vuotta;
ja parhaimmillaankin ne ovat vaiva ja turhuus,
sillä ne kiitävät ohitse,
niinkuin me lentäisimme pois."
Ruusunpunaiset lasit on heitetty roskiin aikapäiviä sitten jo. :D Mutta voihan se olla hyväkin joskus jos jollain ne on, ne auttavat jaksamaan paremmin. - Tanssiminen sinänsä on ihan kivaa silloin kun hapet riittää ja selkä kestää. Yksinäisen nyt vaan on pakko tiskata jos ei palkkaa kotiapua. Mihin ei ole varaa.
Kiitos vinkistä, mutta tällainen henkisyys ei kuitenkaan ole minun juttuni. Haen johdatukseni kristittyjen Jumalalta. Ja mikään korkeampi voima ei lopulta varsinaisesti korvaa henkistä yhteyttä toiseen ihmiseen, vaikka hengellisyys onkin osa ihmisyyttä. Ei taida olla kulttuuria, jossa ei olisi haettu yhteyttä jonkinlaiseen henkeen/henkiin, voimaan tai jumaluuksiin... - Olen pahoillani sinunkin puolestasi... Kuulostaa siltä että olet edelleen uupunut etkä ole toipunut, vaikka suoritatkin pakkomoodilla. Myös sinua tahtoisin auttaa jos vaan voisin... Voi itku.
- Tunnen myötätuntoa sinua kohtaan. Kunpa voisin auttaa. Ymmärrän mitä se on, kun sairaus (sairaudet) rajoittaa aika lailla kaikessa. Tilanne on tietysti erityisen brutaali kun muutos on tuore, kun on sitä ennen pystynyt tekemään kaikenlaista ja yhtäkkiä tulee muutos... Toivon että vielä jaksaisit sinniä eteenpäin niin, että jonakin päivänä huomaat että pystytkin tekemään asioita, ja että myös niitä kestäviä ihmissuhteita löytyisi. Tässä hetkessä se tuntuu varmasti mahdottomalta ja ehkä vituttaa kuullakin tällaista puhetta... Mutta en puhu mitenkään yläpuolelta. Olen itse rukoillut kuolemaa vuosikausia että kärsimys loppuisi ja vihdoin saisin vaan levätä. Olen päätynyt siihen kliseiseen päätelmään, että riittää kun selviää tästä päivästä. Mennään tämä päivä nyt ja sillä hyvä. Sinulla on toki omat ajatuksesi ja omat polkusi... Toivon siulle todella valoa pimeyteen kaikesta huolimatta.
- Olen pahoillani... :( Kuka tai mitä sinä haluaisit olla, jos voisit?
- "Mutta nuo pari fanaattista sapatistavouhkaajaa tällä palstalla antavat kyllä aivan toisenlaisen kuvan adventisteista. Päivästä toiseen he postaavat noita sapattijuttujaan siinä luulossa, että joku ottaisi todesta heidän juttunsa. Tullainenhan on PAKKOSYÖTTÖÄ ja siitä on miellyttävyys kaukana.
Tuo jalkojen pesu voisi olla mukavaa kun ei itse aina viitsi pestä niitä. Käytetäänkö siinä saippuaa? Voisivatko he pestä myös sukat?"
No en pistäis näiden nettikeskustelujen varaan mitään... Ei voi yhtään tietää kuka kukakin todellisuudessa on. Näiden tekstien perusteella mitä täällä näkee on vaikea uskoa että täällä ylipäänsä on montakaan normaalia uskovaa ihmistä. Paljon on herjaajia, riidan haastajia, lapsellisia pissakakkajuttuja. Tulee mieleen niin kuin alakouluikäiset kävisivät täällä temmeltämässä. Aina levitetään vaan negatiivista. Kyllä tämä Suomi24 on semmoinen likaviemäri että aikaisemmin tuli aina huono olo jos joskus kävi lueksimassa jotain. Nyt olen vissiin jo kovettunut, mikä ei ole hyvä merkki... Olen kyllä miettinyt että onko viisasta käydä täällä ollenkaan, koska autuas se mies joka ei istu siellä missä pilkkaajat istuvat... Tottahan se on että seura tekee kaltaisekseen jos ei todella pidä varaansa.
Enpä kyllä muista käytettiinkö saippuaa - mielestäni ei. Saishan tuostakin huumoria tosiaan, mutta kunnioitan että se oli toisille merkityksellinen hetki, ja arvostan sitä sellaisena.