TheAmazingSpiderMan
Spiderman, Spiderman,
Does whatever a spider can
Spins a web, any size,
Catches thieves just like flies
Look Out!
Here comes the Spiderman.
Is he strong?
Listen bud,
He's got radioactive blood.
Can he swing from a thread
Take a look overhead
Hey, there
There goes the Spiderman.
In the chill of night
At the scene of a crime
Like a streak of light
He arrives just in time.
Spiderman, Spiderman
Friendly neighborhood Spiderman
Wealth and fame
He's ignored
Action is his reward.
To him, life is a great big bang up
Wherever there's a hang up
You'll find the Spiderman.
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia21 aloitusta · 37 kommenttia
- Morirytmi lopetti vihdoin Watsonin kimpussa ähertämisen ja siirtyi pukemaan housujaan sivuun. Watson näytti elottomalta, Kentauri oli siirtymässä hänen taakseen kun hyppäsin esiin ja huusin "Jumalan nimeen käsken teitä lopettamaan!". Samalla hetkellä Morirytmi kohotti minua kohtia pistoolinsa ja laukaisi. Laukaus meni ohi ja osui pylvääseen. Vastasin laukaukseen ja ammuin Morirytmiä silmään, laukauksen voimasta Morirytmi kaatui maahan elottomana. Seurasi hetken hiljaisuus, jonka rikkoi Kentaurin huuto -"mestari ei!". Kentauri lähti juoksemaan ilman housuja kultainen ruttonaamari päässä minua kohti, toimin nopeasti ja laukaisin toisen tarkkuuspistoolin luodin ja osuin häntä keskelle otsaa. Kentauri läsähti maahan kuolleena. Puhalsin aseeni piippuun ja sanoin -"Sherlock Holmes aina jutun ratkaisee".
Vapautin Watsonin, joka virvottuaan vaikutti enemmän iloiselta ja valaistuneelta tapahtuneesta kuin harmistuneelta. Tutkimme Morirytmin ja löysimme hänen taskustaan kymmeniä kuvia sidotuista miehistä ja lisäksi useita kuvia Kentaurista alastomana. Watson tahtoi ehdottomasti säilyttää nämä kuvat, lisäksi hän otti Kentaurin kultaisen ruttonaamion "muistoksi" itselleen. Kävelimme ulos varastosta tai minä kävelin, Watson lähinnä ontui. Totesimme houkutuslintu tekniikan onnistuneeksi ja päätimme käyttää sitä myös tulevaisuudessa. Laitoin käteni Watsonin olkapäälle ja sanoin -"rakas Watson nyt teetä".
https://img0.etsystatic.com/000/0/5288709/il_fullxfull.165873580.jpg - Whitechapel 7. syyskuuta 1902.
Oli pimeä ilta ja katulyhdyt valaisivat tätä maanpäällistä helvettiä, jonne olimme saapuneet toteuttamaan nerokasta suunnitelmaani. Olin piiloutunut suureen suolakalatynnyriin, jonka haju oli sietämätön. Mutta tynnyristä oli esteetön näkymä kadulle, jossa Watson käveli edestakaisin ja koitti houkutella Morirytmiä esiin. Pitkään näytti siltä, ettei mitään tulisi tapahtumaan. Mutta kun kello läheni keskiyötä ja katu hiljeni, kuulin hevosvaunujen lähestyvän Watsonia.
Vaunut pysähtyivät noin viiden metrin päähän Watsonista. Watson kääntyi selin vaunuihin, loistavaa toimintaa Watson, ajattelin piileskellessäni tynnyrissä, jossa haisi todella epämiellyttävälle. Kului minuutteja kun Watsonin kimppuun hyökkäsi pieni lihava mies kultaisessa ruttonaamarissa. Hän kumautti Watsonia päähän suurella mustalla kumisella esineellä, joka mielestäni muistutti suuresti miehen sukupuolielintä. Watson kaatui iskun voimasta maahan. Tuon on pakko olla Morirytmin oikea käsi Kentauri ajattelin. Pian vaunuista kuului korppimainen ääni -"nosta hänet vaunuihin, nopeasti". Kentauri alkoi nostamaan Watsonia hän pihisi ja puhisi yrittäessään saada Watsonia vaunuihin. Musta viitta heilahten Morirytmi hyppäsi vihasena alas ohjastajan penkiltä ja syöksyi kohti Kentauria. Hän huusi -"yorkshire pudding" ja iski Kentauria nyrkillä palleaan. Kentauri kaatui iskun voimasta maahan ja jäi haukkomaan henkeään. Morirytmi nosti Watsonin vaunuihin. Tuon miehen on pakko olla sadisti, ajattelin katsellessani Kentauria, joka makasi maassa voimattomana.
Saatuaan Watsonin vaunuihin Morirytmi sitoi köyden Kentaurin kaulaan, toisenpään köydestä hän sitoi hevosvaunuihin. Hän hyppäsi ohjastajan paikalle ja vaunut lähtivät liikkeelle. Kentauri juoksi köydessä vaunujen perässä kun vaunut katosivat pimeyteen. Hyppäsin ylös tynnyristä ja lähdin seuraamaan vaunuja, se oli onneksi aika helppoa koska Kentauri hidasti aikalailla heidän matkantekoaan.
Seurattuani heidän matkantekoaan noin varttitunnin, he saapuivat hylättyyn varastorakennukseen. Morirytmi vapautti Kentaurin köydestä ja avasi samalla hevosvaunujen oven -"tuo hänet sisään, nopeasti" hän kehotti Kentauria. Kentauri oli hiestä märkänä ja puhisi voimakkaasti, vaivoin hän sai vastatuksi -"kyllä mestari". Odotin naamioituneena varjoihin, että he molemmat menivät sisään, poltin hetken piippua ja seurasin kymmenen minuutin päästä perässä.
Astuttuani sisään varastoon, kuulin pimeydestä Watsonin hitaasti voimistuvaa itkunsekaista voihkimista. Kuin haamu, hiivin pimeydessä kohti tuota armoa anelevaa ääntä. Kuljettuani hetken aikaa pimeydessä, tulin valoon ja todistin omin silmin tuon kauheuden mitä en unohda koskaan. Watson oli riisuttu alasti ja hänet oli sidottu telineeseen, joka muistutti jollain tapaa giljotiinia, mutta Watson oli telineessä kyyryssä. Morirytmi oli hänen takanaan ja makasi hänen kanssaan niinkuin naisten kanssa maataan. Watson aneli armoa kun Morirytmi upottautui väkisin hänen sisäänsä, sivustassa havaitsin Kentaurin, jonka kultainen ruttonaamari kimalteli varaston vahvassa valossa kuin kuu yössä. Kentauri hieroi etumustaan ja toisteli mantraansa kuin hypnoosissa -"hyvä mestari, näytä hänelle mestari". Morirytmi puhkui ja puhisi kuin riivattu.
Järkyttyneenä näkemästäni kaivoin ristiriipukseni käteeni ja rukoilin -"herra anna minulle voimaa". Rauhoittaakseni hermojani poltin piippua hetken. Todistin Watsonia kohtaan kohdistuvaa irstasta väkivaltaa noin puolisen tuntia, kunnes päätin vihdoin toimia. Näytti siltä, että Morirytmi oli lopettamassa ja hän aikoi päästää Kentaurin Watsonin kimppuun. Minulla oli mukanani kaksi ranskalaista laivaston tarkkuuspistoolia, kaksi lyijykuulaa kahdelle pedolle sanoin itsekseni kun latasin aseitani. - Lentokone on pullollaan väkeä, paheksun mielessäni pomoani, joka varasi lennon minulle turistiluokassa, pahuksen kitupiikki. Luen matkaesitettä ja uppoudun ajatuksiini, sitten kuulen enkelimäisen äänen -"onko tämä paikka varattu?" katson sivulleni ja huomaan muodokkaan blondin seisovan vierelläni, -"ei ole vastaan" ja tuo jumalainen olento istahtaa viereeni. Ojennan herrasmiehenä käteni tälle jumalaiselle olennolle ja sanon -"Bond, James Bond" olento tarraa hennolla pienellä kädellä käteeni ja vastaa -"Anna Goodnight".
tarina jatkuu.. - Vauxhall Cross, Lontoo 1974.
Kävelen lehtikioskille ja sanon myyjänaiselle Marlboron punainen kiitos. Käteni ovat tiskillä ja huomaan tummahiuksisen myyjänaisen tarkastelevan hoidettuja kynsiäni, kultaisia kalvosinnappejani ja hihan alta pilkottavaa Rolexiani. Tunnen naisen katseen kiipeävän ylös pitkin laadukasta italialaista silkkipukuani. Hän ojentaa savukkeeni ja kysyn ojentaessani seteliä maksuksi -"mikä on nimesi söpöliini?" hän ojentaa vaihtorahani ja vastaa ujosti -"Ursula". Vastaan -"hauska tutustua Ursula" minun nimeni on Bond, James Bond. Otan savukkeeni ja päivänlehden ja olen jo lähdössä kävelemään kohti M16 päämajaa kun muistan, -"ai niin" käännyn ympäri ja sanon "Ursula laita vielä pullo punaviiniä, halvinta mahdollista kiitos." Ursula pakkaa punaviinini muovipussiin ja jatkan matkaani toimistolle.
Astuessani toimistoon ja huomaan Moosepennyn näpyttelemässä kirjoituskonettaan, -"hei James hän sanoo ironisella äänellään" vastaan -"hei Moosepenny". Kiusallinen hiljaisuus täyttää huoneen, jonka keskeytän sanomalla -"niin pomo tahtoi tavata minut" Moosepenny vastaa -"pääministeri on siellä James" huomaan Moosepennyn näpyttelevän kirjoituskonettaan ja välttelevän katsekontaktia kanssani. Kuljen kohti Moosepennyn kirjoituspöytää ja ojennan muovipussin selkäni takaa hänelle ja sanon -"viiniä Bordeauxista Ranskasta Château Latour parasta vuosikertaa 1968 olkaa hyvä" huomaan Moosepennyn mutruhuulten kääntyvän hymyyn kun hän sanoo -"Oi James tiesin, ettet unohtaisi minua".
Pääministeri astuu ulos huoneesta ja tulee luokseni. Hän ojentaa kätensä kohti minua ja sanoo -"nyt on vakava paikka James" vastaan kättelyyn etiketin mukaisesti ja pääministerin lähdettyä menen sisälle pomoni huoneeseen. Pomoni istuu vakavan näköisen pöytänsä ääressä ja sanoo huolestuneena -"istu alas James" istun alas. Pomoni aloittaa tiedätkö mikä tämä on ja kaivaa pöytälaatikostaan kultaisen luodin, jonka laittaa pöydälle. Nappaan luodin käteeni ja totean -"kyllä 9mm erikosvalmisteinen luoti, materiaali kultaa" pomoni huokaisee syvään ja vastaa -"siinä on sinun nimesi James" vastaan -"kiitos ennenaikaisesta joululahjasta" ja pujautan luodin rintataskuuni. Tämä saa pomoni karjumaan -"007 piru sinut periköön!".
Kaivan taskustani savukeaskin ja laitan tupakaksi, pomoni kaivaa pöytälaatikostaan mustavalkoisia valokuvia, jotka hän asettelee eteeni suurelle mahonkiselle kirjoituspöydälleen. Sitten hän jatkaa sanoen -"kuvassa näkyvä mies on kuuluisa palkkatappaja Rytmanga ja tässä kuvassa oleva kääpiö on hänen rakastettunsa ja lojaali miespalvelijansa Master King" katson kuvia ja totean -"mitä minun pitäisi heille tehdä" pomoni jatkaa -"epäilemme, että Rytmanga lähetti luodin varoituksena sinulle, meidän pitää eliminoida hänet välittömästi" kysyn -"mistä löydän hänet?" pomoni kaivaa pöytälaatikosta lisää valokuvia ja sanoo -"tämä on saari, jonka Rytmanga omistaa Tyynellämerellä, epäilemme että Rytmanga majailee siellä" vastaan -"mainiota lähden välittömästi" pomoni vastaa -"James ole varovainen, Rytmanga on vaarallinen mies.".
Nousen ylös ja tumppaan samalla savukkeeni tuhkakuppiin kun pomoni sanoo -"Tunnistat Rytmangan erikoisesta fyysisestä piirteestä, hänellä on kolme nänniä". Kävelen ovelle ja tartun ovenkahvaan kun pomoni huutaa -"Q:lla on sinulle varusteita, jumalan siunausta James!" Katson pomoani ja hymyilen, sitten avaan oven ja astun ulos. Ihmettelen minne Moosepenny on kadonnut, kurkistan pöydän taakse ja huomaan hänet makaamassa lattialla sammuneena tuomani viinipullo kädessään, hyvä että kelpasi ajattelen ja jatkan matkaani Q:n luokse.
Kävelen hissille ja valitsen Q-kerroksen, tuskallisen odottamisen jälkeen hissi vihdoin saapuu ja astun sisään. Painan Q-kerrosta ja hissi lähtee matkaan. Pian ovet avautuvat ja Q tervehtii minua iloisesti -"007!" kysyn -"Q mitä kivaa olet keksinyt minulle?" Q vastaa -"seuraa minua 007" teen työtä käskettyä ja kävelen Q:n perässä. Pysähdymme pöydän ääreen ja Q-kaivaa pöydänalta esiin penispumpun -"no niin 007 nyt päästiin asiaan" hän sanoo ja esittelee penispumppua, vastaan -"mukavaa että olet keksinyt hoidon vaivaasi Q" Q suutahtaa ja jatkaa -"tämä on ase Master Kingin eliminointiin, kolme pumppausta niin räjähdepanos laukeaa" totean -"nerokasta" Q jatkaa -"annat tämän Master Kingille lahjaksi kun tapaatte" otan pumpun Q:n kädestä ja laitan sen nahkaiseen putkikassiini.
Q jatkaa kierrostaan -"normaalin näköinen nännivoide, jota käytetään kolmen nännin syndrooman hoitoon, nänneille levitettynä aiheuttaa tappavan poltteen" nappaan voidepurkin Q:n kädestä ja sujautan sen putkikassiini. Q luo minulle isällisen huolestuneen katseen ja sanoo -"onnea matkaan 007". - kiitos.
- Teimme työtä käskettyä ja poistuimme vasempaan sivustaan. Matkalla kirosimme tätä kirottua sotaa ja haaveilimme siitä mitä teemme kun pääsemme kotiin. Istuimme reppujemme päällä ja kuuntelimme viidakon ääniä. Noin viiden minuutin kuluttua viidakosta alkoi kuulumaan villisian röhkimistä, se puuskutti ja röhki voimakkaasti. Kuuntelimme ääntä huvittuneena ja nauroimme ääneen. Ääni jatkui ja jatkui.
Istuimme edelleen sivustassa, yhtäkkiä kuului laukaus! Hyppäsimme ylös ja juoksimme Kentin luokse. Toivottavasti kaikki on kunnossa muistan ajatelleeni.
Kun vihdoin saavuimme Kentin luokse hän seisoi pistooli kädessään ilman housuja, sotavankimme takana. Hän karjui: "15 minuuttia mitä minä sanoin teille perkele". "Kent mitä vittua" Taylor ja Elias sanoivat katsellessaan sotavankia. Sotavangilta oli kiskottu housut alas ja nyt hänen takaraivossaan ammotti 9mm reikä. Kent karjui: "Hän yritti karkuun, en voinut muuta". "Karkuun? Sidottuna kiveen?!" huusi Elias!
Seisoimme hämmästyneenä tapahtumapaikalla. Kent puki housujaan ylle ja me koitimme tiedostaa sitä mitä oli juuri tapahtunut. Helikopterin vaimeasti voimistuva ääni alkoi kuulumaan horisontista. Kent karjui: "kerätkää paskanne nyt lähdetään". Otimme reppumme ja kiväärimme, juostessamme helikopteriin. Helikopterissa oli hiirenhiljaista, kopterin noustessa tuijotimme Kenttiä joka hymyili maireasti, viilatessaan kynsiään. Tiputin korttipakastani jokerin kohtaamispaikalle, kuin haamut katosimme ilmaan. - Vedän kengät nopeasti jalkaani ja puen takin ylleni, suljen omakotitalon oven perässäni.
Koko automatkalla Ursula ei puhu mitään, kun vihdoin pääsemme kesätyöpaikalleni, otan pyöräni pois autosta. Olen jo lähtemässä kävelemään kohti työpaikkaani kun Ursula huutaa "unohdit sotapäiväkirjan!" käännyn ja kumarrun kohti autonovea, Ursula ojentaa sotapäiväkirjansa ikkunasta hymyn kera ja sanoo "haen sinut kolmelta". - Vesi sihahtaa kiukaalle kun heitän löylyä, tunnen kuinka kehoni rentoutuu ja hikoilee koko viikon työstressit pois. Suljen silmäni ja nojaan taaksepäin. Pian havahdun saunanoven aukeamiseen ja avattuani silmäni huomaan Ursulan seisovan alasti edessäni. Hämmystyn vähän, mutten osaa enkä saa sanottua mitään, hänen kehonsa näyttää uskomattoman hyvältä. Ursula hymyilee ja nousee viereeni lauteille. Istumme hiljaa vierekkäin sanomatta sanaakaan. Heitän lisää löylyä mikä saa Ursulan kyyristymään aavistuksen kohti lattiaa. Huomaan hänen katsovan haaroihini ja hymyilevän. Katson Ursulaa ja Ursula hymyilee takaisin kysyen "saako täti maistaa?" Levitän jalkojani ja Ursula tarttuu pienellä kädellään paksuun munaani, hän vetää määrätietoisesti esinahkani taakse ja ottaa sitten suurikokoisen terskani pieneen suuhunsa. Ursulan tarjoama oraalinen nautinto saa minut nojaamaan taaksepäin ja sulkemaan silmäni. Noin viidentoista minuutin jälkeen Ursulan herkullinen suu sekä pieni herkullisen pehmeä kieli ovat tehneet tehtävänsä, purkaudun suurella helpotuksen paineella Ursulan silkkiseen nieluun. Ursula nielaisee kuuman lastini ja puhdistaa löystyneen munani kielellään, sitten hän sanoo "kiitos iltapalasta" ja lähtee suihkuun. Katson lasisen saunanoven läpi Ursulan suihkuttelua, hän hymyilee ja pesee erityisen huolellisesti rintojaan sekä pientä pilluaan. Nautiskelen Ursulan tarjoamasta visuaalisesti esityksestä, kunnes hän sulkee suihkun ja poistuu takkahuoneeseen. Saunon vielä hetken ja poistun sitten itsekin suihkuun, kun saavun takkahuoneeseen huomaan Ursulan vetäytyneen yöpuulle ja sulkeneen huoneensa oven. Menen itsekin tyytyväisenä ja hieman hämmentyynenä nukkumaan.
Herään yöllä outoon vaniljaiseen tuoksuun, kun katson ympärilleni, huomaan koko makuuhuoneeni olevan täynnä kynttilöitä. Koitan liikua, mutta huomaan pian olevani sidottuna sänkyyn jaloista ja käsistäni. Alan jo vaipua paniikkiin, mutta sitten kuulen pimeydestä tutun Ursulan äänen "jos teet mitä käsketään, saat ehkä elää" mumisen ja kysyn"Ursula mitä hemmettiä tämä on?" Ursula tulee esiin huoneen pimeästä nurkasta ja huomaan, että hän on pukenut vaarini Waffen-SS takin ja koppalakin yllensä. Ursulan tullessa esiin huomaan, että hän pitelee kädessään raippaa, sanon hätääntyneenä "Ursula tämä ei ole hauskaa" Ursula tulee lähelleni ja iskee minua raipalla mahaan huutaen "hiljaa sotavanki!" huudahdan kivusta. Sitten Ursula kiipeää päälleni ja laittaa raippansa hampaideni väliin ja komentaa "pure!" puren Ursulan raippaa, hän nappaa kynttilän yöpöydältä ja kaataa kuumaa steariinia nänneilleni, ulvahdan kivusta! Ursula sanoo "hyvä poika, hyvästä käytöksestä seuraa palkinto" Ursula kääntyy ympäri päälläni ja paljastaa majesteettisen näkymän pyhimpäänsä, sitten tunnen hänen huulensa muhkean penikseni ympärillä, Ursula imee minut hetkessä taisteluvalmiuteen. Ursula nousee ylös ja sanoo "katsotaan onko sinusta sotaratsukseni" hän kapuaa päälleni ja tunnen hänen kostean tiukkuutensa uppoutuessani hänen pyhimpäänsä. Ursula huohahtaa ja aloittaa hitaan keinumisen, voihkien hän lisää tahtia, sitten hän hakkaa minua raipalla rintaan ja huutaa "nyt ravia!" Ursula ratsastaa minulla voihkien ja laukeaa äänekkäästi sängynpäädyn hakatessa seinää. Hän nousee ylös ja katsoo minua hymyillen raippa kainalossaan, sitten hän poistuu hetkeksi. Koitan liikkua, mutten sidottuna pysty. Pian Ursula tulee takaisin, huomaan että hän on hakenut vaarini vanhan kahvipurkin, jossa on vaarini vanhoja sotamitalleja, hän seisoo sängyn edessä alasti vain kahvipurkki kädessään, hetken aikaa kaiveltuaan hän löytää etsimänsä ja hymyilee. Ursula laskee kahvipurkin maahan ja tulee sängyn vierelle, huomaan hänen pitelevän kädessään jotain, mutta en erota esinettä sen tarkemmin. Sitten hän nousee sängylle ja istuu kasvoilleni sanoen "merkittävää henkilökohtaista urheutta vaatineen taistelutehtävän menestyksellisestä suorittamisesta, myönnetään teille ensimäisen luokan Rautaristi". Ihmettelen mitä ihmettä Ursula puhuu, sitten tunnen jonkun polttavan äkisti vatsaani ja nytkähdän kivusta. Ursula rauhoittelee minua "rauhassa poika, täti puhaltaa pipin pois" Ursula imee munaani, pyörittellen samalla pilluaan naamallani. Jossain vaiheessa menetän tajuntani.
Kun avaan silmäni, tunnen aristusta nänneilleni ja outoa poltetta vatsassani, katson yöpöydälle ja huomaan kynttilän-alusella hiiltyneen rautaristin. Huomaan olevani vapaa liikkumaan, kosketan vatsaani ja tunnen sen olevan rasvattu. Mietin mitä ihmettä oikein tapahtui, mikä päivä nyt on? Oloni on tyydytetty ja rauhallinen. Pian makuuhuoneeni ovi aukeaa ja huomaan sen olevan Ursula. Ursula sanoo "pue nopeasti myöhästyt töistä" Mietin onko nyt jo maanantai? Ursula sulkee huoneen oven ja minä alan pukemaan. Puettuani nousen yläkertaan, en näe Ursulaa missään. Katson ulos keittiön ikkunasta ja huomaan Ursulan istuvan autossaan, kun hän huomaa minut hän viittoo minua tulemaan autoon. - Riisumme kenkämme ja jätämme takit eteiseen. Ursula laittaa valot päälle vanhaan tiiliseen omakotitaloon ja kulkee edelläni olohuoneeseen "täällä jossain se päiväkirja varmasti on" hän sanoo aloittaessaan lipaston tonkimisen, joka ylitsepursuaa tavaraa. Istahdan olohuoneen sohvalle ja katson kelloani, joka näyttää jo huolestuttavan paljon.
Ursula jatkaa tonkimistaan ja huomaan katselevani hänen kiinteää pyllyään. Havahdun hereille päiväunistani Ursulan huutaessa "löytyi!" Ursula kääntyy ympäri ja tulee viereeni sohvalle paksun mustan kirjan kanssa, joka näyttää olevan pahasti koinsyömä. Ursula istuu viereeni ja antaa kirjan minulle, sitten hän yllättäen puristaa reittäni ja kysyy "haluatko vielä jotain muuta?" Vastaan "kahvi kyllä maistuisi." Ursula nousee ylös sanoen "minäpä keitän". Katselen hänen tiukkaa pyllyään, joka näyttää herkulliselta keinuessaan kun hän kävelee keittiöön.
Selailen päiväkirjaa ja huomaan sen olevan varsin mielenkiintoinen, sitten kuulen keittiöstä huudon "kahville!" Nousen ylös ja kävelen keittiöön, päiväkirja kainalossani. Istahdan keittiönpöydän ääreen ja lasken päiväkirjan pöydälle. Ursula tuo eteeni vanhan arabian valkoisen kahvikupin ja kaataa sen täyteen mustaa kahvia, tämä avaa tahtomattani näkymän Ursulan rintoihin. Sitten hän vie kahvipannun pois ja istahtaa seuraani. Juomme kahvia Ursulan kanssa ja juttelemme niitänäitä.
Havahdun kun kello lähenee jo kahdeksaa illalla, katson kelloani ja sanon "oho, kylläpä aika on mennyt nopeasti" Ursula vastaa "no näinpä" kysyn "pitäisikö tässä lähteä kotiinpäin?" Ursula katsoo kelloaan ja vastaa "eikai tähän aikaan enää minnekään" ja jatkaa "minäpä lämmitän saunan ja jäädään tänne yöksi, sitten aamulla pois" vastaan "niinkai on parhainta." Ursula poimii kahvikuppimme pöydältä ja katoaa alakertaan lämmittämään saunaa. Kävelen olohuoneeseen ja Istahdan sohvalle, pian Ursula nousee alakerran portaita huudahtaen "puoli-tuntia niin pääsee". Ursula istahtaa jälleen viereeni ja sanoo vihjailevasti "tein sinulle pedin papan huoneeseen, mutta minunkin viereeni voi tulla, jos pelottaa yöllä" nauramme vähän ja lähden saunaan. - Päästyäni töistä, hyppään pyöräni selkään ja poljen Tilkan sairaalaan Mannerheimintielle. Kysyn vastaanoton tytöltä "anteeksi, missä huoneessa on Aarne Sorsa?" Vastaanoton tyttö näpyttelee ketterästi tietokonettaan ja toteaa melko pian "vasen käytävä, huone 221" kiitän vastaanoton tyttöä ja lähden kävelemään kohti huonetta.
Saavuttuani huoneeseen huomaan Ursulankin olevan vielä paikalla, hän syöksyy halaamaan minua huomattuaan saapumiseni "ihanaa kun pääsit tulemaan Oskari" hän sanoo halatessaan minua aavistuksen liian pitkään. Sitten hän sanoo "pappa nukkuu, haen kahvia kanttiinista, otatko sinä?" vastaan "ei kiitos" ja istun tuolille vaarini viereen. Ihastelen kauniita kukkia hoitopöydällä ja katson sairasta vaariani, joka makaa sängyssään kukkien vastakohtana, niin kuihtuneena ja vanhana.
Ursulan lähdettyä huoneesta, vaarini avaa silmänsä ja hymyilee minulle. Sitten hän sanoo rauhallisella äänellään "näyttelin nukkuvaa, Ursula on minulle rakas ja arvostan häntä ylikaiken, mutta hän on vähän sellainen hössöttäjä" naurahdan vaarini hyväntahtoiselle jutulle ja tartun häntä kädestä. "halusit kuulemma nähdä minut" sanon puristaen hänen kuihtunutta kättään. Vaarini vastaa "minulla on sinulle jotain kerrottavaa" sanon "no kerro pois" vaarini ottaa kätensä pois kädestäni ja käärii sairaalapaitansa vasemman hihan ylös, sitten hän kysyy "tiedätkö mikä tämä on" ja osoittaa lähellä vasenta kainalokuoppaansa olevaa suttuista tatuointia, joka näyttää olevan A - kirjain. Vastaan "ei hajuakaan" vaarini sanoo "tämä on veriryhmäni ja tatuointi tehtiin Saksassa 1941" myötäilen häkeltyneenä ja saan kysyttyä "ja?" Vaarini jatkaa "palvelin sodan aikana vapaaehtoisena Suomalaisessa Waffen-SS-vapaaehtoispataljoonassa" vastaan "no tämäkö se juttu oli, tuskin olit ainoa ja jos koet omantunnontuskia sodassa tapahtuu käsittämättömiä asioita" olen nousemassa ylös kun vaarini tarttuu käteeni sanoen "istu alas" istun takaisin penkille. Vaarini katsoo minua silmiin ja sanoo "kuules nyt, kotonani olohuoneen lipastossa on sotapäiväkirjani. Tahdon, että sinä saat sen ja ehkä et tee samoja virheitä elämässäsi mitä itse tein". Vastaan asiallisesti kiitos, sitten vaarini kääntää kylkeään ja jatkaa tyytyväisenä uniaan.
Nousen ylös ja huomaan Ursulan ovensuussa kahvin kanssa hän kysyy "mitä se pappa halusi?" Vastaan hymähtäen "tahtoi antaa sotapäiväkirjansa minulle" Ursula vastaa "no sittenhän me haemme sen sinulle vai mitä?" Vastaan hieman jarruttaen "oli pitkä työviikko ja olen pyörällä liikenteessä" Ursula sanoo "no mutta minä tulin autolla ja pyörä sopii kyytiin".
Pian huomaan istuvani Ursulan keltaisessa kuplavolkkarissa. Ihmettelen pyörääni joka mahtui kuin ihmeen kaupalla kuplan takapenkille. Ursula sanoo "tämä on tämmöinen tilaihme" ja pysähtyy liikennevaloihin. Ihmettelen miten Ursula näkee lyhyenä naisena mitään ratin takaa. Vitsailen asiasta ja Ursula naurahtaa punaisen valon vaihtuessa vihreäksi. Pian saavumme vaarini talolle ja Ursula pysäköi ketterästi keltaisen kuplavolkkarinsa pihalle. Nousemme ylös autosta ja kuljemme talon ovelle. Ursula kaivaa käsilaukustaan avaimet ja avaa omakotitalon oven. - Herään varmistimen kliksahdukseen, katson ylöspäin ja huomaan kuinka edessäni oleva hahmo poistaa peukalolla varmistimen konepistoolistaan. Katson ympärilleni ja huomaan oudon klaanin saartaneen itseni, heidän asuvalintansa näyttää olevan nahkapainotteinen. He muistuttavat suuresti Poliisiopiston "Blue Oyster Bar" kohtauksen nahkamiehiä. Edessäni oleva hahmo potkaisee kylkeäni ja huutaa -"Ylös!" Nousen hitaasti ylös. Noustessani ylös huomaan, että he ovat löytäneet myös kellarissa piileskelleet "valitut" ja sitoneet heidät kiinni ajoneuvoihinsa. Hahmo osoittaa minua konepistoolilla ja viittoo menemään kohti autoani, jonka he ovat myös löytäneet. Saavuttuani autolleni, hahmon seuratessa tiiviisti perässäni, hän sanoo -"Pura." Kysyn -"Mikä?" Hahmo vastaa -"Pommi. " Vastaan -"Ohje on piilotettu musiikkikappaleeseen ja koska olette näköjään tuhonneet kasettimankkani yrityäessänne purkaa pommia, en voi tehdä sitä." Hahmo raivostuu ja iskee minua konepistoolin perällä takaraivoon, tipahdan iskun voimasta maahan.
Hahmo raivoaa hetken ja huutaa sitten -"Tuokaa Pekka!" Kuulen kuinka autonmoottori käynnistyy ja paikalle ajaa auto, jonka konepellissä on suuri pylväs mihin on sidottu eräs "valituista".
Hahmo tulee uudestaan luokseni ja osoittaa minua uhmakkaasti konepistoolilla, -"Mikä biisi?" Hän kysyy vihaisen oloisena. Vastaan Journey Don't Stop Believin'. Hahmo hymyilee ja kääntyy pois kävellen tolppaan sidotun miehen luokse ja sanoo sylki roiskuen -"Esitä Don't Stop Believin.'" Tolpassa oleva mies vastaa sekavan oloisena -"En esitä mitään, mikä muuten oli maailmaan suurin perunantuottajamaa ennen ydinsotaa?" Hahmo raivostuu ja tarttuu tolppamiestä munista ja vääntää tavaten -" E-s-i-t-ä Don't Stop Believin.'" Tolppamies vaikeroi tuskissaan ja sanoo lopulta -"Okei, okei." Sitten hän aloittaa laulamisen -"Just a small town girl livin' in a lonely world she took the midnight train goin' tässä vaiheessa hahmo keskeyttää esityksen sanoen -"Näin pääset ylä-ääniin." ja vääntää tolppamiestä lisää munista. Tolppamies ulvoo tuskasta, mutta jatkaa silti sinnikkäästi laulamista -"Anywheree eeee." Klaanilaiset räjähtävät nauramaan, huomaan tilaisuuteni koittaneen ja kierähdän nopeasti autoni alitse ja hyppään ohjaamoon, silmänräpäyksessä saan autoni käyntiin ja kaasutan pois, klaanilaisten ampuessa perääni. Hahmomies huutaa -"Hän pääsee karkuun, perään!" Katson sivupeiliin ja huomaan kokonaisen laivueen autoja ajamassa itseäni takaa.
Pian kaksi autoa pääsee rinnalleni, katson oikealle sivulle ja huomaan, nahka-asuisen miehen tähtäämässä eturengastani jalkajousella, reagoin salaman-nopeasti ja jarrutan rajusti. Nahkamies laukaisee jalkajousen ja osuu vasemmanpuoleisen autoni renkaaseen, naurahdan auton renkaan räjähtäessä, kiihdytän ja kiilaan autollani kohti nahkahomoa, joka yrittää virittää hädissään jalkajoustaan. Tartun nahkahomoa kaulasta ja vedän hänet ulos autosta, pian autoni hypähtää vähän ilmaan nahkahomon murskaantuessa renkaideni alle.
Katson peiliin huomatessani muiden autojen luopuneen takaa-ajostani, nauraen sytytän röökin ja painan lisää kaasua kadoten aavikolle. - Joskus allergialääkkeitä, etenkin näin keväällä.
- Herään auringonsäteiden osuessa silmiini, päätäni särkee julmetusti kun käteni hakeutuu automaattisesti silmieni auringonsuojaksi. Noustessani ylös, huomaan vierelläni tyhjän bensakanisterin, olen impannut bensaa suruuni kolme päivää aavikolla, huomaan korppikotkat herkuttelemassa Eggsin silmämunilla ja päätän lähteä pois.
Nousen autooni polttavan nälän saattelemana, käynnistäessäni auton muistan Moosen koirankeksit ja repäisen hanskalokeron auki, -"Melkeen täysi paketti" totean iloisena nähdessäni keksit . Keksinmurut putoavat syliini, kun ahmin keksit eläimellisesti silmänräpäyksessä.
Kaasuttaessani pois, katson peiliin ja huomaan pukeneeni Moosen kaulapannan itselleni, kaikkea sitä tekeekin kun impannut bensaa, ajattelen riisuessani kaulapantaa. Heitän kaulapannan hanskalokeroon ja painan jalallani lisää kaasua, kuiva aavikko pölisee taustallani.
Ajettuani hetken, huomaan saapuneeni rauniokaupunkiin. Pysäytän autoni ja noustessani ulos autosta, nappaan katkaistun haulikon mukaani. Lähden tutkimaan kaupunkia, pitkään näyttää siltä, että klaanit ovat vieneet kaiken hyödyllisen, kuljen liiketilasta ja asunnosta toiseen löytämättä mitään.
Olen jo lähdössä pois kun huomaan rakennuksen, jossa lukee "työttömien päiväkeskus." Ovi näyttää olevan auki, joten pääsen vaivatta sisään. Paksu pölykerros peittää koko tilaa, tongin koko paikan läpi löytämättä mitään.
Olen aikeissa lähteä, kun kuulen vaimean äänen sanovan alapuolellani -"Olkaa hiljaa se lähtee." Mietin mistä kummasta ääni tuli ja alan tutkimaan paikkoja tarkemmin. Hetken aikaa tutkittuani, löydän rappuset, jotka johtavat alakertaan.
Tarkistan, että haulikoni on ladattu ja astun ensimmäisen rapun alas, mitä alemmaksi kuljen, sitä voimakkaammaksi virtsan sekä eritteiden tuoksu käy -"Hyi vittu." Totean ja kiedon Moosen vanhan bandanan nenäni suojaksi. Ammoniakki polttaa silmiäni, kun kapuan rappusia alas.
Saavuttuani portaikon ala-ovelle, huomaan sydämeni hakkaavan kuin viidakkorumpu. Pysähdyn hetkeksi ja varmistan haulikkoni olevan edelleen laduttu, sitten potkaisen oven auki, astuen sisään huoneeseen. Sietämättömän hajun keskellä, huomaan ihmishahmoja, jotka istuvat ympyrässä keskellä huonetta. Huudan -"Mitä vitun porukkaa te olette?" Yhtäkkiä joku laittaa huoneeseen valot. Huomaan seisovani huoneessa, joka on täynnä paskaa. Paskan keskellä on arviolta kymmenen ihmistä, he kaikki istuvat, heidän jalkansa ovat surkastuneet olemattomiin, näky saa minut oksentamaan.
Pitelen haulikkoani ja oksennan, sitten eräs heistä sanoo -"Nimeni on Kent Aurinko ja me olemme valitut." Vastaan -" Olkaa mitä olette, mutta oletteko koskaan harkinneet siivoamista." Kent jatkaa -"Ennen sotaa suurinosa meistä asui vanhempiensa kellareissa, kokoonnuimme chatissa, jossa vietimme vuosikymmeniä ratkiriemukkaita hetkiä poistumatta koskaan ulos, siksi selvisimme ydinsodasta, lopulta keräännyimme tähän paikkaan, joka on meille kaikille rakas ja tuttu."
Kysyn -"Millä te olette selvinneet kaikki nämä vuodet?" Kent jatkaa -"Matkalla tänne löysimme Pirkka-rekan, joka oli täynnä euro-shopper energiajuomaa, lisäksi harrastamme kannibalismia." -"Kannibalismia." Vastaan huolestuneena ja tähyän ympärilleni. Kent vastaa -"Niin juuri kannibalismia, ymmärräthän siis ettemme voi antaa 80kg laatulihaa poistua." Samassa kuulen sivultani huudon -"ninangnangdiuhjeah!" Ja tunnen kuinka silmälasipäinen mies jyrää päälleni toimistotuolilla. Huudan -"Saatanan runkkari minkä teit." Ja lyön häntä haulikkoni perällä päähän." Lyöntini voimasta mies lentää nurkan paskakasaan. Samassa tunnen kuinka, joku puraisee munaani nahkahousujeni läpi, katson eteeni ja huomaan Kentin munani kimpussa. Potkaisen Kentin toimistotuolin eteenpäin ja laukaisen haulikkoni molemmat piiput perään, Kent lösähtää päin seinää ja putoaa tuoliltaan maahan kuolleena.
Tulee hiirenhiljaista, virtsankatku polttaa silmiäni. Sitten muut "valitut" alkavat hokemaan kuorossa -"Valittu, valittu, valittu." Lopulta eräs heistä sanoo -"Vie meidät pois", muut yhtyvät hänen toivomukseensa -"Niin juuri, vie meidät pois." Pakitan hiljaa kohti ovea ja tähtään heitä samalla haulikollani, ovelle tultuani sanon -"Tulen hakemaan teidät 30min kuluttua." ilmoitukseni saa heidät iloiseksi. Poistun ulos ja ja telkeän oven kiinni, juoksen ulos ja riisun bandanan nenäni edestä. Kaadun maahan ja haukon ilmaa kuin kala kuivalla maalla, makaan selälläni päiväkeskuksen edessä ja sytytän tupakan, silmissäni mustenee kunnes, menetän tajuntani.
Jatkuu.. - Tajuan tilaisuuteni koittaneen ja hyppään autooni. Ajan paikalle vain huomatakseni pettymyksekseni, että kaikki hyödyllinen tavara on jo viety. Helikopterimies vaikuttaa elottomalta, kun olen kävelemässä pois kuulen vaimean äänen takanani sanovan -"auta minua" ääni saa minut pysähtymään. Mietin hetken aikaa ja päätän jatkaa kävelemistä, kun ääni jatkaa -"tiedän missä on bensaa, paljon bensaa" käännyn ympäri ja kuljen kohti helikopterimiestä, kun saavun hänen luokseen hän hymyilee ja menettää tajuntansa. Nostan hänet olkapäälleni ja kannan autolleni, kun olen saanut ahdettua hänet takapenkille, hyppään autoni rattiin ja sytytän tupakan. Vilkaisen sivulleni ja huomaan Moosen kadonneen, sätkähtäen katson takapenkille ja huomaan Moosen nuolevan helikopterimiehen verta vuotavaa peppua. Tartun Mooseen vihaisesti toruen -"paha tyttö Moose, paha tyttö!".
Purppuransininen taivas on täynnä tähtiä, on yö ja istun nuotion ääressä. Moose istuu sylissäni kerjäten rapsutuksia. Poltan tupakkaa ja katson unissaan vaikeroivaa helikopterimiestä, joka on toipunut todella hitaasti. On mennyt jo kolme päivää, eikä hän ole tullut tajuihinsa. Nukahdamme Moosen kanssa nuotion ääreen.
Aamulla herään herkullisen pekonin tuoksuun, avaan silmäni ja huomaan helikopterimiehen paistavan jotain pannulla. Helikopterimies sanoo korkealla lähes naisellisella äänellään -"hyvää huomenta sankari" ja ojentaa minulle lautasen täynnä höyryävää lihaa, vastaan -"huomenta, ei mulla ole kyllä synttärit tänään" ja alan syömään lihaa kuin villieläin, olen ollut kaksi päivää syömättä. Helikopterimies katsoo ahmimistani ja naurahtaa sanoen -"rauhassa sankari, lihaa on vaikka kuinka".
Hän katsoo minua ja sanoo -"nimeni on muuten Gabriel Rythmeggs, mutta ihmiset kutsuvat minua Eggsiksi." Vastaan -"Max" ja jatkan syömistä. Syötyäni vähän aikaan, tähyilen ympärilleni, huudan -"Moose syömään!" Ihmettelen missä Moose on ja lasken lautasen maahan. Nousen ylös ja vihellän, sitten huudan uudelleen -"Moose!", katson Eggsiä ja kysyn huolestuneena -"oletko nähnyt ruskeavalkoista Chihuahuaa?" Eggs raapii päätään ja vastaa -"en ole nähnyt, mutta näin kyllä yöllä kojootin" kysyn hämmentyneenä -"kojootin?" Eggs vastaa naurahtaen -"niin juuri sankarini, mitä luulit että söit" kysyn -"miltä tämä kojootti näytti?" Eggs miettii hetken ja vastaa -"niin se onkin tässä outoa että, pyydystämälläni kojootilla oli pinkki panta" kysyn -"pinkki panta?" Eggs nauraa ja sanoo -"niin juuri pinkki panta, varmaan joku homo kojootti" kysyn hämmentyneenä "missä tämä panta on?" Eggs vastaa -"tuossahan se, nuotion vieressä" katson nuotion viereen ja huomaan pinkin pannan, jossa on kiinni hopeinen metallinen luu ja teksi Moose. Räjähdän ja huudan -"saatanan idiootti, sinä tapoit Moosen!" Eggs kysyy -"kuka on Moose, se kojoottiko?" Tartun paistinpannuun ja lyön sillä Eggsiä päähän, sitten hyppään hänen päällensä iskien häntä toistuvasti päähän paistinpannulla, hoen itkien -"sinä tapoit Moosen" noin kymmenen minuutin hakkaamisen jälkeen rojahdan kuolleen Eggsin viereen verisenä ja itken.
JATKUU MYÖHEMMIN. - Manny! Oletko se todella sinä?
- Osa-2
Istumme Mannyn kanssa kahlittuna toisiimme vankilanjohtajan toimistossa, ihailemme pöydällä olevaa miehensukupuolielimen muotoista kaktusta, kun ovi yhtäkkiä aukeaa.
Sisään astuu hämärä hahmo, jonka sukupuolesta emme pääse varmuuteen, hän kävelee sisään ja sanoo kuuluvalle äänellä -"Tervetuloa helvettiin perskärpäset, minun nimeni on El Moose ja johdon tätä paskaläpeä!" El Moose istahtaa tuolilleen pöydän taakse ja silmäilee minua ja Mannya. Sitten hän avaa pöytälaatikon ja ottaa sieltä kaksi kansiota, hän avaa ensimmäisen kansion ja sanoo "Anthony Montana isä Piemonten prinssi Umberto II, äiti ja sisko paenneet Amerikkaan, älykkyysosamäärä erittäin korkea." Hän heittää kansion pöydälle ja nostaa jalkansa samaa matkaa pöydälle, sitten hän ottaa mukavan asennon ja sytyttää tupakan. Seuraa pitkä hiljaisuus, kunnes El Moose nappaa pöydältä toisen kansion, avatessaan kansion hän luo halveksuvan katseen kohti Mannya. El Moose naurahtaa sanoen -"Manny Rytmirumba jo on miestä nimellä paiskattu, äiti afrikkalainen orja isä englantilainen merikapteeni. Homoseksuaalisia taipumuksia koitettu hoitaa tuloksetta teini-iässä, älykkyysosamäärä erittäin alhainen. " El Moose heittää Mannyn kansion pöydälle ja tumppaa karistamattoman röökinsä sukupuolielimen muotoiseen kaktukseen. Hän huutaa -"Vartija! Viekää nämä kaksi c-osastolle El Kentaurius on nälkäinen."
Istumme c-osaston sellissä ja tajuamme saapuneemme maanpäällisen helvettiin. Viereisen sellin mielipidevanki kertoo meille vankilan pelisäännöt "Paperilla tätä paikkaa johtaa El Moose, mutta oikeasti tätä paikkaa johtaa El Kentauri. Mielipidevanki jatkaa värisevällä äänellä "El Kentauri on tuomittu raiskaaja, jonka isä on korkeassa virassa oleva diplomaatti. El Kentaurin isä katsoi pitkään poikansa touhuja läpi sormien, mutta eräs Berliinin matka sai hänet sulkemaan oman poikansa tähän maanpäällisen helvettiin loppuelämäksi." Mitä tapahtui kysyn uteliaana, Mannyn istuessa vieressäni paskalla. Mielipidevanki jatkaa kertomustaan "El Kentauri oli isänsä kanssa matkalla Berliinissä, matkalla he tutustuivat Berliinin eläintarhaan, josta katosi vierailun aikana harvinainen keisaripingviini. Tapauksessa tuli todella uutisoitu Saksassa, myöhemmin El Kentaurin isä löysi poikansa ja keisaripingviinin hotellihuoneen sängystä. El Kentauri oli tunkennut speedonsa täyteen kalaa ja liehitteli pingviiniä. Tämä oli todella suuri häpeä isälle ja johti lopulliseen ratkaisuun. "
Oltuamme noin viikon lusimassa, olimme Mannyn kanssa ansaitussa suihkussa, yhtääkkiä noin 160 centtinen ja arviolta 160 kiloinen kyyryssä kävelevä mies lähestyi meitä, runsas karvoitus peitti hänen iljettävää kehoaan. Hän meni viereisen suihkun alle ja alkoi saippuoimaan kainaloitaan, sitten hän sanoi minulle paholaismaisella äänellään -"Kuule Tony tarjoan Mannysta kaksi kartonkia." Vastasin -"Hinta on kolme kartonkia. " El Kentauri suuttui ja mumisi mennessään -"Minä olen suuri ja mahtava Kentauri. " Luulimme, että El Kentauri poistui mutta hän pysähtyi lattiakaivon kohdalle ja kyyristyi slaavikyykkyyn. Sanoin Mannylle -"Mitä vittua tuo ukko tekee." El Kentauri ähisi ja punnersi naama punaisena lattiakaivon päällä, pieruisen ripulin saattelemana hänen persereiästään putkahti esiin hammasharja, jonka pää oli teroitettu veitseksi. El Kentauri tarttui hammasharjaan ja totesi -"Minä olen suuri ja mahtava Kentauri." Sitten hän tuli eteeni ja viilsi hammasharjalla silmäkulmaani haavan. Toimin nopeasti ja työnsin saippuan kädestäni hänen suuhunsa, sitten potkaisin häntä munille, mikä sai El Kentaurin kaatumaan suihkuhuoneen lattialle. Vartijat juoksivat paikalle ja veivät meidät molemmat eristykseen.
Vietettyäni noin viikon eristyksessä pääsin pois, kun saavuin selliimme hämmästyin sen ollessa täynnä savukekartonkeja. Tilanpuutteen vuoksi Manny oli siirtänyt oikeat kalusteemme pois sellistä ja tehnyt uudet tilalle kartongeista. Istuin nojatuoliin ja kysyin -"Kuule Manny mistä nämä kaikki savukkeet ovat peräisin?" Manny vastasi -"Tony kun olit rundissa huomasin, että miehet maksavat täällä hyvin naisellisesta kosketuksesta." Juttelimme hetken kunnes El Moose ilmestyi vartijan kanssa sellimme eteen, hän sanoi sukupuolineutraalilla äänellään -"Pakatkaa kamanne perskärpäset, te lähdette Amerikkaan!" Vastasin hämmentyneenä -"Amerikkaan?" El Moose jatkoi -"Kuulit oikein arpinaama." - Hyvä tarina. Pidin teoriasta, kerronta hyvä.