Hil-la
Vuosi vaihtui eletään 2026, onnea meille kaikille, niin se vaan vuodet soljuu.
Kukkakuva antanee odotuksen ilmettä, kevättä kohti mennään, päivät valoistuvat ja emme huomaakaan, kun kukkasia katsellaan luonnossakin.
Onnea alkaneelle vuodelle, rauhaa ja rakkautta kaikille !
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia57 aloitusta · 949 kommenttia
- Olen onnellinen.
Maailma hyvältä tuntuu,
ei myrskyt kotiini mahdu.
Uusittu vanhat ja hyvältä näyttää,
mielen helpotus täyttää.
Kaikki on pesty ja puunattu,
apuna oma tytär- kiitelty.
Katselen värejä puistikon,
lentoa lehtien ihailen.
Kunpa säilyisi kaikki tää,
mielen niin helposti iloon saa.
Mitään ei minulta puutu,
tuskin kaipausta tunnenkaan.
Pienet kivut unohdan,
ristin kädet ja kiitoksen annan,
sinne mistä kaikki hyvä tulee,
mistä ihmismieli tyyntyy.
Nähdään ihmiset pienet ilot,
niistä ne syntyy suuretkin padot.
Luonnon ihmeitä ihastelen,
voimaa päivääni ammentelen. - Kiitos ystävät, ehkä vielä tapaamme , vaikka kiikkustuolissa.
Laitan taas ajankohtaista, kirjoitettu joskus 2003, silloin runoratsukin jotenkin laukkasi.
Lokakuu.
Lokakuu viimeisiä päiviä elellään,
kohta marraskuu naamansa näyttää.
Mustaa,, kosteaa,
mielikin maata kyntää.
Ei aurinko meille valoaan suo,
ei kuutamo hohtoa öihin.
Tähdet ei tuiki, ei terveisiä tuo,
takaa taivaan kaaren.
Ihmisen mieli, kuin luontokin tää,
lepoa kaipaa - ja rauhaa.
Sitäpä meille pimeys suo.
aikaa levätä - olla hiljaa.
Voimia kerätä tulevaan,
joulua vastaanottamaan.
Kohta jo lumi peittää maan,
luoden valoa puhtaudellaan..
Tuikkivat kohta tähtöset,
tervehtäin maan lasta
Pakkanen paukkuu nurkissa,
kuu meille hohdettaan antaa.
Kiertoa on elämä , vuodenajat voimia,
uskoa, toivoa jakaa.
Muuten ei ihminen jaksaisikaan,
uupumus mielen valtais.
Aina kun uuttaa toivoa saa,
helppo on matkaa jatkaa.
Näinhän sitä on jaksettava ajatella. , - Kiitos Ramoona, perille tuli.
Laitan nyt yhteisen tutun runon:
Kahvirirtti
Pieni kotoinen pirtti tää,
nyt jälleen oven auki jättää.
Sisään astukaa ystävät, tutut,
kertokaa meille hauskat jutut.
Jos uutena mukaan tahdot tulla,
on käsi ojossa silloin mulla.
Voi tänne astella kadulta sisään,
pöytään käydä, ei estä mikään.
Kohtapa pirttimme lämpö hohtaa,
ystävän täällä, kun aina kohtaa.
Ei yksikseen kukaan koskaan jää,
se mottomme, ystäviks kaikki nää.`
Ulkona pakkanen paukkukoon,
tai räntää taivas tuottakoon.
Pirtissä ystävät kokoontuu,
jää kauas huolien häivät.
Ystävät aarteita kalliimmat,
myös pirtissä tavata saamme.
Joukolla ilot ja surutkin,
ne yhdessä kaikki jaamme.
Tanssimaan joudu jo pappa ja muori,
jalka se nousee, mieli on nuori
Vaivat pois jo mielestä heitä,
tässäpä riemua, kukaan ei kiellä.
Voi aikoja entisiä, jäljellä vain muistot. - Ruskaa odotelle.,
1.9.2008.
Vielä kukkii kukkaset,
puut vihertää.
ilma kuulas,
syksyä ennustaa.
Kohta väreissä loistaa
lehtipuut,
kukat viimeiset kukkii,
on syyskuu.
Tuuli tuimana tuivertaa,
linnut kauaksi katoaa.
Ruskasta kumminkin iloita voi,
vaikka ei lintujen laulu enää soi.
Luonto käy lepoon
ansaittuun,
taas uudelleen heräten
- uuteen kevääseen.
Näin vierivät vuodet,
kesästä syksyyn,
ruskasta talveen, pakkaseen.
Kunnes uusi kevät
taas uuden alun antaa.
Näin vuodesta toiseen
- jatkamme matkaa.
Olen vähän myöhässä, ruska jo parhaimmillaan, mutta vielä ehdimme siitä nauttia ja iloa saada. - Huomenet sateisesta säästä, taivas itkee.
Olen yöni miettinyt miksi pyörin pakolla täällä, kun jouduin myrskyn silmään tahtomattani.
Kaksikymmentäkaksi vuotta noin pyöreästi olen aamuisin jotain kirjoitellut, pääasiassa oman elämän arjesta ja omaksi ilokseni näin olen tehnyt.
Palautteista olen niin paljon iloa saanut ja jopa tutun tuntuisiksi joidenkin kirjoittajien kanssa tullut.
Sinisilmäinen olen ollut ja olen edelleenkin en millään jaksa uskoa, että kirjoittajat ovat muuttuneet tunteettomiksi, lähimmäisten huomiokyvyttömäksi.
Itseäni en koskaan ole mihinkään osaavien ja taitajien seuraan sijoittanut, rehellisesti vain savolainen mummo, mistä olen joskus siitäkin kuullut.
No vanhoiksi kaikki tulevat, se ei sinänsä häpeäksi ole, kiitollinen olen, että näin kauan olen saanut aivojani rasittaa ja yksin eläen virkistystä kirjoituksista hakea.
Testamenttaan Kiikkustuoli Korpikirjailijalle, Palomalle ja kylmälletotuudelle, voikaa hyvin ja iloa elämäänne..
Kiitos kaikille mukaville kirjoittajaystäviksi tulleille ja ja koko ketjun väelle. - En ole käyttäjätuelta mitään kysynyt, jos tämäkin on tekaistu viesti, olen tyrmistynyt, mitä kaikkea voidaankaan keksiä, mitään osaamattoman mummon nimiin, huhoh?
- Selvä, käyttäjätuki on sanansa sanonut ja siihen on tyytyminen.
Koetan ohittaa nuo minuun kohdistuvat syytökset hyvin tietäen, että en syyllinen moiseen ole.
En ihmettele palstan pahaa oloa monessa ketjussa, kun säännöt tämän kaltaiset, ehkä on tarkoitus saadakin eripuraa kirjoittajien välillä, viestien määrä lisääntyy ja lukijoita paljon, no olkoon näin.
Turhasta ei media hehkuta.
Kiitos rohkaisuista kaikki anot, hyvään oloon annoitte aihetta. - Huomenta ja kiitos tuosta viimeisestä viestistä ano 7,23, niin totta kaikki, miten paljon näitä maastamme löytyykään, joutuen syrjään , unohdusten mereen.
Kuuntelin juuri surullista kerrontaa siitäkin, miten lasten harrastukset on pakko lopettaa, kun rahat ei riitä kustannuksiin.
Siitä ja monesta muusta syystä nämä lapset jo pieninä kokevat kuuluvansa eriarvoisten joukkoon.
Vaikeaa on hyväksyä ja ymmärtää, miten toisella on varaa vaikka mihin, jääden itse ilman minkäänlaista mahdollisuutta.
Sama jatkuu vuosien varrella ja sitten, kun voimat loppuu jää yksin, ilman minkäänlaista tukea.
Vanhempien vastuukin on joskus aivan mahdotonta toteuttaa,, kun elämä rankasti heitäkin kohtelee, työttömyyden ja vaikka sairauksien jaksamisessa.
Eikö kaikille olisi saatava mahdollisuus tehdä työtä ja apua jos sitä tarvitsee, ei varmaan vaikeuksien keskellä ymmärrä sitä, miten ympärillä toiset elää kuin kroisokset , vaikea yhtälö selittää.
Tästä onkin hyvä siirtyä toivomuksesi pohdintaan eilisen viestisi ano 13,09 , toivomus minkä esitit on mielestäsi aiheellinen, mutta olen eri mieltä.
Kirjoittelemme Suomi24 palstalla ja kellään ei ole oikeutta ajaa ketään pois, sen voi tehdä vain ylläpito, todetessaan, että loukkaan joitakin.
Palstalla on monta ketjua, joissa minä en käy edes lukemassa, koska ne ei kiinnosta, silti en käy myöskään kehottamassa, että lopeta, en tykkää ketjustasi.
Siksipä en toteuta toivomustasi, minä itse päätän milloin lopetan, kieltämättä ajatus on päässäni pyörinyt, mutta en kuitenkaan kirjoittajien käskyä toteuta, jaksa vaan sietää, minäkin yritän unohtaa toivomuksesi.
Toinen mieltäni vaivaava kysymys, mistä kylmätotuus on saanut oikeuden tuomarina toimia ja ilmoittaa minulle, että valehtelen, teennäisesti vaatimattomuuttani korostan, minä en tunne sinua (en halua tunteakaan), uskon myös itseni aika tuntematon sinulle olevan, kirjoitukseni vaan sinulle kuvani piirtää.
Olen joskus sanonut, että en kirjeenvaihtoa kanssasi kaipaa, toistan sen nyt taas, kuitenkin käyt tökkäämässä näitä mielipiteitäsi jotka oikeudeksesi tunnet, minun moittimisen lisänä.
Jätä persoonani omaan rauhaan, tuskin mitään hyödyt minua mustaamalla.
Lupaa keneltäkään en minäkään tarvitse jatkaakseni kirjoittelua.
Hauskaa jutustelua variksista, onhan nämä talvenkin kestävät isot linnut neuvokkaita, kun talvenkin täällä kestävät.
Taistelua on varistenkin elämä, vahvat ja nokkelat selviävät.
Olen nyt sen verran harmistunut näistä kirjoituksista, että arjen asiat on unohtuneet, mutta jatketaan huomenissa paremmalla mielin. hyvää päivän jatkoa. - Huomenta tiistaipäivään, aika rientää, joulu lähestyy.
Keittiössä hyrisee lämmityslaite ja remontti odottaa lattian kuivumista.
Olen katsellut remonttia tekevän miehen toimia ja voi miten tarkkaan mittailee ja laskee minkä mihinkin sopii, ihastelen, minun kärsivällisyys ei riittäisi.
Onneksi vahinko pieneksi jäi ja homma helpommalla edistyy.
Samaa ei voi sanoa ketjumme sujumisesta, en oikein tiedä miksi näin vaikeaksi menee.
Miksi puhutaan maton alle lakaisemista ja miksi minä olen keskiössä joka asiassa.
Mitä Paloma ja korpikirjailija odotatte minun tekevän?
Vastaan mukaviin viesteihin, onko se väärin, eikös ketju juuri näin ole tarkoitettu kulkevaksi, kun joku viesti antaa aihetta kiitellä ja vastata.
Minuun ei sovi nuo provot, ei mikään muukaan arvelu kieroudesta.
Korppis olen jättänyt viestejäsi huomiotta, kun joskus vastailin sain melko terävän ja ei niin mukavan vastauksen.
Olen myös jo aikoja sitten kertonut, että en kanssasi rupea kilpailemaan, jään ihan sovulla, sen tyhmän osaan.
Rautalangasta vääntämiseen en sinua rasita, pidän osaamattomuuteni suosiolla, en korkealta putoa.
Uskon ihmisiin, kuka sitten hyväksi luottamustani käyttää, se on hänen murheensa.
On jotenkin vaikeaa vastailla jokaiselle tämänkin ketjun kirjoittajalle, ei liene tarkoituskaan, mihinkään lokerointiin en ryhdy.
Kristallipalloa en omista, tuskin haluaisinkaan, luen kirjoitukset niin kuin on kirjoitettu, en ketunhäntiä etsi, haluaisin aitoa rehellistä viestien vaihtoa.
Liika fiksuus sitä vainoharhaisuutta ruokkii, luullaan ja vastataan.
Olen arkipäiväinen ihminen, arjesta haluaisin viestienkin tulevan, ei henkilöihin meneviin juttuihin.
En ole koskaan mitään "kehumisketjua " tänne aikonut muodostaa, kiitoksia annan niille viesteille joissa jotain kiitettävää huomaan, onko se tuomittava ja ainaisen riidan aihe.
Kasvetaan jo siltä osin ainakin aikuisiksi.
Jostakin luin, toivomuksen, että kirjoittakaa selvästi, että ei aina tarvitse selitellä jälkeen päin, tähän olen pyrkinyt, totuutta haluaisin viestien sisältävän ja myös sitä, että joka sanaa ei suurennuslasin avulla väännettäisi.
Mielipiteen ilmaus, mutta ei henkilöön menevä, asioita koskeva sehän sopii.
No nyt tuli aikamoinen todistelu, mutta olen ollut aivan ymmällä, että mitä voikaan kirjoittaa, että ei virhettä tekisi.
Näillä aatoksin rauhallista eloa toivottelen. - Hyvää viikonalkua, sadetta täällä, miten lienee muualla?
Niin se vaan ketju venyy ja millä aiheilla, olipa luettavaa.
Piti käydä lukemassa aloitus, kun pakosta aloittaa joku kirjoitti, ei ole pakko, mutta olen useasti maininnut, että ihan itsekkäistä syistä näitä ketjuja aloitan.
Tykkään oman mieleni vireyttä pitää yllä, kun yksin ei oikein onnistu puhuminen, tai onnistuu kyllä, mutta vastauksia ei tule.
Aina toivoen ketjujen annin pysyvän asiallisena, ei kenenkään ole pakko lukea ilkeyksiä kaiken muun elämän vaiheitten aiheuttaessa huolia ja murheita.
On niin monia jotka jakavat ajatuksiani ja siksi vaan yritän mukana pysyä, vaikka se harmaita hiuksia joillekin tuottaakin.
Kiitän kaikkia joilta on löytynyt jaksamista puolestani puhua, olette niitä valon tuojia, tai uskaltaisiko sanoa enkeleitä, sillä myönteisesti viestit mielen piristää.
Minuun ei nuo "tökkäykset " enää hirveästi satuta, olen kai saanut niin paljon kaikenlaista, vähättelyä ja tulkintaa elämästäni.
Jokainen voi kertoa tuntemuksensa minustakin ja moni niin on tehnytkin, nimiä en mainitse, en ihan ymmärtämätön ole, ettenkö pieniäkin vihjeitä tunnista, mutta jos niillä kirjoitukset nostavat asianomaiselle jotakin nautintoa, suon sen.
Hienoa tuo tapa josta kerroit demeter, vähäosaisia ja muuten vajaakykyisiä on mukava yhdessä auttaa.
Myös yksinäisille tuo ruokailu voi tuoda ihmeen paljon mielihyvää, vatsan täyttymisen lisäksi.
Kuuntelin taas tapani mukaan aamuradiota ja siellä ihmettelyn kohteena oli, miksi ei nykyisin mielenosoituksia ole, todettiin, että nämä sähköiset viestintä mahdollisuudet nimettöminä toimivat kanavat antavat mahdollisuuden mielenilmaisuihin.
Se johtavatko ne muuhun, kuin toisten mielen pahoittamisiin.
Hätähuuto monelta suunnalta on virinnyt nykyisen elämisen myötä.
Omaisuuksista kehuskelu on mielestäni aivan tarpeetonta, kuten joku mainitsikin, mukaan ei mitään lähde.
Oman elämäni olo on hyvä, olen sen tuonut usein esiin, en kaipaa mitään ja jos mahdollisia kohteita löytyy, pienesti voin mukana olla auttamisissa.
Mitään suurta en tietenkään pysty antamaan, mutta pienistä puroista se virta muodostuu, jospa ja kun vain haluja toisten huomioiseen syntyisi.
Kolmio on asuntoni ja siitäkin olisin valmis tinkimään, jos tilanne vaatisi, nykyisin ei asunnon vaihtokaan helpolla onnistu.
Ihmettelyä voi elämän tapani aiheuttaa, mutta voin vakuuttaa, että mitä vaatimattomin mummo vaan olen, ei taitoja paljonkaan, mutta olen selvinnyt. suon kaikille ilon , jos minun moittiminen apua elämään tuo, siitä vaan.
Tuntemattomia olemme ja kirjoitukset voivat ystävyyden tunteita herättää, niitä toivon aina välistä löytäväni, paljonhan ei hyvään mieleen tarvita.
Nyt sitten taas odottamaan kommentteja, hyvästä tai pahasta, kunhan ketju vaan paikkaansa puolustaa. - Kaunis oli kuvauksesi ano 10,35, olen sitä mieltä, että enkeleitä on ja ne auttavat ohittamaan vaaran paikat kunnialla, niitä on ollut monia minullakin.
Tytär tuli mökiltä, toi vähän sieniä ja näytti leukaansa, aivan musta.
Sieniä etsiessään oli pieneen kantoon kompastunut näiden seurausten myötä, enkeli oli mukana, ei silmälasitkaan rikkoutuneet.
Näin ne alkaa ne nurin menot hänelläkin alkaa, ikää 20 vuotta vähemmän kuin minulla, ihmekös onkaan jos minäkin maata väliin syleilen.
Tulin huilaamaan, ohrarieska ja pannukakku paistettu, piti piimä tuhota, samoin maitoa yli normaalin tarpeen.
Nyt jotakin hilloa pakkasesta etsin ja nautiskelen sunnuntain viisiin. - Jälleen uusi päivä ja tuntematon on antinsa.
Tulevaisuus on arvoitus meille jokaiselle ja siksi olisi aiheellista miettiä, voisiko keskustelua muuttaa myötämieliseksi ja arvostavaksi.
En tahallani halua pahoittaa kenenkään mieltä ja uskon, että aika monella sama ajatus onkin.
Jotenkin ketju on luisunut pois raiteiltaan ja halu kirjoitteluun on hakusissa.
Se arjesta ja sen pienistä sattumisista on menty loukkaavaan viestittelyyn.
Nyt tuntuu pääasialta kilpailla kuka on nokkelin ja osaa ilkeimmän viestin keksiä.
Ei rupattelua päivän tapahtumista, elämästä ole lainkaan, siitä ja sen tyylistä ketjun toivoisi muodostuvan.
Etsitään ja kaivetaan aihetta mistä ilkeän palautteen voi saada.
Laitan taas toivomuksen, että jättäisimme ikävän mietinnän ja tyytyisimme kirjoittamaan iloista ja murheista, joista alun perin ketjun henki oli ja toivoni mukaan jatkuukin.
Eipä muuta tällä kertaa, kirjoittamisiin. - Taas epäkohta minkä voin korjata, en vesitä mitään, olenhan aina pyytänyt sopuisaa toisia kunnioitettavaa kielenkäyttöä, itse siihen jatkuvasti pyrin.
Mitä tulee mdk.mdk ystävyyteen, olemme kirjoitelleet vuosia Kahvipirtissä, ei koskaan mitään kinaa, hauskaa vaan, miksi nyt ajatuksiani hänestä muuttaisin.?
Jokainen kirjoittaa ja toimii niin kuin parhaaksi näkee ja vastaa huutonsakin ihan itse.
Olemme kaikki vaan kirjotusten varassa, mihin ystävystyminen perustuu.
Tuo radiosta kuulemani vain vahvisti ihmisten muuttuvan, enää ei arvoa ei vanhemmille kuin muillekaan. - Jos kysymys oli minulle, kun puhuin suuremmista tahoista, vastaan, tarkoitin radiosta tullutta keskustelua kuuntelin ja siellä huoli toisten kunnioituksesta kannettiin.
Siis vastuun puuttuminen, olisi saatava ihmisille siistimpää keskustelu taitoa.
Hyvä , että kysyit kantani näin sain ilmi. - Huomenta, pilvinen päivä, saapa nähdä sataako ?
Siivousta aloittelen, vaikka keittiö nyt ei siihen puuhaan juurikaan kuulu, siellä hyrisee kuivattaja, mutta tunne, että muuten on pölyt imuriin kerättävä, aika vahvana päässä pyöri.
Vuodevaatteet haistelee syksyistä hieman raikkaampaa säätä ja minä kohta imurin laitan hyrisemään.
Viikosta kahteen kuivatus kestää ja muovimatto on jo tilattu, odotan vaan valmista, olen kovin kiitollinen, että talossani tälläinen kaiken osaava rakentaja on ja halukas vielä tekemään.
Ketju on nyt suurilta osin pyörinyt kilpirauhasen seurassa, minä en jaksa seurata kuka mitenkin on vaivansa hoitanut, kun jokaisella omat tapansa.
En millään haluaisi aina olla sairaalaan ja siitä johtuviin tapahtumiin yhteydessä, pakon edessä ainoastaan.
Oikeaan elämään kuuluu paljon muutakin, kuin vain oman itsensä seuranta, se tapahtuu silloin, kun joku vaiva päälle iskee.
Lueskelin jostakin, että muistisairaus alkaa jo kymmenen vuotta ennen paljastumista, johtuu työn loppumisesta, yksinäisyydestä, näin kerrottiin tutkimus tuloksista, otsalohko toimii tämän vaivan aiheuttajana.
Mietin omaa päätäni, iskin otsani todella kovaa lattiaan silloin keväällä, nyt luettuani tutkimuksesta heräsi epäily, josko minullakin muisti alkaa kadota.
Kuitenkin ajatus myös selkeni ja ajattelin, että tulee mikä on tullakseen, en siitä nyt huolta kanna.
Huolia maailman menosta riittää, mutta nekin pitäisi unohtaa, kun ei asioille mitään voi, sotaa joka puolella yritetään, kai joka sukupolvi sen haluaa kokea, ei uskota jo kokeneita.
Tuo jatkuva väittely myös ketjussa ärsyttää, ei oikein osaa enää mitään uutta kehiin tuoda, ei arjesta ei juhlasta, yhtä kinaamista tyhjästä vaan tuntuu innostavan.
Onko ihmisillä niin helppoa elämää, ettei jaksa enää mistään aiheista tekstiä löytää, no onhan tämäkin asia jo suuremmilla tahoillakin huomattu ja siihen yritetään puuttua, on niin helppo loukata, kun ei vastuuseen joudu.
Olen iloinen, ettei minun mieleni enää kaikkea ikävää mieti, ei etsi, on niin paljon iloisempia asioita, joista voi päiviensä kulun määrätä, ei mitään ihmeellistä, mutta aina jotain eteen ilmaantuu, mistä ilon löytää.
Luonnosta kaikessa värikkyydessään saa paljon aiheita iloon ja mielen viihtymiseen, mielikuvitus vaan lentämään ja ihmeitä löytyy.
Yksinäisyyttäkään ei ehdi huomaamaan, elämä hidastuu ja aika ei riitä aina omaa elämää seuraamaan
Itseänikin joskus hymyilyttää, kun seuraan liikkuvia autoja ja ihmisiä, miettien minne suuntavat, mitä tekevät , ehkä töihin, sairaalaan ja harmittelen miten kauan joutuvatkaan linja -autoa odottamaan.
Laiskan puuhaa, myönnän, mutta pienet on huvit, mutta ketään ei kuitenkaan loukkaa, tuiki tuntemattomia on seurailtavat.
Tulipa nyt rupateltua joutavaa, mutta ei aina jaksa sairauksista, ei omaisuuksista, kaikesta hyvästä mitä minulla on, toivoisi aina jotain uutta aihetta ilmaantuvan teidän kirjoittajien välityksellä.
Niistä aiheista mistä aiemmin saatiin pitkiä ketjuja vastailemalla ja omia lisäämällä, se oli mielekästä.
Mdk.mdk mainitsi Senora Lyylin, siinä oli aivan ihastuttava kertoja, oman elämän aiheistaan, muistan senkin, kun hän kertoi Itsenäisyyspäivän kunniaksi pukeutuvansa hienoksi ja seisten Maamme laulun kuuntelevansa, värikäs oli hänen antinsa.
Kaikki oli niihin aikoihin niin mukavaa ja rikasta.
Mennyt on aika kultainen, nyt on sopeuduttava tämän elämän tyyliin.
Iloa kuitenkin päiväänne, jaksakaa ja voikaa hyvin. - Torstai,,,taas, ei jaksa ajatella miten tämä aika rientää, kai se hyväkin on, mutta vanhuus ei aina mukanaan niin hyvää tuo ja aika siihenkin hommaan vaikuttaa.
Joka viikko ja kuukausi, päiväkin ikää lisää ja vaivoja myös.
No eipä aikaa voi pysäyttää, sopeutua vain ja yrittää joka päivästä iloita.
Keittiöremonttini alkoi ja remonttia tekevä ihmetteli, että hyväkuntoinen olet, kun et mitään allergia oireita ole saanut, sillä aivan muruina oli lastulevy mikä tiskipöydän alta löytyi.
No nyt on kuivamassa ja tekijä kertoi, että ei pitkältä matkalta kosteutta löytynyt, nyt asioita aletaan korjailla.
Ehkä aika jää lyhyemmäksi mitä kuvittelen ja pian saan elää normaali elämää.
Sairauksista ja selviämisistä olette myös jutelleet, minulla tuo kilpirauhasen vajaatoiminta on ollut, mitään huomattavaa vaivaa en siitä johtuen ole huomannut.
Lääkitys kokeillen aikoinaan saatiin kohdilleen ja nyt sitten kerran vuoteen tarkastetaan onko arvot kohdallaan.
Ano 8,27 samoilla mielin ja oloin minäkin asiaan suhtaudun, en osaa huolissani olla, kun ei mitään poikkeavaa ole tapahtunut.
Nuo mielialat heiluvat itse kullakin, ei niistä aina väkipakolla pidä löytää ihmeempää syytä, tunteet tilanteiden mukaan elää ja se kuuluu elämään.
Olen kai niin tyhmä, että en joka pientä nipistystä osaa vaivaksi kokea, olen perusterve kaiken kaikkiaan, kohta joku sanoo, että sillä kehun, pois se minusta onnellisuuttani vaan puhun.
Olen monasti todennutkin, että itse en ole mitenkään olooni vaikuttanut, kyllä ne perimäni ansiota kaikki, normaali elämää elän kipuillen silloin tällöin, mutta pääasiassa ihan mukavaa on.
Eikö olekin ihanaa, kun saamme muistella myönteisin ajatuksin lapsuuttamme ja nuoruutta, muistikulta vielä sen sallii.
Mdk. mdk :lla kerrontaa riittää, rikas on lapsuutesi maisema olleet.
Onko niin, olen kuullut sanottavan, että muisti voi tästä ajasta huonontua, mutta lapsuus esiin vahvana tulee ?
Itse olen lapsuusystävien kanssa keskustellessa, että paljon on tapahtumia kadonnutkin, mutta paljon on myös mielessä, pääasiassa vain mukavia ne ovat.
Poikani teki ratkaisun nyt eläkeiän lähestyessä, möi yrityksen, toimii kyllä yrityksen toimitusjohtajana ainakin pari vuotta.
Ostajia oli kaksi aiemmin yrityksen pystyyn laittanutta Varkautelaista nuorta miestä, kiinnostuivat yrityksen toiminnasta ja aikovat laajentaa toimintaa .
Mukava huomata asioiden toiminnan sujumisesta ja tulevaisuus valoisalta näyttää.
Nyt aloittelen parvekkeen siivousta, loput kukat roskiin, mullat pensaiden juurella ja ikkunan pesun jätän odottamaan, ensin tuo keittiö on kuntoon saatava.
Toivottavasti ei kovaa pakkasta ihan lähiaikoihin tule, mikä estäisi ikkunoiden pesun.
Mielekästä päivää kaikille kanssaeläville. - Huomenet keskelle viikkoa ja pikkulauantaiksihan tätä myös kutsutaan.
On jotain odotettavissa, kun sauna illalla, kivasti se sopii tähän keskiviikkoon, katkaisee viikon loppuviikoksi.
Hyvää Miina Sillanpään päivää, siinä ensimmäinen piiasta ministeriksi päässyt, nyt ei taida enää naisministeri aiheuttaa suurtakaan haloota.
Minun olohuoneen ikkunasta voin katsella vaahteroiden värin muuttumista, punaisesta alkoi ja nyt jo eri sävyjen kirjo puun peittää, sielu lepää, kun ulos katselen.
Nurmikoit vihreinä ja lehmuksetkin kadun vieressä vihreytensä säilyttää, kunnes irti lehdet lähtevät.
Paljon tapahtuu luonnossa, kunpa saisimme siitäkin iloa elämämme jatkeeksi.
Taitaa olla niin, että Etelä-Suomen kasvu on voimansa saanut maalta lähtevistä, työn perässä siirtyneistä ja nyt kaipausta juurilleen monikin kaipaa.
Kyllä ne lapsuuden olosuhteet useallakin muistoissa säilyy.
Tyttäreni minunkin apuna ikkunan pesuun tulee, mieluummin hänelle maksan avusta, kuin tuntemattomalle.
Minun tapani siivouksen ympyröissäkin näin paremmin toteutuu ja kuluja heilläkin elämisen osalta on riittävästi, apu ei pahaksi ole.
Vieraalle maksaessa voisi kai jotain helpotusta verotukseen saada, mutta toimin sitten niin, kun en jaksa itse tehdä ja apua isommin tarvitsen.
Tuo lumi onkin vaarallinen jäätikölle tullessa, tästä ikävä kokemus tyttärelläni, sääriluut poikki ja vuoden sairasloma.
Silmästä verkkokalvo vaurioitui, minä olen sen pään jäätikköön iskemisen syyksi arvioinut, mutta lääkärit ja vakuutusyhtiö olivat toista mieltä, nyt silmä on melkein sokea, hahmot vaan näkee.
Varomista kaikille rapuissa liikkujille, kuin liukkautta myös saa varoa niin vanhat kuin nuoretkin.
Vahvoista luista saamme olla onnellisia ano 13,38, näin ei kaikilla ole, sitkeys myös hyvä asia.
Minulla on myös tuo emännän "jatke," kahden askelman rappunen, jolla voin toimia ja juuri juuri yllän sen avulla lähelle yläkaappeja.
Pyrin sinne laittamaan tavaroita mitä harvemmin tarvitsen.
Olisipa noin helppoa kaupassa käynti, kuin sinulla Mdk.mdk, mutta toisaalta hyvä minulle on kyllä edes nuo kauppareissut jaksaa, jäisi olemattomaksi liikkuminen, koska en niin sitkeä lenkille lähtijä ole mitä sinä ole.
No niin nyt päivän seurantaan mitä tapahtuneekaan, pitää vielä sanoa, että La Promessan liikuttavuus sai vedet silmistä vuotamaan minullakin, vaikka tarua tiedänkin sen olevan, näin herkkyys esiin välistä purkautuu.
Hyvän päivän toivotukset ja heippa! - Osittain totta, parikertaa olen rappuihin kompastunut, mustelmilla selvisin, olen hyvin vahvaluinen.
Olenkohan tuotakin kehunut, en muista, varmaan,,
En tarvitse edes rappuja, kun osaan naamalleni pudota, näin kävi keväällä, varmaan ainakin yhden kerran tämänkin kerroin, ihan tasaisella lattialla tämä tapahtui.
Silmänalueet mustana pari viikkoa tämän todistivat ja vertakin tuli, naapurin apuun pyysin, ohi meni sekin harmi.
Tukea tarvitsen astelussani ja kädet ja kaiteet on hyvät rappujen ylös vetämisessä, harmi kun nekin alkavat heiketä, siis ädet.
Ano kiitos vaan huomautuksesta, olipa se missä mielessä tahansa esiin tuotu. - Sumuinen, kahden lämpöasteen aamu, hyvin alkoi, kahvit juotu ja sitten koneen ääreen.
Pitää kertoa vahingosta, minkä pojan tytär koki uudessa kodissaan, missä hän ihastui nariseviin, vanhan ajan portaisiin, nyt sitten koki vahingon minkä seurauksena kuusi viikkoa jalka kipsissä
Aamu on aina kiireinen, kun kolme pientä on saatava päiväkotikuntoon, niin nytkin ja hän koppasi kaksoset kainaloihinsa ja kipitti rappuja alas näillä seurauksin.
Alarapulla jalka luiskahti ja nilkka pahaan asentoon vääntyi.
Siinä pienet heti hoitamassa, siinä puhallettiin ja laastaria tuotiin, isoin tyttö toi puhelimen ja äiti soitti miehelleen ja matka Kyssiin alkoi, näillä seurauksilla.
Kyllä se pysäyttää nuorempiakin, kun kohdalle sattuu, lupasi, että kahta en yhtä aikaa ota kainalooni, onneksi pienet säilyi mustelmitta.
Näin ne raput, joista historian havina kaikui, toikin vahingon, talo on vanha, remontoitu aikojen aikana, niin mieleinen kumminkin.
Omalla kohdallani on iloisempaa kerrottavaa, tuo keittiön kohtalo eilen selvisi ja maksumieheksi en joudu, mikä minusta ihan oikein olikin, enhän millään minä ei kai kukaan pysty kaappien alle vahinkoja etsimään päästä..
Vielä sellainenkin tuuri, että talon puheenjohtaja lupasi remontin tehdä ja hoitaa kaikki tarvittavat asiat, hän on taitava monessa hommassa, aiemminkin teki kaappien ovien vaihdon ja maalasi keittiön, tykkää kovasti tämänlaisista puuhista.
Minä tietenkin hyrisin onnesta, kun ei nuo asiat minulle kovinkaan selviä ole.
Tässäpä nämä arjen sanomiset varmaa olikin.
Tuon tunnussävelen osaan kyllä rallatella, mutta siihen taitoni sitten loppuu.
Kiva linkki, siihen aikaan hauskuutta monet ohjelmat tuottivat, kuten tuo laatikkoleikki ja monet muut harmitonta huumoria tuottavat.
Virtanen ja kumppanit saivat hauskuutta aikaan, mikään ei vedä vertoja näistä nykyisistä.
Markus -setä sai radion ääreen ja Kylli-täti telkkarissa viihdytti.
Tuota minäkin hieman ihmettelin, kun terveyden lähettiläs noinkin jäykkänä tanssii, mutta kai se on taito sekin mitä ei kaikki hallitse, vaikka oikein ja terveellisesti elävätkin.
No onhan siellä monta muutakin, jotka ei ylite tanssin taitajan kynnystä, mutta kai on otettukin mukaan, että eroja tulee.
Voihan tuokin totta olla, että käsitöitä katsellessa mieleen tulen jälkipolvelle,
ehkä tällä hetkellä ovat hyvin kyllästyneitä joka jouluiseen sukkamarssiin, mutta pois ollessani, voi muisto sukkien myötä mieleen tulla.
Oikeastaan vain yksi tytär on innostunut käsitöistä, vasenkätinen on, mutta hyvin onnistuu neulominenkin, osaa lukea hyvin ohjeet, no opettaja hän onkin.
En pysty ottamaan noihin viestien katoamisiin, en moneen muuhunkaan tietokoneen saloihin, itsekseni opettelen virheitä tehden ja harmia tuntien, mutta sinnikkäästi vaan mukana kuljen.
Mdk.mdk, on tuttu jo 70+:sta monta hauskaa siellä koettiin, tämä nykyinen meno ei koskaan siellä ilmi tullut.
Kotiäiti oli minunkin äitini, aina kun mahdollista oli, kävi naapureita auttamassa, isä ei siitä tykännyt, hänen mukaansa mies ei ole mies, jos ei perhettään elätä.
No kaukana on ne ajat ja nyt tasa-arvoisina (ainakin melkein) toimitaan.
Nyt taitaa sanainen arkkuni taas olla tyhjentynyt, jätän tilaa teille toisille viestejänne laittaa, iloa päiväänne. - Huomenta jälleen ja hyvän ilman tiedotus perään, en muutenkaan osaa aloittaa;)
Nyt jo aamusta asti sumutonta, mutta viileää on.
Luin juuri tieteen lehteä ja siellä ennustettiin pakkasten palaavan tänne pohjoiseen, ei pelkoa lämpenemisestä näin sanoo tutkijat. jotka myös ovat saaneet tietoja timantista mikä kehittyy maan syvyyksissä, aina satojen kilometrin syvyyksissä.
Uskoisiko vai onko tekoälyn hommia?
Eliaana kerroit veljesi asunnon remontista, sama juttu minullakin keittiön osalta.
Putkitukoksen aukaisun yhteydessä kertoivat pientä kosteutta tihkuneen putkista ja nyt pieni osa lattiaa kupruilee.
Tänään puheenjohtaja lupasi käydä isännöitsijän luona pohtimassa, onko talon vakuutus mahdollisesti korvausvelvollinen.
Minun mielestäni on ilman muuta, enhän minä niihin putkihommiin pääse tutkimaan, muhii omia aikojaan, ainakin, kun ei reilusti vettä esiin tule.
Nyt laitettiin vielä varmuudeksi toinen tiiviste, mutta vahinko on jo tullut.
Mietin jo hankaluutta mitä tämäkin pieni vaiva tuo tullessaan.
Nyt poikani pääsee helpolla, kun tämä vahinko laajemmaksi todettiin, ei vaan veden valumista pöydän yli, kuten minä arvelin, ammattimiehiä tarvitaan, kuivatusta sun muuta, josta minulla ei edes mielikuvaa.
Ehkä tästä selviän.
Ajatuksiisi on helppo yhtyä tämän asiattomuuden suhteen Eliaana, ihmetellä ja taas kerran ihmettelyä aiheuttaa.
En yhtäkään kirjoittajaa tunne, hekin joita tapaamisissa olen nähnyt, ovat nyt poistuneet, syystä jota en tiedä.
Ehkä rajan taakse jo siirtyneet, muistoissa vaan elävät.
Brinkkala viimeisempiä, häntä ei aikoihin ole näkynyt, olen vain odotellut paluutaan, ynnämuu kertoi itse poistuvansa, häntäkin joskus kaipailen, vakaa ja rauhallinen kirjoittaja hänkin.
Tätähän tämä elämä, emme aina jaksa, periksi annamme, sitkeyttä ja halua palstalla olemisiin kuitenkin monella on, vaikka ikääkin jo on.
Olen lukenut hauraista vanhuksista, no osa sitäkin, mutta vielä tässä vaan aika vahvasti pystyssä pysytään, ei ihan pienet tuulet kaada, puhun itsestäni.
Olen kylläkin viimeisten vuosien aikana muutaman kerran maata halaillut, mutta se lähinnä tasapainon heittelystä johtuvaa, minkä taas niskakipuilu aiheuttaa.
Joskus mainitessani lääkärille pieniä vaivojani, melkein kaikki niskoista johtuu, nyt en viitsi kyselläkään, tiedän syyn ihan itse, niskoista vaivani johtuu.;)
Kodissa se elämän oppiminen aloitetaan, ei mitään vakituista koulutusta, vaan oppimista kodissa toimivista säännöistä ja esimerkeistä.
Muistelen useinkin äidin tekemiä asioita ja ihme kumma ne mielessä pysyvät, tuo saippuan silmistä poistaminenkin tapahtui juuri anon kertomalla tavalla.
Sekin miten karamellien ja muun herkun puuttumisesta, tehtiin herkkuja esimerkiksi lantuista, äiti aina uunin lämmityksen jälkeen laittoi lanttuja jälkilämpöön ja pehmeiksi tulleina "jältti" tätä herkkua suuhuni, se oli makeaa ja muistelen tykänneeni niistä.
Leivinpöytä oli meillä vanerilevy, mikä oli reunoilla varustettu, ja leivät säilytettiin taikinakorvossa, viileässä komerossa.
Niin kovin vaatimatonta, mutta muistoina vielä kantavat.
Eilen virkkasin tossut, mutta ei jostakin syystä onnistuneet ja niinpä tansseja katsellessa ne purin, näinhän työ riittää;)
Joitakin pareja on, joilta tanssi sujuu, mutta myös heitä joille vaikeuksia tuottaa, yli iloisuuskin tuppaa ärsyttämään ja muistutus joka tanssin jälkeen äänestyksen tärkeydestä.
No ajanvietettähän se on, ehkä ihan hyvissä tarkoitusten.
Jospa nyt olisi asiat taas reilassa, ja voimme jatkaa iloisin mielin, hyvää päivää ja viikonalkua.