Hil-la
Vuosi vaihtui eletään 2026, onnea meille kaikille, niin se vaan vuodet soljuu.
Kukkakuva antanee odotuksen ilmettä, kevättä kohti mennään, päivät valoistuvat ja emme huomaakaan, kun kukkasia katsellaan luonnossakin.
Onnea alkaneelle vuodelle, rauhaa ja rakkautta kaikille !
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia57 aloitusta · 949 kommenttia
- Minullekin ano 15,48 läikähti jotain lämmintä rinnassa, kuten edelliset anotkin sanoivat,
En ole maalla kasvanut, mutta elämä samoilla merkeillä(melkein) pikkukaupungissakin elettiin ja viihdyttiin.
Olen monta kertaa lämpöä tuntien kotiani muistellut minäkin. vaatimatonta, mutta rakkautta riitti, sen puute näkyy jopa palstallakin. näin uskon. - Lauantaiaamu ja kivan näköisenä tämä alkaakin, hyvin nukuin yön, no unia tietenkin katselin, mites muuten.
Myyjäisiä ystävien kanssa järjestelin, ihmettelen mistä näitä aiheita löytyykään.
Arvelen eilen tehneeni uuden tossun mallin löytäneenä tältä koneelta, sen valmistumisen. usein tein malleja käsityökerholaisille ja kaupan käynnin lisäämistä toivoen.
Eilen kuuntelin radiota tapani mukaan ja tekoäly ja sen vaikutuksista kertoilivat.
Kauhulla ajattelen tämänkin kasvamista ja epäilyttää kohta kaikki, kun aitojen myyntiä voi lisätä tekoälyn avulla, siis tavallaan huijata.
Tarkkana pitää olla, jos meinaa aidon ihmisen tekemän löytää.
Pieniä virheitä on etsittävä, jopa varpaiden lukumäärästä, toivottavasti en joudu tähän hommaan enää opettelemaan.
Nyt koulussakin joutuvat tarkastamaan aineiden omasta päästä tulevia, vai onko tekoäly mukana.
Kerrottiin, että varmuus on tipotiessään, tekoälyä joka paikassa.
Katselin eilistä kauppalaskua, mikä on noussut nousemistaan, vielä vuosi sitten viikko kassillinen maksoi noin 35 euroa, sitten nousi 50 euroon ja eilen jopa 60 euroa, kuvittelin tai jostakin luin, että hinnat pitäisi laskusuunnassa olla ?
Ostokseni melko samanlaisina toimii joka viikko.
Nyt mietittäväksi tuli myös lattiaremonttini, jonka luulin itse aiheuttaneeni, putken tyhjennyksen jälkeen totesi putkimies, että tiiviste oli vettä tihkunut jo pidemmän ajan ja siitä syystä on parketti ruvennut kupruilemaan.
Lattian korjaamista olin jo puhunut poikani kanssa, mutta se vaan on viivästynyt, nyt sitten ilmenikin syy moiseen .
Pitänee kysellä maksumieheksi joutuvaa, epäilen , että minun tuurillani se olen minä, onneksi keittiö on pieni.
Ei tämä omistusasunnon pitokaan tule ilmaisena, vahingoista joutuu useinkin maksamaan, kuten Eliaanakin totesi.
Meillä on nuo sähkömittarit vaihdettu jo aikapäiviä sitten ja muitakin helposti korjattavaa on kuntoon laitettu, viimeinen isompi lasku oli tontin omaksi osto, joka ison loven pussiin tekikin, neliöiden mukaan maksettiin, isoimpiin kuuluu minunkin asunto,
Maksettava vaan on, onneksi en velkaan tarvinnut turvautua, se tarkkaan pidetty talous hyödyn toi.
Vanha talo, aina korjauksia vaatii, mutta se on elämää.
Näin on aamupäivä jo pitkällä, yhden kirjoituksen jo avaruuteen lennätin, lopetan nyt , että en enää joudu alusta aloittamaan, heippa ja kivaa päivää toivottelen. - Huomenta, sää näyttää ihan kivalta, pitänee se kertoa, vaikka jossakin ketjussa mainittiin, ettei muuta tapahdu ketjussamme kuin sään ja ruokailun kerronta, siis aloittajan taholla.
Niin se on, mutta eikös livenäkin säästä aloiteta keskustelu ja sitten edetään sairauksiin;)
Aika vaaraton keskustelun aihe sää on.
Radiosta kerrottua, nyt kännykiellon uusimpia tapoja saada kännykkä koulussa käyttöön, kekseliäisyys kukkii, on se niin tärkeä kapine, että keinoja monia löytyy sen käyttöön, useampia kännyköitä ostetaan, vaatteisiin piilotetaan.
Myös vatsatauti on lisääntynyt, vessaan on usein asiaa ja sielläpä voi kännyköitä käyttää.
Onpa aika keksintö koko kännykkä, soittamaan pääsyä tai pelaamaan pääsyä ei voi estää.
Uusi vahdittava muun lisäksi opettajille.
Nyt huomasin, että tuossa ylempänä onkin se viesti missä osuuttani ketjuun hieman mainittiin, no totta joka sana, noinhan minä toimin.
Mieleeni ei tule muuta kertaa kuin korpikirjailijaa kehotin aloittamaan oman ketjun, syystä että oli tyytymätön ketjun antiin, aivan samoin kuin sinäkin ano 16,02.
Olen sanonut, useankin kerran, että ketjuun kirjoittaa kuka haluaa, mitä haluaa, minulla ei mitään konstia asiaa muuttaa.
Myös pilkkujen ja muiden virheiden tapahtuminen sallitaan, sillä tekstin ymmärtää, vaikka näitäkin puutteita löytyy.
Minusta tapahtumia on riittämiin, on mdk.mdk hersyvine viesteineen ja demeter samoin kuin Palomakin asiallisia viestejä laittavia.
Korpikirjailijakin viestiä laittaa, vaikka tylsäksi ketjua mainitsikin., hyvä niin.
Tarkoitus ei liene , että minä joka viestiin vastaan, olen näin aamulla virkeimmilläni ja osuuteni ketjuun annan, aloituksen lisänä.
Tuntuu, että minun osuuteni jo aivan liiankin paljon ärsytystä aikaan saa, aina uutta ketjua alkaessani.
Väittelemään en mielelläni kenenkään kanssa jatkuvasti rupea, toivon koko asian jäävän unholaan, arjen äänellä on tarkoitus kirjoitella.
Avaruuteen on taas lähetetty raketti ja avaruus täyttyy romusta, tosin kai niillä jotain hyvääkin aikaan saadaan ihmiselon hyödyksi.
Liekko, onko niin , että on tarpeellinen määrä ihmiskavereista saatu ja nyt riittää se oma seura, en minäkään ketään tuntematonta seurakseni kaipaa.
Aika rientää radiosta maailman menoa kuunnellen ja tietokone melkein kaverista käy. siksi täällä sinnikkäästi vaan kirjoittelen.
Eiköhän taas pituutta ja aihetta arvosteluun asti, siitä vaan tyytymättömyys kehiin.
Minä siirryn päivän puuhiin, voin käydä kurkkaamassa, mutta en ehkä viestiä jaksa laittaa, jos ei kerrottavaa ilmaannu.
Hyvää ja mukavaa viestittelyä. - Huomenta, olipa mukava heti koneen aukaistua saada tieto, että joku odottaa tuntematta asiaa mitenkään, silti ilahdutti.
Nämä iloiset viestit aina mieltä nostaa ja aurinkokin ilmaantui, päivästä tulee vähän lämpimämpi, kuin pari viimeistä päivää on ollut.
Ei vielä talven tuloon kuitenkaan, muistan syksyn jolloin 15 lokakuuta tuli pysyvä lumi .pitäisi kunnon routa ensin saada.
Kuuntelin taas radiosta tilaisuuksista, mitä kaupungit ja kunnat pitävät milloin minkin juhlavuoden kunniaksi ja juhlissa tarjoillaan jopa alkoholia, niistä tulevat kustannukset on tullut huomatuiksi ja sitä paheksutaan näinä aikoina.
Ainahan on kiva juhlia, ainakin kun yhteisestä pussista kustannukset maksetaan, nyt kuitenkin tätäkin asiaa on ruvettu kyseenalaistamaan, mielestäni aihetta on.
Toinen mielestäni hyvin tärkeä on myös tuo ruuan hukkaan laittaminen, aivan mittavia on luvut mitä kertoilivat.
Itselleni on täysin selvä, että suunnittelen ruokailuni niin, ettei hukkaan jää pois heitettävää.
Keittiöviemäri tässä välissä aukaistiin, oli tukos mikä vaati järeämmän laitteiston, jäteauto kuitenkin putket sai vetäviksi.
Vanha talo ja vanhat putket, oli vuosien saatossa kerääntynyt useamman kodin tukoksen aiheuttajat, pannuhuoneesta löytyi tukot.
Nyt taas vesi iloisesti juoksee.
Demeter alakulosuutta tuntee, se on niin, että aina ei syytäkään löydy, kun mieli maata mataa, tietäen kuitenkin, että ohi menee, kun aikansa odottaa.
Minä en tuosta kilpirauhasen vaivastani ole mitään oireita huomannut, tai sitten en ymmärrä yhdistää siihen mitään, lääke vain aamuisin ja sitten koko vaiva unohtuu.
Kyllä niillä mietteillä lääkkeiden sopivuuksistakin pahaa mieltä lisää, jos ei sopivaa löydy.
Huomenna kaikki voi olla toisin, joten hyvää mieltä etsimään.
Ramaoonalla noita mahdollisuuksia roppakaupalla saada kädentaitoja käyttöön.
Pihasta löytyy niin paljon kaunista ja metsästä lisää, oikein sormia syyhyttää minullakin, mutta mahdollisuuksia puuttuu ja totta jos puhun, entisiäkin pitäisi raaskia pois viskata.
Eliaana noita jälkeläisiään laski, minäkin otin sormet mukaan, kun laskua suoritin, 16 kaikkiaan sain lastenlastenlasten lapsen määräksi, no onhan meillä ikäeroakin jonkun verran.
Neljä sinkkua vielä, heiltä voi hyvinkin nopsaan luku lisääntyä. pieniä on kuusi.
Nyt pitäisi pöytää suurentaa jo huimasti jos saman pöydän ääreen mahtuisi ruokailemaan, ei huonetilakaan riittäisi.
On tässä mummolla /isomummolla/ miten paljon niitä mummouksia riittääkään, aina mielessä miten jälkipolvi selviää.
Lenkit ja liikkumisen tärkeys mielessä yritän minäkin pieniä liikkumisia haalia, mutta isot ei houkuta, kun henki ei meinaa sujuvasti kulkea.
Noista päiväunista toisaalla kehotetaan, toisaalla kielletään, voihan olla että unet yöllä karkaa.
No minulla ei murhetta siitäkään, uni tulee ja torkut istualtani päivällä tulee tahtomattani.
Minä aina sulattelen pakkasia vuorotellen kun vähän tyhjentyvät, talvella yleensä ne sulatan parveke hyvänä apuna.
Nyt tuli taas luettavaa, kuka jaksaa loppuun asti, pakkoahan ei ole.
Syksyistä päivää! - Pilvetön taivas, tuuli kyllä muistuttaa olemassa olostaan, sää viileni kovasti, meillä sisällä kyllä lämmin, patterit hehkuttavat lämpöä.
Syksyssä sekin mukava tunne, kun koti tuntuu entistä enemmän hyvän olon tyyssijana, kunnes talven tullen on jo totuttu lämpimään sisätilaan.
Tytär ja vävy kävivät pitkästä aikaa kahvilla ja siinä sitten kuulumisia vaihdeltiin, kertoivat raivaavansa mökiltä tavaraa jätesäkkiin, pari säkillistä jo täynnä.
Kumma tapa se olikin ennen , että mökille kaikki kotona tarpeeton hilattiin, nyt sitten sieltä hankalammin niitä pois hävitetään.
Heillekin ikää kertyy ja saaressa oleva mökki alkaa käydä väsyttäväksi hoitaa ja ylläpitää, jälkeläisillä omat mökit, kauppaamaan varmaan joutuvat
Eliaana kertoilit noista kivuista mitä aina vaan lisää ilmestyy, kädet minullakin on ruvenneet puutumaan ja kyselinkin tyttäreltä kilon painoja, jotka mieheni joskus minulle teki, on ehkä jo kierrätykseen joutuneet, lupasivat etsiä.
Olivat niin käteen käyvät, metalliset, työmaallaan mieheni ne sorvasi.
Muistan pienen morttelin, hiukan yli sentin mittaisen, senkin sorvasi avioliiton alkuaikoina, sekin on kadonnut, harmi.
Varmaan luet myös paljon, tuo kertomasi Dalai Laman matkasta sen kertoi.
Sinulla tuo poika on aarre, kun kaiken huoltaa ja kaverina rakentelee, minun pojalla ei aika riitä, yli puolivuotta odotellut keittiön lattian laittamista, kai pitää turvautua ulkopuolisen apuun.
Pojan tyttären mies on firman rakennusmies ja hänen työnsä myös työllistää, kaupungin laiturit jatkuvasti huoltoa kaipaavat, nyt vielä se uusi koti jotain pientä hommaa lisää.
Jospa odotan kärsivällisesti, minä en tykkää asioiden siirtymistä, mikä on tehtävä, olisi heti tehtävä.
Minun elämän "pankki" ei lenkeistä täyty, en millään saa itseäni lähtemään, vain nuo pakolliset jaksan, kälyni soitti ja kutsui käymään, hävettää, kun en saa itseäni kadun yli luokseen menemään.
Voimistelut kyllä sitkeästi joka aamu teen, siihen se sitten jääkin.
Kälyni kertoili hyvin ajan kuluvan, no se ainakin hyvä hänen kohdallaan, että ei tunne yksinäisyyttä.
Ruokaa ei laita, tytär yrittää käydessään pakkaseen tehdä, mutta sanoi mielellään käyvänsä syömässä ulkona, sekin saattaa hyvää tehdä, kun vielä pystyy.
Telkkaria ei päivällä näe, illalla vähän kuitenkin, surullista kaiken kaikkiaan, kertoili lääkärissä käyneensä, mutta ei muistanut minkä vuoksi, tytär aina mukana.
Minulle on iloa tästä tietokone annista, Facebookista kuuntelen musiikkia, ison Straus orkesterin soittamana, Andre Rievin johtamana, upeaa ja yleisö elää mukana.
Toinen uusi tuttavuus aivan mahtavan laulajan anti, Dimas Kudaihbergerin aivan upea laaja äänilajin anti.
Monia muita ihania lauluryhmiä ja yksittäisiä laulajia, Elviksenkin lauluja taitavasti toistavat.
Musiikki antaa paljon, en mitään sinfonioita kuuntele, en ymmärrä, mutta musiikissa on kaikille jotakin.
Kuuntelin eilen radiosta älykännyköiden ja tietokoneen käytön paheksuntaa, no syyllistyn kyllä tietokoneen katseluun, selailuun paljonkin, mutta näin jotenkin pysyn ajan hengessä.
Puhelin on vaan soittoja varten., telkkari sitten myös yksi seuraani liittyvä, hyvinkin paljon.
Väitettäköön mitä tahansa, mutta aina jotakin virikkeitä antavat, ainakin minulle.
Jospa tältä aamulta riittää tämä itsensä purkaminen, eipä kukaan livenä elävä näitä harmeja joudu kuuntelemaan, harmeja sanon, kuitenkin iloja vaan melkein etsin näistäkin laitteista.
Hyvää ja iloista päivää. - Huomenta, tiistai on vuorossa ja Mauri myrskystä olemme selvinneet, ainakin siltä näyttää, puiston puut säilyivät pystyssä, samoin naapuritalon pihan vanhat kuuset ja koivut.
Mittailen niitä aina silmilläni ja ajattelen, että jos tien yli kaatuvat, rikkovat meidänkin taloa.
Noista ruokailuista on mielipiteitä esiin tullut, itse en jaksa suuriakaan miettiä mikä olisi minulle parasta, syön mihin halut viittaa, mieliteotkin alkavat hävitä, ruoka ei oikein maistu.
Siksi yritän laittaa aina sellaista mikä mielihaluja tavoittelee., usein nuo juurekset kuitenkin tuntuu parhaimmilta.
Tänään teen Lindstömin pihvejä, saan loput punajuuret taikinaan ja sipulirenkaita sitten pihvien päälle. tuntuu makuaistitkin nousevan, kun näistä puhun.
Pakkasia joudun järjestelemään, että saan pihvejä sopimaan ja odottamaan vuoroaan, sen verran runsaasti niitä teen.
Puolukkasurvokset otan jääkaappiin, säilyvät sielläkin.
Minä kuvittelen, että juureksia ei liikaa syö koskaan, onko kaikki terveellistä en sitä mieti, jos maistuu, jossakin vaiheessa suu ja vatsa sanoo kiitos ei enää.
Salaattia teen harvoin, syön kurkut kurkkuina ja salaatin leivän päällä.
Tomaatteja laitan keittoihin ja kastikeihin runsaasti.
Tein punasipulipikkelsiä, ja maistuipa hyvältä sekin.
Mdk.mdk kertoili haluavansa kaiken puuhastelun selväksi loppuviikkoon, minulla juuri loppuviikko työllistää, torstai tai perjantai kauppa-asiat, ja tori, lauantaina siivous ja sitten sunnuntai ja alkuviikko pieniä puuhia tehden.
Nyt varmaan alkaa Skippo pelit kesiviikkoisin ja siinä yksi meno talven ajaksi.
Paljon jää aikaa uusia asioita yrittää tehdä, jos tai kun niitä keksin.
Kukkivat pelargoniat minäkin nostin ikkunalaudoille, niin paljon nuppuja, jospa jaksaisivat sisälläkin kukkia.
Kukinnan lopulla sitten komeroon ja kuivamaan, kunnes keväällä taas ikkunalaudoille leikattuna, toivoen, että kasvu alkaa.
Näin sitä vaan elää kuvitellen elämän jatkuvan edelleen.
Pitäisi yrittää taas kirjojen lukuakin, jospa keskittyminen olisi parantunut ja muistaisin lukemani sivut kerralla, harmittaa, kun sekin viihdyke on tipotiessään.
Olen onnellinen, kun tietokoneen välityksellä saan seurattua taitajien musiikki esityksiä ja idän näyttelijöiden ilmeikkäitä ja taidokkaita esityksiä.
Lasten kasvatuksesta en osaa ottaa mitään omaksi taidokseni, he vain kasvoivat, tehden virheitä ja onnistuen, kuitenkin asiansa hoitavia ovat tänä päivänä.
Nyt päivän touhuihin, aina jotain kivaakin tapahtuu, samaa toivottelen teille kaikille. - Huomenta, Mauri myrskyn tuloa odotellaan, vielä ei kovin voimilla rynnistä, mutta saapa nähdä mihin pystyy, toivotaan kuitenkin, että säästyisimme suurilta vahingoilta.
Saattaa kuitenkin tuhoa saada aikaan, routaa maasta puuttuu ja puut melkoisen täydessä lehdessä, hyvä kohde tuulelle riehua.
Viikko alkaa siis myrskyten luonnon puolesta, mutta olisipa kaikilla hyvä päivä tulossa.
Alzheimer-viikko meni, mutta tauti monella seuraa ja pysyy, lääkkeitä hoitoon ei ole löydetty.
Demeter kertoi luennosta jossa kerrottiin elämän tyylinkin jotenkin vaikuttavan, ainakin yöuni olisi oltava levollinen ja riittävä.
Elämän säännöllisyys myös yksi hyvä neuvo, uskon että nämä keinoja mitkä osin apua antavat, asiaa ennakoiden.
Tavat joihin helposti tottuu, minä ainakin päivittäiset rutiinit helposti saan tehtyä, ehkä vähän liiankin kirjaimellisesti niitä toteutan.
Illalla kellon lähetessä kymmentä, silmät tuppaavat sulkeutua ja sänkyyn päästyäni, hyvän asennon saatuani, uni vie mennessään.
Kovin rauhallisesti en nuku, paljon unia katselen, mutta tunteja kuitenkin se kahdeksan tulee täyteen.
Katkoja muistamisessa tapahtuu, mutta sitkeästi muistiini yritän pois kadonneen löytää ja tuleehan se jonkun ajan jälkeen.
Noinhan se on, vettä ja sen saantia on vaikea pakolla saada aikaan,, meillä joskus liikaa, toisaalla ei edes juomiseen meinaa riittää.
Pientä esimakua saatiin kesällä, kun kuivuus monia viikkoja kesti, miten se vaikuttaakin siellä missä ei vettä juuri koskaan saada.
Onnellisessa asemassa siinäkin suhteessa olemme.
Noista sukukokouksista minäkin olen haaveillut ja lapsille puhunutkin, mutta ei tunnu aika riittävän, hautajaisiakin on ruvettu vaan perheen piirissä toteuttamaan.
Tarmokkaita ihmisiä tarvittaisiin, jotka saisivat aikaan jotain, minunkin jälkeläisillä ainainen kiire, tiloja olisi missä kokoontumisia voisi järjestää, mutta aikaa ei ole.
Laskujen maksuista olette myös jutustelleet, oikein piti miettiä, että miten se meidän perheessä olikaan, muistelen, että minä ne hoisin, taisi olla laina minkä mieheni maksoi, se oli hänen huolensa, toki kulut maksettiin sieltä tililtä missä rahaa oli.
Kaikki muut lahjat ja niihin verrattavat oli minun maksuja, niihin ei mieheni puuttunut, kummallakin oli itsenäinen hallinta tileihinsä, jos toiselta loppui apua löytyi.
En koskaan tiennyt mieheni pankkitilin saldoa, en kysynyt, ei hänkään minun tilini tietoja perännyt, asiat hoitui kohtuullisesti.
Noista sanomisistani on takerruttu sanoihin, jotka minusta ovat aivan selkeitä.
Velvoite on pakko hoitaa, velvollisuus on toimia oikein, siis lainkirjaimen mukaisesti.
Näitä sanoja mitä kirjotuksissani vilahtelee, voitte mielenne mukaan arvostella, niitä vaan tulee, ymmärtäkää omalla tavallanne.
Elämän koulussa ei kaikkea opita, näillä vaan mennään loppuun asti.
Noista sota-ajan puutteista muistan minäkin puukengät ja myös paperiset sellaiset ,kankaita ei saanut ja salatansseja pidettiin.
Nyt sienikastikkeen tekoon ja siihen lisänä punajuuret, perunat ja porkkanoita, aika terveellistä, eikö?
Kestäkäähän pystyssä, jos ulos menette, hyvää päivän jatkoa. - Syksy on tullut todella luoksemme, vettä joka päivä sataa ja sienet kasvaa.
Syksyn väritkin joka päivä lisääntyy, katselen vaahteroita takapihalla, punaisesta se alkaa ja sitten värikirjo kasvaa.
Istahdin illalla saunan jälkeen telkkarin ääreen ja selailin kanavia, Elämäni biisi sattui näkymääni, katselin ja kuuntelin, en lämminnyt, ainoa oli Teräsniskan esitys, jossa oli jotain.
Aika harvoin suomen kanaville pysähdynkään ja päivällä eksyin toiselle tangomarkkinoilta kuvattuun.
Aika mitään sanomaton, naiset antoivat hyvän palautteen, mutta miesten osuus oli heikko.
No minulla kaiketi huono musiikkimaku.
Tytär sadetta karkuun tuli mökiltä ja toi herkkutatteja muutaman,
saan niistä maistiaisia tämän kesän sienistä, kurkkasin heti olivatko puhtaita, no olivat kyllä.
Lupaili kerätä suolasieniäkin ainakin pienen satsin jouluherkukseni.
Keitin punajuuria ja eilen paistoin niitä kuin pihvejä ja olipa makuelämys vaihteeksi.
Demeterillä noita kirjailijoiden kuolemattomia lausahduksia riittää ja toistenkin viisaudet puhuttaa.
Paljon ajattelemisen aiheita maailmalta kuulee, viisaat elämää nähneet niitä meille muistutukseksi aikaan on saanut, mietittävää riittää.
Jospa oppisi jotain, muistaen , että maailma ei aina ole sitä mitä minä ajattelen, ei läheskään.
Luin juuri tietojen lehdestä senkin, että jo 40 vuotiaasta alkaen aivot pienenevät, mitä sitten onkaan yli poulet vanhemmalla, onko enää mitään ja kuitenkin tässä vaan tyhmyyksiä naputtelen.
Ehkä pitäisi pyytää anteeksi olemassa oloani, mutta itsekäs olen ja täällä vaan viisaampia häiritsen.
Parrastakin joku puhui, tuli mieleeni mieheni parta, hänellä sellainen oli ja minusta se teki hänestä miehekkään näköisen.
Sitten eräänä päivänä hän naureskeli kotiin tullessaan, minä kysymään miksi naurat, no etkä huomaa, partani on pois, en todellakaan huomannut asiaa, sen verran se ulkoinen olemus kiinnosti.
Parta sopii joillekin, kun se on siististi huollettu.
Ramoona herkisti mielen muistoihin kiikkutuolista ja sen hyvänolon tunteeseen, olen aina tykännyt minäkin, tosin itsellä ei sellaista ole ollut.
Kerran kirpputorilla näin vanhan hyvin minun makuuni sopivan kiikun, mutta jäin miettimään sen sijoitusta ja seuraavan kerran, kun menin ostamaan, se olikin hävinnyt, harmitti kovasti.
Kiikkustuoli vaatii tilaa olemassa ololleen, ehkä sama tässäkin kiikussa, kirjoittelu olisi oltava sopivaa kiikun hyvänolon tuottamiseen.
Iloa rintaan, vaikka sydän märäntyisi, no onhan sanonta tuokin, mutta ilo olisi hyväksi kyllä koko kehollemme, siis siihen pyritään.
Leppoisaa sunnuntaipäivää. - Yritän kovasti jättää teidät molemmat omaan fiksuun seuraanne, joskus vaan menee yli ymmärryksen ja puolustettava on itseään.
En kovin tietävä ja osaava ole, mutta kysymykset jopa minun mielestä keksityiltä tuntuu. mutta jätän tähän, varmaan vastaus tulee.
Vastaan monellekin joilla on jotain oikeaa asiaa, ei vaan aloittajan virheiden etsimistä - Aloittajassa kaikki vika, aloita ketju, missä ohjailet ja saat tyydyttävän jatkuvuuden.
Sanon taas, että ketjun tekee kirjoittajat, ei aloittaja, mikä kenenkin mielestä sitä tyhjää sitten onkaan.
Monia asioita on käyty läpi, verot ja kuntosalit, molemmat kuuluu arkeen, kaikille ei ruuanlaitto ja sairastelu ole mieleistä, usko vaan näin.
Kiitos anot kiitoksista, aina hyvä mieli kiitoksen saatuaan tulee ja kiitos myös sinulle, k un muistutit vakuutusten myös kuuluvan velvollisuuksiin maksun huoltamisesta, itselläni on vaan kotivakuutus.
Voit aivan hyvin jättää ketjun huomioimatta. - Huomenta sumuisesta säästä, torilla käyty, perunat ostettu ja apteekki samalla matkalla hyödynnetty.
Kauppiaat torilta kadonneet, muutama koju vielä tavaraa tarjosi, kyselin minne asti myyjät tarkenevat, lokakuun puolessa välin loppuu.
Aloittajaa on taas tentattu, mitä on velvollisuudet joista useinkin puhun, minäpä kerron.
Ensimmäinen pakollinen on verot, sitten puhelin, tietokone telkkari ja sähkölaskut.
Yhtiövastike myös näihin kuuluu ja tietysti ruoka, lääkkeet ja mahdolliset lääkäripalkkiot, muistinkohan kaiken, loput sitten jos jotain jää pankkiin korkoa kasvamaan, vaikka sitä ei taida enää saada, kuin muutamista tileistä.
Eipä minulla muita velvollisuuksia ole, no onhan se pyrkimys olla lähimmäinen, jos joku tarvitsee.
Tuliko asia selväksi, uskon, että samat asiat jokaisella.
Kuntosali olisi toisella puolen katua, mutta enpä ole sisään astunut, tarvetta varmaan olisi.
Minun elämä hyvin yksikertaista, kauppa asiat
ja apteekissa käynnit, siinä tärkeimmät, pankkiasiani olen hoitanut itse,, vielä.
Olipa mukava nähdä pojan tytärten kuva Facessa, muuten menee aikoja, että en näe, yhdessä matkustivat Englantiin serkkunsa häihin.
Toinen tytär asuukin Lahdessa ja kumpikin on ostanut talon, siinäpä heidän perheen ja työn hoidossa aika hupenee.
Voin vain kuvitella sitä touhua mikä lapsien kanssa aikaa vie, pieniä vielä ovat, hoitamista vähän aikaa tarvitsevat., toisella kaksi ja toisella kolme, voimia tarvitsevat.
Nämä niitä velvollisuuksia mitä perhe vaatii, omani olen saanut sijoittumaan kohtalaisen hyvin elämän kiemuroihin., tyytyväinen siltäkin osin.
Nyt päivän hommiin, jos jotain vaikka aikaan saisin, kivaa päivää kaikille, muistakaa levätäkin. - Huomenta, sateinen sää jatkuu, vaikka väliin jo aurinko paisteellaan muuta lupaili, jospa tuo taukoa pitäisi ja pääsisin kastumatta kauppaan.
Pakko on tänään kauppaan mennä, kun muutamat tuotteet on lopussa, vaikea ilman perunoitakaan on tulla, olen suuri perunan kuluttaja, no nehän on todettukin terveyden lähteiksi.
Jotenkin ei suu tavoita nykyisin niitä ruokia, mitkä entiseen tapaan maistuivat, joko ruokahaluttomuus kasvaa?
Sepä näistä murheista.
Jokohan nuo koulutus ja työasiat olisi puitu ja sekin kenen lapset on selvinneet ja miten, kelle on työtä löytynyt ja paikkansa löytänyt.
Minäkin jopa ymmärrän, että joka työpaikka on oppimisen takana, jopa kaupankassa, mutta olen myös kuullut, että kaikille ei kaikki työ kelpaa, sitä ihmettelin puheillani.
Tuo vertailu entiseen tulee pakosta mieleen, kun itse on joutunut elantonsa hyvin monesta työpaikasta etsimään, ja ne pakolliset velvoitteet on nurkumatta täytetty, milloin minkin työperässä.
Tilastotietoja en ole keräillyt, onko työttömät vain luusereita, mutta olen sellaistakin kuullut, että korkeasti koulutetutkin töitä etsii.
Toivottavasti jokainen työtä löytää ja paikansa ja elämänsä itsenäisesti pystyy ylläpitämään, se oli joskus kunnia asia tulipa ansiot mistä työstä tahansa.
Olipa mukava kuulla hurskaisen olemassa olosta, se on nykyajassa melkoinen saavutus sekin, kun näillä kymmenillä mennään.
Onhan noita vuodenaikoja jo katseltu useammanlaisia, aina ne on tavoillaan ohi menneet.
Nimi ei miestä pahenna, ellei mies sitä itse tee, tämäkin vanha sanonta ja tuo nimimerkkini on kaukana todellisesta nimestä, mutta tuli jotakin etsiessäni mieleen ja saa kelvata.
Demeter on ihan kiva ja en ole mitään johdantoa siihen etsinyt, on vaan nimimerkki, mikä tutuksi meidät toisillemme tekee.
Kaikki nimimerkillä kirjoittajat jotenkin melkein tutuiksi tulevat, koska tyyliinsä kirjoittaa kirvoittaa vastaamaan.
Asiaa aina viestisi sisältää, ja sitä sopuisaa kerrontaa, mikä on tarkoitus.
Tuo Paloman kirjoitus toi minullekin mieheni kertomana sitä lähtöä kotoa karjalasta, pieni viisi vuotia varmaan koki kodin jättämisen kovin surullisena ja sitten sopeutuminen vei oman aikansa, vielä avioliittomme aikana nuo muistikuvat aiheuttivat katkeruutta.
Taas on poistoja aika paljon ja minä toivoisin kirjoittelun pysyvän sellaisena, että poistoja ei tulisi, jatkuvuus selkeää, ei arvailua.
Eipähän tämä ole minun toivomuksista kiinni, kirjoitetaan sitten mitä kukakin haluaa ja nyt lähden kauppaan, syömättä loppuu kirjoittelukin;) - Sateinen sää jatkuu, tuulikin melkoisen reipasta, mutta usko vahvana, että kyllä se vielä aurinkokin esiin tulee.
Tytär soitti ja kertoi viitisen litraa omenahilloa tehneensä, siivuttanut omenia pakkaseen, no kivalta kuulosti, onpa mistä ottaa, kun tarvis tulee.
Minulla vielä puolet jäljellä siitä muovikassillisesta, laitoin parvekkeelle, siellä ne pidemmän ajan kestävät, pikkuhiljaa saan tuhottua, ihania ilta syömisinäkin.
Vielä kun saan perunat(10 kiloa)porkkanat ja sipulit kotiin, kelpaa talvelle jäädä.
Sipulia käytän paljon, joskus ajattelenkin, että onko jaksamiseni lääke?
Liekko, tutulta tuntuu mietteesi, aika menee lentämällä, taas on sauna-ilta.
En tiedä miten aikani saan kulumaan, aamulla tuntuu, että ei mitään tekemistä, mutta niinpä ilta on taas edessä, ehkä jotain sain aikaankin.
Seitsemäs villatakki valmistui eilen, kaikki lapsenlastenlapset on takin saapa, yksi pieni vielä ylimääräinen.
Nyt pitäisi keksiä uusi aihe tekemisille, no sukkia ainakin voin tehdä, lapasia olisi kiva välillä tehdä, en vaan tiedä pitävätkö nykyään kukaan.
Minulla on kirja missä kauniita kirjolapasia malliksi löytyy.
Demeter harmi on varmaan ajatella lapsuudenkodin tuhoon joutumista, mutta näin se menee, kaikki vanha ja rakas on unohdettava.
Muistot kuitenkin elää ja kantaa.
Nykyään kaikki maksaa purkaminenkin.
Kristiin23 olen ihmetellyt, kun ei sinua ole näkynyt, palaja vaan kirjoittelemaan, ei se haukku haavaa tee, jos ei koira purra saa, on sekin sanonta, ja mieli kovettuu herjojenkin suhteen.
Tuo sanontasi on tuttu, äiti usein neuvottuaan jotain asiaa ja minä vastaan pulisin, sanoi noin,
Monia muita osuvia aina tuli kuultua.
Paloma, nostan hattua, kyllä kovaa ajatus toimintaa saat kirjoittamisen eteen tehdä, olen sen kyllä ymmärtänytkin ja kiitollisin mielin ajattelen teitä taitajia, joilta kirjoja iloksemme syntyy.
En jaksaisi novellia pidempää aikaan saada, jos sitäkään, mutta kaikilla ei taito ja kyvyt riitä, siihen on tyydyttävä.
Tuo kaiken työn vastaanottaminen oli aiemmin vaan toteutettava, jos syödä meinasi, ei ollut tukipalveluja ei muita etuuksia.
Eikös siivoojan työkin ole tärkeä, sitähän jokainen kotonaan kaiketi harjoittaa ja jos on työtä vaille, voi auton rattiinkin hyvin tarttua, ajetaanhan rallejakin yökaudet huvikseenkin.
Siinä sivussa sitten sitä omaa uraa voi hakea ja ansaita toimeentuloaan näissä ammateissa ja tilaisuutta saada se mieleinen ja korkeasti palkattu.
Tämä onnistuu kouluja käyneillekin ja siitä se mieleinen ura viimein löytyy, vahinkoa ei tullut, vaikka kokeili useampaakin ammattia.
Ymmärrys kasvaa tekemisen myötä.
Kiitos noista "ylimääräisen " nimen onnitteluista, itse en huomannut allakassa olevankaan.
Lopettelen taas ja jään odottamaan kommentteja joita aina vaan tulee, mutta vähänpä minä tietoineni mitään tärkeää ja oikeaa esiin saankaan, aikaani kulutan.
Aina oppii vastauksistakin, joten jatketaan.
Uskoni vahvistui, aurinko pilkistelee, joten rattoisaa päivää sään mukaisin varauksin. - Kiitos , Kristiina ja Mira, voin viettääkin tänään nimipäiväjuhlia, syödä mustikkakukkoa ja tuoretta puolukkamehua päälle.
Eipä pulista ei ano 13,15, en ole itseni puolesta pulissutkaan, mutta kenkuttaa vaan joskus, mutta sallin, että elintasonne säilyy, vaikka joskus pitkin hampain. - Hetkinen, puhuinko työssä ja koulutuksen saaneen töistä/toimista, En, puhuin eläkkeistä ja siitä ajasta mitä vapaa herroina /rouvina elämme.
Kipinän sain radiosta, jossa joku viisas tuon esimerkin hyvinvoinnin jakamisesta esitti ja sanoin, että en siihen minäkään usko.
Kukapa suostuisi eduistaan toisten eteen luopumaan, rahaa ei kyllä viedä hautaan.
Eiköhän siellä P-Koreassakin osa hyvin voi, kansa kärsii.
Juuri äsken kuulin taas radiosta, että 40.000 ulkomaalaista tarvitaan kohta suomessa töiden tekemisiin vuodessa, aikamoinen määrä ja jos kouluttamattomia ovat, sinne ne verot uppoaa, ei tiukalla eläville eläkeläisille.
Kaikille sama eläke toisi myös mukanaan pienemmät veromenot heillekin joilla palkkatyöstä paljon menee.
Villasukat auttavat moneen vaivaan, mihin ei lääkäritkään korjausta aikaan saa.
Jätetään tämä aihe, kunhan höpöttelen, tietäen, että ei nämä ajatukset mihinkään johda;) - Huomenta yhä vaan sateisesta ja viileästä Savosta, lämpötila pudonnut neljääntoista asteeseen..
Minulle kyllä sopii tämäkin lämpötila, vaatetta vaan hieman lisää, olen tullut äitiini, hän ei koskaan tuskaillut kuumuudesta, ei viileydestäkään, kun oikein muistelen, ei valittanut yleensä mistään.
Kuuntelin aamuradiota ja siellä puhuttiin harmaantuvasta suomesta, eli eläkeläisiä kohta enemmistönä.
Huoli siitä kuka työt tekee, pakko turvautua ulkomaalaisten apuun ja sitähän maan johto ei tajua.
Toinen vaihtoehto olisi työn arvostaminen, eli kaikki työ olisi kelvattava työtä vailla oleville.
Palkkaus myös yksi tekijä, jokaisen tulisi elää oman työn tuottamilla tuloilla, ei siis mitään halpatyötä olisikaan.
Myös se kaiken jakaminen, siitä joku sanoi, että kaikkien olisi tingittävä elämisen tasossa, esimerkkinä oli etelän rannoilla viisi viikkoa makailu, yksi viikko siitä pois tekisi hyvinvointia kaikille.
Miksi ei voisikin olla niin, että eläkeiän tullessa kaikilla olisi sama eläke, vaurastua ehtii työaikana hyvä palkkaiset ja eläkkeellä kaikille saman maksaa niin matkailu kuin yleensä elämä.
Tiedän jo näin sanoessa, että mahdoton yhtälö, pidetään vyöt tiukalla pienellä eläkkeellä elävät.
Hyvinvointi valtiossa elämme, se on uskottava. ollaan vaan tyytyväisiä ja sivusta seurataan , miten hyvinvointi meitä koettelee.
Kapinallista puhetta, mutta joskus tekee mieli purkaa tätä mieltään, jotain huomataan ja ymmärretään , vaikka uskotaan , että aivoja ei kaikilla olekaan.
Uhkia myös sain kuulla aamulähetyksessä, groonit lentelevät, luoden pelkoa ja tuhoa, myös siihen on varauduttava ja mistä kaikki johtuu, maailman johtajien mielipiteistä ja vallan halusta.
Media avustaa parhaalla mahdollisella tavalla, luoden uhkakuvia päivittäin.
Nyt kysellään miten maamme pystyy nämä lennokit tuhoamaan ja tykillä kuulemma ei näitä tavoiteta, on kehitettävä vastaiskuja niillä keinoin mitkä milloinkin on ajankohtaisia, ei tahdota pysyä kehityksen nopeudessa.
Tällä pienellä ajattelun tasolla olisi vain pidettävä turha uhittelu aisoissa, ei pienen maan tarvitse joka paikkaan työntää nenäänsä, esille tulevien pitäisi valita sanansa huolella ja tuskin apua ainakaan meren takaa saadaan.
Nyt pistän suuni kiinni, että säästyn pahemmilta kommenteilta, joskus vaan ottaa aivoon nämä kaiken puhujat ja kaikkea arvostelevat, hyvä ei ole mikään.
Jatketaan vähemmän sotaisilla asioilla, kun uusi päivä koittaa, lähden paistamaan kuhafileitä, syötävä on kuitenkin, makasipa maa vaikka mahallaan, heippa! - Viikko alkanut ja pilvisenä, mutta aurinko yritti pilkistellä, kumpiko säätila sitten voitolle pääsee, se jää nähtäväksi.
Tasainen hyrinä sai silmäni avaamaan, aika myöhään menikin, lehtipuhaltimet parkkipaikkaa puhdistivat.
Naapurit kohtaavat tuolla kadun toisella puolen ja aina puhetta näkyy syntyvän, on aika kiva juttu, että ovat löytäneet toisiaan koko naapuristo, tai ainakin useammat.
Minun talossa ei kovin paljon naapureita huomioida, se mitä roskapusseja viedessä kohdataan ja joku sana vaihdetaan, poikkeuksen tekee sitten keskiviikko sauna, siellä jutustellaan, kuka paikalle vaan saapuu.
Rauhassa saa olla sitä haluava, elämän äänet seurana, minulle kyllä riittää tämäkin.
Makriina on siellä, minne jokainen joskus menee, haikeutta tunnen paremmin tuntemattakaan, tykkäsin hänen osallistumisestaan, aina vakaa ja huumorilla täytetty rehellinen mielipide häneltä nähtiin.
Siihen pyrkimys minullakin.
Lapin matkoista on kulunut jo varmaan kymmenen vuotta, mutta muistikuvat elävät, kauneutta, matkakohteita nähtiin, Lemmenjoella ja Norjan puolellakin käytiin, mahtavia näkyjä kaikki.
Raja Jooseppi myös kohteena ja sen historia saatiin kuulla, tulkoon nyt mainittua, että profiilikuvani on juurikin Joosepin maasaunasta, siis yritetty sitä ikuistaa, maalaamalla.
Ramoonan kertoma niin toden tuntuista, on kuin matkassa mukana olisi ollut.
Kaunispäälle minäkin yritin, mutta puolesta matkaa piti takaisin kääntyä, silloin ei linja-autolla ainakaan perille päässyt, toisella matkalla siellä kävimme auton kanssa ja isot munkit kahvin kanssa nautimme, niitä munkkeja matkailijat muistivat kehua, pitihän sitä maistaa.
Ruska ei matkallamme ollut täydellinen, mutta ihastutti vajavaisenakin.
Kiitos Ramoona muistojen herättelystä, kerrot etelään tai pohjoiseen matkatessa
aina mieltä nostattavaa esittelyä, tuo matkailuauto on hyvä keksintö.
Minun matkani on aina ryhmämatkoja joka suuntaan, en yksin osasikaan lähteä, nyt nekin on taakse jääneet.
Se hyvä, että kiintiöni matkojen suhteen on täysi, onnellisena siitä vähästäkin mitä olen saanut mukana kulkea, nyt ei onneksi mieleni mihinkään kaipaa.
Eilen omenia tuonut ystävä kysyi miten viihdyt, helppo oli sanoa, että ehkä elän elämäni onnellisinta aikaa, mitään en kaipaa.
Laulun sanoin, en päivääkään vaihtaisi pois. myös ne ikävät asiat mitä olen kohdannut on kestetty ja toivon mukaan ne on mielen vastaanottokykyä nostanut nykyiseen ja jatkossa oloani kiitän.
Enempään en ole pystynyt, en vaatimuksia ole itselleni lisää haalinut.
Kyllä me jätämme jälkipolvelle itsestämme jotakin ja kai toimimisemme omilta vanhemmilta perityillä tavoilla siirtyy myös lapsillemme.
Olen ajatellut lapsiani, poikani toimii ja elää minun tapaista elämää, tietenkin aika on muuttanut tyyliä, mutta ihan niin kuin minä huomaan äitini jälkiä kulkevani, viitteet samankaltaisia poikani suhteen.
Tytär taas isänsä tapoja ja elämistä tietämättään jäljentää, siis luonteet periytyvät ainakin jossain määrin.
Olen mielenkiinnosta tapojaan seurannut ja aivan selviä perimiä olen huomannut, ihmisluonne on hyvin rikasta seurailla, myös sukuni ja muiden läheisten mielen liikkeet kiinnostavia, ja omia johtopäätöksiä synnyttää.
Myös ne omat huonot tavat periytyy, senkin olen merkille pannut ja hiukan lapsiani toppuutellut.
Kello käy, pitää noita omenia ruveta työstämään, tuli mieleen uuniomenat, omena pullat, omena piirakka, jos jotain saisi aikaiseksi.
Kauppakassillinen niitä tuolla odottaa, toisen pussin tytölle varasin, tulevat mökiltä kaupungissa käymään, hänkin innostui puheistani ja aikoo pakkaseen siivutella ja hilloa tehdä.
Punakanelia ovat ja varmaan jääkaapissa kauan syötävänä kestävät, jos ei sovi pakkaseen.
Niin se päivä vauhtiin pääsee ja LaPromesakin katsottua tulee, samalla viimeinen villatakki valmistuu.
Hyvää maanantaipäivää kirjoittaja ystävät. - Hyvää sunnuntaiaamua, lauantai ilta sujui saunoessa ja hyvää oloa tuntien.
Minulla on aika harvoin kipuja tai olenko niin tottunut pieniin vaivoihin, että en niitä huomaa.
Jalat ne minun kipukohteet ja joskus yöllä särkee, mutta uni vie ja kivut unohtuu
Onpahan niitä kipukohtia muuallakin, mutta niihin on niin tottunut, että ohittaa ja odottaa parempaa oloa.
Nyt sitten unohdan kivut ja aloitan päivää sanoisinko hyvillä mielin, toivottavasti en pahaa mieltä kenellekään saanut aikaan.
Taitolajihan tämä kirjoittaminen on, kun ei aina osaa oikeita asioita valita ja niistä kertoa, arjen äänellä kumminkin yritän.
Eliaanallakin perhe kasvaa ja pieniä lapsenlapsia vilistää ympärillä, kun mummolaan pääsevät, varmaan rakas olet heille kaikille, kuin myös muulle suvulle.
Poikasi kanssakin sujuu hyvin, olen onnellinen puolestasi, minun poika silloin tällöin soittaa, kysyäkseen miten olen selvinnyt.
Hänen yritys vie varmaan suurimmat halut ja ajankin,,ettei äiti aina mielessä ole.
Hyvinhän minulla elämä sujuu, tytär aina auttaa, kun pyydän, nytkin kyseli ikkunan pesua, en kiirehdi, saavat nauttia mökillä olostaan, se on heille tärkeä juttu.
Pojan tyttäret ostivat juuri talon kumpikin ja puuhaa siellä riittää, perhe elämän lisäksi, heitäkään en usein näe.
Tyttären lapset asuvat kauempana, heillä oma elämä siellä, toinen Ruotsissa asti asustaa, yhteyden pito jää vähäiseksi.
Tuo Väinö ystävä on aarre myös, onhan kiva saada hellyyttä ja antaa sitä eläin ystävälle ja onpa kuuntelija, joka ei hirveästi vastaan pane.
Kysymykseen mitä Kelalta saan, no ne laissa määrätyt, lääkkeiden osuudet ja lääkärinpalkkio osuudet, muuta en muista, no tietenkin aikoinaan lapsilisät.
Pienestä tulosta ei voi paljon veroa mennä ja hyvä sinulle lapsesi kotona kasvattaneelle, varmaan tasapainoisia lapsesi ovat, kodin merkitys on suuri, mukava elellä, kun rahahuolet rasitteena.
Suuri on veroprosenttisi ano 18,23, mutta hyvin elämäsi sujuu ja eurot riittää.
Nuo mdk.mdk kertomat on totta, kyllä eurot hupenee tupakoivilla, ja terveyskin vaarassa, mutta valintoja kaikki on.
Tuo ruuanlaittaminen itse on myös mielestäni euroja säästävä, hyvin suunniteltu ruuan suhteen säästää, uskoisin , että liki puolet kustannuksista verrattuna valmisruokien käyttöön.
Minusta on kivaakin tehdä ruokaa, ohjelmanumero sekin, saa tehdä makuja mistä itse tykkää, kaikilla ei voimia riitä ja silloin on hyvä, että muunkinlaisia palveluja löytyy.
Hyvä esimerkki on kälyni, jolla muistisairaus vaivaa, ei osaa yksinkertaisesti tehdä ruokaa, surullista sekin, aiemmin koko kylän ruokki, kun ruoka aikaan vieraat sisään astui.
Kaikkeen on sopeuduttava ja siitä hyvä, että hän on tyytyväinen elämäänsä, ei ikävää, ei yksinäisyyttä tunne, aina hymyillen jaksaa vieraat vastaan ottaa.
Samoilla lukemilla minäkin kuukauden ruokamenot katan, kuin mdk.mdk.
Neeassa, kerroit, että unohtuu taidot jos kauan on jotain tekemättä, se on totinen tosi, ainakin minä sen olen kokenut, on kuin täysin alusta on aloitettava asia, joka ennen oli itsestään selvää, näin vaan tapahtuu, kaiken muunkin elämän suhteen.
Kaikki mikä aiemmin oli helppoa, nyt vaatii miettimistä ja muistelemista, että saa sujumaan.
Olen huomannut noista neuleisteni, että vaikeutta on, mutta yritän vaan ylläpitää senkin taidon ja sukkaa ja nuttua valmistuu purkamalla ja kerimällä.
Joskus luin jostakin, miten tytär ihasteli 90 vuotiaan äitinsä jaksamista neulomisissa, minusta ei tarvitse ihme olla, kyllä sitä osaa vielä vanhanakin, hitaus vaan mukaan tulee ja ehkä aprikointia enemmän.
Ollaanko kaikista rikkauksista ja muusta johtuvista kuitenkin onnellisia ja sydämen rikkaus mukana kulkekoon, siitä elämän ilo koostuu, hyvää pyhäpäivää. - Tulojen mukaan verot otetaan, en kuitenkaan nostamista toivo, hyvä näin.
Puhuin anomusten tekemisistä, en siitä ettenkö saa kaikkea mikä minulle kuuluu.
Onko mahdottoman hankalaa hyväksyä, että joku on tyytyväinen oloonsa, onko sen kertomalla jotakin toisilta pois.
Toivoisin kaikille samaa hyvää, en vain itselleni, pitääkö opetella olemaan johonkin tyytymätön ja siitä kirjoittaa.
Ketä auttaisi, jos minä aiheetta marinaa suoltaisin, eikö ole hyvä, että he saavat, jotka tarvitsevat, sekin taitaa nykyisin tiukassa olevan.
Tunnen tapauksia, jotka ei apua saa, vaikka kuinka rukoilisivat.
Kela ja muut saamani tuet tulevat lakisääteisesti minulle kuin toisillekin, verotkin joku muu määrää, en voi vaikuttaa, osani kuitenkin kuluista minäkin. - Olen samaa mieltä, mutta ei halustani taida olla kiinni, ei niitä saakaan määrättyjä ehtoja täyttämättä.
En tästäkään varma ole, olen vaan kuunnellut niitä tarvitsevien ja ottavien vaikeuksista, milloin mikäkin este tarttuu mukaan.
Tänä päivänä en mitään tarvitse, tulevasta en tiedä, se on sitten sen ajan murhe.