Iranilainen elokuva on harvinaisuus suomen valkokankaalla ja muuallakin maailmalla.Niinpä tämä Asghar Farhadin ohjaama draamaelokuva nykypäivän Iranista on kulttuuriteko maahantuojalta tuoda elokuva nähtäville meille pohjolaan.Länsimailla on tietynlainen kuva Iranin olosuhteista,tämä elokuva antaa pientä osviittaa maan ihmisistä ja Islamilaisesta yhteiskunnasta,josta emme tiedä oikeastaan mitään muuta kuin että siellä eletään sovinistisessa yhteiskunnassa.
Nader ja Simin ovat eroamassa.Mutta ero ei olekkaan niin yksinkertainen asia hoitaa pois päiväjärjestyksestä,sillä kaikennäköiset lait ja säännöt tekevät ihmisten elämän todella vaikeaksi.Perheen äiti Simin haluaa muttaa tyttärensä kanssa eurooppaan.Perheen isä Nader ei voi lähteä mukaan sairaan isänsä vuoksi.
Ohjaaja Farhadi luo neutraalin kuvan draamasta,hän ei ilmeisesti voinut tehdä elokuvastaan yhteiskuntakriittistä teosta,sellaista elokuvaa tuskin sieltä tullaan vähään aikaan näkemään,joka kritisoisi Iranin olosuhteita.Taitavasti Farhadi saa luotua sujuvaa elokuvallista kerrontaa.Kertaakaan elokuva ei sorru pateettiseen tunteiluun tai yltiöpäiseen katsojien kosiskeluun.Elokuvasta huokuu arvaamaton tunne,jolloin elokuva voisi loppua milloin tahansa.
Suvaitsevaisuus huokuu elokuvan ihmisistä kaikesta elämän vastoinkäymisistä huolimatta.Outoa elokuvassa on myös se asia,ettei ainuttakaan kirosanaa kuulla koko elokuvan aikana,vaikka tunteet kuohahtavat välillä käsirysyyn asti.
Elokuvan sanoma on selkeä: -täällä asuu ihmisiä ja me Iranissa elämme niinkuin muutkin maailman ihmiset.
Elokuvan loppukuva kertoo monta asiaa elämän erilaisista vaihtoehdoista.Ennen kaikkea Nader ja Simin:Ero on erittäin tärkeä elokuva nähdä meidän jokaisen filmihullun ja muidenkin ennakkoasenteita lietsovien ihmisten,tuskinpa mikään muu taho voi kertoa Iranin kansasta ja elämästä niin paljon kuin tämä elokuva.
TÄHTIÄ ¤¤¤¤¤
Nader ja Simin ovat eroamassa.Mutta ero ei olekkaan niin yksinkertainen asia hoitaa pois päiväjärjestyksestä,sillä kaikennäköiset lait ja säännöt tekevät ihmisten elämän todella vaikeaksi.Perheen äiti Simin haluaa muttaa tyttärensä kanssa eurooppaan.Perheen isä Nader ei voi lähteä mukaan sairaan isänsä vuoksi.
Ohjaaja Farhadi luo neutraalin kuvan draamasta,hän ei ilmeisesti voinut tehdä elokuvastaan yhteiskuntakriittistä teosta,sellaista elokuvaa tuskin sieltä tullaan vähään aikaan näkemään,joka kritisoisi Iranin olosuhteita.Taitavasti Farhadi saa luotua sujuvaa elokuvallista kerrontaa.Kertaakaan elokuva ei sorru pateettiseen tunteiluun tai yltiöpäiseen katsojien kosiskeluun.Elokuvasta huokuu arvaamaton tunne,jolloin elokuva voisi loppua milloin tahansa.
Suvaitsevaisuus huokuu elokuvan ihmisistä kaikesta elämän vastoinkäymisistä huolimatta.Outoa elokuvassa on myös se asia,ettei ainuttakaan kirosanaa kuulla koko elokuvan aikana,vaikka tunteet kuohahtavat välillä käsirysyyn asti.
Elokuvan sanoma on selkeä: -täällä asuu ihmisiä ja me Iranissa elämme niinkuin muutkin maailman ihmiset.
Elokuvan loppukuva kertoo monta asiaa elämän erilaisista vaihtoehdoista.Ennen kaikkea Nader ja Simin:Ero on erittäin tärkeä elokuva nähdä meidän jokaisen filmihullun ja muidenkin ennakkoasenteita lietsovien ihmisten,tuskinpa mikään muu taho voi kertoa Iranin kansasta ja elämästä niin paljon kuin tämä elokuva.
TÄHTIÄ ¤¤¤¤¤
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.