Luin kirjasta (tunne lukkosi - vapaudun tunteiden vallasta) että
Tunnet usein ahdistusta sosiaalisissa tilanteissa ja siksi välttelet niitä. Koet olevasi erilainen, etkä siksi sovi joukkoon. Uusien ihmisten kanssa tunnet olosi epämukavaksi ja hermostuneeksi, etkä oikein tiedä mitä sanoisit. Pelkäät, että sanot tai teet jotain väärin. Saatat arkailla huomion kohteena olemista ja jännität esiintymistä.
Eikö tämä ole myös ujouden määritelmä? Onko siis kyse synnynnäisestä viasta vai opitusta lukosta? Oletteko pohtineet tätä?
Tunnet usein ahdistusta sosiaalisissa tilanteissa ja siksi välttelet niitä. Koet olevasi erilainen, etkä siksi sovi joukkoon. Uusien ihmisten kanssa tunnet olosi epämukavaksi ja hermostuneeksi, etkä oikein tiedä mitä sanoisit. Pelkäät, että sanot tai teet jotain väärin. Saatat arkailla huomion kohteena olemista ja jännität esiintymistä.
Eikö tämä ole myös ujouden määritelmä? Onko siis kyse synnynnäisestä viasta vai opitusta lukosta? Oletteko pohtineet tätä?
Vastaukset 15
Vanhimmat
Ei ujous ole synnynnäistä. Mulla esiintyy tuota yllä mainittua lukkoa vain koulussa.
Ympäristöstä se johtuu ja elämän kokemuskesta kuinka ujo olen.
Positiivisten kokemusten puute. Niitä kokemuksia on vaikea hankkia jos on temperamentiltaan ujompi ja vetäytyvämpi. Temperamentiltaan ujommat myös ottavat negatiiviset kokemukset raskaammin, alkavat välttelemään ja pelkäämään kyseisiä tilanteita sen sijaan, että unohtaisivat, rohkaistuisivat ja yrittäisivät uudelleen. Oikeanlainen ympäristö, vanhempien suhtautuminen ja kannustus sekä harrastukset voivat rohkaista lasta ja hän voi päästä ujoudestaan, kun itsetunto on lähipiirin ja harrastusten avulla kasvanut vahvaksi ja näin uusien ja vaikeiden, mutta kasvattavien asioiden kohtaaminen on lapselle helpompaa, kokee ne positiivisempina ja näin hänestä voi kasvaa vahva, rohkea aikuinen.
Juuri näin. Mutta on erotettava ujous ja huono itsetunto. Ne ovat ihan eri asioita. Ujous/varautuneisuus on synnynnäinen temperamenttipiirre. Ja se on ihan yhtä hyvä kuin mikä tahansa muukin temperamenttipiirre. Länsimainen yhteiskunta vaan arvostaa ulospäinsuuntautuneisuutta joka taas johtaa ulospäinsuuntautuneiden ihmisten hyvään ja ujojen ihmisten huonoon itsetuntoon. Aasiassa taas arvostetaan ujoutta ja varovaisuutta ja liian ulospäinsuuntautuneita ihmisiä pidetään rasittavina ja ujous johtaa yleensä hyvään itsetuntoon.
Minusta ujous ei ole tempperementtia. On olemassa vaikea, helppo ja hitaasti lämpenevä tempperamentti. Ujous on leima.
Hitaasti lämpenevästä lapsesta tulee ujo, jos hän ei saa tarvitsemaansa tukea.
tunnelukkotesti: www.tunnelukkosi.fi/testi.php
Jos on ujo niin kai se tällä selviää?
Muistaakseni olen tehnyt tämän ennekin, mutta tulokset kertoo paljon.
Tunnelukko Voimakkuus
Emotionaalinen estyneisyys erittäin vahva
Kaltoin kohtelu erittäin vahva
Hyväksynnän haku erittäin vahva
Uhrautuminen erittäin vahva
Ulkopuolisuus erittäin vahva
Rankaisevuus erittäin vahva
Epäonnistuminen erittäin vahva
Tunnevaje erittäin vahva
Alistuminen erittäin vahva
Pessimistisyys vahva
Vajavuus vahva
Riippuvuus vahva
Oikeutus keskivahva
Riittämätön itsekontrolli ei tunnelukkoa
Vaativuus ei tunnelukkoa
Kietoutuneisuus ei tunnelukkoa
Suojattomuus ei tunnelukkoa
Hylkääminen ei tunnelukkoa
minusta ujous on synnynnäistä sillä itse olen ollut ujo niin kauan kuin muistan. harmi sinänsä sillä haluaisin kovasti päästä siitä eroon :c
Ollako nyt sitten ujo vaikka mistä ikäkaudesta saakka, siitä pääsee eroon.
Useimmiten lapset ovat avoimia ja ulospäinsuuntautuvia. milloin sitten tämä muuttuu vastakohdaksi? Minusta me kaikki synnymme hyvällä ja tarpeelllisella itsetunnolla tuntematta ujoutta tai muuta vastaavaa.
Mielestäni voidaan puhua hyvän tunnon jälkeen opitusta huonommuudentunteesta. Huonommuuden tunne on tavallisesti vanhempien "kouluttama olotila". Se on niin raskasta varsinkin kun huonommuus on voimakasta teini-iässä ja hallitsee elämää niin kauan kunnes siihen henkilö huomaa hakea apua.
Terveen itsetunnon kasvattaminen on suomalaiselle joskus vaikeaa, muttajokainen siihen kyllä kykenee.
Vapautuminen on sitten sitäkin ihanampaa.
Jo lapsesta saakka opittu käyttäytymismuoto, että ei saa olla esillä, toisten pitää saada olla ensin, ja se, että sinä olet tyhmä ja huono ja saamaton ja kykenemätön ja vaikka mitä, jättää juuri ne jäljet, jotka pakottavat ihmisen tuntemaan itsensä huonommaksi.
oltko sittenkään huonompi kuin muut. Etsi myönteisiä piirteitä itsstäsi, opettele vastaamaan kun sinua moititaan, opettele olemeen toisten vertainen.
Valitettavasti koko suomalainen yhteiskunta tuntuu suosivan alemmuutta ja alistumista. Me koko kansa olemme maailman kansojen ohelle erittäin merkittävä ja huomioon otettava kansa.
Meidän tulee muuttaa ajatusmaailmaamme myönteiseksi. Etsiä asioiden myönteinen osa ja ottaa asiat sellaisina kuin ne tulevat. Tunteet tulevat ja menevät. Ajatiukset tulevat ja menevät. Pakottamaan ei tarvitse ruveta itseään. Keskittyminen juuri tämän hetkiseen asiaan kerrallaan auttaa siirtämään oman itsen kontrolloinnin sivuun.
Siten jää aikaa kasvaa tähän päivään ja kokea juuri tapahtuvia asioita. Huominen on vasta tulossa ja mennyttä ei kannata ruveta pohtimaan.
Menneestä olemme kaikki selvinneet elävänä. Onnea matkaan!
Olisi kyllä omalla kohdallakin todella mukava tietä, että mistä tällainen ujous ja epävarmuus ja vetäytyvyys sosiaalisissa tilanteissa on oikeastaan peräisin. Ujo olen ollut niin kauan, kuin jaksan muistaa. Aina olen ollut herkkä kritiikille ja pelännyt muiden mielipiteitä minusta. Vaikka itsetunto muuten onkin iän myötä vahvistunut (omien mielipiteiden ja persoonallisuuden kehittyessä) niin sosiaalisissa tilanteissa se tuntuu jotenkin "taantuvan", mitään selkeää syytä ei vaan ole, että miksi tällainen tunne tulee.
Pitäisi varmaan vanhempien kanssa keskustella asiasta, että millainen sitä oikeastaan on ollut ihan pienenä ja miten siitä on kehittnyt ja tällaiseksi tullut. Jos vaan uskaltaisi ottaa asian puheeksi, kun se on itsellekin niin paha paikka miettiä ja häpeällinen asia.
En ees jaksanu tehä tota testii loppuu... ;D
Psykologiaa jonkin verran lukiossa lukeneena voin kertoa että sillä on pohja temperamentissä. Temperamentti puolestaan on osin perinnöllinen ja muodostuu osin ympäristön vaikutuksen alaisena. Ujoudella voi siis olla pohja molemmissa tekijöissä.
Itse olen ollut ujo niin kauan kuin jaksan muistaa. Vanhemmiltani olen kuullut tarinoita siitä, kuinka muutaman vuoden iässä aina leikin yksin leikkipuistossa, en puhua pukahtanutkaan muille lapsille tai mennyt leikkiin mukaan jos pyydettiin. Ainakaan tietääkseni en mitään niin traumaattista ollut ennen tuta ikää kokenut, että se olisi vaikuttanut ulospäinsuuntautuneisuuteeni joten todennäiköisesti itse olen tämän ominaisuuden muuta kautta hankkinut.
Monesti olen miettinyt ujouttani ja mikä siihen on vienyt - tai miksen ole kasvanut siitä pois. En kiellä ettenkö olisi tullut huimasti rohkeammaksi kun vertaa siihen mikä olin joitakin vuosia takaperin, mutta silti ujous on minulle kaikista herkin paikka ja se tuntuu rajoittavan elämääni enemmän kuin mikään muu. Itsetunto minulla on hyvä enkä pahemmin välitä mitä muut minusta ajattelevat.
Sosiaaliset tilanteet kutienkin tuottavat ongelmia. En yksinkertaisesti keksi mitään sanottavaa tai puheenaihetta. Kaikista pahimpia ovat kaksinkeskiset keskustelut, joissa ei ole kolmatta osapuolta työntämässä keskustelua eteenpäin. Paniikki iskee kun yritän väkisin vääntää jotain ulos suustani ja monesti tulee vielä jälkeenkinpäin mietittyä mitä idioottimaista tuli taas suustaan päästettyä. Kaikista pahin ongelma luonnollisesti on tuntemattomien/puolituttujen kanssa, mutta kavereidenkin kanssa näitä tulee vastaan. Kaksinkeskisiä tilanteita tulee juuri tästä syystä kovasti välteltyä.
Ihmissuhteisiinhan tämä luonteenpiirre on suuresti vaikuttanut. Kavereita on jonkun verran, muttei ystäviä lainkaan. Lisäksi kavereillakin on omat porukkansa joide ulkopuolelle minä jään, mistä syystä suurin osa ajastani tulee vietettyä yksin. Myös tulevaisuus pelottaa. Yliopisto olisi haavena, mutta mitenhän mahdan siellä pärjätä, jäänkö kokonaan ilman kavereita? Ja mitä sen jälkeen? Mistä löydän työpaikan jossa viihdyn? Kuka ylipäätään haluaa palkata ihmisen joka ei kykene minkäänlaiseen sosiaaliseen vuorovaikutukseen?
Kiitos tästä oli apua!