Hiljaisuuden kuva pirtin takkatulen räiskähtely ja odotuksen riutuvat tuokiot kun poskille nousee hehkuva kuume jossa millimetri millimetriltä ennen niin levollinen katse repeää salamoi kasvoilleni. Tiedän että pian jo …
Mykkiä katseita nöyrien käsien kosketusta, särkyneiden unelmien sirpaleita. Eilen. Äänesi raukeus hiustesi uni ja tuoksu, autuas sylisi turva. Tänään. Ohimolla yhä polttaa viimeisen suudelmasi viileä hehku, miks´ haipuu…
vaistoni erehtyivät jälleen hiukset takertuivat ohimolle kääntö oikealle kyljelle siksikö että näkisin vain tyhjän pieluksen ? en voi peruuttaa eiliseen ja huominen liian kaukana kaikesta sinisen lumen syvyydessä vaikka…
Olen lähellä 6-kymppinen naimisisissa oleva nainen, mummukin ainoan tyttäremme kautta. Leivon makeita melko harvoin, rieskoja ja sämpylöitä sekä kasvispiirakkaa ja pitzaa varmaan paljon useammin. Nyt saamistani mikseist…
Kuinka usein suunnittelemme huomenna, huomenna tai minä aion. Kaikesta siitä jonka voisimme tehdä jo tänään juuri nyt. En muista kauanko on huuliesi kosketuksesta enkä tiedä oletko lukenut silmieni surua koskaan. Toivoi…
Olen luovuttamassa sitä osaa itsestäni joka on tehnyt myyräntyötä kovertanut kipeitä kohtia minuun. Haalenneen rakkauden rungosta annan myrskyn riipoa viimeisetkin lehdet katkoa karkeimmatkin säikeet. Tummimmat yöt ovat…
Helmet kirkkaimmat iloista syntyneet tummat suruista ja kaipauksesta, ihmisen ikävästä silloin kun oma käsi on kaivannut toisen kättä. Kun varjot ovat Sinua lähenpänä syntyy kyynelteni kimaltava helmiketju. Mutta Sinua …
Ihmisiä tulee ja menee yksi jättää jälkeensä katoamattoman tuoksun toinen silmieni taakse elävää kuvaa. Sitten on sellaisia jotka ovat jokaisessa päivässäni kuuluvat minuun kuin sykkivät suonet ihoni alla päälleni lanke…
Ennen aamun sarastusta olin vapautunut tuskastani. Rakkaani herään elämään aina kun kutsut minua enkeliksi. Käteni kädessäsi kasvot vielä kosteina kyynelistä, käy ylitseni hellyys. Sinä todensit minulle pilvien kultaise…
Vatsalla vaeltavat sormenpäät tavoittavat raskausarvet jotka eivät silotu edes karkeimmalla harjalla hioen. En haluaisikaan sillä ne muistuttavat kohdun olemassaolosta pikkuiseni salaisesta maailmasta silloin kauan sitt…
astuin hatarista kuvitelmista ja unelmistani ulos ja vaikka vapisen en useinkaan itke kyynel ei löydä väylää puristuakseen ulos vuodet jolloin en kirjoittanut ne kaikki olisi pitänyt kuitenkin tallentaa erot ja lähtemis…
Kuljen kosken yläjuoksua, kiveltä kivelle ja huomaan raitarunkojen kyynelehdinnän. Tämä syksyinen hetki satuttaa. Kaipaukseni olen istuttanut kurkiauran kauaksi kantaa, itse sen unohtaakseni. Niin paljon on muuttunut ei…
Kansieni väliin on piilotettu kyynelten lehto rakkauden arpiset haavat unenomainen uupumuskin. Ei en minä nyt itke ripsilleni putoaa kevätsade joka jatkaa huulilleni uurteita pitkin. Kyllä minä kerran olin ja jos jaksan…
Silloin kun minut autettiin kohdun turvasta ja lämmöstä maailmaan taistelin elämästä ja olin tietämättäni ihme. Koitti aikanaan päivä jolloin sain syliini sykkivän timantin punaisin, ryppyisin sormin ja varpain rahalla …
viimeinkin kuiskauksia jotka putoavat pehmeästi huulilleni sormet uivat hiusteni viljaan hyväilyt hakeutuvat ihoni saarekkeisiin yksinäisyys erkanee lipuu hitaasti, hitaasti pois arasti antaudun meresi aallokkoon hiljai…
nimeämätön tuuli myrskyjen naarmuttamat sateiden kastelemat pakkasen puraisemat kasvot edessäsi, silmissäsi kun vaivun uneen laskisitko hiuksilleni pehmeitä runojasi ohimoilleni outoja sanoja rakkaudesta hitaita, vierai…
Olen taipunut murheideni edessä luovuttanut kyyneleni tuulien viedä ja lehvistön huojunta se valvoi orvon minäni askellusta. Kaipaukseni se on enemmän paljon, paljon enemmän kuin utuisen ulapan äärettömyys. Ylitä vuoret…
kuka muruseni kokoaa kiinnittää siipeni ne mustat vaikken niitä itse näekään tiedän niiden tummuuden miksi minä olen se hauras heikko ja houkutteleva jää joka houkuttelee uhkarohkeat liikkeelle kokeilemaan kuinka paljon…
Kun kaikki sanat on kulutettu loppuun ja kahdet kädet ovat kangistuneet peittojen päälle. Aika on kuluttanut kynnykset ja halpahallien lautaset singottu sirpaleiksi viiltävien sanojen tanterereilla. Jäljellä on enään se…
Voisin kirjoittaa tuhansin sanoin rakkaudesta mutta ei puhun joulukuisen valvotun levottoman yön. Hämärälintujen aikaiset lennot taivaankannen äänettömän repeämisen punaisena levittäytyvän usvan kun aamu löi yölle kättä…
