Kuule, elämän kello soi, se käy hetkeä tätä. Sitä pysäyttää ei voi, eikä se koskaan jätä. Eihän sillä kiire mikään, ei se mitenkään hopusti käy. Osoita ei aikaa mitään, sen viisareita ei näy.
Heissulivei! Nyt tuulelle vastaan, tuudittaa puita kuin äiti pienokaistaan. Tullut lie yöllä, näkee sen huomen, tuntee voiman oksissa tuomen. Nähnyt on maita, mantuja päältä, äitinsä koti on kaukana täältä. Minne lie le…
Illan tullen . Siihen asti, tuonne viljapellon laitaan, hikeä otsalta pyyhkien vaaleaan pellavapaitaan. Satoa kasvaa monta pitkää sarkaa, tänne se suven sulo kultajyväsinä karkaa. . Monta iltaa, kolean kasteista nurmea,…
Kun on kaikkialla rauha luonnon ja hiljainen on ympärillä maa, kuulee äänen omantunnon se nöyräksi mielen saa. Täytyy silti mieleen painaa, hetki tämäkin on vain lainaa, ohi menee, ei ehdi kiittää ei käsiä yhteen liittä…
Kuljen pitkin metsiä ja maita, ohi kulkee tutu ahon laita. Siellä on tutut mustikkamaat, kuusien salot ja koivikkohaat. Kuuntelen ääniä, ylitän sillan, katselen kulkua tumman virran. Vaivoin vesi juoksee kohti merta, il…
Tämä routainen maa joka aurinkoon herää, yön hallasta kohmea pinta lämmönsäteitä kerää. On aikuinen aamu keväisen huhtikuun, jo kuuluu peipposen laulu ylhäällä puun. Kaikuu kurkien huudot, soi teeretkin suolla, viimeise…
Kuuntelin hartaana hiljaista sunnuntaita, katselin karuja karjan laidunmaita. Vielä aurinko lämpönsä kedolle heittää, aamukaste nurmen helmillä peittää. Siellä aika on kuihtunut kukkien karaan, luottaa hämähäkki elonsa …
Myyrä Myyrä on tehnyt pitkän työn, kaivanut koloaan läpi päivän, yön. Väsyneenä ahkeraan eloonsa pimeään, uuvuksissa painaa uneen pään. Kuulee pienen pillin tuo, se kutsuu karjaa kaitsijansa luo. Emo ohjaa katrasta karj…
Nyt on aika mitä parhain, aloittaa päivä aamuvarhain. Hangella loistaa auringon kilo, sen silmissä leikki talven ilo. Nähnyt kylmää, pakkanen purrut, tuiskusäätä ja räntää surrut. Saapui silti hyväkin hetki, taivaalle k…
Talviuni Välittänyt ei viimoista talven tuiskujen, unelmoi kai hetkistä helmojen huiskujen. Nukkui vielä sikeänä pesänsä perällä, poskea lämmitteli villanuttunsa kerällä. Niin oli syksyllä paljon marjoja syönyt, kenen k…
Kesä on jo valmiina viittä vailla, näe ei pääskyjä, sieppoja kukkamailla. Oli vielä pikku pakkanen menneenä yönä, tanhuan aitaus on nyt paimenen työnä. Kerättiin talvella tarpeet riukuaidan, polle reen edessä matkalla m…
Katsellen taivasta aurinkoista somaa, pakkasaamulle valo tuo hohtoansa omaa. Pitkää oli poissa, kulki selkä kumarassa kai, tänään se ilon silmäkulmiinsa sai. Tuli aamun myötä kera pakkasherran, sulaan maahan paistoi vie…
Pieni sadepisarain, sinusta paljon voimaa sain, näin kasvamaan ma ryhdyn, auringon valoon yhdyn. Itu nousee vartta tehden, puhkaisee jo ensi sirkkalehden. Kohta näytän maailmalle, kukan avaan taivaan alle. Olet kaunis, …
Yö on tumma, tähdet loistaa, ääni kumma hiljaisuuden poistaa. Vielä on lunta maassa, paksu kinos kotihaassa, tietää ajan tärkeä tulleen, kaiku kiirii kaivatulleen. Helmipöllöt helmikuulla viheltelevät pesäpuulla, asettu…
Kevään alku päivien päässä, paksu vielä hanki ja vedetkin jäässä. Se on kevään tulo auringon työtä, jäät sulavat sitten lämmön myötä. Hyvä on merkki kun harakat nauraa, vaikka syövät vielä talven lyhteestä kauraa. Niill…
Vielä seisoo paadet paikoillansa, hiljaa kulkee ohi kirkkokansa. Mies pysähtynyt, muistoihinsa jää, hetkeksi paljastuu harmaantunut pää. Hän nimet, ajat, paikat hyvin ties, olin silloin nuori sotamies. Kyynel pyrki viel…
Jälleen on lupauksia luotu, kilistäen samppanjaa juotu, joukolla isketty huumoripilaa, kauhassa valettu kenkätinaa. Antoiko kalenteri toiveille luvan, näyttikö tinavarjo haaveiden kuvan. Nousi mieli viiniä kumoten, rake…
Syksyn tuulet jo korvissa soi, lintuparvet sen kai mukanaan toi. Keltaiset lehdet koristaa koivujen helmaa, puu tarjoaa tätä tuttua asetelmaa. Luonto viisas on, vaativa ja vakaa, mutta kesää katsellaan jo selän takaa. H…
Kuuletko tuulta joka metsissä pauhaa, sillä on mielessä aatos jolta ei saa rauhaa. Se tullut on tuomaan talven ja jään, raivoten piiskaa alas pyryisen sään. Empinyt kauan tätä tuloaan varmaan, väreillään maalannut taiva…
Voi sinä ruskea peltohiiri, pieni on sinulla elonpiiri. Pakkanen puree pikkuisen rintaan, jäljen kun jättää hangen pintaan. Jäässä on vielä nurmennukka, kaukana haaveissa kesä ja kukka. Hangella hetken keväästä unelmoiv…