Kertokaa miten tulee toimia, jos metsässä lenkkeillessään kohtaa hirven. Kesällä törmäsin metsätiellä hirveen ja säikähdin kamalasti. Onneksi hirvi ei reagoinut minuun mitenkään, tuijotti vain ja pääsin livistämään paikalta. Eilen taas metsätiellä alkoi mutkan takaa kuulua rytinää ja ryminää ja hirvikärpäsiä hyökkäsi parvena kimppuun, joten hirviähän siellä oli. Lenkki jäi taas kesken, kun tuulispäänä lähdin tarpomaan takaisinpäin ja "petoja" karkuun. Kuinka siis toimia, että karkuunlähtiä olisikin hirvi, eikä minä? Lenkkeily metsäteillä on minulle mieluinen harrastus, enkä haluaisi lopettaa sitä, mutta hirvikammoni alkaa olla melkoinen, siis apua kaivataan! :)
Vinkkejä kaivataan paremmin tietäviltä.
piiki...
4273
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
No kyllähän se hirvi ihmistä yleensä pakenee. Tosin olihan tuossa juuri Norjassa hirvi hyökännyt naisen kimppuun koska ilmeisesti kiima sekoitti hirven pään, ja naisen hormoonituotanto tuotti jotain samaa hajua...
Eli jos olet himokas nainen, niin ehkä näin syksyllä voi olla viisainta lenkkeillä vain vällyjen välissä.
Yhdyntä kuulemma vastaa viiden kilometrin lenkkiä.
"Yhdyntä kuulemma vastaa viiden kilometrin lenkkiä."
- jaa että perinteisessä suomalaisessa yhdynnässä 30 sekunnin kestolla saa 5km lenkkiä vastaavat tehot?:)
Ei vaan asiaan: Hirvi jos tulee kohti, niin ei se auta kuin puuta kiertää, jos se kovin likelle pääsee. Joka syksy hirvijahdissakin jonkun metsästäjän päälle hirvi käy, mutta se on sen tapa puolustatutua kuolemaa vastaan haavakkona.
No kyllä saa... Nainen vastustelee ja mies vonkaa pitkän aikaa oikein tosissaan ennen tuota suoritusta ;)
Puun kiertoa tuossa jo neuvottiin.Itse olen pakittanut polkua kun edessä oli hirvi sapuskalla.Sen verran pusikkoa ja lehtiä edessä.Hirven turpa olisi ulettunut ottamaan minulta lippiksen päästä.Siinä se vaan möllötti kun tuijotin sitä silmiin ja aloin perääntyä.Sieltä täältä alkoi kuulua pärskähdyksia joten poistuin avoimemmalle maastolle isompien puiden lähelle ylärinteeseen.Ei ne minua seuranneet sen enempää mitä korvillaan kuulivat.Ilmeisesti jokapäiväinen polun käyttöni oli niile tuttua.Samaten "hajuni".Tiesivät minne olin matkalla(kaljalle).
Keväällä kohtaaminen on vaarallisempaa.