Huomenna aprillipäivä

kuulostaa kivalta, mutta ei se oikeasti näin menekään!" Joku toinen on tämän kirjoittanut. Mukamas asettunut vanhuksen asemaan. Todennäköisesti joku joka on töissä hoitokodissa ja ymmärtää ettei se riitä mitä siellä annetaan.

Tosiasisassa
ei vanhukset jotka nyt ovat vanhuksia, pyytele mitään. Ainakaan ne vanhimmat... rintamaveteraanit. Vaikkapa minun isä ja äiti...
Siihen kuului että aina Pärjätään. Sinnitellään. "Sairaalaan vasta viette minut kilon palasina". Ei kerjätä, ei pyydellä. Ei tarvitsekaan pyydellä ja anella. selitellä. Se elämä mitä he elivät, jos lapset sen ymmärtävät ja näkevät ja kuuntelevat heidän kertomuksia elämästä, se opetti viimeiseen asti taistelutahtoa ja Tahtoa. Venymistä ja jaksamista vaikka ei jaksaisikaan. Periksi ei anneta!

Silti nämäkin vanhukset, Suomemme meille taistelleet, viettävät surkeaa aikaa terveyskeskussairaaloiden osastoilla. Mistään ei saa enää itse päättää. Vaikka sinulla olisi makuuhaava ja kipua istuessa, istut aina tietyn määrän päivästä rullatuolissa, kun pyydät apua, todetaan toiselle hoitajalle että ' siellä se taas huutelee'- useimmille annetaan huumaavia lääkkeitä että olisivat rauhallisia.
Omainen käy ja ihmettelee, sitten ymmärtää: vanhukseni on sekava oopiumista. Kipulääkettä kuulemma pitää antaa. No entäs naapurisänkyyn diapamia kun ihminen haluaisi apua.

Sitten hoitajaharjoittelijan toimesta puoliksi nukuksissa olevaa vanhusta syötetään sänkyyn ja taas yksi lääkkein tainnutettu vanhus saadaan tapettua, kun hän vetää ruokaa henkitorveen ja saa keuhkokuumeen.

unohtaisinpamitänäin kirjoitti:

kuulostaa kivalta, mutta ei se oikeasti näin menekään!" Joku toinen on tämän kirjoittanut. Mukamas asettunut vanhuksen asemaan. Todennäköisesti joku joka on töissä hoitokodissa ja ymmärtää ettei se riitä mitä siellä annetaan.

Tosiasisassa
ei vanhukset jotka nyt ovat vanhuksia, pyytele mitään. Ainakaan ne vanhimmat... rintamaveteraanit. Vaikkapa minun isä ja äiti...
Siihen kuului että aina Pärjätään. Sinnitellään. "Sairaalaan vasta viette minut kilon palasina". Ei kerjätä, ei pyydellä. Ei tarvitsekaan pyydellä ja anella. selitellä. Se elämä mitä he elivät, jos lapset sen ymmärtävät ja näkevät ja kuuntelevat heidän kertomuksia elämästä, se opetti viimeiseen asti taistelutahtoa ja Tahtoa. Venymistä ja jaksamista vaikka ei jaksaisikaan. Periksi ei anneta!

Silti nämäkin vanhukset, Suomemme meille taistelleet, viettävät surkeaa aikaa terveyskeskussairaaloiden osastoilla. Mistään ei saa enää itse päättää. Vaikka sinulla olisi makuuhaava ja kipua istuessa, istut aina tietyn määrän päivästä rullatuolissa, kun pyydät apua, todetaan toiselle hoitajalle että ' siellä se taas huutelee'- useimmille annetaan huumaavia lääkkeitä että olisivat rauhallisia.
Omainen käy ja ihmettelee, sitten ymmärtää: vanhukseni on sekava oopiumista. Kipulääkettä kuulemma pitää antaa. No entäs naapurisänkyyn diapamia kun ihminen haluaisi apua.

Sitten hoitajaharjoittelijan toimesta puoliksi nukuksissa olevaa vanhusta syötetään sänkyyn ja taas yksi lääkkein tainnutettu vanhus saadaan tapettua, kun hän vetää ruokaa henkitorveen ja saa keuhkokuumeen.

Terveyskeskussairaaloiden osastoille eivät nkyisin enää pääse hekään jotka sinne kuuluisivat saatikka asumaan. Tulevaisuudessa huonokuntooiset ja heidän omaisensa saavat itse tehdä kotonaan päätökset ihan vapaasti kenekään estä
mättä. kunhan se päätös ei vain maksa yhteiskunnalle mitään. Vanhstenhoitoon ei enää halua nuorista hoitajista kukaan, työ on niin raskasta ja aliarvostettua.

unohtaisinpamitänäin kirjoitti:

kuulostaa kivalta, mutta ei se oikeasti näin menekään!" Joku toinen on tämän kirjoittanut. Mukamas asettunut vanhuksen asemaan. Todennäköisesti joku joka on töissä hoitokodissa ja ymmärtää ettei se riitä mitä siellä annetaan.

Tosiasisassa
ei vanhukset jotka nyt ovat vanhuksia, pyytele mitään. Ainakaan ne vanhimmat... rintamaveteraanit. Vaikkapa minun isä ja äiti...
Siihen kuului että aina Pärjätään. Sinnitellään. "Sairaalaan vasta viette minut kilon palasina". Ei kerjätä, ei pyydellä. Ei tarvitsekaan pyydellä ja anella. selitellä. Se elämä mitä he elivät, jos lapset sen ymmärtävät ja näkevät ja kuuntelevat heidän kertomuksia elämästä, se opetti viimeiseen asti taistelutahtoa ja Tahtoa. Venymistä ja jaksamista vaikka ei jaksaisikaan. Periksi ei anneta!

Silti nämäkin vanhukset, Suomemme meille taistelleet, viettävät surkeaa aikaa terveyskeskussairaaloiden osastoilla. Mistään ei saa enää itse päättää. Vaikka sinulla olisi makuuhaava ja kipua istuessa, istut aina tietyn määrän päivästä rullatuolissa, kun pyydät apua, todetaan toiselle hoitajalle että ' siellä se taas huutelee'- useimmille annetaan huumaavia lääkkeitä että olisivat rauhallisia.
Omainen käy ja ihmettelee, sitten ymmärtää: vanhukseni on sekava oopiumista. Kipulääkettä kuulemma pitää antaa. No entäs naapurisänkyyn diapamia kun ihminen haluaisi apua.

Sitten hoitajaharjoittelijan toimesta puoliksi nukuksissa olevaa vanhusta syötetään sänkyyn ja taas yksi lääkkein tainnutettu vanhus saadaan tapettua, kun hän vetää ruokaa henkitorveen ja saa keuhkokuumeen.

" istut aina tietyn määrän päivästä rullatuolissa"

Ihanaa jos noin. useimmissa paikoissa hoitajia on niin vähän ettei juuri ketään päivittäin ehditä auttaa pyörätuoliin istumaan vaan saat maata vuoteessa päivät pitkät vaikka kykenisitkin istumaan.

"useimmille annetaan huumaavia lääkkeitä"

Ai olet ollut siellä hoitajana kun toedät lääkelistat, eli siis voidaanko sanoa että olet kanssarikollinen?