- Kiitos,
kyllä helpommin toipuu kolmen metrin pudotuksesta suorin vartaloin, kuin kunnon rakkauspläjäyksestä. Tällä kertaa ei ainakaan jäänyt pysyviä arpia. Polvia vähän pakotti muutamana päivänä, mutta niinhän saattaa käydä kummassakin tapauksessa... ;o) - Eipä usko miten lujasti on kiinni maallisessa lumessa, ennen kuin kokeilee vapaata pudotusta. Siinä on muilla kahleilla tekemistä..
- Mitäpä muuta kuin tyhmyyttä, jos ei osaa ajatella seurauksia.
Kantapäästä oppis sisään, eikä ikinä enää tee samoja tyhmyyksiä. Toivottavasti... - Eipä siinä rohkeutta kysellä kun lähtö koittaa :o)
- Long time no see. You see.
Mukava nähdä Sinut täällä taas työn touhussa ;o).
Ja jälkeäkin syntyy! - ...akka mulle ala!
Kiitos käynnistä, muuta voimallista ei ole näköpiirissä kuin kaksi viikkoa jatkunut lentsu. Mikä sikabasilli lie tarttunut Lapin reissulta. Kohta saparo oikenee jos tätä vielä pitkään jatkuu. - Kiitos Laudi! Tässä iässä alkaa jo dementia vaivata sen verran että lähimuistikin painuu ikiroudan alle. Pitäisi kirjoittaa kaikki tapahtumat ylös saman tien :o).
- Kiitos vaan että hoksasit! Eipä juuri nykyisin lauluja synny, hienoja ei etenkään. Pitäisi varmaan kokeilla miettiä jotakin positiivista välillä :o).
- myöhään, ja etenkin silloin. Itekkin olen aina jälkijunassa joten kiitos vaan Noitaselle palautteesta!
:o) - Kiitos käynnistä ystäväni,
kyllä tämä tietysti samaa vanhaa kaavaa kulkee, vaikka mielessä oli ensin joku oikeasti poikkeava tarina. Mutta mihinkä tästä ihminen tässä iässä enää muuttuisi. - Sinäpä ehkä sitten tiedät mistä runon säkeet on ammennettu, kun noin osuvasti lähdit mukaan runoelmaan.
Kiitos matkaseurasta, lasketaan yhtä matkaa kuilun pohjalle :o). - ..no, voihan se pudotuksen kestää, jos vaan jaksaa paukutella nauloja kiinni alasmenon aikana. Ja motivaatiota jostakin saa kaivettua.
Mutta kiitos kun kävit lukemassa runon ja kommentoimassa, ja ennen kaikkea miettimässä sen sanomaa. - ...ystävä provosoi.
Ja hyvä vauhti voi lykätä pitkän matkaa jo seuraavalla kukkulalle, jos vaan rakennelma kestää ensin sen alas rymistelyn. - Vanha isäukkoni lähetti hiljattain minulle laatikollisen omenoita. Sen puun omenoita, jonka alla oli leikkipaikkani lapsuuden lämpiminä kesinä. Sen puun omenat maistuvat minulle kaikkia maailman jalostettuja omenoita paremmalta. Sen kuolevan puun viimeiset omenat ovat minulle kultaa kalliimpia. Säästän niistä yhden Sinulle.
Runosi osui. - ...sytytti kommenttisi vanhan miehen sieluun. Aina tuntuu hyvältä jos voi runolla koskettaa toisen mieltä.
Kiitos! - Ja kiitokset Sinulle, vaikka poistinkin runon. Ei taivu kynä millään lailla runomuotoon. Ja kaiken kruunasi painovirhe.
ärrrrr..... - läpi riehuvan tulen
ja myrkyllisten savujen
riennän juoksujalkaa
kun tuuli tuo viestin
että olet palannut
runopalstalle
Mysteriet - Ollapa hän!
"koskettava" runo! - Komentin laadussa ei moittimista.
Elämä on tuskaa. Parasta on että 100 vuoden päästä ei kukaan enää muista millään tavalla. Ei edes tarinoita jää jälkeen... - tältä palstalta, ethän.
Vaikka taidan olla jäävi sanomaan sellaista kun en itsekään täällä juuri käy enää :o).
Kaunis pyynto oli runossa!