annika.laakso
Kotimaa: ---
Koulutus: ---
Ammatti: Muu
Siviilisääty: ---
Lapset: ---
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia0 aloitusta · 5 kommenttia
- Lto:n rooli ei ole helppo... Pedagoginen vastuu ryhmän toiminnasta on hänellä, mutta kuitenkaan hän ei ole ryhmässään esimies. Tämä tuo ajoittain ristiriitoja tiimissä, jos ryhmässä on sattumalta toinen tai molemmat hoitajat niin vahvoja persoonia, että kulkevat omia polkujaan lto:n ajatuksista piittaamatta? Koska lto ei ole esimies, ei hänellä ole siis välineitä laittaa "hanttiin" tai saada ääntään kuuluville.
Sitten kuitenkin samaan aikaan samaiset hoitajat saattavat moittia ryhmänsä lto:ta huonosti tehdystä työstä ja vastuun pakoilusta, vaikka itse ovat omalla tavallaan toimia aiheuttaneet sen...
Yllä kuvailemaani tilanteeseen olen törmännyt usein ja monessa eri päiväkodissa. - Itse kuljen monesti niin ajatuksissani, että en rekisteröi ihmisiä ympärilläni. Olen kulkenut metrin päästä veljeni ohi ja kuulemma katsonut suoraan häneen, mutta silti en huomannut häntä. Veli sitten soitteli perään, että oonko suuttunut jostain, kun en morjesta vastaan tullessa.
Onko tämä hoitaja edes kohdistanut hymyään vaimoosi, vai onko hymyillyt jollekin muulle ihmiselle/asialle? Toisen ihmisen tulkitseminen pelkkien eleiden perusteella on yleensä melko haastavaa, koska ne eiväy välttämättä liity millään tapaa siihen henkilöön, joka niitä tulkitsee.
Lisäksi ihminen tulkitsee aina omista lähtökohdistaan nähden asioita. Onko vaimosi epävarma itsestään, koska on ulkomaalaistaustainen ja tulkitsee siksi tilanteen näin? Johtuuko oma tulkintasi siitä mitä vaimosi on sinulle kertonut? Jos kyseessä on vain muutama ele, eikä esim. epäkunnioittava puhe, niin kannattaa varmaan pohtia myös sitä mahdollisuutta, että olette vaimosi kanssa tulkinneet asian "väärin"? - Iltapäivällä meillä ulkoillaan säästä riippuen vähintään klo 17.00 asti. Meillä päivällinen on 17.30 ja joskus (varsinkin kesäaikaan) ulkoilu jatkuu siihen asti. Kesällä meillä lähdetään monesti päivällisen jälkeen vielä uudestaan ulos. Ulkoilu on tärkeää lapselle ja olisi todella hassua käyttää muutenkin lyhyt valoisuuden ja lämpöisyyden aika sisällä kökkimiseen! Sisällä ehtii taas olla kun illat pimenee, tulee kylmä ja sataa vettä...
- Joskus on todellakin pakko viedä lapsi hoitoon ja silloin ei saisi muu ympäristö sinua siitä syyllistää.
Kysyt kuitenkin tekstissäsi, että koska haku hoidosta? Vastaukseni tähän on, että mahdollisimman pian! Anna lapsellesi mahdollisuus niin lyhyeen hoitopäivään kuin suinkin pystyt. Älä vie lastasi aamupalalle hoitopaikkaan jos itse menet vasta myöhemmin töihin/hae lapsesi heti hoidosta kun pääset (ei tietenkään kesken päiväunien tarvitse hakea).
Pyri pitämään säännöllistä päivärytmiä. Kannattaa miettiä myös sitä, että onnistuisiko sinulla kotona pitää samanlaista päivärytmiä, kuin lapsesi hoitopaikassa on? Hoitajalla on todennäköisesti kolme muutakin lasta hoidossa, eli hän ei välttämättä pysty pitämään kaikille neljälle yksilöllistä päivärytmiä. Muuten käy niin, että kaikki syövät, nukkuvat ja ulkoilevat eri aikoihin ja hoitajia on kuitenkin vain yksi...
Anna lapsellesi töistä tullessasi aikaa. Valmista jo aina edellisenä iltana seuraavan pöivän ruoka (kun lapsesi on jo nukkumassa), niin säästyt nälkäisen lapsen kiukulta kun voit lämmittää hänelle ruoan heti.
Laita kaikki vaatteet ja varusteet illalla jo valmiiksi, niin aamut sujuvat helpommin.
Muista huolehtia myös omasta levosta ja jaksamisestasi (ja parisuhteestasi jos et ole sinkku). On monia kotitöitä joita voi jättää vähemmälle tai vaikkapa viikonloppuun.
Tässä muutamia vinkkejä, osa varmasti aivan päivänselviä, mutta tulipa nekin laitettua... - Lapselle ei pääse tulemaan paha mieli siitä, että esim. äiti myöhästyy, koska en toki sitä lapselle sano vaikka kysyisikin miksi äiti ei ole tullut. "Vika" ei ole lapsen, eli en halua lapsen mieltä tällaisella pahoittaa. Samoin vaatteiden kanssa.
Lapselle tulee joskus selvästi paha mieli silloin, jos hän kuulee vanhempien moittivan hoitajaa/korottavan ääntään tms. Hoitajan (ainakin itselläni!) ja lapsen välille muodostuu yleensä lämmin ja luottavainen suhde. Hoitaja saattaa olla heti vanhempien jälkeen seuraavaksi läheisin henkilö, varsinkin jos perheellä ei ole sukulaisia lähellä. Tällöin lapsi voi kokea hyvin ristiriitaisia tunteita, jos hänen rakas vanhempansa moittii hänelle läheistä hoitajaa. Minulta on eräskin lapsi (äidillä mielenterveysongelma ja käyttäytyi siksi välillä vihamielisesti) itkien kysynyt eikö hän saa enää tykätä minusta. Sain lapselle kuitenkin selitettyä, että äiti ei oikeasti ollut vihainen minulle, vaan hänellä oli vain huono päivä.
Minä en ota vanhempien toivomuksia tai kysymyksiä opetuksena. Heillä on oikeus olla mukana päättämässä lastensa asioita. Vanhemmat ovat ensisijaisesti lapsensa kasvattajia ja minun työni on toimia siinä rinnalla vanhempia ja heidän toiveitaan kunnioittaen, mahdollisuuksien mukaisesti. Eikä kyse ole vain siitä, että he maksavat palvelusta ja siksi saavat "määräillä", vaan siksi, että he ovat lapsensa vanhempia!