Mua alkaa hirveesti naurattamaan aina kun näen jossain kääpiön. En siis mitenkään halveksi tai väheksy niitä ja tiedän että ne on sellaisiksi synynyt eikä siinä mitään, mutta silti joka kerta kun sellaisen näen en vaan voi olla nauramatta. Kaksi kertaa olen nähnyt kääpiön livenä ja molemmilla kerroilla sama juttu. Viime kerralla oli tosi noloa kun junassa yhtäkkiä kaveri kuiskaa kato kääpiö ja kun sen näen pari penkkiriviä edenpänä alan taas nauraa enkä saa sitä loppumaan vaan tirskun koko ajan ja meinaan jo vaihtaa paikkaa, mutta onneksi kääpiö jää pois ja meni toiseen suuntaan meistä kauemmista ovista. Se vasta olisi noloa ollut jos se olisi kävellyt meidän ohi ja olisn nauranut päin naamaa.
Tiedän että tää on tosi tyhmää ja nolottaa ihan oikeasti ja pelottaa että joskus tulee kääpiö esim samaan hissiin ja kuolen nauruun.
Tiedän että tää on tosi tyhmää ja nolottaa ihan oikeasti ja pelottaa että joskus tulee kääpiö esim samaan hissiin ja kuolen nauruun.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kääpiöt ovat taruolentoja.
Mä jos jonotan jossain, vaikka kaupassa tai jossain virastossa niin on tosi tylsää sit rupean miettimään jotain hauskoja juttuja niin saatan ruveta vetämään semmosta huutonaurua. =D
Kyllä siinä on toiset ihmiset ihmeissään kun vaikka työkkärissä jonottaa omaa vuoroaan ja siinä hiljaisuuden rikkoo kun yhtäkkiä rupeaa nauramaan.
Mulla on sama, eli aina kun on tylsää, rupeaa naurattamaan.
Mä en osaa jutella työkaverini kanssa mistään. Taidetaan olla molemmat aika hiljaisia ja mä ainakin ujo, joten keskustelut rajoittuu säähän tai työasioista puhumiseen. Kahvitunnit sen ihmisen kanssa on painostavia, kun molemmat istutaan eri päissä pöytää ja syödään hiljaisuudessa eväitä ja juodaan kahvia. Kunnon suomalaista sosiaalisuutta. :D
Niissä tilanteissa on vaikea pitää pokka, kun alkaa huvittamaan se koko tilanne. Tulee mieleen Kummelin Kumikorjaamo Kinnula -sketsi, kun molemmat on hiljaa, mulkoilee toista vihaisesti ja hakee itselleen kahvia vaivautumatta kaatamaan toiselle. Joskus ajattelin, että mitä jos vaan yhtäkkiä tiuskaisisin että "Mene sinä helevettihin siitä!" ,
niinkö
Joo ja mua rupee naurattaan aina kun ajattelen sun vitun rumaa naamaas. Eiköhän elämässä vois vaikka opetella nauramaan jotain oikeesti hauskaa. Enkä usko että olet nähnyt kääpiötä kuin Lumikki-piirroselokuvassa, sairautta kutsutaan lyhytkasvuisuudeksi ja sinun naamaasi vituksi.
Mä piereskelen julkisilla paikoilla ja katson ihmisten ilmeitä. Tavallisesti he nauravat tai heitä ainakin naurattaa. Nytkin syön kaalipiirakkaa. Suunnitteilla on tänä aamupäivänä metromatkustelu. Toivottavasti tuon tänään vaihtelua jonkun tylsään päivään