Hil-la
Vuosi vaihtui eletään 2026, onnea meille kaikille, niin se vaan vuodet soljuu.
Kukkakuva antanee odotuksen ilmettä, kevättä kohti mennään, päivät valoistuvat ja emme huomaakaan, kun kukkasia katsellaan luonnossakin.
Onnea alkaneelle vuodelle, rauhaa ja rakkautta kaikille !
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia57 aloitusta · 949 kommenttia
- Aurinkoista aamua, laitan nyt viestin tähän vanhaan ketjuun, kun kylmätotuus on ystävällisesti ketjun esiin nostanut.
Todella pyysin ylläpitoa poistamaan viestit joita tuli ketjuun monta, kun käskettiin yrittämään uudelleen, kun viesti ei lähtenyt.
Taitoni ja oppimiseni on heikoissa kantimissa näissä tietokoneen osilta, kirjoitan ja maksan laskuni, mutta sepä saa riittää, ei näin vanha uusia temppuja opi.
Ylläpito ei useinkaan pyyntöjäni viestien poistossa ole toiminut tehokkaasti, nyt sitten koko ketju poistettiin, kai se vahinko oli heillekin.
En tiedä olenko kirjoitus kieltoon joutunut,(onko monet toiveet toteutuneet) vai onko lupa jatkaa edelleen, aika nolosti loppuisi kirjoitteluni, joita jo liki 25 vuotta olen saanut toteuttaa, ilman mitään harmeja ylläpidon ei aikoinaan sheriffienkään puolelta.
Katselen nyt miten asia etenee. - Näin hassusti taas kävi, että monta viestiä sain näkyviin, kun uskoin sitä kehotusta, että yritä uudelleen, hohoijaa, toivottavasti ylläpito korjaa virheen.
- Sinistä hämärää ja huurteisia puita, niin ihanaa katseltavaa, silmä lepää ja mielikuvat lentää, muistoihin elämän matkan varrelta.
Palaan vielä tuonne eläkepäivieni maalla oloon, kesiin jolloin sain kokea maalaiselämää sieluni halusta.
Talo oli vain kesäisin asuttava, vanha ja remonttia kaipaava, mutta siihen ei intoa omistajilla ollut, nyt tila onkin myyty ja uudet isännät siellä touhuaa, entisöivät mitä on mahdollista ja kaikkea vanhaa yrittävät säilyttää.
Sauna sijaitsi talosta hieman syrjemmässä, sekin huonokuntoinen, mutta hyvät löylyt antoi, ja saunan jälkeen kuistille istuskelemaan, itikka sauhut antoivat siihen mahdollisuuden.
Iso piha omenapuineen ja viljapelto kauempana , metsään asti silmät tavoitti, maisema mitä ihanin.
Kurjet huutoineen ja joutsenet vuorottelivat näkymää ja se rauha mikä tavoitti mielen, jotakin mikä ei koskaan unohdu.
Järveä ei ihan läheltä löytynyt, mutta pienen metsäntien päässä oli lampi ja siellä nautinto jatkui, istuen ongella, ahvenia nousi ja joskus verkoillakin kalaa saatiin.
Siellä myös aisti ihmisen pienuuden, kun maisemaa ympärillä katseli.
Noihin evakko aikoihin ja hyvinkin ikäviin kokemuksiin en puutu ja ehkä olisi syytä myös löytää niistäkin ajoita ne myönteiset asiat, mitkä kuuluvat suomalaisten elämään, yksi osa kansasta liian rankat kokemukset joutuivat kokemaan.
Kurittamisestakin on juteltu, minä en ole kokenut oikeastaan minkäänlaista kuria, en fyysisesti, en myöskään henkisesti, olin kuopus ja ikäero sisaruksiin oli suuri, joten rikkeeni sormien välistä katsottiin.
Pitänee todeta, että verraten tämän päivän lapsiin, kilttejä olimme sen ajan lapset, kauniisti niiattiin, kun naapurin täti vastaan tuli.
Kuulin juuri radion kertomana, että päiväkodissakin lapset kiusaavat toisiaan, onkohan menty liian pieniin ohjeistuksiin kasvatuksissa, olisikohan pieni nipistys tukasta paikallaan.
Ano 00032 asiaa puhut, noin minäkin koen elämän, koti on paikka jossa viihdyn, ei mitään mittavaa ja rahakasta, mutta itseni näköinen on kotini, mitään en kaipaa.
Terveenä ollen jaksan kotini hoitaa, aikaa uhraten viihtyvyys ja siisteys säilyy.
Miten on tulevaisuudessa, siitä en tiedä, mutta elän tätä päivää ja otan elämältä sen mitä se tarjoaa.
Omat menemiset on muistoina mielessä ja se riittää, olisikin aivan ihanaa, kun jokainen voisi tyytyväisin mielin elon iltansa viettää.
Unohdetaan ikävät asiat, kun jokainen huomioi viestinsä sävyn, tuskin ylläpito poistoja tekee.
Valoisuus lisääntyy kovaa vauhtia, kohta viimeinen talvikuukausi aluillaan ja sitten jo kevään tuoksut mukaan tulee, tätä kaikkea odotellen , hyvää päivää kaikille ja kiitos mukavista viesteistä;) - Sinistä hämärää ja huurteisia puita, niin ihanaa katseltavaa, silmä lepää ja mielikuvat lentää, muistoihin elämän matkan varrelta.
Palaan vielä tuonne eläkepäivieni maalla oloon, kesiin jolloin sain kokea maalaiselämää sieluni halusta.
Talo oli vain kesäisin asuttava, vanha ja remonttia kaipaava, mutta siihen ei intoa omistajilla ollut, nyt tila onkin myyty ja uudet isännät siellä touhuaa, entisöivät mitä on mahdollista ja kaikkea vanhaa yrittävät säilyttää.
Sauna sijaitsi talosta hieman syrjemmässä, sekin huonokuntoinen, mutta hyvät löylyt antoi, ja saunan jälkeen kuistille istuskelemaan, itikka sauhut antoivat siihen mahdollisuuden.
Iso piha omenapuineen ja viljapelto kauempana , metsään asti silmät tavoitti, maisema mitä ihanin.
Kurjet huutoineen ja joutsenet vuorottelivat näkymää ja se rauha mikä tavoitti mielen, jotakin mikä ei koskaan unohdu.
Järveä ei ihan läheltä löytynyt, mutta pienen metsäntien päässä oli lampi ja siellä nautinto jatkui, istuen ongella, ahvenia nousi ja joskus verkoillakin kalaa saatiin.
Siellä myös aisti ihmisen pienuuden, kun maisemaa ympärillä katseli.
Noihin evakko aikoihin ja hyvinkin ikäviin kokemuksiin en puutu ja ehkä olisi syytä myös löytää niistäkin ajoita ne myönteiset asiat, mitkä kuuluvat suomalaisten elämään, yksi osa kansasta liian rankat kokemukset joutuivat kokemaan.
Kurittamisestakin on juteltu, minä en ole kokenut oikeastaan minkäänlaista kuria, en fyysisesti, en myöskään henkisesti, olin kuopus ja ikäero sisaruksiin oli suuri, joten rikkeeni sormien välistä katsottiin.
Pitänee todeta, että verraten tämän päivän lapsiin, kilttejä olimme sen ajan lapset, kauniisti niiattiin, kun naapurin täti vastaan tuli.
Kuulin juuri radion kertomana, että päiväkodissakin lapset kiusaavat toisiaan, onkohan menty liian pieniin ohjeistuksiin kasvatuksissa, olisikohan pieni nipistys tukasta paikallaan.
Ano 00032 asiaa puhut, noin minäkin koen elämän, koti on paikka jossa viihdyn, ei mitään mittavaa ja rahakasta, mutta itseni näköinen on kotini, mitään en kaipaa.
Terveenä ollen jaksan kotini hoitaa, aikaa uhraten viihtyvyys ja siisteys säilyy.
Miten on tulevaisuudessa, siitä en tiedä, mutta elän tätä päivää ja otan elämältä sen mitä se tarjoaa.
Omat menemiset on muistoina mielessä ja se riittää, olisikin aivan ihanaa, kun jokainen voisi tyytyväisin mielin elon iltansa viettää.
Unohdetaan ikävät asiat, kun jokainen huomioi viestinsä sävyn, tuskin ylläpito poistoja tekee.
Valoisuus lisääntyy kovaa vauhtia, kohta viimeinen talvikuukausi aluillaan ja sitten jo kevään tuoksut mukaan tulee, tätä kaikkea odotellen , hyvää päivää kaikille ja kiitos mukavista viesteistä;) - Sinistä hämärää ja huurteisia puita, niin ihanaa katseltavaa, silmä lepää ja mielikuvat lentää, muistoihin elämän matkan varrelta.
Palaan vielä tuonne eläkepäivieni maalla oloon, kesiin jolloin sain kokea maalaiselämää sieluni halusta.
Talo oli vain kesäisin asuttava, vanha ja remonttia kaipaava, mutta siihen ei intoa omistajilla ollut, nyt tila onkin myyty ja uudet isännät siellä touhuaa, entisöivät mitä on mahdollista ja kaikkea vanhaa yrittävät säilyttää.
Sauna sijaitsi talosta hieman syrjemmässä, sekin huonokuntoinen, mutta hyvät löylyt antoi, ja saunan jälkeen kuistille istuskelemaan, itikka sauhut antoivat siihen mahdollisuuden.
Iso piha omenapuineen ja viljapelto kauempana , metsään asti silmät tavoitti, maisema mitä ihanin.
Kurjet huutoineen ja joutsenet vuorottelivat näkymää ja se rauha mikä tavoitti mielen, jotakin mikä ei koskaan unohdu.
Järveä ei ihan läheltä löytynyt, mutta pienen metsäntien päässä oli lampi ja siellä nautinto jatkui, istuen ongella, ahvenia nousi ja joskus verkoillakin kalaa saatiin.
Siellä myös aisti ihmisen pienuuden, kun maisemaa ympärillä katseli.
Noihin evakko aikoihin ja hyvinkin ikäviin kokemuksiin en puutu ja ehkä olisi syytä myös löytää niistäkin ajoita ne myönteiset asiat, mitkä kuuluvat suomalaisten elämään, yksi osa kansasta liian rankat kokemukset joutuivat kokemaan.
Kurittamisestakin on juteltu, minä en ole kokenut oikeastaan minkäänlaista kuria, en fyysisesti, en myöskään henkisesti, olin kuopus ja ikäero sisaruksiin oli suuri, joten rikkeeni sormien välistä katsottiin.
Pitänee todeta, että verraten tämän päivän lapsiin, kilttejä olimme sen ajan lapset, kauniisti niiattiin, kun naapurin täti vastaan tuli.
Kuulin juuri radion kertomana, että päiväkodissakin lapset kiusaavat toisiaan, onkohan menty liian pieniin ohjeistuksiin kasvatuksissa, olisikohan pieni nipistys tukasta paikallaan.
Ano 00032 asiaa puhut, noin minäkin koen elämän, koti on paikka jossa viihdyn, ei mitään mittavaa ja rahakasta, mutta itseni näköinen on kotini, mitään en kaipaa.
Terveenä ollen jaksan kotini hoitaa, aikaa uhraten viihtyvyys ja siisteys säilyy.
Miten on tulevaisuudessa, siitä en tiedä, mutta elän tätä päivää ja otan elämältä sen mitä se tarjoaa.
Omat menemiset on muistoina mielessä ja se riittää, olisikin aivan ihanaa, kun jokainen voisi tyytyväisin mielin elon iltansa viettää.
Unohdetaan ikävät asiat, kun jokainen huomioi viestinsä sävyn, tuskin ylläpito poistoja tekee.
Valoisuus lisääntyy kovaa vauhtia, kohta viimeinen talvikuukausi aluillaan ja sitten jo kevään tuoksut mukaan tulee, tätä kaikkea odotellen , hyvää päivää kaikille ja kiitos mukavista viesteistä;) - Sinistä hämärää ja huurteisia puita, niin ihanaa katseltavaa, silmä lepää ja mielikuvat lentää, muistoihin elämän matkan varrelta.
Palaan vielä tuonne eläkepäivieni maalla oloon, kesiin jolloin sain kokea maalaiselämää sieluni halusta.
Talo oli vain kesäisin asuttava, vanha ja remonttia kaipaava, mutta siihen ei intoa omistajilla ollut, nyt tila onkin myyty ja uudet isännät siellä touhuaa, entisöivät mitä on mahdollista ja kaikkea vanhaa yrittävät säilyttää.
Sauna sijaitsi talosta hieman syrjemmässä, sekin huonokuntoinen, mutta hyvät löylyt antoi, ja saunan jälkeen kuistille istuskelemaan, itikka sauhut antoivat siihen mahdollisuuden.
Iso piha omenapuineen ja viljapelto kauempana , metsään asti silmät tavoitti, maisema mitä ihanin.
Kurjet huutoineen ja joutsenet vuorottelivat näkymää ja se rauha mikä tavoitti mielen, jotakin mikä ei koskaan unohdu.
Järveä ei ihan läheltä löytynyt, mutta pienen metsäntien päässä oli lampi ja siellä nautinto jatkui, istuen ongella, ahvenia nousi ja joskus verkoillakin kalaa saatiin.
Siellä myös aisti ihmisen pienuuden, kun maisemaa ympärillä katseli.
Noihin evakko aikoihin ja hyvinkin ikäviin kokemuksiin en puutu ja ehkä olisi syytä myös löytää niistäkin ajoita ne myönteiset asiat, mitkä kuuluvat suomalaisten elämään, yksi osa kansasta liian rankat kokemukset joutuivat kokemaan.
Kurittamisestakin on juteltu, minä en ole kokenut oikeastaan minkäänlaista kuria, en fyysisesti, en myöskään henkisesti, olin kuopus ja ikäero sisaruksiin oli suuri, joten rikkeeni sormien välistä katsottiin.
Pitänee todeta, että verraten tämän päivän lapsiin, kilttejä olimme sen ajan lapset, kauniisti niiattiin, kun naapurin täti vastaan tuli.
Kuulin juuri radion kertomana, että päiväkodissakin lapset kiusaavat toisiaan, onkohan menty liian pieniin ohjeistuksiin kasvatuksissa, olisikohan pieni nipistys tukasta paikallaan.
Ano 00032 asiaa puhut, noin minäkin koen elämän, koti on paikka jossa viihdyn, ei mitään mittavaa ja rahakasta, mutta itseni näköinen on kotini, mitään en kaipaa.
Terveenä ollen jaksan kotini hoitaa, aikaa uhraten viihtyvyys ja siisteys säilyy.
Miten on tulevaisuudessa, siitä en tiedä, mutta elän tätä päivää ja otan elämältä sen mitä se tarjoaa.
Omat menemiset on muistoina mielessä ja se riittää, olisikin aivan ihanaa, kun jokainen voisi tyytyväisin mielin elon iltansa viettää.
Unohdetaan ikävät asiat, kun jokainen huomioi viestinsä sävyn, tuskin ylläpito poistoja tekee.
Valoisuus lisääntyy kovaa vauhtia, kohta viimeinen talvikuukausi aluillaan ja sitten jo kevään tuoksut mukaan tulee, tätä kaikkea odotellen , hyvää päivää kaikille ja kiitos mukavista viesteistä;) - Arvasin että aihe kiinnostaa useitakin, ainakin heitä jotka sodanajan muistavat ja maalla asuminen oli monellekin tuttua.
Työ perästä monikin kodistaan ja syntymäseuduiltaan joutui lähtemään, mutta
muistoissa elää se puutteellinen ja rakkaaksi tullut lapsuuskoti.
Lapsena maalaistalon tunnelmista muistan, miten pihalla oli vinttikaivo, pitkäkeppi ja siitä roikkui toinen keppi minkä päässä oli sidottu ämpäri.
Keppiä ja ämpäri työnnettiin kaivoon kannessa olevasta aukosta syvälle ja puusta nostaen vesi sieltä nousi, kaivon ympärillä oleviin saaveihin, karjalle juomavettä ja talon tarpeisiin myös.
Vinttikaivo varmaan tuttukin kaikille on, mutta yritin kuvata sitä kömpelösti, ettei kukaan kysyisi mikä on vinttikaivo ;D
Ano 00002, jollakin tapaa osaan kursoria käyttää, olen vaan kärsimätön ja myös tottunut aikaan jolloin 200 vastausta ylläpidon taholta katkaisiin
En yhtään vanhaa ketjua ole esiin nostanut, joten en palstaa näinkään täytä. ketju, mikä oli hyvä tapa.
En nyt ihan joka sunnuntai uutta aloita, mutta yritän jaksaa toiveesi toteuttaa, oikeassa olet siinäkin, että aikaa on, mutta jos olet huomannut, en koko päivää koneella istu, virheitä teen ja niistä voit torua.
Mukavia muistikuvia olette esiin tuoneet, jatketaan samaan malliin.
Pekko 85, noin minäkin elämää niiltä ajoin muistan, vaikka pienessä kaupungissa asustinkin.
Muistan sähköistymisen lisääntymisestä sen, että joka katkaisijan alle lappu, missä luki, säästä sähköä ja aika usein isää valot sammutti , ei siinä vuoteessa kirjoja voinut lukea.
Muistiini ei tule kohdallani aikaa, jolloin olisi ilman sähköä oltu.
Noin oli silloin maalaiskylissä pimeää ja vaikeuksia liikkua, mutta kaikesta on selvitty, nyt maallakin on kaikki toisin, tosin epäkohtia edelleen löytyy, nyt ilman omaa kulkuneuvoa ei mihinkään meinaa päästä.
Evakot asutettiin kohtalaisen hyvin, mutta oli siinäkin omia harmeja, kaikilla ei asettuminen uusiin paikkoihin ihan hyvin sujunut, jos rahaa ei ollut sai etsiä kauankin sitä pysyvää olotilaa ja kohtelukin oli huonoa joillakin.
Mieheni oli viisi vuotias, kun näihin maisemiin (Kuopioon) pysyvämmän kodin saivat, mutta muistissaan oli kaltoin kohdelluksi tuleminen.
Muistot elää, hyvinä tai katkerina vielä tänäkin päivänä niitä kokeneilla, ei aina niin hyvinä kuitenkaan.
Toivotaan kuitenkin, että toistoa ei näissä asioissa tulisi.
No jäänpä odottamaan lisää kertomuksia/ muistoja elämän kulumisesta tähän päivään.
Historiaa se jo on monenkin kohdalla ja kaikilla ei kokemuksia moisista ole joten kertokaa nämä elämän vaiheet heille, joilla ei mitään kuvaa menneisyydestä ole.
Toivotaan veljellesi onnea matkaan , lonkkaleikkaus jo hankalampi parantumaan vanhoilla ihmisillä, mutta ihmeitä lääkärit tekevät.
Ihmettelen myös noita pakkaslukemia,, kun koviksi mainitaan, kyllä minunkin aikuisiässä on yli 30 astettakin ollut ja lenkeillä vaan käytiin.
Kestokyky on pakkasenkin suhteen muuttunut.
Kevättä kohti kumminkin ja pakkaset kohta ohitetaan. - Näin tuli taas julki, miten mitätön ja osaamaton olen, vastaan vääriin viesteihin ja en osaa vastausta saada sinun viestisi alle.
Takerrut sanaan, jokaiseen väärin ilmaistuun ja siitä haloon teet.
Tuo asia minkä sanoin sekoiluista aiemmilta ajoilta, koski niitä henkilöön meneviä asioita, joita ei mielestäni ole sopivaa yleisesti esiin tuoda ja siitä tuon oman pahan mielen esiin tuominen syntyi
Minä en niitä ole ketjuun tuonut, en edes muuten tietooni saanutkaan, kuin tänne tulleista viesteistä.
En ole sanonut sinun minua mitättömäksi sanoneen, mutta muuten virheeni esiin tuot.
Eliaana oli aivan oikeassa siinä, että kaikilta jälki jää, ehkä kohdallani heikko itsetuntoni tuon mitättömyyden tunteen tuo.
On niin monta sopuisasti ja jopa minun mieleisesti kirjoittaa, demeter itsekin kovia kokenut ja Ramoona aina rauhallinen ja fiksu kirjoittaja.
Ikävä mieleen hiipii, kun muistelen ynnämuuta, jotenkin sielun ystäviksi tulimme, hän ymmärsi, kannusti, oli asiallinen, kuitenkin mielipiteissään sovussa itsensä kanssa.
Häneltä ei kenellekään ilkeyksiä herunut ja minä aina hänen viestejään odotin.
No mennyt mikä mennyt ja ehkä on vieläkin ihmisiä, joiden viestit osuvat sydämeen asti.
Jäkeesi nyt kirjoitin kylmätotuus, jos jonnekin hyppää, ei minun vika liene. - Mukavaa lauantaipäivää, pilvessä on, mutta pakkasta ei ole.
Eilen sulatin pakkasen keittiöstä ja täyttelin laatikot toisesta pakkasesta ja tyhjennys siitä hyvässä vauhdissa, mitään pois heitettävää ei ollut ja helmikuussa saan sen pois päältä.
Aika tarkkaan osaan säilömiseni mitata, kulutus on sama joka vuosi.
Nyt laitoin hernekeiton kiehumaan, sen pienen kinkun tapaisen jäljelle jääneitä tarpeista, uskon ihan maukkaan maun saan aikaan.
Letut kuuluu hernekeiton jälkiruuaksi, vaikka molemmat aika raskaita nautittavia onkin, saa nähdä viitsinkö ruveta käryttämään.
Luin netistä kivan ohjeen, lettuihin puristettu sitruunan mehu, mieli tekisi kokeilla.
Hyvä neuvo tuo 00077, kunpa malttaisi mietteensä ominaan pitää, mutta se että asioita väännellään aivan muuksi mitä minun viesti esittää saa närkästymään.
Toivoisin kovin, että minua ei aina painostettasi muutaman kirjoittajan taholta, tiedän tarkkaan omat vikani, jos ne jotenkin unohtuisi, muistuttajia täältä löytyy.
Mitättömyyttä olen koko ikäni tuntenut, ponnistellut olen, että sitä en tuntisi, kuitenkin täällä osataan muistia virkistää.
Tuo taito, että osaa lukea kuin piru raamattua minulta puuttuu ja aika julmaa on valheeksi viestejäni mainita.
Varmaan joka sanomastani vikaa löytyy, mutta en ole itse koskaan sanonut virheetön olevani, en "puhdas pulmunen", siksi kai aina syytetyn penkillä istunkin.
Kylmätotuudelle en koskaan ole syytöksiä osannut osoittaa muusta kuin minun viestien väärästä tulkinnasta.
Tuttavuutemme on lyhyt, en tiedä mistä kumpuaa tuo halusi mollata minua jatkuvasti, ei kai virheeni niin suuria ole, että ne aina on esiin tuotava.
En myöskään ota syytä niskoilleni siitä, että ystäväsi joutuvat piinapenkkiin, en aihetta mielestäni ole antanut, enkä vastailut heille ilkeästi.
Jospa voisimme kiertää toisemme kylmätotuus, olisiko siitä hyötyä kokoketjulle ?
En jatka tänä aamuna "ohjeitteni" jakoa, tiedän senkin verenpainetta nostavan joillekin, mutta missään ei vaadita muuta kuin asiallisuuta viestittelyyn, siihen pyrin.
Kiitos kaikille lämpimistä viesteistä, uskonkin, että suurin osa kirjoittamisesta nauttii, ei kiroa. - Siihen vastasinkin, mainitsin, että OSIN syy voi olla siinä, että oma ego ei kestä ja silloin on kyse itsensä mitätöinnistä.
Itse olen saanut moitteita milloin mistäkin valehtelijaksi on mainittu, sitä en koskaan allekirjoita, että tänne valheita kirjoittaisin.
Myös älyäni on arvioitu kehnoksi ja yleensä tätä ketjun ylläpitoa on paheksuttu.
Jos takuuta olisi, että minun poistuminen palstaa siivoaisi kaiken ikävän, poistun ihan mielelläni ja etsin jostain muualta viihdykettä.
Tulikohan asia nyt selväksi, niin toivon.
En näe syytä Kylmätotuuden pakosti etsimällä etsiä vikoja minusta. - Huomenta viikonlopun alkuun, aurat jyräävät katua, sen verran lunta on tullut lisää.
Oli niin mukava , kun huomasin pitkiä viestejä monta peräkkäin, oli kuin ennen vanhaan, kun jokainen kertoili omia juttujaan, näin toivoisin olevankin.
Mielikuva syntyi, kun kerroit 00045 tuosta oman elämäsi muistosta.
Kerrostalossa asuin, mutta kotonani oli puilla lämmitettävä hella ja hellauuni.
Lauantai oli tuoksujen ja leipomusten/uuniruokien päivä.
Useinkin, kun tansseista tulin, menin ruokakomeroon ja kylmää kaalilaatikkoa tai jotain vastaava pistelin poskeeni.
Äiti uurasti koko päivän ja oli illalla kypsä yöpuulle, muistelen sen pienen avun jonka sisareni kanssa teimme, siivosimme asunnon puoliksi vuoroin puolta vaihtaen, olohuone tai kammari oli isompi, toiselle puolen jäi huone ja keittokomero.
Myöhemmin oli talo korjattu, keskuslämmitys ja vesiputkisto myös, näin saimme veden sisään ja VC:kin oli käytävän perällä jokaiselle asunnolle omansa.
Mdk puhuit juuri kuin minäkin asiat olen ymmärtänyt, mistä muusta vanha ihminen enää jotain uutta keksisi, muistot ne kantaa ja niistä puhutaan.
En vaan ymmärrä miksi niistä aina valitusta tulee, ei luulisi ketään loukkaavan, jos omiamme kerromme.
Yhdyn myös kertomaasi mielen virkistys yrityksiin, mitä voi toteuttaa vaikka vaan huonekalujen paikkaa vaihtaen, minulla se tapahtuu useinkin.
Jos jaksaa villasukat huonekalujen jalkojen alle laittaa, voi kevyesti työnnellä ympäri huonetta.
Jotain "isompaa" tekemistä on keksittävä, itse suunnittelen jo vuoteessa päivän tekemiset ja ruokailut, jotenkin helppo aamupäivästä tehdä, kuin ohjekirjaa lukisi ja sitten hyvillä mielin voi loppupäivän vain olla, nauttia jos siihen aiheen löytää.
La Promessa on minulle tärkeä asia, vaikka pitkäveteiseksi on muodostunutkin, silti loppua odotan, harmi, kun aina vaan uusia hahmoja mukaan tulee, lopusta ei tietoakaan.
Joskus ei mielikuvitus meinaa jaksaa mukana kulkea, mutta odotan kyllä maanantiapäivää, kun pitkän rupeaman sarjaa katson, aikaa kyllä riittää.
Seuraan paljon historiallisia sarjoja, Kiinan maakunnista, kuninkaiden ja keisarien maailmoista ja julmuuksista.
Jasoinin maakunta on monen sarjan keskiössä, niissä kiehtoo se erilaisuus.
Toinen Espanjalainen sarja on Carameitin (oliko nimi noin?) keittäjätär, samantyyppinen kuin Promessakin ja samoja näyttelijöitä mukana, tulee kai osina
vitoselta, mutta Areenassa yhtäjaksoisesti katsottavana.
Noita päiväpeittoja on tullut virkattua, mutta kaikki on jälkipolven käytössä, pitkät verhotikin virkkasin, mutta nyt ei virkkaus onnistu, peukalot eikä niska kestä, neulominen onnistuu,.
Kolmet miesten sukat joulun jälkeen olen tehnyt, mihin ne jakelen, on myöhemmin kohteen löytyminen.
Minä olen myös" tekemättömät" työt saada pois päiväjärjestyksestä ja olen melkoisen hyvin onnistunutkin.
Neeassa minun alaselkäni on aina jotain merkkejä antanut, nyt sitten oikea lonkka meinaa kiusata, mutta joka aamuinen voimistelu antaa kuntoa sen verran, että köpöttelen kohtalaisesti pieniä matkoja.
Noista lumitöistä on muistoina kivoja hetkiä, kun vuoroviikoin teimme kuuden perheen kanssa lumityöt, tykkäsin, kun sai kauniit kinokset ympäröimään kulkuväyliä.
Vastaan nyt Kylmälletotuudelle , kun hän tivasi tapansa mukaan minua koskevaa sanontaa, minä olen "mitätön" ja sen sinäkin olet monasti esiin tuonut.
En todella korkealta putoa, jos minun totuuttani tenttaat, tai muutakin mitä mielestäsi väärin teen, yritän kuitenkin välttää sinun mielesi pahoittamista, jätän sinut omaan rauhaasi.
Nyt perjantain viettoon ja ilta se eteen tulee tänäänkin, toivottavasti hyvän päivän päättyessä. - Huomio tuokin, mutta keitä on ulkopuoliset?
Eikö tänne tulla mielipiteistä keskustelemaan, tosin huonosti on onnistuttu.
Itserakas en myönnä olevani, en ketjujen kulkemista mistään kehuja saa, en muutakaan, mutta aivojani haluan rassata, tavalla joka on jo perinne.
Alun alkaen oli sopuisaa ja keskustelu sujui, mutta sitten alkoi sekoilu, kenestä johtuen, saa jokainen mielensä mukaisen vastauksen antaa.
Syynä lienee osin se, että vanhoja kaunoja alettiin purkamaan, kostona tai pettymyksenä omasta mitättömyydestä.
Kukaan ei enemmän toivo rauhaa mitä minä teen, palattaisiin siihen alkuun, joka tyydytti useimman mielen, taitaa olla utopiaa ja minunkin aloitukset kohta luonnon voimista johtuen loppuu.
Miten olet ulkopuolinen sinäkään, kun noin vahvan mielipiteen heitit, tuntemattomista ihmisistä?
Uskotko tosissaan, että rauha palstalla syntyy, jos nojatuoli lopettaa, salli minun epäillä, samat kirjoittajat täällä pyörii edelleen ja kinat ei lopu. - Kyllä näen, mutta mitä auttaa jos alan samaan tahtiin syytöksiä lukemaan, jospa oma huomio muuten heräisi.
- Huomenta uusi aamu ja uudet tuulet.
Lukaisin tuota edellistä nojatuoliketjua ja vauhti eikun kiihtyy.
Ihmetykseni ei voi suuremmaksi tulla, mitä lukeminen aiheutti, jatkuvaa syyttelyä ja kehumiseksi mainittua, kuka näitä keksii.
Olen minäkin osani saanut siitä, että nuoleskelen ja mielistelen, en tunnusta sitä koskaan tehneeni, mutta totuutta etsivät sellaistakin löytävät.
Kiitoksia annan, kun sitä olen saanut ja juurikin demeter on sitä ystävällisyyttä minulle osoittanut ja nyt on myrskyn silmässä, toki moni toinenkin siitä iloitsen.
Mielestäni ei ketjuun kuulu tuoda mitään kahden välistä asiaa, en ainakaan minä jaksa kiinnostua toisten yksityiselämästä.
Korpikirjailija on vihjaillut useinkin demeterin asioista ja toivonkin, että sen kaltainen loppuu.
Mitä tulee anojen mielistelyyn, sekin on jokaisen oma tahto, jos joku ano mielestään hyvin kirjoittaa, kiitos on paikallaan.
Siilin kirjoitus oli asiaa, minkä lopusta lukaisin ja moni toinenkin on arvionsa ja myötämielen demeterin suuntaan antanut.
Onko aivan mahdotonta uskoa, että joku hyvillä mielin kirjoittaa ja odottaa asiallisia vastauksia mahdollisiin kysymyksiin.
Me kaikki, jotka viestejä kirjoittamme, tiedämme ja myös kirjoitamme rehellisin mielin, asioista joiden aihe voi hypätä asiasta toiseen päämääränä saada vastauksia aikaan, mitkä jatkuvuuden takaa.
Kirjoitusten tulisi olla sisällöltään sellaisia, joissa ei tivata yksityiselämän tietoja, varoen myös niitä henkilökohtaisiakin on julki tuoda, sekin on nähty, mihin johtaa liian oman elämän selvän teot.
Omat kertomani ovat aika paljon elämääni kuuluvaa, mutta ei minulla suuria saloja olekaan, silti varon jotakin liian minuuttani koskevia esiin tuoda, jos ne aiheen antaa mielikuvitusten tuottoon.
Nähty on liian paljon kerronnasta, mihin se johtaa, epäluuloihin ja rivien välistä lukemisiin.
Kenenkään epärehellisyyttä en halua epäillä, en sitä vaatiakaan, itseni takaan, että se mitä kerron on elävää elämää, sen takana seison.
Hyvä tietenkin on sekin, että on niitä puolesta puhuvia ja rehellisyyttä kaipaavia, vaikka itse pidän selvyytenä, että kaikki rehellisiä ovat, miksi toisin olisikaan.
Virheitä kirjoittaessa sattuu, huonosti ymmärrys yksi syy tähän ja asia selvityksen jälkeen voi taas jatkaa, selkeät, ei vihjailevat viestit takaa mukavan kirjoitteluilmapiirin.
Paljon on lunta tullut niskaan minullekin, mutta olen jaksanut sen kestää, ehkä kuitenkin voiton puolella ne iloiset ja myötäelävät viestittelyt, jotka kestokykyä on kasvattanut.
Kirjoitusten toivoisi olevan sellaisia, että epäilyjä ei synny, kiitokset sallitaan, ilman lipomis mietteitä, rehellisyyttä jatkuvasti kaipaaville, jos muuta sanottavaa ei ole, kuin epäillä toisten rehellisyyttä on myös siihen kuuluisaksi tulleeseen peiliin on syytä katsoa.
Rohkaisun sana demeterille, kirjoittele, viestisi on osa nojatuoli, kuten muidenkin ,niin rekattujen kuin anojenkin, vaikka kaipaisinkin sitä nimimerkkiä kirjoitusten perään.
Näillä nyt mennään, minulla ei ole taitoja muuta sanoa, kiitos vaan kaikille asian oikein ymmärtäneille. - Taas uusi päivä, uudet haasteet, tosin minun elämässä ei mitään odotuksia ole, katson mitä eteen tulee, nukuinkin yli kahdeksaan.
Jotain tyhjänpäiväistä kai tekemiseksi haen, muutamia laatikoita pitää sisällön suhteen käydä läpi, nyt jopa tyhjyyttä joku laatikko sisältää.
Olen kovalla kädellä tavaraa vienyt kierrätykseen jopa unessani kauppasin vanhaa jääkaappia, ilmaiseksi sen sitten annoin..
Jatkuvasti noita uniani ihmettelen, mistä ne tulee ?
Niin , ikuinen kysymys, miten voisi oikein kirjoittaa, tuoda itsensä julki?
Minulla on ajatus, että kauan samassa ketjussa kirjoittajat eivät ketjua pilaa, jos toisilleen viestivät, se tutuksi tai ajattelumaailmaan tutuksi tuleminen sitä puoltaa, mutta ei se myöskään vaadi anojen ja toisten rekattujen huomioimasta.
Usein tulee mieleen sekin, että jos oikein poikkeavaan viestiin vastaa se aiheuttaa kismaa, pakko ei aina ole jokaiseen viestiin vastata.
Pidän oikeutenani olla kantaa ottamatta kaikkeen ilkeään viestintään, en kerta kaikkiaan halua osallistua riitelyn jatkoon.
Arjesta jutustelu on sitä päivä/elämä kohtaisten asioiden pohtimista, oman mielipiteen kertomista, ei uhkailua, ei arvostelua , hyvän sanoman kertominen ei paljon vaadi.
En kiellä ettei joskus kipakkakin viesti mieleen tule, mutta hillitsen itseni, tietäen, että annan sillä luvan vastauksiin joita en toivo.
Hyväksymistä ajattelen jokaisen voivan kasvattaa ja jättää ne ikävät, toista loukkaavat unholaan, ei niillä hyvä mieli tule itselleenkään.
Jos nyt totean, että tykkään Eliaanan viesteissä niissä on sitä jotain, mikä elämiseen kuuluu, ei ole kehumista, tyytyväinen toteamus, samaa löytyy monen toisenkin kirjoituksista.
Jatkuvuus on myös tärkeä juttu kirjoittelussa, mukaviin viesteihin, missä kantaa otetaan rauhan omaisesti, on kiva lukea ja vastata.
Jos en joistakin viesteistä tykkää tai asiaan en mitään uutta keksi, jätän odottamaan seuraavaa vaihetta, eli jo seuraavassa viestistä voi löytyä asiaakin mihin tekee mieli vastata.
Tuota irti sanoutumista olen monta kertaa miettinyt minäkin, mutta mitäs sitten tekisinkään, minusta on tämä viestittely antoisaa (kaikkea en hyväksy) kun yksin joutuu jo ajatuksiaankin pohtimaan,, ei ketään jolle voisi mieltään purkaa.
Loppuuhan tämä kaikki meidän kaikkien kohdalta joskus, jospa jaksaisimme toisiamme kestää, luulisi sen helppoa olevan, kun ei kasvojakaan näe, vain viestit yhdistää.
Kirjoitellaan, luetaan ja kerrotaan mitä elämämme sisältääkään. - Huomenta, aikaisin olen liikkeellä, syy moiseen, unta ei riittänyt, kai liian helpoksi elämä muodostuu pitäisi rasittaa itseään enemmän.
No suottapa valittelen, itseni vika, mutta jotenkin tulee tunne, että toisen kanssa juttelen, kun tänne viestin heitän.
Lueskelin ketjua ja taas kerran miettimään pisti, että mitähän tänne voisikaan kertoa/keskustella, kun tämä nykyinen ei kaiketi keskustelusta käy ?
Minun on vaikea ajatella, etteikö oma elämä keskusteluun kuulu ja siitä voisi hyvinkin viestiä laittaa, minkä asian paremmin tuntisi kuin oman itsensä.
Keskustelua syntyy vaikka terveydestä, jos valitan jotain vaivaani ja siitä sitten aiheet muuttuvat, vaikka ruuan laittoon , siivoukseen ym. samankaltaiseen ja aina jotain uuttakin ilmenee.
Tavat ja taidot toisilla voi olla aivan erilaisia ja näin sitten mielipiteitä/tapoja kertoilen syntyy keskustelu, aina ei niin henkevä, mutta kuitenkin mielipiteiden esiin tuomista.
Itsestään ja omista asioistaan kertominen on jatkuvuuden merkki, kun kaikki näin tekee syntyy kyselemistä, ihmettelyä ja ihastelua, eikös se ole keskustelua?
Mitä sitten kukakin haluaa kertoa, se on jokaisen ihan oma asia, sekin miten niihin vastaillaan on vastaajien oma tahto, kaikesta ei voi tykätä ja mukavaa on tutuiksi tulleille vastata ja keskustelukin sujuu lupsakasti.
Rivienväli lukutaitoa ei minulla ole, siitäkin joku kertoi omaavansa, ehkä se joskus vikaan menee sekin, kuten joidenkin viestitkin.
Anojen niputtamisesta joku mainitsi, sekin on haaste sinänsä, en oikein osaa aina niihin mukaviinkaan viesteihin kantaa ottaa,, tuo numerointi ei takaa sitä, että kyseessä on sama ano joka hyvällä tavalla kirjoittaa, (näitä mukavia kuitenkin suurin osa), siksi huomiointi jää vähäksi.
Mitä tulee nimimerkillä kirjoittavien viesteihin, niissä useinkin voi esittää asian ja niihin myös on helppo vastata.
Syyttelyä toisia kirjoittajia kohtaan en hyväksy ollenkaan, sillä uskon aidosti kirjoittavien tietävän, että niin ei saa tehdä, asioista voimme olla erimieltä, mutta ei se oikeuta loukkaamaan ketään.
Jotenkin sekava on ketjumme, usein jää viestejä väliin, kun ei tarpeeksi kelaa ja sekin on harmillista.
Asioista saa väärän kuvan ja varsinkin minulle, kun en niitä välkympiä ole minkään suhteen, unohtelen ja sekoilen riittävästi.
Jotenkin menee ikäväksi viestittely, kun saa aina ja kaiken selittää, kun ei osaa tarpeeksi suoraan asiaa esittää, mutta ymmärrystä kaikilta pyydän ja kaikkia kohtaan.
Ikävä sekin, että viestini kaikuu kuuroille korville ja sama meininki jatkuu, eihän tämä oikein keskustelulta vaikuta, vaan virheiden etsimiseltä.
Liekoa olen minäkin ikävöinyt, hänen viestinsä aina vakaita ja asiallisia, monen toisenkin, samaan nippuun laitan nimiä luettelematta, kiitos teille kaikille sovussa kirjoittaville.
Viikko alkaa leudompana ja lumisateiden odotuksilla, siitä vaan, näillä mennään. - Oliko viestissäni kielto olla erimieltä, ei mielestäni, vain asiallinen muoto ja kohtelias kielen käyttö on toivomus.
Kenenkään näkö ja olemus ei voi olla pilkan kohde, sen ymmärtävät kaikki.
Asiat puhuttavat, ei ulkoinen olemus ja jos joku haluaa kertoa paljon oloistaan, varmaan kestää myös muiden mielipiteen.
En puhu nyt niistä loukkaavista, mitä voimme lukea. - Huomenta jälleen, sininen hämärä, ei vielä paljonkaan päivän jatkuminen näy, aurinkoisena päivänä olen ollut huomaavinani, että aurinko vähän kauemmin näkyy.
Katsellessani telkkaria näen 23 tien ylittävän rautatie sillan ja sen liikenteen, eilen paloautojen valot silmiin osuivat kahdesti, jossakin paloi, aina jonkunlaisen huolen aikaan saavat.
Jos suurempia huolen aiheita omassa elämässä, ympäristön harmit mieltä rasittaa.
Eilen kulkiessani kohtasin naisen, joka alkoi kertoilemaan ystävällisessä hengessä Jumalan rakkaudesta ja kehotti menemään kirppikselle, jossa oli puolen hinnan myynti, sama kirppis mihin vein oman kirpputorilla myymättä jääneet.
Toimitin asiani apteekissa (unohdin silmäkosteustipat tietenkin) ja paluu kotiin , pienen matkan kuljettua sama rouva eteen ilmaantui ja samat asiat puhui., jatkoin matkaa ja lähellä kauppaa missä aioin käydä sama ihminen vielä kerran eteen ilmaantui, nauroimme jo , että kaksi ei kolmatta.
Ystävällinen tuntematon, mutta en nähnyt mitään syytä olla kuuntelematta hänen sanomaansa, ihana varmaan olla niin varma uskossaan, että puheille tuntemattomien kanssa rohkenee.
Taas olen huomioitu ja kysymyksen muotoon asetettu asia, miksi aloitan ketjun missä voi toisia loukata, miten siihen voisin vastata.
En ketään voi pois käskeä, kaikille en voi mieleinen olla, en ketään käske loukkaamaan toisiaan, itse pyrin olemaan kaiken ohittava, puolueeton kirjoittaja.
En ole pahaksi kokenut, jos uuden ketjun aloitan ihan vaan itsenikin iloksi.
Haluni kirjoittaa olen ilmentänyt syyt siihen, miksi minun olisi jätettävä aloitus, jos joidenkin paha olo tänne purkaantuu.
Minäkö olen syyllinen, jos kirjoittajat omia asioitaan kertovat, antaen aihetta vastauksiin, minkä laisiin, en katso voivani siihen vaikuttaa, mutta en myöskään
jäädä palstan ulkopuolelle.
Täällä jokainen kirjoittaja tietää säännöt, jos toimii väärin on syy heidän.
Ketään en suosi, vastailen vain minulle osoitettuihin mukaviin kantaa ottaviin viesteihin, samanhenkisyys yhdistää.
En myöskään tuomarina toimi, en pysty muuta kuin pahoittelemaan pahaa mieltä tuottavien viestien osalta.
Demeter, Eliaana tulkitsivat ajatuksiani tuosta ainaiseksi muodostuneesta riitelystä, ehkä syytä on meissä kaikissa, vaikkakin sopua perästä ajamme, toivomme.
Paloman kysymys jaksamisesta hänen ja korpikirjailijan kohtelusta on aiheellinen ja vastaan omalta kohdaltani, että olisin palstan jättänyt ajat sitten.
Olen jo kauan saanut kirjoitella rauhaisassa olotilassa 70+ palstalla ja usko vaan sitkeästi pintansa pitää, voimme näin toimia täälläkin.
Ehkä se on harhaa, mutta itsepäinen olen ja uskoni on vahva, että ihmisyys voittaa.
Tuon Orjattaret katsoin TV.stä ja minusta se oli outo, jotenkin kammottava, onko tämä olut joskus todellisuutta?
Taas tuli tätä eipäs, juupas puhetta, mutta aiheet ja kysymykset antavat tähän aiheen.
Jospa miettisimme jokainen omaa osuutta ja korjaisimme tapamme.
Emme ole toistemme puolesta puhujia vaan kirjoittajia kaikki ja asiallisia , kysymyksiä kirjoitamme ja niihin samoin tavoin vastaamme.
Huumorin kukka kukkikoon sopivilla tavoilla ja muukin elämä arjesta ja yleensä oloistamme.
Jatketaan unohtaen henkilöön menevät ja muuten pahaa mieltä tuottavat viestit ja hymyillen toisiamme kohdellen, tie mukavammaksi kulkea kaikilla. - Huomenta ja hyvää lauantaipäivää ja viikonloppua, pakkanen hellitti , 17 astetta mittarissa,, siis pakkanen ei esteenä apteekki hankinnoille.
Lähdenkin päivän valjettua ja reippailen toista kilometriä, väliin taukoja pitäen.
Ruoka puuhani eilen teki hyvän onnistumisen, se äidin tekemä ja makuinen makaronilaatikko melkein saman mukaisena uunista ulos tuli.
Annostelin pakkaseen päivien annokset ja nyt sitten valmista ruokaa vaan lämmitän.
Mietin sähkön kulutusta, varmaan kalliina aikana uunia lämmitin, mutta en murehdi, kun laskuni ei kovin isoksi ole nykyisin noussut.
Jotakin sallin hieman itselleni, kun kaikessa tarkkaa taloutta pidän, jos nyt sähköä vähän enemmän kulutankin, luonto voi pahoittaa mielensä.
Noita oikein kirjoituksia, tai paremmin väärin kirjoittelua tulee minulle usein, mutta uskon ymmärrystä olevan, kunhan ei ihan eri suuntaan mene kirjoittelu aiheesta.
Korpikirjailija kysyit onko viestisi liioittelua, sen tiedät vain sinä itse, mutta en pitäisi niin olevan.
Olen aika usein toivonut, että viestien epäily ei ole tarkoituksen mukaista, koska emme tiedä toistemme elämän kuvioita.
Sen mitä itse esiin tuomme on kai sitten se aihe mihin jokainen omalla tavallaan tarttuu.
Valehtelusta syyttäminen on aikamoinen syyte sekin, koska sitä toden puhumista on vaikea muuksi tehdä, mitä viestissä lukee.
Oman itseni tiedän ja tunnen, en voisi mitään valheellista kirjoittaa, totuuden kestää viestini.
Sekin on hyväksyttävä (kai) että epäilyn varjo väliin päälleni heitetty, mutta vain minä totuuden tiedän.
On kai sekin totta, että pakko on joku virhe toisten viesteistä löytyä, jos se on hyvän olon tae kirjoittaneelle.
Voihan olla sekin, kun niin moneen ehdit korppis ja vielä kuntosi kaiken kestää, syy pieneen kateuteen, mene ja tiedä.
Minulle myös poikani sen varsi-imurin osti, sillä matot imuroin ja vien tuulettumaan parvekkeelle.
Nyt taidankin sänkyni tyhjentää parvekkeelle ja lakanat pesuun laittaa, illalla sitten raikkaaseen sänkyyn kömmin, punkit on kuolleet.
Saunassa samalla tapaa puhdistaudun ja nautin kuumuudesta hetken ja sitten unikin hyvin tulee.
Päivä jo hieman valjennut, kunhan pieniä puuhasteluja teen ja apteekkireissuni selvitän, onkin aika telkkarin ääreen istahtaa.
Olen katsonut itämaiden elämää joltakin hyvin kaukaiselta ajalta, taistelua länsimaistumista vastaan, omien tapojensa mukaisesti.
Silloin ei ihminen paljon tarvinnut, kun kuolema tavoitti, samaan suuntaan ollaan menossa, barbaareista siellä puhuttiin, kai niitä nyt länsimaissakin on.
Kristinuskoa ja sivistystä sinne silloin yrittivät istuttaa, veivätkö kaiken sinne, kun tässä jamassa maailma nyt on.
Nyt näitä omia höpötyksiä, mutta joutavalla jotain, villasta päälle ja ulos kaikki jotka kykenevät, näin minäkin.:)
Radiosta taas kuultua, Trump ottaa Grönlandin, että Kiina ei sitä saa, hohoijaa, onkohan miehellä jo liian iso ego? - Huomenta ja reipasta pakkassäätä, 25 mittarissa.
Onneksi voin siirtää apteekkiasiointia muutaman päivän, en juurikaan pakkasta pelkää, mutta henkeen meinaa liikkuminen kylmässä säässä ottaa.
Monenlaista harmia pakkanen aikaan saa, joutuvat räjäyttelemään jokia , että ei vesi rakennuksiin ja muihin kuulumattomille alueille pääse.
Nykyään meinaa tyhjää aivot tuottaa, ei enää edes niitä arkisia kerrottavia tahdo löytyä, tyhmäksi menee elämä.
Ruoka olisi asia, mistä ehkä jotain voisi mainita, mutta siitä on palautetta niin paljon tullut, että hieman jarruja sen suhteen yritän pitää.
Kerron kuitenkin, että mieleni tekee perunalaatikkoa, sitä aion tänään tehdä.
Kerroslihaa ei kaupastani löytynyt, piti muuta tilalle ottaa, lihatiskit oli muutenkin aika tyhjiä.
Onko ostovimma joulun aikaan yltynyt, vai lieneekö syynä se, että kauppias vaihtui ja hän ei osaa menekkiä laskea.
Kun uunia lämmitän laitan myös kaalilaatikon ja makaronilaatikon, ilman lihaa.
Juureksia siivutan myös laakeaan astiaan, hieman öljyä ja suolaa ja annan uunin tehdä tehtävänsä, herkullista syötävää nekin.
Kokeilen tuota makaronilaatikkoa, kun löysin pitkiä makaroneja, niitä minun lapsuuden aikojen, äiti sai aina niin makoisan tuotteen niistä.
Ulkolaisia olivat, mutta kokeilen saanko sen lapsuudenajan laatikon aikaiseksi, munamaitoa, sokeria ja suolaa siinä tarvikkeet.
Hyvä lisuke onnistuessaan lihaisen kastikkeen kanssa.
Minulle tulee mieleen myös sisareni, joka oli kova lukemaan, tykkäsi lausua runoja ja muutenkin oli kultturelli, minuun verraten.
Työnsäkin teki kirjastossa, eläkkeelle asti ja sitten eläkkeelle päästyään muutti heti pilven reunalle.
Minä sitä Martan osaa toteutin, arkinen ja tekevämpi päivän puuhissa, siskoni taas Marian suuntaan elämäänsä eli, mutta ihana sisko oli ja hyvät oli välimme.
Demeter en laiskaksi sinua sanoisi, laajennat vaan tietojasi paljon lukien ja liikunnaksi riittää hyvin lumityöt, reipas olet.
Tuo itsekuri minulla meinaa sen liikunnan suhteen kadota, muuten melko periaatteellinen olen, sanoisin itsepäinenkin.
Muistan kun silloin Kahvipirtin aikoihin kerroit lumitöistäsi Mdk, miten et ovea saanut auki, kun ulos meinasit lähetä, lunta oli niin paljon.
Lunta emme ole lisää saaneet, taisi tuolla etelässä paremminkin sataa, mikä tietysti kiva heidän oloonsa, voivat talviliikuntaa toteuttaa, aina ei se onnistu.
Muistui mieleeni hassu juttu, kun poikani luki Tommi Kankaanpää pianonsoittaja, katsoi eka kirjaimen ja kai pianonsoitto oli mielessään, piti lukea painonnostaja.
Soittaminen oli hänelle mieleistä niihin aikoihin.
Tässäpä tuli taas pituutta viestiin, tuskin mitään mieltä innostavaa, mutta aikani kului ja päivän aloitus tehty.
Huomasin aloittajankin huomiota saaneen, hyvissä mielin kaiketi, näin uskon.