waskihanska

O: Rahvasmainen, omasorttinen, globaalisuutta syynäilevä, kotona viihtyvä ja kotikentän sananvaltaa arvostava, hätäilemätön suomalainen eläkeläinen, uskontoihin uskomaton valikoitsija, vankasti aviossa.
- Sota-aikaiseen syntyperään kuuluu lukeutuminen pieniin ikäluokkiin. Suuret ikäluokat tulivat sitten seuraavassa vaiheessa sotimisen päätyttyä.
- Taka-ajatuksena valveutumiseen pyrkiminen sekä astelu murtomailla, poluilla, turuilla ja toreilla vakaasti ja vapaasti omat saappaat jalassa.
¬: Miljoona euroa (kuusi miljoonaa entistä Suomen markkaa) tosiaan laittaisin säästöön ja harkiten käyttäisin varoja mielekkäisiin tarkoituksiin.
- Ensimmäiseksi hankkisin täältä Koti-Suomesta järvenrannalta hehtaaritontin ja rakentaisin jalasmökin - taustamusiikkina tuulen humina, aaltojen kohina ja sateen ropina. Yleisemmin musiikkimakuna loivan oloinen kotimainen ja vaikkapa fado.
- Vaikka minulla ei miljoonia olekaan, verotin itse säästöpossuani ja ostin hiukan osakkeita, jotka ovat juuri nyt halpoja. Houkutus kokeilla sitä sijoittamista oli liian suuri. Nyt pitää vain odottaa, että vuosien mukana ajat paranevat ja osakkeitteni arvo nousee.
O Paikoilleen jämähtämisen tehokkainta ehkäisyä ja torjuntaa on lähteminen kotimaan kierrokselle asteikkona Helsinki ja sivukulmakunnat ynnä kaikki siltä väliltä. Silloin tällöin ulkomailla käymisen jälkeen on aina parasta takaisinpaluu.
- Suomen rantamaisemissa voisin viipyä loputtomiin kesät talvet, syksyt keväät. Meidän säämme ovat vaihtelevaisia ja käyvät minulle laidasta laitaan.
- Sähköpostin saaminen ilahduttaa ja asioitten aprikointi, ruotiminen kiinnostaa.
- Siis:
o Vuodet eivät ole veljeksiä, sanottiin entisaikaan, mutta pitäisiköhän nykyään tasapuolisuuden merkeissä vertailla, jotta sisaruksia. Säätieteilijöitten sanomisia krtisoin joiltakin osin. He puhuvat mm. sateen uhkasta, vaikka kyseessä olisi täkäläisen ilmanalan tavanomainen vaihtelevaisuus. Ja osaa se painettu sanakin. Joku lehtimarkkinoinnin mainoslööppi yritti äskettäin väittää hyytävän kylmyyden tulevan Suomeen pohjoisesta. Ja lämpömittari painui peräti lähelle nollaa plussan puolella. Joka tapauksessa meikäläisäijä hyvillä mielin nyt niin kuin yleensä muinakin vuodenaikoina.
Ruoka & juoma: lanttukukko, läskisoosi, uunimakkara, Karjalan paisti, uunijuusto, patasapuskat; maito, vesi, Sahti
Kotimaa: ---
Koulutus: ---
Ammatti: Muu
Siviilisääty: ---
Lapset: ---
Hakusanat: politiikka, yhteiskunta, Matkailu, kirjallisuus, mökkeily, sienestys, ystävyys, filosofia
- Tavallisen kansan vaurastumista on mahdollista tarkastella myös teoreettisesta näkökulmasta. En ole perillä siitä, jotta onko vasemmiston keskuudessa asetelmaa lähestytty käytännön politiikan tekemisessä. Siis teoreettisesti syntyisi tilanne, jossa rahvas ja keskiluokka olisi sen verran vaurasta, että niitä ei pystyttäisi pompottamaan eikä nöyryyttämään, vaan väki voisi sanoa myös "Ei käy"-toteamuksen tai potkujen saamisen asetelmassa kommenttina olisi, jotta "Mitäpä tuossa, minä menen muuanne". Kyykytyksen yritys olisi työnantajale oma menetys. Siinä teoreettisesti sekä käytännössä valtasuhteet muuttuisivat. Sen tilanteen syntymisen uhka aiheuttaakin työnantajataholla pyrkimyksen pitää tavallista kansaa matalana elämisen ehtojen jatkuvalla ahtaudella eli siis verotuksella, maksuilla ja taksoilla. Kapitalistit pelkäävät kansan vaurautta. Rohkenen epäillä, että esim. SDP ei ole tässä asiassa tilanteen tasalla edes teoreettisesti puhumattakaan käytännön tasosta.
- Lääkäri kehoitti meikäläistä eläkeläisäijää syömään myös punaista lihaa sinänsä monipuolisen ruokavalion osana. Tulin siinä kysäisseeksi, että possua vai nautaa, niin lääkäri vastasi, jotta aivan sama kunhan rasvaa ei olisi lihassa liikaa. Jo vanhastaan olen tottunut lihaan ravinnon olennaisena osana. Onhan niitä ollut myös semmosia aikoja, että lihasta on ollut puutetta. Kun tuossa edellä tuli esille ikääntyminen, niin minun äitini pääsi 98-vuoteen saakka. Epäilen kyllä, että minulta saattaa jäädä se ikämäärä saavuttamatta. Aika näyttää.
- Lienenkö kokenut asetelman oikein, kun olen arvionut tiuhimman ilmastonmuutosta käsitelleen uutistykityksen melkoisesti harventuneen Nobelin rauhanpalkinnon jakamispäätöksen jälkeen. Jo aikaisemmin epäilin, että Greta-kampanjoinnin ideana oli ohjailla yleistä mielipidettä ennen muuta Norjassa siihen, että hänelle myönnettäisiin kyseinen rauhanpalkinto. Meidän YLEmme osallistui siihen kampanjointiin silmiinpistävän isolla antaumuksella. Olen havainnut kerrottavan, että Gretan vanhemmat ja yleensä Ruotsi olivat siinä operoinnissa generattorina ja totta kai Suomi-YLE peesasi pää kolmantena jalkana. Varsin vaisua olikin YLE-uutisointi, kun palkinto meni Etopiaan. Oikeastaan hyvä näin, sillä onhan kyseessä nimen omaan rauhanpalkinto eikä kekseliäimmän markkinointiprojektin palkitseminen.
- Tänään julkaistu mielipidekysely tuotti sosialidemokraateille alentuneen kannatuksen eli vasta neljäntenä ja Vihreät meni ohitse sekin. Jos nyt jotain lohtua kenties löytyy, niin entinen maalaisliittolaisuus on vielä jälempänä. Silti kaiken kaikkiaan SDP voisi katsoa peiliin ja analyseerata, jotta kannattako Vihreitten kanssa jatkaa kilvoittelua vihreydessä? Entisaikaan sanottiin, että ei toinna pyrkiä olemaan paavillisempi kuin Paavi itse.
- Kansanäänestykset kuuluvat normaaliin päätöksenteon järjestelmään mm. Sveitsissä. Meillä tiedän esim. Vihreitten keskuudessa olevan vahvaa kannatusta kansanäänestysten järjestämiseksi. Varsin hyvin muistan, kuinka Osmo Soininvaara tuli jo taannoin esiin ja kannatti pakkoruotsin poistamista. Kun minäkin tässä tuumailun ketjussa olen pitänyt esillä useita asioita, niin voin vain kummeksua tuota heittoa, jonka mukaan pakkoruotsin poistolla kuviteltaisiin kaikkien Suomen ongelmien poistuvan. Jos tässä olisi kyse keskustelutapaamisesta, niin joku saattaisi viitata vaikkuun korvissa.
- Mikäpä siinä sitten eli järjestetään kansanäänestys ja sen aiheeksi otetaan esitys pakkoruotsin poistamisesta peruskoulussa sekä korkeakoulujen ja yliopistojen tutkintovaatimuksista "virkaruotsin" kurssin poistaminen. Vastauksena äänestyslipuissa siis joko "Kyllä" tai "Ei". Kun sinä kerran uskot kansan kannattavan pakkoruotsin säilyttämistä, niin tosiaan sopii varmaan sinullekin mainiosti, että äänestää rapsautetaan asiasta.
- Tavallisväkeen kuuluvista suomalaisista varsin laajat ja jatkuvasti enenevät joukot pyrkivät vaurastumaan eli tavoittelevat elämäntilannetta, jossa pärjäävät taloudellisesti omillaan, eläisivät omilla jaloillaan. Tämä on yksi erttäin olennainen elementti, kun seuraavien eduskuntavaalien menestyjäpuolueett valikoituvat vaaliuurnilla. Toki muitakin vaalimenestykseen vaikuttavia asioita on eli suhtautuminen aikansa eläneen pakkoruotsin poistamiseen (ja virkaruotsi saman museoon), julkisen hallinnon, siis valtion ja kuntien, ehkä maakuntienkin, päätöksenteon väestöläheisyys eli se, että kansalaiset itse kokevat, että heitä kuullaan ja heidän näkemyksiään otetaan huomioon myös käytännössä. Mm. erikoisterveyspalvelujen on oltava lähempänä kuin 50 tai sadan kilometrin päässä. Keskittäminen niin koko Suomen puitteissa kuin maakuntien sisälläkin saattaa törmätä äänestävän kansan vastukseen. Saattaa käydä myös niin päin, että ilmastomuutoksesta suurinta ääntä pitävät tahot kokevat mahdollisesti vaaleissa vesiperän. Onhan niitä noita seikkoja. Lisää myöhemmin.
- Aikamoinen osuus suomalaisista äänestäjistä on osoittanut tyytymättömyytensä harjoitettuun vallanpitoon. Sen on joutunut kokemaan rankkana vaalitappiona Keskusta puolueena viimeksi viime käväänä ja sitä ennen vuoden 2011 vaaleissa. Vastaavanlaisesta äänestäjien tahtotilasta on kokemusta myös sosialidemokraateilla. Ja menestyväksi puolueeksi äänestäjät ovat nostaneet Perussuomalaiset nyt jo kolmasti peräkkäin eduskuntavaaleissa.
Meikäläisäijän hyppystuntuma ounastelee sitä, että seuraavissa eduskuntavaaleissa (ilmeisesti v.2023) yhdeksi ratkaisevaksi äänestysperusteeksi tulee nousemaan vaurastuvuus eli lähivuosina hallituksen päätökset suhteessa tavallisen kansan vaurastumiseen. Nyt Rinteen hallituksen alkutaipaleella tilanne on luonnollisesti vielä täsmentymätön. Silti epäilyttää, että verojen, maksujen ja taksojen ilmeiset korotukset "edistävät" Perussuomalaisten pärjäämistä jatkossa. - Kappas vaan eli jotenkin kommenttini näkyykin Leiriniekka-nimikkeellä. Arvaamattomia ovat operaattorin askaroimiset.
- Postimerkkejä keräilin erityisesti nuorempana. Ja tallessa ovat edelleen. Tulin lueskelleeksi filatelista kirjallisuuttakin. Aikaa myöten elämiseen ilmaantui sen verran runsaasti monenlaista menoa ja meininkiä, että postimerkkikansiot jäivät kaapin perukoille. Kun nykyisin aika ajoin on mieleen putkahtaa pälkähtänyt, josko jatkaisin postimerkkeilyä, niin tuumailtavaksi tulisi samalla keräilemisen kohteen, alueen, määrittely. Asia on mietintämyssyssä.
Silloin nuoruusaikoina postimerkkien "hyvännäköisyys" oli yksi seikka, mikä vaikutti keräilyyn. Komeita vaakunoita ja hallitsijoitten kuvia oli erikoismerkkien lisäksi myös tavanomaisten käyttösarjonen postimerkkien kuva-aiheina. Myöhemmin olen kyllä arvioinut asioita myös jonkinmoisesta filosofisesta perspektiivistä eli erityisen upeita postimerkkejä on julkaistu monenlaisten hirmuhallitsijoitten kilvenkiilloituksina. Esim. Hitler- ja Stalin-aiheisia "edustavia" postimerkkejä on runsaasti. Tietysti historiaa se semmoinenkin.
Tassa tuo s24-sivustomestarointi on muuttanut Leiriniekka-tunnuksen Anonyymiksi. Mikähän viisaus siinä lienee takana? - Jälleen kerran aivoituksiin nousta putkahtaa läntinen naapurimaamme Ruotsi, jossa yleispätevänä sääntönä ja myös käytäntönä on kansakunnan ja siinä samalla myös tavallisen kansan vauraus. Ruotsissa sikäläinen sosialidemokraattinen puoluekin ymmärtää ja on jo aikoja sitten hyväksynyt mm. osakesäästämisen aivan tavallisenkin väen harjoittamaksi taloudelliseksi toiminnaksi. Ruotsissa julkinen valta ei rokota taloudellisesti kansaa samalla tavalla kuin mitä meillä Suomessa tehdään. Kyllä meilläkin voitaisiin poistaa perintövero ja lahjavero ja kiinteistövero, mutta semmoisen uudistuksen kuvitteleminenkin on meillä täyttä utopiaa.
- "Bysanttilaiseksi" eli epämääräisen arvoitukselliseksi vaikuttaa menneen pohjoisen Syyrian tilanne. Omituista on Turkin ja USA:n kaksissa tuumin laatima "aselepokin", jossa yhteydessä ei taidettu kurdeilta kysyä yhtään mitään. Ja nyt sitten kurdit on nostettu tikun nokkaan, jotta noudattavatko he aselepoa.
Kyseinen aselepo muistuttaa omituisessa määrin itäisessä Ukrainassa tapahtunutta, kun siellä konfliktin alkuvaiheessa ukrainalaiset olivat pääsemässä ratkaisevalla tavalla niskan päälle, niin Moskovan johdolla synnytettiin kovalla kiireellä aselepo, jonka aikana ja jonka suojassa sitten Venäjältä kiireen vilkkaa toimitettiin kapinallisille vahvistuksia eikä konflikti päässyt ratkeamaan Ukrainan voitoksi. - Nähtävästi hiukan median, ainakin suomalaismedian, odotusten vastaisesti Syyrian kurdit ja Bashar al-Assadin hallinnon kesken on lyöty "kättä päälle" ja Turkin häätäminen pois Syyriasta on todettu yhteiseksi tehtäväksi. Nyt tosiaan on myös meidän mediamme herännyt horroksestaan ja jopa hiukan kummastellen joutuu uutisoimaan tapahtumien kehitystä. Kiinnostavaa tulee olemaan sen näkeminen, laajeneeko konflikti rajuksi aseelliseksi yhteenotoksi Turkin ja Syyrian välille vai saattaisiko Erdogan niellä kiukkunsa ja vetäytyä Syyriasta...?
- Ulkoministeri Pekka Haavisto mainitsi televisiossa ikään kuin aivan ohimennen tilanteeseen liittyen, että miten mahtanee Syyrin presidentti Al-Assad suhtautua asetelmaan eli löytäisivätkö Al-Assad ja kurdit toisensa? Hänen, siis Haaviston, tekemä maininta taisi mennä yle-toimittajalta täysin ohitse.
Turkin hyökkäys Syyrian pohjoisen rajan ylitse tarjoaisi Syyrialle mitä pätevimmän perusteen käydä maahantunkeutuneen Turkin armeijan kimppuun. Tapahtumat saattavat vielä edetäkin siihen suuntaan, jos Turkki jatkaa tavallaan Syyrian valtiojohdon pilkkanaan pitämistä.
Itse asiassa meillä sivullisilla ei todellisuudessa ole edes kunnon käsitystä Turkin asevoimien tilasta ja todellisesta kyvykkyydestä. Entäpä, jos Syyrian sisäisissä otatuksissa taistelukokemusta saanut Syyrian armeija pystyisikin nyt antamaan turkkilaisille niin kovan vastuksen, että Turkin armeijan tila osoittautuisikin huonommaksi kuin mitä uutiskuvien panssarikolonnien ajelu pölyisillä raiteilla antaisi ymmärtää? - Sama ajatus Nobelin rauhanpalkinnon tavoittelemisesta on tullut mieleen minullekin. Ruotsalaisille sen semmoisen päämäärän asettaminen saattaisi olla mahdollista, mutta onhan siinä sitten kuitenkin kynnystekijänä norjalaiset päättäjäraatilaiset. Voisi käydä niinkin päin, että mitä massiivisemmin norjalaisia painostetaan, sitä herkemmin norjalaiset asettuvat takajaloilleen. Muuten mitenkä laajaa julkisuutta kampanjoijatar olisi saavuttanut, jos hän sattuisi ruotsalaisuuden sijaan olemaan vaikkapa suomenkielinen suomalainen tai puolalainen tai portugalilainen tai japanilainen tai joku muu "ei-skandinaavi"?
- Vaikka maakunnat ovat keskenään erilaisia, niin väestölliseltä ja asutukselliselta rakenteeltaan niissä on kaupunkeja, taajamia, kyliä ja haja-asutuksen alueita "portaattomana asteikkona". Virheenä niin Sipilän hallituksen tekemänä kuin jo aikaismpienkin hallitusten "aikaansananoksina" on ollut valtiojohtoinen keskittämisen suosiminen maakuntien sisällä keskuskaupunkeihin. Erikoisterveydenhoidon (aluesairaalat) lisäksi on keskitetty paljon muutakin kuten poliisitointa ja oikeushallintoa sekä pelastustointa. Sitten on keskitetty myös maakuntien välillä.
Lääninuudistuksestahan se mylläkkä alkoi Jouni Backmanin käynnistämänä ja Lippos-Paavon pääministerinä siunaamana 1990-luvulla. Muistamme hyvin, kuin demarijuristi ja entinen ministeri Matti Louekoski luonnehti koko lääniremonttia (siis puoluetoverinsa Backmanin aikaansaannosta) turhaksi ja tarpeettomaksi operaatioksi.
Maakuntien sisäisen keskittämisen haitat näkyvät laajalti kokonaisuuksissa. Vieremäläinen konepajavalmistaja Ponsse kertoi taannoin, että yhtiön on työvoimapulaansa vaikea rekrytoida uusia työntekijöitä. Ylä-Savossa ei ole tarjolla riittävästi Ponsseen mahdollisesti hakevien miesten puolisoille työtä esim. Iisalmessa, kun Pohjois-Savossa on päämäärätietoisesti keskitetty hallintoa Kuopioon, jonne on Vieremältä kovin pitkä matka verrattuna vaikkapa juuri Iisalmeen. - Käytäntö pätenee edelleen kaiken teoretisoinnin mittana. Suomen Keskustan uunituoreen puheenjohtaja Katri Kulmunin kiitettävällä tavalla esiinnostaman maakuntakeskusten ulkopuolisten alueitten tärkeyden hyväksi tehtävän päätöksenteon täytyy näkyä todellisina ratkaisuina. Semmoista konkretiaa olisi osuvimmillaan erikoisterveydenhoidon surullisen kuuluisan keskittämisasetuksen (päivystysasetuksen) pikainen kumoaminen. Esimerkiksi synnytysten paikkojen pitää saada olla maantieteellisesti lähempänä synnyttäjien kotipaikkoja kuin mitä keskussairaalat ovat. Aikaisempina aikoina mm. aluesairaalat ovat palvelleet erittäin hyvin synnytyssairaaloina ja erikoisterveydenhoidon paikkoina ylipäätään, mutta Sipilän onneton hallitus keksi jostain ihmeen syystä pyrkiä jästipäisesti keskittämään synnytykset keskussairaaloihin ja niillekin asetettiin tuhannen synnytyksen alaraja vuodessa.
- Kulmuni on muistaakseni maininnut viitisenkymmentä kaupunkia, joitten asukasluvut ovat 20.000-50.000 haarukassa. Siitä kertyy ympäripyöreästi laskeskeltuna suuruusluokaltaan puolentoista miljoonan verran väkeä. Ja kun siihen vielä lisätään ympärillä olevan maaseudun haja-asutusalueen väestö, niin Kulmunin luotailussa on pari miljoonaa suomalaista. Ja he kaikki siis maakuntien keskuskaupunkien ulkopuolella. Kyllä siinä mittakaavassa potentiaalia löytyy jo suurellekin vaalipärjäämiselle ilman Helsingin valloitustakin. Olennaista on tietysti ihmisten asioitten hoitaminen ja sitä haluavat totta kai myös helsinkiläiset niin kuin riorisoi kaikkien isojen väestökeskusten asujamisto. Ihan tässä mieli tekee pitää peukkua Katrille.
- Kyllä minäkin kannatan käteisen käyttämistä ja käteisen käytön turvaamista maksamisissa. Tuo Itävallan päätös sopisi tehdä meillä Suomessakin, vaikka siinä asiassa sitten muutosvastarintaan kävisivätkin takajalkajarrutuksella ne tahot, jotka yleensä syyttävät toisia vanhakantaisesta muutosvastarinnasta. Kaiken kaikkiaan maksamisen prosesseissa pitäisi hyväksyä vaihtoehtojen monipuolisuus. Kun rahaa suoltavat seinät ilmaantuivat meille Suomeenkin, niin sitä uudistusta perusteltiin juuri monipuolistamisella eli saatiin yksi vaihtoehto lisää. Nyt sitten homma on menossa siihen malliin, että monet tahot pyrkivät tekemään tuosta "modernista" maksutavasta pakollisen menettelyn. Maksutapoja yritetään typistää ahdasmielisyyden ideologian mukaisesti. Kun meille Suomeen tulee matkustavaisia esim. Saksasta ja juuri Itävallasta, niin he usein kummastelevat, että täällä Suomessa ei käteisraha kelpaakaan kaikissa paikoissa maksuvälineenä. Siellä Keski-Eurropassahan käteisen käyttö on yleistä ja normaalia eikä siellä tietääkseni touhoteta käteisestä luopumisen evankeliumia niin kuin täällä näillä raukoilla Euroopan pohjoisilla syrjäkulmilla.
- Mitäpä tässä muuta kuin omia päivän meininkejään tekemään. Ruokalevot, itäsuomalaisittain ettoneet, tulee pidettyä ja jos sitten alkaa muuhunkin aikaan torkuttamaan, niin pienet tirsat siinä auttavat. Milloinka mitenkin.
Joitakin vuosi sitten eräs karjalainen evakkomummo kertoi, mitenkä hän öisin kenenkään häiritsemättä ja moralisoimatta istuskeli netin äärellä ja nukkui sitten aamupäivisin ja päivällä eli yksineläjänä saattoi tehdä niin kuin itse tykkäsi.