waskihanska

O: Rahvasmainen, omasorttinen, globaalisuutta syynäilevä, kotona viihtyvä ja kotikentän sananvaltaa arvostava, hätäilemätön suomalainen eläkeläinen, uskontoihin uskomaton valikoitsija, vankasti aviossa.
- Sota-aikaiseen syntyperään kuuluu lukeutuminen pieniin ikäluokkiin. Suuret ikäluokat tulivat sitten seuraavassa vaiheessa sotimisen päätyttyä.
- Taka-ajatuksena valveutumiseen pyrkiminen sekä astelu murtomailla, poluilla, turuilla ja toreilla vakaasti ja vapaasti omat saappaat jalassa.
¬: Miljoona euroa (kuusi miljoonaa entistä Suomen markkaa) tosiaan laittaisin säästöön ja harkiten käyttäisin varoja mielekkäisiin tarkoituksiin.
- Ensimmäiseksi hankkisin täältä Koti-Suomesta järvenrannalta hehtaaritontin ja rakentaisin jalasmökin - taustamusiikkina tuulen humina, aaltojen kohina ja sateen ropina. Yleisemmin musiikkimakuna loivan oloinen kotimainen ja vaikkapa fado.
- Vaikka minulla ei miljoonia olekaan, verotin itse säästöpossuani ja ostin hiukan osakkeita, jotka ovat juuri nyt halpoja. Houkutus kokeilla sitä sijoittamista oli liian suuri. Nyt pitää vain odottaa, että vuosien mukana ajat paranevat ja osakkeitteni arvo nousee.
O Paikoilleen jämähtämisen tehokkainta ehkäisyä ja torjuntaa on lähteminen kotimaan kierrokselle asteikkona Helsinki ja sivukulmakunnat ynnä kaikki siltä väliltä. Silloin tällöin ulkomailla käymisen jälkeen on aina parasta takaisinpaluu.
- Suomen rantamaisemissa voisin viipyä loputtomiin kesät talvet, syksyt keväät. Meidän säämme ovat vaihtelevaisia ja käyvät minulle laidasta laitaan.
- Sähköpostin saaminen ilahduttaa ja asioitten aprikointi, ruotiminen kiinnostaa.
- Siis:
o Vuodet eivät ole veljeksiä, sanottiin entisaikaan, mutta pitäisiköhän nykyään tasapuolisuuden merkeissä vertailla, jotta sisaruksia. Säätieteilijöitten sanomisia krtisoin joiltakin osin. He puhuvat mm. sateen uhkasta, vaikka kyseessä olisi täkäläisen ilmanalan tavanomainen vaihtelevaisuus. Ja osaa se painettu sanakin. Joku lehtimarkkinoinnin mainoslööppi yritti äskettäin väittää hyytävän kylmyyden tulevan Suomeen pohjoisesta. Ja lämpömittari painui peräti lähelle nollaa plussan puolella. Joka tapauksessa meikäläisäijä hyvillä mielin nyt niin kuin yleensä muinakin vuodenaikoina.
Ruoka & juoma: lanttukukko, läskisoosi, uunimakkara, Karjalan paisti, uunijuusto, patasapuskat; maito, vesi, Sahti
Kotimaa: ---
Koulutus: ---
Ammatti: Muu
Siviilisääty: ---
Lapset: ---
Hakusanat: politiikka, yhteiskunta, Matkailu, kirjallisuus, mökkeily, sienestys, ystävyys, filosofia
- Lyhyestä virsi kaunis eli pohjimmiltaan periaatteessa on kysymys siitä, miten äänestäjät kokevat yhteisten asioittemme hoitamisen tilan. Tyytymättömyys valtiojohdon harjoittamaa politiikkaa kohtaan näkyy vaaleissa puolueitten voimasuhteitten muutoksina. Mahtaneeko esim. Juha Sipilä jo vähitellen ymmärtää tämän perusprinsiipin?
- Kaiken metsäpalojen savukohu-uutisoinnin tulvan keskellä kuitenkin kaikitenkin jotenkin mieltä hiveli Brasilian presidentti Polsonaarun suositus mm. Euroopan suurvaltojen suuntaan eli että metsikkäkääpä ensin ne omat hävitettyjen metsienne laakeat aakeikot, jos isoja rahoja jonnekin sopisi kohdentaa! Samalla aivoituksiin juohtuu aikaisemmalta ajalta kuultu Suomen mollaaminen metsien hakkuitten vuoksi ja eipä meidän valtiojohdoltamme tainnut silloin eikä nyt myöhemminkään löytyä rohkeutta äityä opastamaan Keski- ja Etelä-Eurooppaa, jotta palauttakaa ensin ne omat hävitetyt metsänne ennen kuin meitä suoamalaisia rupeatte neuvomaan.
- Kansainvälisellä kentällä tapahtuneet muutokset ovat aiheuttaneet ja aiheuttavat epävarmuutta niin meillä Suomessa kuin muuallakin. Siis 1989 murtui Berliinin muuri ja Moskova-johtoinen sosialistinen leiri hajosi. Siihen perään hajosi itse CCCP-valtio ja sen seuraajaksi tuli Venäjä, jonka yhteiskunnallinen järjestys eroaa merkittävästi Neuvostoliiton menosta ja meiningistä. Silti itänaapurissamme vaikuttaa edelleen niitä ongelmia, joita oli enemmän tai vähemmän julkisuudelta piilossa jo aikaisemminkin eli tarkoitan järjestäytynyttä rikollisuutta, korruptiota ja vaikkapa yleistä juopottelua. Eri tienoilla maailmaa tapahtunutta muutosta on ollut ja sitä jatkuu monin paikoin edelleen. Venäjän toimet Ukrainassa ulottuvat laajalti kansainvälisiin suhteisiin. Lähi-Idän asetelmat ovat alituisessa käymistilassa. Brexit aiheuttaa sekaannusta EU-alueella. USA on osoittautunut sekin epävakaaksi poliittisen jatkuvuutensa suhteen nykyisen presidentin aikana. Alituinen suurvaltojen temmeltäminen heijastuu totta kai myös meille Suomeen.
Meidän oma poliittinen kenttämme on käymistilassa niin kuin tämän ketjun aloittaja toteaa. Keskustan kannatus kansan keskuudessa romahti Sipilän hallituksen tekemisten myötä. Ja Perussuomalaiset palasi jo kaksista aikaisemmista vaaleista tuttuun vahvuuteensa. Kaksi vuotta sitten tapahtunut hajaannus oli ohimenevää. Perussuomalaisten äänestäjät eivät heittäneetkään pyyhettä kehään, vaikka monilla tahoilla niin toivottiin tapahtuvan. Vihreät saivat jonkinmoisen vaalivoiton, vaikka sen suuruus ei kuitenkaan ole niin huomattava kuin puolueen saamasta julkisuudesta joku äkkinäinen ulkopuolinen katsomolainen voisi erehtyä luulemaan. Epävarmuuden oloissa suomalainen poliittinen kenttä joutuu hoitelemaan asioita vielä lähitulevaisuudessakin. - Samaa suhtautumista kannatan minäkin eli perintövero joutaa poistaa kokonaan kuten myös lahjavero. Se selkeyttäisi elämisen olosuhteita niin yksityishenkilöitten perintötilanteissa kuin myös sukupolvenvaihdoksissa maatiloilla ja yleensä yrityksissä. Tavallisten ihmisten elämää helpottaisi merkittävästi myös kiinteistöveron poistaminen. Julkisen vallan niin valtion kuin kuntienkin tasolla on sopeutettava suunsa säkkiä myöten eli kyllä veroja voidaan järkeistää, kun toimeen tartutaan ja myönteiset hyötyvaikutukset alkavat vähitellen näkyä koko kansantalouden tasolla ja sen ansiosta myös julkisvallan budjeteissa. Kovin ankaraksi on mennyt verotuksen taso ylipäätään. Vaikka ihan siihen Suuren Kirjan tekstiin "keisarin kymmeneksen" määrästä ei voitaisi nyky-yhteiskunnassa päästä, niin verotuksen kohtuullistaminen sopii ihan yleiseksi ohjeeksi julkisen vallan asioitten järjestämisen talousrunkona.
- Kyllä silleensä on, että myös meikä-äijän tunnetilaa ärsyttää systemaattinen "Suomen pyrkiminen maailman kärkeen" ja ikävä kyllä sen pyrkimisen vuoksi meille mitä ilmeisimmin tuleekin takkiin kansainvälisessä tapausten tuoksinassa. Suomen vähempikin intoilu riittäisi. Tätä tuoretta Rinteen hallitusta on luonnehdittu hyvien ihmisten hallitukseksi. Ettei vaan jälkeen päin historian kirjoituksesta saataisi lukea, että varsin sinisilmäisen naivia politiikkaa harjoitti Rinteen hallitus, kun se tuli valtaan vuoden 2019 huhtkikuun eduskuntavaalien jälkeen. Kyllä tasavallan ja kansakunnan yhetiset asiat voidaan hoitaa asiallisestikin ja kunnolla ilman maailman kärkenä keulimista.
- Kansainvälisessä vuorovaikutuksessa merkityksensä on eri kulttuurien väestömäärillä ja saman tien kielillä. Onko meidän suomalaisten yleissivistys sen verran riittävää, että hahmotamme eri maitten väestöllisen suuruusluokan, kun uutisointia seuraamme? Otetaanpa muutama esimerkki.
- Etiopia, väestöä n. 100 miljoonaa, virallinen kieli amhara
- Indonesia, väkeä 234 miljoonaa
- Intia, väkeä reilusti yli miljardin, hindi suurin kieli ja isoja dravidakieliä
- Iran, 82 miljoonaa väkeä, farsia (persiaa) puhuu 45 miljoonaa
- Vietnam, 95 miljoonaa
Tulevaisuutta ajatellen sopii muistaa, kuinka varsin lyhyehkönä historiallisena aikajaksona esim. itäisen ja kaakkoisen Aasian maat ovat nousseet merkittäviksi taloudellisiksi valtioiksi. Ja tulevaisuudessa globaalissa kontaktoinnissa mitä ilmeisimmin kehittyvien maitten osuus ylipäätään tulee edelleen korostumaan. Jos ja toivon mukaan kun me täällä Suomessa osaamme katsoa eteen päin nenäämme pitemmälle, niin kyllä kielten osaamisen lisääminen on yksi olennaisia hoidettavia tehtäviä, sikäli mikäli aikomuksenamme on pärjätä maailmalla. - Täytyy heittää kommenttia Suomi24-sivuston ylläpitäjälle, kun systeemi ei suostu hyväksymään (äsken 14,8,2019 klo 21.27) minun rekisteröityä Leiriniekka-nimimerkkiäni, vaan tyrkkää kehiin Anonyymiä. No, käy tämä homma näinkin.
- Hahmottelenpa tähän vielä omaan suhtautumiseeni sopivan kielten opetuksellisen ratkaisumallin. Siis seuraavaan tapaan tehtäisiin meille Suomeen uusi systeemi:
- Peruskoulussa oppilaat omaksuisivat yleissivistyksellistä pohjaa erilaisiin kulttuureihin ja kieliin suhtautumiseen. Mukana opetusvälineinä olisi painetttu printtimateriaali eli esim. eri puolilla maapalloa julkaistavat sanomalehdet, joitten laaja kirjo kertoisi kulttuurien ja kielten tarjolla olevasta runsaudesta. Ja totta kai netti avaa nykyään loputtomat saumat ulkomaisiin kulttuureihin ja kieliin kosketuksen saamiseen. Oivana täydennyksenä saattaisi toimia ulkomaitten diplomaattien vierailut kouluissamme pitkin Suomen maata.
- Äidinkielen lisäksi jokin kieli tai jopa muutama kieli (kahta, korkeintaan kolmea) voisi olla varsinaisena oppiaineenakin peruskoulussa. Päällimmäisenä kielenä tulee mieleen englanti, vaikka sen merkitys mm. EU-alueella lienee heikkenemässä Brexit-prosessin toteutumisen takia. Muita meille olennaisen tärkeitä kieliä ovat ilman muuta venäjä, saksa ja ranska ja pitkän päälle tarkasteltuna.
- Erittäin olennaista olisi kielten aikuisopiskelu ja sitä varten olisi luotava kokonaan uusi järjestelynsä meille Suomeen. Olisi muodostettava muutamia kulttuuri- ja kieli-instituutteja, jotka voisivat sijaita yliopistopaikkakunnilla, joilla olisi jo muutoinkin sivistyksellistä pohjaa kielelliselle koulutukselle. Sinänsä näihin instituutteihin pitäisi hyväksyä opiskelijoiksi aikuisväkeä kokonaan sivussa yliopistojen sisäänpääsyn vaatimuksista. Pitkän tien ammatti-ihmisillekin olisi oltava tarjolla syvällistä kielten opiskelun mahdollisuutta ilman esim. lukion suorittamisvaatimusta. Aikuisiässä motivaatiokin olisi kunnossa.
- Käytännössä kyseessä olisi siis meille globaalissa vuorovaikutuksessa tärkeitten kielten opiskelu. Kielen aikuisopiskelussa olisi oltava mahdollisuus keskittyä vain yhden tietyn kielen opiskeluun itse kunkin tarpeitten mukaisesti. Siis instituuteissa olisi oltava mukana mm. saksa, venäjä, ranska, espanja, italia, portugali (Brasilia), arabi, hindi, mandariinikiina, japani, korea, vietnam, indonesia ja muitakin kieliä kysynnän mukasesti. Onhan englantikin sinänsä tärkeä yleiskieli, mutta menestyksellisimmät vuorovaikutuksen kontaktit tehdään maailmalla itse kunkin kulttuurin omalla kielellä. - Kun peruskoulua koskevaa lainsäädäntöä laadittiin meille Suomeen 1960-luvun loppupuolella, niin uudistuksen kskeisenä "generaattorina" toimi kouluhallituksen pitkäaikainen pääjohtäjä Reino Oittinen ja hän laati peruskoulun lakiesityksen eduskunnalle Paasion hallituksen opetusministerinä. Huomionarvoista oli, että Oittinen ei halunnut peruskouluun pakollista ruotsin opetusta, mutta poliittisen perustein ruotsi tuli peruskoulun oppiaineeksi. Olennaisimpina puuhamiehinä ahkeroivat mm. RKP:n silloinen voimamies Jan-Magnus Jansson ja Keskustapuolueen puheenjohtaja Johannes Virolainen. Toki muutkin poliitikot kävelivät Oittisen ylitse asiassa. Ja kun hallitus vaihtui vuonna 1968 presidentin vaalien jälkeen (Kekkonen valittiin kolmannen kerran presidentiksi), niin Oittista ei enää huolittu Koiviston hallitukseen opetusminsiteriksi. Tähän yhteyteen sopii mainita myös se seikka, että Oittinen ei kannattanut tunnustuksellista uskonnonopetusta peruskouluun, mutta sekin tuli mukaan oppiaineeksi.
- Kirjoittelin tuon aloitukseni ruotsinkielen opettajien yhdistyksen puheenjohtajan lausunnon johdosta, mikä lausunto oli Yle-valtakunnan jakelussa. Kun hän väitti, että kaikki (suomenkileiset suomalaiset) ovat käyneet koulun, jossa on ollut pakko lukea ruotsia, niin se puheenjohtaja Pessin esittämä ei kerta kaikkiaan ole totta. Eikä se totuuden vastaisuus miksikään muuksi muutu, vaikka juttua väännettäisiin sivuun pois juuri siitä yksityiskohdasta.
Kansakoulussa ei tosiaankaan ollut vieraitten kielten (suomenkielisillä lapsilla siis ei ruotsinkaan) opetusta. Täydennän hiukan tuota oppikouluun liittyvää kertomaani historiaa. Meillä oli ennen peruskoulua myös erittäin yleisesti kunnallisia keskikouluja, jotka vastasivat oppikoulujen viittä alinta luokkaa. Siis myös keskikouluissa oli ruotsi oppiaineena heti ensimmäiseltä luokalta alkaen ja sitten tuli valittavaksi yleensä joko saksa tai englanti. Oppikoulunkin viittä ensimmäistä luokkaa nimitettiin usein keskikoulutasoksi. Keskikoulututkinnon suorittamisen jälkeen monet koululaiset siirtyivät jatkamaan koulunkäyntiään oppikoulujen lukioihin ja suorittamaan ylioppilastutkinnon.
Kansakoulun jälkeen monet lapset siirtyivät ammatillisiin oppilaitoksiin, joissa niissäkään ei ollut esim. pakkoruotsia oppiaineena toisin kuin nykyään on. Ammatilliseen koulutukseen siirryttiin usein myös keskikoulun käymisen jälkeen.
Entisaikaan kuten myös nykyäänkin koulunkäyntiä saatettiin jatkaa myös aikuisikäisenä. Hyvänä esimerkkinä siitä tunnemme ja tiedämme Mauno Koivisto nimisen nuoren miehen, joka sodasta siviiliin palattuaan alkoi kansakoulupohjalta opiskella lisää ja päätyi tohtorin tutkintoon saakka. - Uskonto on ollut kovin usein mukana sotimisissa. Lienevätkö aikoinaan "Pyhään maahan" tehdyt ristiretket olleet lähinnä uskonnon takia tehtyjä sotimisreissuja, vaikka käytännössä niitten yhtenä piirteenä taisi olla myös ryöstöretkeläisyys? Ruotsi kävi keskisessä Euroopassa saakka protestanttista sotaansa katolisia vastaan ja siinä tuoksinassa sai surmansa myös Kustaa II Aadolf. Entä olivatko osmannien valloitukset Euroopassa ja eteneminen Wienin porteille saakka uskonsotaa vai lähinnä valloitussotaa? Joka tapauksessa vuosisatojen mittaan sotarintamien molemmin puolin sotajoukot ovat taistelujen aattoina ennen tosi toimintaa rukoilleet aseilleen Herrran siunausta. Erityisesti oman Talvisotamme yhteyteen on kertoman mukaan liitetty ajatus, että nimen omaan Suomen kansa olisi ollut Jumalan valittua kansaa. Nykyisin samaa käsitystä tunnutaan sovellettavan Israelin kohdalla.
Viime huhtikuun edellä käydyistä television vaalikeskusteluista jäi mieleen eduskunnan ulkopuolisten pienpuolueitten tentti ja siinä yhteydessä kristillisyys puolueitten arvopohjana. Mieleen jäi ainakin liberaalien ja feministien kumpaisenkin paneeliin osallistuneen naispuheenjohtajan selkeä toteamus, jonka mukaan uskonnollisuus eikä siis myöskään kristillisyys kuulu heidän puolueittensa poliittisiin kulmakiviin. He korostivat, että uskonto on viisainta pitää erillään politiikasta. - Vajaa vuosikymmen näkyy kuluvan sutjakkaasti, kun kiinteistöjen jätevesiseikkoja "laitetaan kuntoon". Vuonna 2011 Keskustan silloinen rankka vaalitappio aiheutui ainakin osittain jätevesipykälien "uudistamisen" takia. Muistaakseni ensin Paula Lehtomäki ja sitten Kimmo Tiilikainen ahersivat niihin aikoihin ympäristöministereinä. Nyt tosiaankin mm. mökkiläisten ja syrjäseutujen pienkiinteistöjen omistajien mieliharmiksi on sama "uudistus" putkahtanut "paskalain"-lempinimellä tunnettuna Sipilän hallituksen jäämistönä.
Lieneekö Keskustan Apollonkadun puoluetoimistossa tiedostettu päätösten hierarkinen merkitys? Tavallinen kansalaiset, äänestäjät, kokevat kantapään kautta itselleen olennaisia asioina mm. kyseisen jätevesilain pakkopykälät, kiinteistöverotuksen rajojen jatkuvan ylöspäin hinaamisen, bensiinin, dieselin ja lämmitysöljyn hintojen korotukset, hallinnon palveluitten siirtämisen yhä kauemmaksi haja-asutusalueitten asujamistolta ja siihen liittyy myös aluesairaaloitten alasajo eli julkisen palvelun erikoisterveydenhoidon etääntyminen maantieteellisesti aikaisempaa kauemmaksi.
Kun tuossa edellä sinä "Anonyymi"-tuumailija peräsit (26.7.2019, klo 23.56) sinänsä aivan oikein yliopistosairaaloitten ja keskussairaaloitten yhteistyön tiivistämistä, niin siihen samaan erikoisterveydenhoidon ketjuun olisi voinut luontevasti nivelytä myös aluesairaaloitten kunnollisen toiminnan jatkaminen ja sitäkin kautta paineen vähentäminen niin keskussairaaloitten kuin yliopistosairaaloitten päivystyksissä sekä erikoisterveydenhoidossa yleensäkin. Juuri viime päivinä julkisuudessa on ollut esillä nimen omaan keskussairaaloitten päivystysten ylikuormittuminen. Sipilän hallituksen tekemisten peruja sekin. - Onhan meillä kiinnitetty huomiota jo ajat sitten siihen, että Suomessa ei ole perustuslakituomioistuinta omana instituutionaan. Ja siihen on vallanpitäjien taholla systemaattisesti reagoitu puolustamalla eduskunnan perustuslakivaliokunnan oivallisuutta, josta johtuen meillä Suomessa ei tarvita mitään perustuslakituomioistuinta omana instanssinaan. Niin siis todistelevat vallanpitäjämme.
Toisaalta meillä on runsaasti myös perustuslakituomioistuimen tarpeellisuutta puolustavia tahoja. Henkilökohtaisesti ainakin minä hätkähdin, kun sain havaita viime keväänä puolustusministeri Jussi Niinistön käyttävän ilmausta "perustuslakifundamentalistit" niistä julkisoikeuden asiantuntijoista, jotka pitivät tärkeänä laillisuuden noudattamista mm. juuri silloin esillä olleessa sote-asiassa. Siinä hetken kokemuksessa romahti lopullisesti Sinisen tulevaisuuden fasadi meikäläisäijän tietotajunnassa. - Äänestäjillä on vaaliuurnien äärellä valta valita ja käsityksensä ilmaista. Viime huhtikuun vaaleissa väki osoitti tahtotilaansa sillä tavalla, että Keskusta puolueena menetti roimasti kannatustaan. Omassa arkisessa elämässään ihmisille kertyneet kokemukset ratkaisivat vaalien tuloksen ja jakautuman eri puolueitten välillä kuten myös ehdokkaitten järjestyksen puolueitten sisällä.
Lähivuosien aikana tulevaisuus näyttää, miten kaiken aikaa hoksottimiaan hereillä pitävä kansa tulee suhtautumaan Rinteen hallituksen tekemisiin ja tekemättömyyksiin, politiikkaan.
Sipilän hallituksen osaltakin vasta nyt jälkikäteen tulla tupsahtelee esille yksittäisiä ratakisuja, joista ei Sipilän hallituksen vallassa olemisen aikana juurikaan mitään hiiskuttu. Esim. yksi omituinen tieto putkahti esille juuri muutama päivä sitten, kun uutiset kertoivat, mitenkä meillä on syntynyt pulaa käännöstulkeista ja se tarkoittaa ennen muuta EU-yhteyksissä suomenkielisten tulkkien vähenevän eläkkeelle siirtymisten vuoksi. Meidän oma hallituksemme on käyttänyt punakynää tulkkien koulutuksen kohdalla. - Erikoisairaanhoison järjestämisen organoisoimisestahan on kysymys, kun esillä on Kemissä vanhastaan sijaitseva Länsi-Pohjan sairaala eli entinen keskussairaala. Sikäläistä maantiedettä luonnehtii varsin hyvin ilmauksena myös Meri-Lappi. Alueella on merkittävää teollisuutta (kaivostoimintaakin) ja suuret satamat niin Kemissä kuin Torniossa. Puoluepoliittisen kannatusjakautuman osalta Kemi on vasemmistoenemmistöinen kaupunki ja Tornio taas keskustalainen paikka ja väestömäärältään molemmat samaa suuruusluokkaa. Sitten alueeseen kuuluu muutama maalaiskunta. Moraalisesti olisi totaalisen kestämätöntä, jos erikoisterveydenhoidan sairaaloitten sijointipaikkakuntia alettaisiin valikoimaan puoluepoliittisen perustein. Kaiken monisorttisen väen erikoisterveydenhoito kuuluu hoitaa ja sillä siisti.
Aivan oikein tässä tuumailun ajatusten vaihdossa on huomiota kiinnitetty mm. Lapin pitkiin maantieteellisiin etäisyyksiin. Se kysymys tarvitsisi oman erityisratkaisunsa kuten on ollut esillä myös pääkaupunkiseudun ja Uudenmaan tilanteen vaatima erityisyys. Yksioikoinen kaavamaisuus ei ole järkevä organisaation järjestämismalli, kun väestöpohjat vaihtelevat kuten myös välimatkat.
Tässä palstalla on siis kyseessä Suomen Keskustan pärjääminen puolueena ennen muuta tulevina lähivuosina ja samalla pitkän päälle. Rohkenen todeta, että erikoisterveydenhoidon organisoimisen kohdalla Sipilän hallitus harjoitti virheellistä politiikkaa ja se kostautuu nyt ja tästä eteen päin. Kansalaisten ja äänestäjien muisti on pitempi kuin pari viikkoa tai kuukautta. Yhteiskunnan asioita ei pidä hoitaa niin kuin talojen tekemistä. Joku rakennus on usein tapana kokonaan purkaa maan tasalle uuden rakennuksen samalle tontille tekemisen tieltä. Se semmoinen menettely ei sovellu noudatettavaksi yhteiskunnassa olkoonpa sitten pääministerinä vaikka diplomi-insinööri. - Kun Unkari, Tsekkoslovakia, Puola, itäisen Saksan DDR, Romania ja Bulgaria irtaantuivat CCCP-suurvallan alaisuudesta ja kun ssen jälkeen itse Neuvostoliiton osavaltiot Baltiassa, Kaukasuksella ja Keski-Aasiassa lähtivät omille teilleen ja kun vielä Valko-Venäjä ynnä Ukraina itsenäistyivät nekin, niin se oli suuri historiallinen muutos, mikä tapahtui muutamassa vuodessa. Niin ikään Tsekkoslovakia jakaantui kahtia. Samaan myllerrykseen tuli jatkona vielä Jugoslavian hajoaminen hiukan myöhemmin.
Neuvostoliiton perillisenä sosialistisesta järjestelmästä toisenlaiseen yhteiskunnalliseen rakenteeseen siirtynyt "uusi Venäjä" on ollut vuodesta 1991 lähtien meillä itäisenä naapurinamme. Kaiken kaikkiaan lienee perustellusti todettavissa, että nykyinen Venäjä on meidän kannaltamme myönteisempi naapurimaa kuin mitä oli CCCP-valtio. Joka tapauksessa meidän vuorovaikutuksemme Venäjän kanssa on luontaisetunamme naapurin järjestyksen vaihteluista huolimatta. Olisi todella kevytmielisen ajattematonta pelkästään käännellä selkää itäisen naapurimaamme suuntaan. Asiallinen kanssakäyminen on paras suhtautumistapa.
Suomen kannattaa huolehtia myönteisestä kontaktoinnista kaikkien naapuruusalueittemme eli Baltian, Skandinavian ja Venäjän kanssa niin kuin annoin ymmärtää jo tuossa tämän tuumailuketjun aloituksessanikin. Samalla meidän on osattava toimia monisorttisesti myös laajassa globaalissa perspektiivissä. - Aattelin tuota aloitustani laatiessa, että hyvä meidän olisi harjoittaa vuorovaikutusta kaikkiin ilmansuuntiin kaikkien naapureittemme kanssa. Onhan niitten "suuntautumisten" kanssa mittelystä käyty menneinä aikoina mitenkä milloinkin. Mieleen juohtuu mm. maailmansotien väliseltä aikakaudelta itsenäisytemme kahdelta ensimmäiseltä vuosikymmeneltä näkemyserot pohjoismaisen suuntaumisen ja "reunavaltiosuuntautumisen" välillä. Tuossa reunavaltiolinjauksessa oli tietenkin kyseessä hyvien suhteitten ylläpitäminen Baltian maitten ja Puolan kanssa. Asetelmaan oli vahvasti vaikuttamassa Venäjän bolshevistinen vallanpito ja traagiset tapahtumat v. 1918 täällä kotimaassamme. Suuntautumisvalintatilanne kääntyi skandinavismin hyväksi. Eräänä seurauksena oli mm. ulkoministeri Holstin syrjäytyminen, kun hän oli kannattanut monipuolista kanssakäymistä yhden johtavan suuntautumislinjan sijasta. Mielelläni myönnän ihailevani Holstin harjoittamaan ulkopolitiikkaa, jota voi pitää merkittävänä valtioviisautena. ja se malli kelpaisi mielestäni osviitaksi nykyäänkin v. 2019. Sitten silloin 30-luvun päätteeksi tuli Talvisota ja sen jälkeen kimppalaisuus Saksan, Hitlerin Saksan kanssa. Saksalaismyönteisyys oli virinnyt jo melkoiset ajat ennen Talvisotaa. Jääkärien vaikutus oli siinä varsin keskeisenä tekijänä. Sotien jälkeen v.1944 suuntautumisasetelma taas muuttui uuteen kuosiin. Onhan niitä aikoja ollut ja kokettu.
- Pari kysymystä täytyy nostaa esille tässä yhteydessä. Ensinnäkin Suomi Korean huippukokouksen paikkana on maantieteellisesti kovin kaukana Pohjois-Koreasta. Jos pitää paikkansa tieto, jonka mukaan Pohjois-Korean ylin johtaja ei halua matkustaa lentokoneella vaan junalla, niin Suomea on epätodennäköistä pitää tulevana huippukokouspaikkana, jos huippukokous järjestetään. Sen sijaan alustavia ja pohjustavia neuvotteluja täällä lienee mahdollista käydä.
Sitten toisena koko Korean rauhanhankkeen koetinkivena taitaa olla ydinasekysymys, ydinaseista luopumista koskeva sopimus. Pohjois-Korea pitänee edelleen ja loppuun saakka kiinniniitattuna kannastaan, jonka mukaan myös Etelä-Koreasta pitää poistaa ydinaseet eli siis Jenkkilän ydinaseet. Epätodennäköiseltä vaikuttaa, että USA semmoiseen suostuisi. Siihen saattaa sortua koko Korean rauhan hankke. - Kiitos vaan Korppis tarkasta havainnoinnista! Pitäisiköhän ryhtyä treenaamaan tyylilajien vaihtelemista, että tässä ei kokonaan uraantuisi ja kaavoihin kangistuisi? Tarvinneeko tuota kuitenkaan teatteria alkaa pitämään.
Jatkan vielä alkuperäisen jutun juuren sorttisesta sanastollisesta aiheesta. Tietäväiset kertovat, että "paska"-ilmaus on alkuperäinen kielemme sana. Senkin sanan kohdalla fiksumpi väki oli kuulemma aikoinaan kurtistellut kulmiaan paheksuvasti. Latinasta löytyi sitten samaa tarkoittava "cacca" ja sehän sopi sutjakasti meidän kieleemme "kakka"-muotoisena. Onhan näitä. - Tallinnan Piritan laulujuhlat antavat tosiaan meille suomalaisille miettimisen aihetta. Nykyistä paremminkinkin me voisimme tuntea eteläistä heimokansaamme. Tallinnassa on helppo käydä, kun siellä pärjää hyvin omalla suomen kielellä. Samalla tietysti meidän olisi aiheellista kiinnittää huomiota viron kielen opettelemiseen ja osaamiseemme. Kovin vähäistä lienee meillä viron opiskelu ja taitaminen kielenä. Viron kulttuuriin saattaisimme tutustua nykyistä paremmin. Parasta aikaa lueskelen A.H.Tammsaaren (1878-1940) Surmatulet-teoksen kolmatta osaa "Totuus ja oikeus". Aikaisemmalta ajalta mieleeni on jäänyt Lennart Meren tutkimusteos "Hopeanvalkea", jossa hän käy laajalti läpi kaukaisia historian vaiheita.