Vitivalkoinen hanki, valo ei ole sen vanki, heijastuu takaisin ylös puuhun, joskus kauaksi taivaalle kuuhun. Moni sen valossa kylpee, varjostaankin on silloin ylpee. Jollei nämä säteet lennä, ei tiedä minne mennä. Sinä …
Luona suuren metsän rajan, maassa pienenä varpuna vain. Ollut kai siinä pitkän ajan, iloinen kun edes nähdä sain. Punertaa jo siellä posket marjan, suu on vielä supussa sen. Ilmestynyt sinne polulle karjan, onnellinen k…
Kuulethan miten kutsu soi, kevään kansa karkeloi. Herkässä on laulut kielen, aamuihin tuovat juhlamielen. Aukeaa jo pientareella leskenlehti, joka ensimmäisenä kukkaan ehti. Vieressä vielä kylmä jää, silti kevättä kutsu…
Se menneisyyden aika, kaunis kaukaisuuden taika, joka muistoja isien valoi, maan uumenissa paloi. Silloin rikkauksia anto, suon reunalla vaivainen kanto, kovaa kuin luuta, se oli tervasta puuta. Siinä oli tulella henki,…
Elämän mahti Kova ja karu on luomakunnan rinta, jäätynyt umpeen metsälammen pinta, hangen viti, sekin kylmästä kielii, talvipäivää aurinko hetken lämmittää mielii. Kun pakkanen puree niin vaiti on maa, luonnonvoimat sil…
Teeret suolla syksyä soi, naaraille huutelevat, moi! Pullistelevat aamun sumusäässä, keikistelevät suonäreen päässä. Naaraat kaikki tänne tulkaa, ihailemaan mustaa lyyrasulkaa. Katsokaa nyt on huomen, hehkeänä hehkuu pu…
Kevään kanssa kahden kesken, surra ei huolia talven lesken. Antaa mennä mikä mentävä on, elon kulku tämä niin ajaton. Kultaa kajo aamua hapuillen, auringon lämpö jo kevättä tapaillen. Ei murehdi aika talven armastaan, u…
Joulu Täällä silmien eteen avautuva, kuin vanha kaunis musta-valkokuva, kuva joka lapsena silmiin piirtyi, nyt muistona mieleeni siirtyi. Tämä satujen muisto saa viedä kauas vuosien taa, siellä kulki jouluna tonttuset t…
Kuljen äärillä utuisen maan, täällä tunne elon ja tuskan. Nämä tunteet tuntea saan, kera kesän lämmön ja syksyn ruskan. Se lauma karttaa paimentaan kun kulkee mieli maassa, on paimen kaikonnut laumastaan, vain autio tuu…
Häpeän sinua sateinen taivas, itket kuin ikuinen lapsi. Viisas on vetensä juonut, välkkyy hopeaa tuo harmajahapsi. Miksi tuulena liehut vihoinesi, tättärä tuittupää. Joka taidolla tanssii on kultainen poutasää. Murheill…
Jo kutsuu kaamoksen kansa lämpimään lentäneitä lintujansa. Menneet talven tuulet ja tuiskut täällä, jo kukertelee teerikin kevätjäällä. Tule lintuni, kevään tuuloseen lennä, talven ankeus saa pois jo mennä. Nosta taivaa…
Aika päiviä vienyt, hävinneet auringonlaskun kultaan, painuneet maahan sukujen multaan, vai minne se lie mennyt. Kulki kultana maailman teillä, on siitä vain muistot jäljellä meillä. Laski lippunsa taivaanrantaan, pitkä…
Suhahti jostain kuin enkelin siipi, silloin metsämies aseineen tanassa hiipi. Löi sydän kuin melkein haljeta ois, vielä hetki, tähtäys ja varmistus pois. Soi haapanan korvissa vaimea tuuli, kun äkisti karmean pamauksen …
Onko siirtynyt aika kellon helteessä kylpee ohra pellon kestänyt salamat ja raekuuron heilimöi jo tähkät uutispuuron Vartoo pellossa ihan hiljaa kohta puidaan kypsää viljaa laarit notkuu elon tuojaa meidät nälältä ja pu…
On kiven alla kohmeessa kyy, viimeiset marjat noukkii mättäältä pyy, hitunen on jo lunta maassa, autiota rannoilla ja lehmihaassa. Kuljen täällä missä lienen, muistoja mukanani vieden, ne kulkee mukana kedolla ja suolla…
Kutsui tanhua äestäjää jo touontöille, maa siementä kesän kauneimman heilimöille. Saman tiesi myös liitely kurkiauran, vielä poimivat tähteitä menneen syksyn kauran. Hyypän huuto yllä pitkän paljaan peltosaran, pilven r…
Joululaulut Laulelen tuttuja lauluja kulkeissain, välillä hyräillen niitä laulan vain. Huulien huudot laaksoon ja mäkeen, kaikuna kuulen pienen kertosäkeen. Niissä on sanat sattuman suomat, aatosten arkisten mieleen tuo…
Missä kulkevi mies, hän yksin vain ties. Katsellen aapansa aavaa, syleillen korpikuusien naavaa. Minne matkallaan mensi, sinne kurjet jo lensi. Kaukana tietönnä maa, siellä rauhan vain saa. Siellä elo sykkivi puussa, il…
Pilvet hiipii yltä maan, kesäaamun saa valo loistamaan, linnun laulun, sirkkain soiton, tuntee lämmön aamunkoiton. Kyyhkyherra vaimoltansa tivaa, kun on lämmin, eikö ole kivaa? Kuule sinä herra huu, paita pois ja kylpyy…
Oli kai mainettaan parempi ken ties, tienoota kun taivalsipieni mies. Kulki kevään, käyskenteli käen ajan, tramppasi rannat ja häivytti maamonsa majat. Päivät olivat pitkät ja vaaleat valjut, laumansa naudat nupopäät ka…
