simosomerma
Elämä Jeesuksen Kristuksen Rakkaudessa = EJKR
Kotimaa: Suomi
Koulutus: Yliopisto
Lapset: ---
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia95 aloitusta · 1568 kommenttia
- Valitettavasti ei osunut ihan nappiin sinunkaan päättelysi.
Asiahan on, kuten lainasit: "kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla"
Ts. Aabel ei ollut vähemmän syntinen. Lähtökohtaisesti hän oli yhtä lailla erossa Jumalasta kuin Kain. Aabel sai armon, koska hän turvautui Jumalan lupaukseen tulevasta sovituksesta. Ei hänen lihansa tullut kuitenkaan yhtään Kainia synnittömämmäksi. Kain ei luottanut Jumalan lupaukseen vaan yritti pärjätä omilla teoillaan. Siten hän jäi vaille syntiensä anteeksisaamista.
Ja jos tarkkoja ollaan, Aabelista voidaan sanoa, että koska hän uskoi, hänestä tuli vanhurskautettu Jumalassa/Kristuksessa. Ei hänessä mitään omaa vanhurskautta/vähäisempää syntisyyttä ollut. Jeesuksen ansio vain luettiin hänen (syntisen ihmisen) hyväkseen. - Juudas Iskariotista
Hän uskoi, että Jeesus olisi luvattu Messias, joka pystyttää pikaisesti valtakuntansa maan päälle. Kun Jeesus ei tehnyt elettäkään syrjäyttääkseen vallanpitäjät ja tarttuakseen vallan kahvaan, Juudas pettyi ja suivaantui. - Lainaus: Tosiasiassa suuri osa asioista on kyllä ihan niitä "järjen asioita". Esim. uskontojen suhten peli on selvä. Korkeintaan yksi niistä on totta tai sitten ei edes yksikään. Sen selittää järki.
Totta puhut. Korkeintaan yksi voi vastata todellisuutta.
Sen sijaan erehdyt, kun sanot: "Faktat ovat uskon vihollinen." On toki perustelematontakin uskoa, mutta faktat eivät ole terveen uskon vihollinen. Mihinkään sellaiseen ei kannata uskoa, jota ei voi pitää totena ja joka ei kestä kriittistä tarkastelua. - Armo on íhmiselle niin vaikea ymmärtää, että sen koko syvyyden paljastamiseksi Jumala joutui kasvattamaan Abrahamista polveutuvaa kansaa muutaman vuosituhannen ajan, ennen kuin ihmiset olivat ollenkaan kykeneviä käsittämään hänen Poikansa kärsimysten ja kuoleman kautta julistettua armahdusta. Ja silti vain pieni osa kansasta oli lopulta valmis tarttumaan Jeesuksen Kristuksen kautta julistettuun armoon.
- Niin. Se, joka uskoo, elää uskosta, mutta ei käskyjä silti ole poistettu:
"Teemmekö siis lain mitättömäksi vetoamalla uskoon? Emme tietenkään! Me vahvistamme lain." Room 3:31 - Aivan. Uskonnot toimivat juuri noin. Uskonnot ja niiden säännöstöt koskevat psykososiaalista ulottuvuutta, ihmisten välisiä suhteita.
Uskonnoista ja niiden kaavoista vapautuminen ei kuitenkaan vapauta olemassaolon kysymyksistä, eksistentiaalisesta ahdistuksesta, siitä, että jokaisen elämä on pohjimmiltaan epävarmaa, haurasta, haavoittuvaa, täynnä epätietoisuutta ja ennakoimattomuutta. - Kiitos kommenteista ovimies ja taskutäynnäkiviäkö, ne innostavat jatkamaan.
Kun Jumala armahtaa ihmisen Jeesuksen kautta, kyse on asiasta, jota kukaan ihminen ei voi saada aikaan. Ovimiehen sarkastinen kommentti osuu tässä naulan kantaan.
Jokainen ihminen kaipaa hyväksyntää. Kaipaamme psykologista, sosiaalista, ammatillista, seksuaalista, ulkonäöllistä ja tekemisiimme kohdistuvaa hyväksyntää. Jokainen ihminen, joka antaa vilpitöntä, hyväksyvää palautetta meille on Jumalan armon välittäjä samassa mielessä, kuin että Jumala antaa aurinkonsa paistaa kaikille ihmisille. Tämä ei siis ole evankeliumin armoa.
Tätä lämmintä suhtautumista lähimmäisiimme Jumala odottaa erityisesti omilta lapsiltaan (Matt 5:43-48), sillä ilman sitä kukaan tuskin löytää paikalle, jossa Jumalan armo Kristuksessa voisi kirkastua ihmiselle.
Evankeliumin armo taas on täysin Jumalan hallinnassa oleva asia. Sitä ei kukaan ihminen voi jaella oman mielensä mukaan. Vaikka noita ovimiehiä olisi miten paljon tahansa, he eivät voi määräillä Pyhää Henkeä. Evankeliumin armon julistaminen ihmisille, jotka olisivat vain inhimillisen myötätunnon tarpeessa, voi pahimmillaan muuttua psykososiaaliseksi manipulaatioksi, kuten ovimies kommentoi. Se, että Jumala on antanut evankeliumin sanan julistettavaksi, ei tarkoita, että meillä on väline, jolla me kontrolloimme Jumalan toimintaa.
Kun Jumalan armo kohtaa ihmistä, siinä ei ole kyse pelkästään älyllisestä, sosiaalisesta tai psykologisesta tms kelvolliseksi julistamisesta. Siinä on kyse koko oman olemassaolon armahduksesta. Sen ihmiselle voi kirkastaa Kristuksessa vain Jumala itse Henkensä kautta. Kun ihminen on saanut armahduksen Jumalalta, hänen ei enää tarvitse kalastella ihmisten hyväksyntää, sillä hän on maistanut tätä todellisuutta: "Minä olen sinun kanssasi". - Toki oma kokemuksemme vaikuttaa tapaamme kohdella toisia. Eivät kaikki kohtaamiset ja vuorovaikutukset ole kuitenkaan armahtamistilanteita. Armosta voidaan puhua myös siinä mielessä, että tarkastellaan olemmeko käsittäneet sen oikein. Jeesuksesta sanotaan:
Hän oli täynnä armoa ja totuutta. Joh 1:14
Armo on läheisessä suhteessa totuuteen. Ilman totuutta armosta tulee lepsuilua. - Seuraava taso armon kokemista on tulla toisten ihmisten armahtamaksi.
Tämäkin tulkitaan usein vain jonkinlaiseksi lempeydeksi, lähinnä suvaitsevaisuudeksi erilaisuutta kohtaan.
Pohjimmiltaan armahdus ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa merkitsee syyllisen vapauttamista hänelle lain mukaan kuuluvasta rangaistuksesta. Tässä puhutaan jo tömäkämmästä kokemuksesta.
Kun rikollinen on ensin vangittu ja viety oikeuden eteen ja kaikkien protokollan sääntöjen mukaan todettu syylliseksi ja hän on sitten anonut armoa (jonka saaminen on kaikkea muuta kuin itsestään selvää), niin kyllä armon julistuksen kuuleminen ja rangaistuksen välttäminen jo joltain tuntuukin. - Hologrammista puheen ollen.
Niin kuin uni katoaa herätessä,
niin sinä noustessasi, Herra,
teet tyhjäksi heidän valhekuvansa. Ps. 73:20 - Murey, tuossa olet aivan oikeassa. Ilmankos Jeesus sanoikin:
"Ei jokainen, joka sanoo minulle: 'Herra, Herra', pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon. Monet sanovat minulle sinä päivänä: 'Herra, Herra, emmekö me sinun nimessäsi profetoineet, sinun nimessäsi ajaneet ulos riivaajia ja sinun nimessäsi tehneet paljon voimatekoja?' Silloin minä vastaan heille: 'Minä en ole koskaan tuntenut teitä. Menkää pois minun luotani, te laittomuuden tekijät.'" Matt. 7:21-23 - Niinpä. Ne on aina sidottu ihmisen subjektiiviseen kokemusmaailmaan eikä niitä voi perustella auringon tai minkään muunkaan fyysisen kohteen olemassaololla. Eikä subjektiivisen kokemusmaailman uskomuksia voi nimetä valheiksi pelkästään vetoamalla objektiivisen todellisuuteen.
- Sekoitat fyysisen todellisuuden ja ihmisimielen todellisuuden
Voit ottaa puhtaan objektiivisen kannan ihmisen todellisuuskuvaan yhtä huonosti kuin mitata painoa pituusmitalla.
Tai ehkä sinulle eivät merkitse mitään totuus, vapaus, turvallisuus, rakkaus, rohkeus..? - Kiitos vuodatuksesta.
Jokainen Jumalaa rakastava ihminen odottaa tavalla tai toisella Herraa. Mutta meidän harmiksemme hän on salattu Jumala, joka ilmoittaa itsestään vain sen, minkä kunakin aikana hyväksi näkee. En tarkoita, etteikö jokainen kaipaava saisi kammiossaan Herralta kaikkea tarvitsemaansa lohdutusta. Mutta kun se kiusaus, joka Jeesuksellekin asetettiin, on myös meillä kovin herkässä: Tee Jumala jotain, että kaikki sen näkisivät; hyppää Poika temppelin harjalta, että kaikki näkisivät, kuinka Isäsi ottaa kiinni. Vaan eipä hypännyt.
Jostain syystä Jumala on poistanut minulta samaistumisen näihin ulkonaisiin seurakuntiin. En jaksa korvaani lotkauttaa niiden suhteen. Olen niille kuollut, mutta uskoakseni elävä Jumalalle. Niinpä odotukseni (ja ahdistukseni) on tämä: Maailma ja seurakunnat (jotka organisaatioina ovat kaikki porttoja) kulkevat yhä kauemmas Jumalan pelosta ja lopulta tilanne on se, että uskosta kiinni pitäminen alkaa käydä melkein mahdottomaksi. Silloin Herra palaa. Hän palaa hetkellä, jolloin ne harvat kristityt, jotka ovat valveilla, ovat aivan vereslihalla, kun eivät voi enää tehdä yhtään mitään oman tai muidenkaan uskon edistämiseksi. Herra tulee omiaan varten PELASTAJANA pelastamaan heidät maailmasta, joka tarjoaa vain eksytystä, johon useimmat lankeavat ja ahdistusta, joka voidaan kestää vain sen tähden, että päivät lyhennetään (Matt 24:22-24)
Että tällainen vuodatus minulla. - Koska Juliana Norwichilaisen hengellisen elämän pääperiaate on sinulle tärkeä, uskon, että myös nuo arvoitukselliset jakeet ovat sinua varten.
Juliana sanoo, että KAIKKI kääntyy hyväksi. Tämä on minulle itselleni hyvin tärkeä näkökohta, sillä olen jo vuosikymmeniä elänyt tämän varassa:
"Me tiedämme, että kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka rakastavat Jumalaa, niiden, jotka hän on suunnitelmansa mukaan kutsunut." Room 8:28
Olen vakuuttunut, että Julianan eetos lähtee tästä Raamatun periaatteesta. Paavali ei sano, että me uskomme, vaan että me tiedämme. Lisäksi hän sanoo KAIKKI. Eivät siis vain ne asiat, joiden me ajattelemme edistävän hyvää/ hengellistä, vaan myös ne, jotka kuvittelemme pahoiksi/ maallisiksi.
"Rauhan minä jätän teille: minun rauhani - sen minä annan teille. En minä anna teille niin kuin maailma antaa. Älköön teidän sydämenne olko levoton älköönkä pelätkö." Joh 14:27
Mistä tulee Jeesuksen rauha? Eikö se tule siitä luottamuksesta, että KAIKKI lopulta toteutuu Jumalan hyvään suunnitelman mukaan. Juuri näinhän Jeesus luottaa. Siksi hänellä on rauha, jonka hän haluaa meillekin. Maailman antama rauha on eri asia. Se on haltuunoton tuottamaa rauhaa. Esim. tuota moner/synergismiä, jossa järjellä yritetään ottaa haltuun todellisuus, jotta tuo ihmisjärjellä rakennettu kokonaiskuva rauhoittaisi meidät. Maailma siis pyrkii koko ajan määrittelemään/ ottamaan haltuun myös hengellisiä asioita, kun se yrittää sovittaa Jumalan todellisuutta omiin termeihinsä, joita ei löydy Jumalan sanasta.
"Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen sävyisä ja nöyrä sydämeltäni. Näin te löydätte levon sielullenne, sillä minun ikeeni on sopiva ja minun kuormani on kevyt." Matt 11:29-30
Mikä on Jeesuksen ies ja mikä on se vaihtoehtoinen ies? Jeesuksen perusmielenlaatu on se, että Isän KAIKKI hyvät lupaukset ovat totta ja tulevat toteutumaan. Tämä on lapsenmielisyyttä (Matt 11:25). Miksi se on ies- taakka? Siksi, että vaihtoehtoinen asenne hallitsee luonnostaan kaikkia ihmisiä. Useimmiten Jeesuksen seuraaja on lapsellisine luottamuksineen täysin yksin. Ihmisellä on luonnostaan maailman mielenlaatu, siis se vaihtoehtoinen ies. Ihminen ei luonnostaan luota lapsen mielellä Isän lupauksiin kuten Jeesus, ei, hän pyrkii luonnostaan hallitsemaan omaa todellisuuttaan (ei vain maallista vaan myös hengellistä todellisuutta), saamaan sen haltuun maailmasta omaksumillaan termeillä ja inhimillisen logiikan avulla.
"Heittäkää KAIKKI murheenne hänen päälleen, sillä hän pitää teistä huolen." 1. Piet 5:7 - Tekstisi vastaa täysin käsityksiäni. Sokeus on käsinkosketeltavaa ja suuri murros, joka paljastaa näiden hengellisten uskottelujen onttouden tulee olemaan rankka.
Itse olen joutunut harjoittamaan uskoani seurakuntien ulkopuolella samasta syytä. Niissä ei haluta kuulla asiallista kritiikkiä. Tekstistäsi tuli lohdullinen tunne: On tässä maailmassa sentään muitakin, jotka näkevät. Kunpa voisin olla yhteydessä. - Lainaus: Miten keskustella, kun kukaan muu ei ole ollut kiinnostunut keskustemaan kaikille hyväksi Raamatun UT mukaisesta ja perustuvasta Kristllisyydestä?
No kerropa, millaisena sinä näet tuon Raamatun UT:n mukaisen kristillisyyden. Miten sinusta sitä eletään? - Eikö ihminen usein itse tarvitse jonkun, jota hehkuttaa ja katsoa ylöspäin. Tänä päivänä varmasti monen rinta paisuu ylpeydestä kun Suomi sai uuden hiihtokuninkaan.
Jumalaa voi kiittää ja ylistää ihan omien fiilistensä mukaan, mutta ei hän sitä vaatimalla vaadi.
"Hän on ilmoittanut sinulle, ihminen, mikä on hyvää. Mitä muuta Herra sinulta vaatii, kuin että teet sitä, mikä on oikein, rakastat laupeutta ja vaellat nöyrästi Jumalasi edessä?" Miika 6:8 - Mielenkiintoisia ja haastavia ajatuksia esität, kiitos.
Kiinnität paljon huomiota tekoihin, velvollisuuteen ja moraaliin. Sanot, että ihmiset ovat Jumalan edessä samanarvoisia, mutta eivät samanlaisia. Lisäksi ajattelet, että ihmisen on mahdollista olla moraalisesti puhdas.
Minulle tulee sellainen käsitys, että synti (jota pidät melkein luonnonlakina) ei tässä tule selvästi kuvatuksi. Kun sanon, että Jumalan edessä kaikki ovat samanlaisia, tarkoitan ihmisen syntisyyttä. Vaikka synnistä paljon puhutaan, harvoin sen olemusta kuvataan tavalla, joka auttaisi käsittämään, mistä on kyse. Jos puhutaan perisynnistä, tilanne ei siitä parane. Jos synnin olemus jää hämäräksi, kaikki ihmisen tekemiset ja tekemättä jättämiset jäävät inhimillisten mittarien arvioitaviksi.
Useimmat tietävät, että synti on Jumalasta erossa olemista. Sitä, mistä siinä käytännössä on kyse, onkin jo vaikeampi hahmottaa. Paavali on tässä asiantuntija.
Syntiä en olisi tullut tuntemaan muuten kuin lain kautta. En olisi tiennyt himosta, ellei laki olisi sanonut: "Älä himoitse." Room 7:7
Syntiä ei siis voi tuntea, ellei ole oppinut tietämään, että himoitsee. Ja vastaavasti omaa himoitsemistaan ei voi tietää/tunnustaa/havaita, ellei ensin tunnusta, että on olemassa laki, jonka auktoriteetti on ehdoton.
Minä elin ennen ilman lakia, mutta kun lain käsky tuli, synti virkosi eloon. Room 7:9
On siis mahdollista elää ilman lakia. Silloin ihminen ei tiedä itsessään olevasta himosta eikä varsinkaan sen takana olevasta synnistä. Ilman lakia elävä haluaa ja tarvitsee asioita, mutta ei näe siinä mitään kummallista. Sitten kun hän törmää lakiin ja alkaa ottaa sen vakavasti, hän huomaakin, että hänen haluamisensa eivät pysykään lain puitteissa. Hänelle käy kuin Paavalille: synti virkoaa. Se on ollut ikään kuin uinuvassa tilassa siihen asti, kunnes käskysana tulee. Sen jälkeen se aktivoitunut synti alkaa vaikuttaa ihmisessä kaikenlaisia himoja.
Himon ja synnin välinen suhde on suunnilleen seuraavanlainen: Kun ihminen syntyy maailmaan, hänellä ei ole yhteyttä Jumalaan eli häneltä puuttuu se kaikenkattava luottamus Isään, joka Jeesuksella oli jo syntymälahjana (=synnittömyys). Koska ihmiseltä puuttuu siis luottamus siihen, että hänestä ja hänen tarpeistaan pidetään huolta, hänen koko elämänsä lähtökohdaksi muodostuu pyrkimys tavalla tai toisella omin voimin/keinoin varmistaa, että hän saa kaiken tarvitsemansa. Tämä on se ihmisen syntinen olomuoto, ’samanlaisuus’ Jumalan edessä.
Tarpeet eivät sinänsä ole syntiä, mutta kun ihminen ei voi luottaa Jumalan huolenpitoon, hänen elämänsä perussävel on pyrkiä varmistamaan tarvetyydytyksensä omin voimin/keinoin. Toisin sanoen kaikki hänen tekonsa kumpuavat lähtökohtaisesta epäluottamuksesta Jumalaan. Tätä hän ei voi tiedostaa, ennen kuin laki tulee, ja hän itse alkaa tajuta rikkovansa lakia eli himoitsevansa (tavoittelevansa tarpeittensa tyydytystä epäluottamuksesta käsin). - Lainaus: "Tämä sotilas ei ole varsinaisesti sen parempi tai huonompi kuin ne sotilaat, jotka My Laissa tosiasiallisesti ihmisiä murhasivat. Hänellä vain kävi tuuri tai, jos niin halutaan, hänet varjeltiin."
Nämä arvottamiset - parempi/huonompi, kävi tuuri/varjeltiin - ovat, kuten sinäkin laajasti kristillisyyttä tutkineena tiedät, maallisia ja ihmisten keskinäisiä arvoasetelmia heijastavia näkökulmia. Toki se, joka konkreettisesti tappaa, voi joutua rankasti kärsimään jälkeenpäin tekojensa muistoista yms. Ihmisten kärsimyksiä väheksymättä on kuitenkin todettava, että se, joka elää muiden silmissä hurskaasti, ja se, joka tappaa My Laissa, ovat Jumalan silmissä aivan samanlaiset. Riippumatta siitä, kuinka paljon kukin joutuu kärsimään omien tekojensa tähden, kukaan ei silti teoillaan, tekemättä jättämisillään tai kärsimisellään voi muuttaa asemaansa Jumalan edessä. Kukaan ei kelpaa Jumalalle. Tämä on tilanne joka iikalla. Vasta sitten, jos Jumala armossaan vaikuttaa ihmisessä uskon Jeesukseen, ainoaan henkilöön, joka kelpasi Jumalalle ja hoiti meidän velkamme Jumalalle, ihminen voi lähestyä Jumalaa, ei omissa nimissään, vaan Jeesuksen nimissä, pukeutuneena lahjaksi saamiinsa valkeisiin vaatteisiin, Jeesukseen Kristukseen.
Palatakseni vielä kuuliaisuuskysymykseen: Kuuliaisuus mielletään helposti tottelemisena, kaavamaisina toimintamalleina. Niitähän Jeesukselta tivattiin:
"Mitä meidän on tehtävä, jotta tekisimme Jumalan tekoja?" Jeesus vastasi heille: "Jumalan teko on se, että te uskotte häneen, jonka Jumala on lähettänyt." Joh. 6:28-29
UT puhuu USKON kuuliaisuudesta, evankeliumin kuuliaisuudesta ja Kristuksen kuuliaisuudesta. Miten ollaan kuuliaisia ilosanomalle? Miten totellaan uskoa? Eivät tässä kaavamaiset toimintamallit tule kyseeseen.