Hil-la
Vuosi vaihtui eletään 2026, onnea meille kaikille, niin se vaan vuodet soljuu.
Kukkakuva antanee odotuksen ilmettä, kevättä kohti mennään, päivät valoistuvat ja emme huomaakaan, kun kukkasia katsellaan luonnossakin.
Onnea alkaneelle vuodelle, rauhaa ja rakkautta kaikille !
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia57 aloitusta · 949 kommenttia
- Huomenta Savosta, siivous on hyvässä mallissa ja pahemman helteen ajaksi istahdan neulomaan tai muuta kivaa keksin, aamu hieman viileämpi jaksaa pölyjäkin jahdata
Tuosta suihkeesta kielelle en oikein tiedä, onko se sydämen vai astman avuksi määrätty, vajaata on toimiminen kummallakin vaivalla, pieni helpotus kuitenkin jaksamisen.
Johan tässä on vuodet kertyneet kunnioitettavaan ikään, jos loppu tulee se tulee.
Olipa kaunis ele tuo tuliaisten suunnittelu, varmaan siskosi ilahtuu pelkästä näkemisestäsi Berttil;)
Nimiä ei saanut esiin tulla, mutta minäpä en kielloista piittaa, sanon kiitokset usein myös kaikille, joka sisältää ne kielteisetkin viestit.
Anoja on vaikea muuten kiitellä, kun en sitä kristallipalloa omista, en osaa tunnistaa kuka milloinkin on äänessä.
Täällä livenäkin toivotan hyvää lomaa siitä nauttiville ja hyvää vointia muutenkin, kun erotaan, ei minusta ole keneltäkään pois jos nimeän kirjoittajia, joilta aina rakentava viesti tulee.
Kohteliastakin on huomioida kirjoittajat jotka paremmin voi tunnistaa, harmi ettei anojen kohdalla tämä onnistu, liian työlääksi tuon kelloajan mukaan maininta , koska joutuu selaamaan pitkiäkin ketju saadakseen asian osumaan.
Sovitaan, että tapani hyväksytte, jos ei se käy, kirjoituspakkoa ei ole edes moittimiseen.
.Aiheeseen keskittyminen on juurikin sen tutun kirjoittajan aikaan saanut viesti, mihin on helppo vastata tai muuten huomioida, koska jatkumoa siitä seuraa hyvässä merkityksessä.
Olen pahoillani jos aiheutan harmia joillekin viesteilläni, mutta olen useinkin perään liittänyt kiitokset kaikille anoillekin., miten muuten heidät huomioisin, en tiedä, en osaa.
Ainahan noita ymmärrystäkin omaavia viestejä on ja ne tukevat hyvän mielen oloani, kiitellään ja kumarrellaan kuka mihinkin, ei siitä kannata suurtakaan harmia mieleen ottaa
Monta kertaa olen minäkin ajatellut, että vieläkö tulevia tapahtumia näen, mutta aina vaan uusi päivä eteen tulee ja odotukset sen mukana, hyvähän se on, ettei tulevaa tiedä.
Koulussa pyrittiin ruokatapoihin puuttumaan ja monien ohjeiden jälkeen todettiin, että mitähän kotonakin sanottaisiin moiseen sottailuun, vastaus tuli, eikö siellä koulussa edes ruokatapoja neuvota.
Näin tänään, tulkaahan viestejä laittamaan ei herpaannuta.. - Kaupassa käyty ja nyt aivan vetämätön olo, onnittelen kuitenkin itseäni, että taas onnistui.
Pieni matka kävelyä, sitten tauko ja suihkaus kielen päälle sydäntä vahvistamaan,, jääkaappi taas täynnä ruokaa, viikon päästä uusiksi.
Lämmintä riittää, mutta eipä tarvitse moittia, kun muutaman kuukauden kuluttua kylmällä puistaa, siiloin vaan muistot mieleen.
Harmillista kuitenkin, kun hyvin alkanut sienikausi taitaa kuivuvuuteen tuhoutua
No kaikki ei meille mieluisesti koskaan mene, hyvä, että rauhassa edes saamme olla, toistaiseksi.
En edes järven rantaan ole eestynyt, vaikka ranta on alle puolen kilometrin päässä, tuskin uimaankaan tohtisin.
Mökkeillekään eivät pyytele, kun tietävät kuntoni, nauroin eilen saunassa toisille kylpijöille miten en enää pääse tuolinkaan päälle, jalka ei nouse.
Tikkailla vielä joskus seikkailen.
Tuo tasapainoilu ketjun suhteen,ei ole onneksi minun tehtäviäni, jokainen kärsii omista virheistään, minä koetan pitää omat viestini asiallisina, ettei tule aihetta arvosteluun, aina ei onnistu, mutta enpä lannistu.
Kiitos mukavista, rauhaa rakastavista viesteistä, myös Palomalle hyvää loman aikaa, tapahtumia varmaan riittää ja muistoja kertyy.
Samoin demeterin kesä kuluu suvun ja ystävien parissa, jaksamista vaan kaikille kirjoittajille, kyllä hellekin aikanaan loppuu.
Loppuun ajatus lasten suusta, minkä minäkin todistan: äiti, aamupalaa nautittaissa yritti neuvoa pojalle terveellisen ruuan merkitystä, johon kahdeksan vuotias hoksasi oikean virkkeen, pulla päivässä pitää luut piilossa.
Omalta kohdaltani voisin lisätä, pitää luut myös vahvoina, kokemusta on.
Jaksakaa, toivossa on viileämpää, ainakin lokakuussa. - Huomenta edelleen lämpimään säähän, eilinen ennustukseni ei sitten paikkaansa pitänyt, vettä ei tullut.
Taivasta tutkiessa, nyt kerää pilviä, saattaa myöhäisyritystä tehdä, minun ennustus.
Ensi viikolle jo sateita ennustavat, joten jaksetaan ja hikoillaan.
Tuo paljo veden juonti vaatii suolapalaa, ja muutenkin heikko olo tulee, sillipurkki on minunkin jääkaapissa, siitä aina palan suurempaan tuskaan otan.
Tuosta vastaamisesta mistä paljonkin aiheita kinaan haetaan, minäkin pyrin vastauksia kysymyksiin antaa ja vastata jos aihetta löytyy.
Kauan yhdessä kirjoitelleet osaavat jatkotarpeita antaa, olipa kysymys anoista tai kirjautuneista, tavat ilmenee ja niiden ymmärrys lisääntyy.
Korpikirjailija, en ole eripuraa tilannut, vaikea on sopua löytää, jos kirjoittajilla ei muuta mielessä, kuin loukkaavat puheet ja vanhojen kaivelu.
Onhan tähän totuttu vuosien aikaan.
Uusia nimimerkkejä on tullut ja toivon iloisella mielellä jokaisen tervetulleeksi, jospa oppisimme unohtamaan aiemmin tapahtuneet ja tuttavuutta tehden edetä.
Meillä kaikilla on omat murheet, ilotkin ja jos sitä ilopuolta saisimme enemmän esille, voisi kaikille parempi halu viestien laittamiseen tulla, onhan tämä etumme, että saamme näinkin aikaamme viettää.
"sivullinen" kyseli, että tätäkö se on tämä kilvoittelu palstoillakin, näin on osin.
Hiekkalaatikko leikiltä voi tuntua monestakin, mutta kai me lapsiksi tullaan uudelleen, ei muuta voi todeta.
Saattaa heijasteita myös tavallisesta elämästä, jos elämä on mielen alavireisyyttä arkielämässä, ei osata irrottautua edes kirjoittelun piirissä.
Pahaa mieltä on jatkettava ja näin saada huono olo kaikille, se että jollakin olisi hyvä olo, eihän sitä voi suvaita.
En ole 70+vieraollut, sitten pois lähtöni jälkeen, muutaman kerran kurkannut, mutta ei tunnu omalta enää.
Siellä kirjoitellessani pirtin uumeniin, oli elämä aivan toista, joka aamu ilolla oven aukaisin ja viestit luin, no se oli sitä aikaa, usko samankaltaiseen on mennyt jo ajat sitten.
En siis tiedä uusien tulokkaiden historiaa, mutta toivon , että unohdamme entiset ja rikastuttaen elämäämme arkisten touhujemme avulla.
Paljon hyödyllisiä vinkkejäkin näin saamme, niin sairauden kuin muunkin elämän suhteen.
Nyt loppuun totuus, Pinja katseli äitinsä sivuprofiilia, ja totesi, äiti sinulla on kaksi leukaa, johon äiti totesi niin on, tytön oivallus , ilmankos ei uudet housut sopineetkaan.
Kysytään pieniltämme ohjeita, usein vastaus osuu naulankantaan. - Helteistä aamua edelleen, auringon noustessa taivas oli aivan punainen, se tietää sadetta päivälle, näin olen asian ennustanut aiemminkin ja toteen on käynyt, katsotaan saammeko vettä tänään?
Olipa ihana lukea myönteisen oloinen viesti heti aamusta, sivullinenkin ilahtuu osaksesi tulleesta huomiosta Siili25.
En ole ymmärtänyt miksi tuo ikä olisi jotenkin merkittävä, kirjoittamiseen ei sitä kysytä, mutta tuolla tapaa voi iloita huomiosta ikänsä suhteen.
Löysin laatikosta Tenavafilosohfia kirjan ja siinä on niin oivallisia lasten vastauksia eri asioihin, niitä varmaan tuon esiin monesti, kun alkuun päässen.
Tässä yksi totuus, äiti, anoppi ja pieni tytär keskustelivat.
Anoppi valisti tytärtä ja sanoi hänen olevan pieni naisen alku, tyttö katsoi mummia silmiin ja kysäisi, oletko sinä sitten loppu?
Totuus on aina totuus, lapsikin sen huomaa, se hyväksykäämme.
Pitäisikö joltakin kysyä lupa jos haluaa nimellä joitakin huomioida, mielestäni ei, muutenkin turhan vaikeaksi kirjoittaminen tehdään.
Luetaan viestejä, otetaan niistä kaikki hyvä ohjeeksi omaan kirjoitteluun, Siili25 tuolla ylempänä samaa toivoi.
Kuka pystyy ketäkin neuvomaan ja vielä jankkaamaan huomiota jääneenä asiasta.
Kirjoituksiani pidetään rasittavan pitkinä, jos vielä tarkkaa kirjaa pitäisi pitää ja katsoa, että kaikki olen huomioinut.
Olen ylen onnellinen mukavista viesteistä kaikilta, vaikka en kaikkia jaksa esiin tuoda.
Sille ei vaan mitään mahda, että toistuvat kirjautuneet kirjoittajat tutummiksi tulee, on vuoropuhelun mahdollisuudet suuremmat.
En pitkän oloni aikoina muista koskaan nimimerkin omaavilta ilkeää viestiä saaneeni, se tuttuus siinäkin auttaa.
Voihan joku poikkeus olla, ei sääntöä ettei poikkeusta, mutta niistä en halua edes kirjoittaa.
Kateellisuus on myös yksi aihe mitä viljellään, miksihän, voimme kirjoittaa vaikka miljonäärejä olevamme, se on mahdollista, emmehän oikeasti tunne toisiamme, joiltakin se sävy paljastaa ne hyvät kuin huonotkin asiat.
Vain oman kohtani voin taata, ehkä viestien läpi joku taitava nuo kateellisuudet aiheetkin huomaa, mutta mielestäni olemme jo sitä ikäluokkaa, että kehuille ei sijaa missään muodossa, vilpitön viesti ilahduttaa.
Lopetan lapsen aitoon vastaukseen, kun pappa kyseli päiväunien jälkeen, näitkö piirrettyjä elokuvia,, kaksivuotias Onni vastasi, katsoin kiellettyjä;)
Jaksetaan helteessä, odotellaan viileämpää. - Katselin aamukahvia juodessa pääskysten taidokasta liitoa ja nyt poikaset ovat lentokykyisiä ja harjoittavat siipiä räpytellen taitojaan, opetellen lennossa ruokaansa haalia.
Joskus kirjoitin runon , vuosi 2006 oli runoratsuni vauhdissa.
Huarapiäsky.
Huarapiskyjä oottellaan,
tervetulovirsiä veisataa.
Se piäsky se vasta kesä tuo
ja lämpimä ilima meille suo.
Se savvee kerree ja pesseee muuroo,
taitosa näyttää ja lissee luuloo.
Ku lentosa taio meille näyttää
ja kurkkuaan sillo tällö käyttää
Tirskutus piäsky on niin sommoo,
sitä kuunteloo, niiku kultoo ommoo.
Tule jouvu jo piäsky tänne,
syö hyttyset. out ystävä mulle.
Hyttyset sinusta tykkee ei,
minä riemusta kilu, hip ja hei.
Tule jouvu jo savvoo laulamaa,
ja lentotaitojas näyttämää.
Niitä kuoroja minnäi ihastelen
ja värssyjä värkkeen kehuskellen.
Sinä huorapisky oot nii soma,
myö sinusta tykätää, oot melekei oma.
Perään vielä toinen tuotos:
Kesä
Kesä, pieni iloinen tyttönen
paljain varpain astellen.
Hymysuu ja silmät tuikkii
onnesta, lämmöstä meille kuiskii.
Ystävä tämä tyttönen on,
tuoden meille valon ja auringon.
Suloisen leppoisan tuulen,
lintujen laulunkin, nyt mä kuulen.
Tuo rakkauden kuiskeen illoin,
missä lienet, mitä tehnet silloin.
Mieleen se valtaa tunne tuo
ja ystävän rakkaan kaipuun suo.
Vihdoin kun hänet kohtaat,
silmät ne tähtinä sinullakin hohtaa.
Ei maailma mustalta näyttää voi,
kun kesä meille rakkauden soi.
Tämä pieni tyttönen kesäinen.
on ystävä hyvä kaikkien.
Häntä mielellä hyvällä tervehditään
ja kesästä kauniista nautitaan.
Tulkaa ja runoratsunne valjastakaa, siitä iloa kaikille jakamaan. - Maanantaiaamun huomenet, helle jatkuu.
Kovaa kyytiä mennään sinne pimeään suuntaan, yöt jo hämärtyy, ihmettelen päättäjien viisautta kotokaupungissa, kun katuvalot päällä on jo nyt, voisi säästää sähköä sitä tulevaa syksyä ja talvea varten.
Kai asialle joku selitys kuuluu, mutta en vain ole huomannut hämmästelyä muilta, minä ehkä joka asiassa tahdon mietteineni kiirehtiä asioiden hoitoon.
Sama pätee mielipiteisiini joka paikassa, myös tuo nimien esiin tuleminen on selvyyden vuoksi ihan suotavaa, väärinkäsitykset vähenevät, kun on kohde selkeästi esillä.
Kälyni ja kummityttöni oli eilen luonani, kaalikeiton syömistä kokeilimme ja jopa se maistuikin pitkästä aikaa ja mustikka piirakka vaniljakastikkeen kera jälkiruokana.
Aikaa meni kolme tuntia ja asioita olisi ollut toisen kellomäärän verran, mutta kälyni jo väsyi.
Hänen kuulonsa heikentynyt paljon ja ei kaiken aikaa keskustelua kuullut, ymmärtää väsymyksen syyn.
Ajatukset siirtyivät hänen vointinsa ihmettelyyn, miten voikaan kohtalo olla niin kova, että sekä kuulo, että näkö ja puhumattakaan muistista voi yhdelle henkilölle kaikki vaivat tulla.
Tyytyväinen kuitenkin eloonsa on, ei valita ja kertoo, että hyvä hänen on olla.
Liekko kerroit kissasi urotyöstä, minä en varmaan olisi voinut edes koskea moiseen, rotat ja käärmeet suurimpia inhokkeja, kumpiakaan hyvin harvoin olen kohdannutkaan, onneksi.
Kyllä kissat olisi hyviä pyydystäjiä vapaana liikkuessaan, tosin varjopuoliakin löytyy, mutta niinhän on kaikessa elämässä, hyvä ja paha ovat hyvin läheisiä, siinä sitten se kultainen keskitie olisi löydettävä.
Eihän tuo niin pitkäksi muodostuisi mökkimatkalle, kun kohteena vielä historian havinaa sisältävä hirsitalo, en ihmettele jos poikasi poikinen ihastui demeter.
Pojan tytär osti myös vanhan hirsitalon (remontoidun) oma ranta ja yhteys merimaisemiin, tytär kertoi miten hän nauttii, kun portaat narisevat yläkertaan mentäessä.
Iso piha lasten leikkiä ja työtä vanhemmille riittää sen hoitamisessa, mutta into on kova ja jaksamistakin on, ikä vata35, joten jos kaikki hyvin menee pitkä voi taival edessä olla.
Tyttären poikakin taitaa muuttaa kotisuomeen, Leppävirralta kävivät taloa katsomassa, Ehkä maailman riemuja tarpeeksi nähnyt, työnsä puolesta Kiinassakin puoli vuotta asusti.
Sanonta oma maa mustikka pitänee paikkansa., nyt taitaa tosin mustikallekin tuho tulla, näin olen lukenut.
Taisi tuo sanonta kuulua oma maa mansikka, muu maa mustikka, jos meni väärin korjatkaa;)
Tuo on aiheellinen varominen Siili25, ne pienet eläimet meinaa jalkojenkin alle jäädä, puhun kokemuksesta minullakin oli pieni ihana koira joskus, Tiibetin spanieli, ikävä mieleen tulee sitäkin muistellen.
Joka aamu herätessäni on seinällä minua tervehtimässä, kun melko näköisen sain aikaiseksi maalaten.
Nyt on selvitettävä ne puuhat mitä pakolla on tehtävä ja sitten pyörivä härveli ilmaa viilentämään ja ehkä päivä hyvin sujuu.
Tuo palstalla olo on jokaisen oma päätös, ketään ei houkutella, ei myöskään kielletä, sopua kuitenkin toivon.
Hurskainen, näillä vaivoin mennään ja jaksetaan miten jaksetaan, elämässä kuitenkin vielä kiinni.
Ihan jokaiselle nautittavaa päivää, unohtakaa metsään menot, jos vähänkin helle kiusaa tekee. - Korjaan heti tuon edellä olevan viestin,, nimeltä kutsuin heidät joilla nimi on, ehkä luettelo jäi vailinaiseksi, mutta anojen nimiä en tiedä, heitä kutsuin kaikkia kelle kiikkustuoli kelpaa.
Usko ihan hyvällä, että kutsuvieraita ei ole, mutta joskus on kiva kohdentaa viesti jollekin, joka on tuttu entuudesta.
Tutustutaan, laittakaa puumerkki perään. - Ihania muistoja, kiitos niistä, oli minun alkuaikoja palstalla, eipä voi verrata mitenkään tämän päivän kirjoituksiin.
Ihmiset ei osaa leikkiä ja antaa mielikuvituksen toimia. - Innostavaa ?
On ihana aamu,
min Luoja soi,
ihmismieleen ilon toi.
Auringon paistetta
ihailkaamme,
siitä voimaa, iloa, päivään saamme.
Tälläinen päivä,
nauttikaa,
toinen toistanne
rakastakaa.
Elämän kulkumme,
lyhyt on.
ei kestä se,
ei ole loputon.
Tunteesi näytä,
oikein ne käytä,
anna ystävän huomata,
hän sinulle rakas on.
Pieniä hetkiä, pieniä retkjä,
elämä suokoon
onnen hetkiä.
Ystävät teitä halajan,
luoksenne tulla haluan.
runoratsulla saavun taas,
teille intoa antamaan,
runosuontanne avaamaan.
Runojen voimalla mennään vaan,
päiviin moniin, tuleviin.
Kirj. vuosi 2006 - Huomenta ja happamia on pihlajanmarjat, niin on mielenikin.
Pidetään taukoa, tai jatkaa halujenne mukaan, ei pidä ihmetellä nuorten nykyistä elämää, kun katselee näitä viestejä, joita 80 ja ylikin kirjoittavat.
Onko maailma ympärillä niin köyhää, että vain ikävät viestit mieleen tulee., on kesä ja pitäisi ilo olla ylimmillään, mutta kovin mustana mieli mataa monellakin, on mukavia anoja, on mukavia kirjautuneita, heidän kanssa olisi mukava matkaa jatkaa.
En ota kantaa sen paremmin noihin epäilyksiin, kuka puskasta kirjoittaa, se ei kuulu minulle, vastatkoon ken näin tekee, minä en koskaan.
Meitä näkyy olevan moneksi, ei enää jaksa tätä tyhjää puhetta, mikä ei mitään iloa mieleen tuo.
Jatkakaa sydämen halusta ja jos häpeää osaatte tuntea, sitäkin toivon mieleen tulevan.
Rauhoitutaan ja kokeillaan joskus uusiksi, usko ihmisyyteen ei tyystin ole kuollut.
Jospa ylläpito jotain selvää saisi järjestettyä palsta toimintaan. - Muistoissa siirryn tulenlieskan runo ketjuun ja kirjastani kopsaan runon,,,
Rakkaudesta.
Aloitan itsestäni,
rakastan, rakastan
jos en itseäni,
kukas sitten?
Vuodenaikoja rakastan,
talvea pakkasineen,
kevättä, luonnon heräämistä
ja vihdoin syksyä, väriloistoineen.
Miksi rakkautta piilottaisi,
se kuuluu ihmiseen,
onni on osata rakastaa.
Tuntea se lämmin tunne,
mikä mielessä, sydämessä ailahtaa.
Onni on äidin rakkaus,
rakkauksista pyyteettömin.
Tuntea naisen ja miehen
välinen rakkaus,
vihdoin illan ehtiessä,
rakastaa elämää,
iloineen ja murheineen.
Vihdoin osaan tuntea iloa,
rakkaudesta,
sillä se on tunteista suurin.
Kiitollinen olen siitä,
että tunne elää,
tiedän eläväni.
Lukuisa runoja sai runoketju minunkin kirjoitusteni myöten, ihmettelen, että tämänkin verran ajatuksia olenn runomittaan saanut, nyt ei runoratsu enää laukkaa. - Eipä auringon paistekaan mieltä nosta, kun tänne palstalle ja ketjuun vilkaisin.
Yritin jotain asiallista löytää, mutta pieneksi jäi anti.
Huomasin uuden nikin, Riili, kiva että osallistuit ja kerroit päivästäsi siellä runon reitiltä.
Älä säikähdä tätä nykyistä menoa, joskus ohi menee.
Tuo nurmikko asia vielä nostaa päätään, kyllä minunkin pihassa nurmikko lyhyenä pidetään, ei pääse apilat kukkimaan, mikä olisi kyllä ihana asia.
Pakkohan ne nurmikot on leikata, apilan lisänä kasvaa muuta joutavaa ja pitkä nurmikko ei kaunis ole.
Muistan mökkiaikaani, mieheni jätti aina pienen alueen ajamatta, jossa apila sai siementää.
En tiedä vieläkö noista Rajoista kannattaa edes mainita, nurmikko lyhyenä ja reunat suorina, ei nurmikkoa niille kuulumattomille alueille.
Maalla ja mökkimaisemissa, pitää nurmikot lyhyinä pitää, juurikin käärmeiden pelosta.
Mkd.mkd joku kyseli. hän ei varmaan jaksa näihin tokaisuihin vastailla, ei moni toinenkaan,, minä sinnittelen ja uskon joskus asiat selkenevän, mutta ei hyvältä näytä.
Kovin vaikea on selata ketjua, kun noita "tokaisuja" kertyy.
Asiaa edes nimeksi toivoisi jokaisen kirjoittavan.
Jokaisella vaan näkyy halua olla näkyvissä, vaikka ei mitään luettavaa jaksakaan viestitellä, ilonsa jokaisella.
Ei pitäisi sanoa "kaikki" koska mukana on ihan asiallisia viestejä.
Eliaana jaksaa elostaan kertoa, kaiken tämä erikoisen ketjun kulussa, kiitos siitä.
Pieni toivomus olisi taas minullakin, aloittakaa joku ketju, mihin sydämen halusta voi pahaa mieltään purkaa, jättäkää tämä ketju ikäistemme päivän ja arjen sujumisen kertomisen ketjuksi.
Ei luulisi olevan vaikeaakaan, tämmöisen innon ollessa kyseessä.
Jäänpä odottamaan saako toivomukseni intoa ja halua jatkaa kinastelua omassa ketjussaan, ihan sitä varten aloitettuna. - Sataa, sataa lotisee, ikkunat puhdistuvat ei tosin kovinkaan kirkkaiksi kuitenkaan.
Nyt pitäisi olla mielekästä tekemistä sadepäivän jaksamiseen, no aina jotakin löytyy, uskon niin.
Koneella lopetettuani purkitan kurkkusalaatin, mikä yön yli maustui, tulee hyvä olo, kun jotain käteen päivästä jää, tosin aloitin toisen pienen villatakin teonkin, sitä aina suurempaan puuhan keksimiseen jatkan.
Harmittaa tämä ainainen sade, ihmiset eivät torille kahvittelemaan ja kauppoja tekemään pääse, kiva tapaamispaikka sekin.
Mietin tätä tapaa kirjoitella tässäkin ketjussa, kun aina näitä viestejä ilmaantuu, joissa pieni iva mukana, niin helpolla voisi mukaviakin kirjoittaa.
Torilla käyn usein saman kojun luona ostokseni tekemässä, siellä on nuori (varmaan omistajan tytär) neitonen joka aina jutustelee kanssani, kertoili mummonsakin kurkkusalaattia tekevän, ehkä olen sen verran helppo lähestyä, että nuorikin jotenkin mummokseen tuntee.
Pyrin aina jotakin mukavaa kauppaa tekeville sanoa ja vastaukset samankaltaisia, miksi ei ketjussamme voisi samoin tehdä.
Eikö luulisi yhtä helppoa sanoa jotakin myönteistä, kuin keksiä jotakin nokkelaa toista loukkaavaa, no tämäpä tässä, niin teette miten haluatte, ei toivomukseni kiinnosta ketään.
No korjaan, kyllä näitä mukavia, kannustavia viestejä aina mukana, ehkä kuitenkin suurin osa, niistä kiittelen, en kehu;)
Kirkastettu voikin sai erimielisyyttä, eikös se tuttu ole kokki Aihkisen kertomana meille kaikille, hän käyttää ruokien teossa paljon voitakin.
Kaksi viimeistä viestiä oli minusta melko aiheettomia, sillä Eliaana kaikkein vähiten tuo esille erinomaisuuttaan, vaikka aihetta olisi, minä hänet arvostan rauhaa rakastavaksi, miellyttäväksi viestejä kirjoittaviin, usein kaipaan seuraansa soutelemaan.
Karhuako pelkäsit, kun ryminä kuului?
Heinäpelloillakin olette muistelojen kera käyneet, minä en sitä kokemusta ole saanut, lehmiäkin pelkäsin, kun yksi minua potkaisi, olin kai liian lähellä lypsyä seuraamassa.
Ehkä se oli sille lehmälle niin intiimi asia, että ei sietänyt sivusta seuraajaa, lehmän nimen muistan, se oli Eppaomena.
Ihania muistoja monella.
Piti katsoa kalenterista milloin se Hermanni heinään usuttaa, no piankin, kahdestoista päivä juhlii Hermanni, toivotaan heinäpoutia.
Olen lukenut miten mökin väki niitti ojan pieliä, koska heinäpeltoja eivät omistaneet, näin ainokaiselle lehmälle ruokita onnistui.
Onpa pohdittu lyhyitä jalkoja ja yleensä hankaluuksi mitä ne aiheuttaa, siihen kun vielä lisää lyhyet kädet ja lyhyys muutenkin, niin hankaluuksia löytyy, on vain selvittävä.
Pienet on käteni, mutta kun ne liitetään lyhyisiin käsivarsiin, hankaluuksia usein löytyy.
Lattialta ylös pääseminen on sitten yksi hankaluus, mutta odottaa sopii, että apua siihen saa, ainakin minä olen saanut, kohtelias nuori mies nosti kaupan lattialta, kun sinne syystä tai toisesta kupsahdin;)
Muuten Tellukka kerroit jauhelihakeitosta, se on minustakin maittava ruoka, ja helppo tehdä.
Aamu on vierähtänyt jo pitkälle, vielä pitää kurkata Faceen, kuunnella taitavia laulajia keloilta (suosittelen ) ja sitten onkin työn vuoro, näin se päivä iltaan saadaan ja mieli kohtalaisen hyvänä säilyy, näin toivon, samaa toivotan teille toisillekin. - Hyvää keskipäivää, nyt on säilötty viisi litraa kurkkusalaattia ja käsi meinaa tehdä lakon, raastamisen ja pilkkomisen ansiosta.
Jääkaapin ylähylly alkaa täyttymään, suolakurkut seuraavana, eipä hinnan kiroissa ole tuo viiden litran annos, 8 euroa ja ja talvi niillä mennään
Pieni aika ja kipeyttä kädessä vähän aikaa on hintaan liitettävä;)
Kysymykseen on vastattava, ehkä en helvettiin ketään lähettäisi, vaikka joskus sappi kiehuukin,
Ymmärrän tuon ärtymisen mdk.mdk taholta, hänelle tämä uutta, minä jo kauan olen noita herjoja saanut ja seuraillut.
Jonkun kerran olen ylläpitoa häirinnyt, mutta tuloksia ei ole tullut näkyviin.
Olenhan monta ihmetystä ääneen lausunut näistä herjaviesteistä, mutta ääneni ei kuulu, ei toivomuksia todesta oteta.
Olen ehdoton kirjautumisen suosija sillä varmasti palstat siistiytyisi, ainakin nimimerkki pitäisi olla, millä .tunnistaisi loukkaavat esittäjät, muille luulisi olevan aivan sama jos nimimerkki lopussa olisi, tuttuus lisääntyisi.
Olen lukuisia kertoja Kahvipirtin keskustelukulttuuria kehunut, miksi ei näin voisi olla nojatuolissakon?
Törkyviestin tunnistaa jokainen, se on viesti mikä mollaa henkilökohtaisesti toisia.
Miksi on niin vaikea tuosta kehumisesta päästä, miten muuten voi hyvän mielensä osoittaa, jos ei kiittele asianomaista.
Ylläpitokin kiittelee jokaisen viestin jälkeen, onko se kehumista?
Minua voisi kiitellä useinkin, onhan nojatuoli ketjut hyvää mainosten myötä ylläpidolle, jopa tuottavaa;)D Vitsiä on, jos joku tosissaan ottaa edellisen.
Ehkä emme kuitenkaan mitään maaottelua kirjoittaen aloiteta, eihän tiedä mistä kaukaa kukakin kirjoittaa, minun viestini tulee aina Savosta, se tiedetään.
Lueskelin vilkasta antia, eilisen ja tämän aamun tiimoilta, olette kyllä kaikki niin osaavia, että minun runoilu ei ole mitään, vaikka ilmi toinkin.
En omakustannusta aio tehdä, kirja jää perillisten luettavaksi, voivat päivitellä, että kaikkea se mummon yrittikin;)D
Olisi aiheellista jokaisen omaa viestittelyään tarkkailla ja miettiä sanomisiaan, kuitenkin jokainen omansa vastaa, niin se on.
Nyt uupahdin niin, että jääköön sanomiseni tähän, heippa! - Myrskyn jälkeen on poutasää, lauloi Kari Tapio, ja niinhän se taas on, mitä kaunein aurinkoinen päivä aluillaan.
Torilla ja apteekissa on asiat hoidettu ja mansikoitakin rasia, vaikka aika kalliina pidän, seitsemän euroa, no herkutella pitää, myös herneitä 5 euroa litra.
Kurkkusalaatin tekoon ostin kolme kiloa pitkää kurkkua, euron kilo, tilliä ja kaupankautta vielä tullessa etikkaa ja sokeria, suolaa, mutta kotona huomasin sipulit unohtui.
En jaksa enää tänään kauppaan mennä, jääköön maanantaihin salaatin teko.
Siitäpä se alkaa säilöminen, seuraavana siikli peruna ja mansikat.
Onnittelut jälkikäteen syntymäpäivällesi korpikirjailija.
Muistuipa mieleen vierailu Ryynäsen taiteilija kodissa, kirkossa, tarinat kuultiin ja tuotteita ihasteltiin, ihania muistoja nekin,
Aikoinaan yhdistyksen mukana kierrettiin näitä nähtävyyksiä Bombassakin käytiin, nyt on varmaan uudistettu ja muutettu, kai vanha talo vielä elää.
Kolilta ihailtiin Pielisen pintaa, silloin vielä jaksoi, nyt muistoja vaan.
Noista hiuksista, kyllä ne värimuutoksia on minullakin kokeneet, nuorena muistan mustaakin pitäneeni, sitten mahonkin ruskea ja kaikuparin vivahteetkin mukaan mahtui, nyt olisi kauhistus musta värjätty hius. Mielestäni musta ei vanhalle sovi, luonnostaan musta tukka on hieno juttu, miten hienoja ovatkaan etelän ja idän suunnan ihmiset komeine mustine hiuksineen.
Makuasiat ovat kovin arkoja asioita, en siis halua arvostella kenenkään hiustyyliä, mutta mielipiteeni esitän.
Samaan tapaan minäkin toimin, kun kerroit ruokasi valmistamisesta mdk.mdk,
uuni täyteen kaikenlaista, kun sen kerran lämpimäksi aikoo ja sitten pakkaseen odottamaan vuoroaan nauttia.
Ilmastomuutokset mielessä koetan kaiken säästöliekillä tehdä, vaikka minun elinikäni kaiketi vielä selvitään, mutta tulevia polvia varten on toimittava.
Vettäkin olisi säästettävä, vesipula jo joissain päin maailmaa koettelee, vientiin sitäkin voi valjastaa.
No tämäpä tässä tältä päivältä, en ainakaan kehuja jakanut, jos joku taas sitäkin arvelee, arkipäivää ja sen toimia tässä jutellaan.
Jostakin luin, että kehujia olemme nojatuolissa, ei pidä paikkaansa, kiitokset saa jokainen sopuisa kirjoittaja. - Kaupassa jo käyty, keskipäivälle lupasivat myrskyä, siksi kiirehdin, eihän tämmöinen keijukainen kestä maankamaralla jos kovin tuuli puhaltaa;)D
Kovin koettelee nuo säätilat, ei kesä meinaa millään meille kotiutua.
Eihän nuo viestit aina oikeisiin kohtiin tule, joten ei mitään harmia mdk.mdk kaikki viestit ovat sopivia mihin tahansa, mukava, että viestejä laitat, piristää päivää.
Uskon, että et seinäruusuna istunut, kyllä luonteesi niin pirteältä tuntuu ja näkyykin, jos katsomaan pääsisi.
Palasit sitten Ruotsista kokeilemaan Hämeenlinnaa uudelleen, näin muistelen, mutta takaisin Ruotsi veti.
Niinhän se on, missä hyvältä tuntuu asua, sinne kodin laittaa, minäkin jossain vaihteessa mietin muuttoa Kuopioon, mutta rohkeus ei riittänyt, pelkäsin, että yksinäisyys tavoittaisi.
Nyt enää en mihinkään halua, kotini on tämä loppuun asti, jos eivät jostakin syystä toista paikkaa joudu tarjoamaan.
Noita ihania tapahtumia nuoruudesta olisi mukava muistella, mutta yksin ei paljon muisteloita kerry, ystävien kanssa sitten todella muistellaan, kun yhteen satutaan.
Aivan uskomattomia asioita toiset muistavat minunkin tehneen, itselläni ei mitään havaintoja, kai se vanha sanonta, aika kultaa muistot.
Ei kuitenkaan mitään aivan kamalaa kukaan tehty, kilttejä oli sen ajan nuoret.
Silloin oli vyötärökin, mitä vyön avulla kauniiksi laitettiin ja leveä hame korosti näkymää.
Oliko testaaja armollinen, saitko "puhtaat" paperit?
Ano 13 16,permanenttini maksoi 99 euroa ja kulmien väri ja muotoilu24euroa, harvoin permanenttia otan joten kyllä sen kestää, uskaltaa peiliinkin vilkaista, ihminen siellä näkyy.
Minulla värjääntyy itsestään, etupuolipäästä harmaa, odottelen jospa kokonaan harmaaksi menisi, tuskin näin käy kuitenkaan, isäni oli tummahiuksinen loppuun asti.
Onnellinen olen, että hiuksia kuitenkin aika paljon, ovat vaan tyypillisesti suomalaisten hiustasoa, ohutta.
Minulla on näitä taaperoikäisiä kuusilapsosta vanhin kuusi vuotta ja nuorin vuoden.
Kun vanhakasi elää, ehtii vielä viidennen polvenkin syntyvän, tämä yksi vuotias sitä sarjaa.
Kiva olisi neuloa, mutta siihenkin esteitä on tullut, kädet uupuvat, sormista suonta vetää ja kädenjälki kärsii.
Nyt hyppäsin yhden viestin ohi ja ehdin miettiä mihin se joutui, no selvisi sekin ja tuntuu minustakin aika oudolta elämää pidentää rokotuksin, kun kuolemaan tulon sallittavaksi toisaalla puhutaan.
Aina kuulee siitäkin miten vanhat tulevat kalliiksi, no ehkä asiat ovat tapaus kohtaisia, jos parantavia keksintöjä tehdään, kai se hyvä on.
Nyt on sitten taas tehty elämän selvennys, oliko päiväkirja tyyliin, no olipa mitä tahansa, kielletty ei ole koskaan kirjoittamasta.
Myrskystä selviämisiä teille kirjoittaja ystävät. - Lomapäivä hujahti ohi, piti kuitenkin käydä viestit lukemassa ja vastailuakin vaativat.
Tänään kampaajalle meno, kyllä se nainen on nainen aina vaan , vielä loppunsa lähetessäkin kaunistusta kaipaa.
Ehkä omalla kohdalla en kaunistumista kuitenkaan hae, on vaan hiuksien kanssa turhan paljon huolta, aina silti epäkuntoisina roikkuvat.
Onnistuuko kampaaja helpommin hoidoin selvitettävät hiukset aikaan saamaan, jää nähtäväksi.
Sanonta kuuluu, että hiukset on naisen kruunu, no sitä tässä yritän toteuttaa, perin huonolla kuontalolla.
Oliko tuo valssiin kutsu minulle, ymmärsinkö oikein, jos oli niin ikäväkseni todettava, että ei valssin pyörteisiin enää pysty, hyvä kun pystyssä pysyn.
Aivan liian vähälle jäi valssin pyöritykset silloin nuorena, kun naimisiin menin ja muut tahdit elämän muutti.
Tanssimisesta tykkäsin ja kyllä pyörittäjiäkin kohtuudella löytyi, en useinkaan penkille istumaan jäänyt, jos nyt oikein muistan?
Mieheni oli hyvä tanssimaan, ilo oli molemmin puoleinen, olihan hän bassoa soittamassa tanssiorkesterissakin.
Teatteri sitten harrastusvoiton vei., meillä oli yhteinen kappalekin joka niihin aikoihin ilmestyi ja sen rytmi sytytti, se oli Keinu kanssani.
No taas muisteloksi meni, jääköön nyt unohduksiin.
Oikeassa olet demeter, voimattomia ovat vanhemmat/perhe nuoriemme kasvatuksessa, niin paljon kaikkea mahdollisuutta tarjotaan, nyt jo EU tasolla huolestutaan tarjonnasta, mitä nuorillemme tarjotaan.
Tämä nykyinen meno, niin hyvää kuin se osin onkin, tuo paljon uhkia ja pelkoja nuorten elämään.
Tuo vertailu "huippusuorittajiin" on aivan tarpeetonta, minä olen sen jo unohtanut, kokeilen ja nautin ja viis veisaan kaiken kieltäviin lausuntoihin.
Minulla tuo kylässä käyvien joukko on pieni ja jos joku luokseni eksyy saa tyytyä minulle kelpaaviin ruokiin, kahvimukin käteen ojennan ja sekin sujuu hyvin.
Onko jalkasi nyt terve liekko, näin arvelen ,kun puuhailet jo pihatöissä?
Virkkaatko puseroita myyntiin vai vaihtelun varaa itsellesi, minulle tuo virkkaaminen ottaa enemmän käsiin, kuin neulomisen, vaikka vaikeuksia on senkin kanssa.
Pieni villatakki valmistui ja piponkin sain tehtyä, nyt pieniä sukkia neulon., sininen setti yksivuotiaalle.
Kuulostaa niin ihanalta nuo puuhastelut Eliaana, Väinökin osansa huolenpidosta saa.
Itikat ei pahemmin kiusaa, mutta olen niihin saanut aiemmin liian kanssa tutustua, olen oikein itikkasyötti ollut.
Kiusa se on kärpäsenkin kanssa oleminen, kun sisään pääsee, aina on tuttavuutta puremalla tekemässä.
Näen veneen lipuvan hiljalleen harvojen airojen vedon avulla, tyyni järvi, vaan kuikan huuto ja leppoisa tunnelma, se on kesää parhaimmillaan.
Enpähän minä mihinkään pääse tästä puhetulvasta, mutta ymmärtäkää, yksin sitä ei lauan pysty pulputtamaan, vastakaikua on saatava, siispä kiitos vastauksista kaikille.
Vietetään taas yksi ihana päivä ja odotellaan mitä edessä päin onkaan. - En numeroa muista, mutta olikohan lähellä jotain linja-autojen lähtöpaikkaa
Muisitaakseni se toimi vielä 50 luvulla, ehkä loppuun asti
Yksi tilava huone, keittiö perällä, pieni pyöreä naisihminen ison kassakoneen takana, hymyilevänä hänet muistan.
Kumppani rouva touhusi keittiössä ja tätini hoiti asiakkaat.
Vielä sellainenkin muistikuva, kun rahaa oli niukalti sota aikaan, asiakkaat toivat arvotavaraa maksuksi ruokailusta, minulla on muistona marmori pöytäkello,
Heillä oli yhden huoneen osake mihin illalla menivät nukkumaan ja sauna kerran viikossa oli juhlien korvike. - Ei ollut sinulle Paloma, vaan tälle lyhyt sanaiselle kirjoittajalle.
- Tänään hyvä sää pitää kesälomaa palstaltakin, ei tuo kirjoitusten lukumäärä intoa kasvata.
Katseellaan kuunnellaan, ehkä päivä onnellisempana kaikilla alkaa, kun en sepustusta laita.
Sen verran kuitenkin, että ei juurikaan kiinnostusta herättänyt lausumasi Ei Voi Vähemmän Kiinnostaa, samaa mieltä viestistäsi..