Uutisissa kerrotaan, mitenkä Jorma Ollilakin on mennyt mietteliääksi Nokian tilanteen vuoksi. Vielä taannoin hän, JO, oli sitä mieltä, että menneisiin ei pidä tuijotella, vaan tähtäin on oltava tulevaisuudessa. Eipä tuo ole erityisemmän mainittavaa myönteistä tulosta tuottanut, vaikka aikaa ei ole haaskattukaan historian tarkasteluun ja eikä ehkä sitten virheistä oppimiseenkaan.
Nokian niin kuin kaikkien muittenkin ongelmana on "soutajan perspektiivi" eli matkaa tehdään selkä menosuuntaan. Jostain syystä Nokian "soutusuoritus" on ajautunut karikkoisille matalikoille. Mieleen tulee Samsung eli Etelä-Koreassa on pystytty parempaan soutamisen meininkiin kuin mihin Nokia on kyennyt ja osannut. Saattaisi olla aiheellista tarkastella Samsungia myönteisellä asenteella ja yrittää luotailla Samsungin menestyksen taustalla olevia kehkeytysjuonteita. Meillähän Samsung vaikuttaa aiheuttavan enemmän kummeksuntaa kuin analyyttistä tarkastelua. Ja onko korealaisessa kulttuurissa sisäänrakentuneena piirteitä, jotka vaikuttavat myönteisesti taloudelliseen toimintaan?
Lieneekö historian tarkastelussa olennaista havannoida monien Nokian johtajien irtaantuminen firmasta? Tuossa 6-8 vuotta sitten Nokiasta lähtivät mm. Matti Alahuhta, Pekka Ala-Pietilä ja Sari Baldauf. Miksi juuri siinä vaiheessa eli vuosina 2004-2006? Olisiko Nokian tilanteen taustalla myös suomalaista "organisaatiokulttuuria"? Meillähän on osattu rakentaa virasto-organisaatioita niin, että meidän julkisen vallan byrokratiamme on arvioitu olevan mitoitukseltaan kuin 20-30 miljoonan asukkaan valtiota varten tehty. Onko Nokian organisaatiota "rakennettu" kuin virastoa, sillä senhän me osaamme? Vai osaammeko sitäkään muutoin kuin ylimitoitettuna?
Nokian niin kuin kaikkien muittenkin ongelmana on "soutajan perspektiivi" eli matkaa tehdään selkä menosuuntaan. Jostain syystä Nokian "soutusuoritus" on ajautunut karikkoisille matalikoille. Mieleen tulee Samsung eli Etelä-Koreassa on pystytty parempaan soutamisen meininkiin kuin mihin Nokia on kyennyt ja osannut. Saattaisi olla aiheellista tarkastella Samsungia myönteisellä asenteella ja yrittää luotailla Samsungin menestyksen taustalla olevia kehkeytysjuonteita. Meillähän Samsung vaikuttaa aiheuttavan enemmän kummeksuntaa kuin analyyttistä tarkastelua. Ja onko korealaisessa kulttuurissa sisäänrakentuneena piirteitä, jotka vaikuttavat myönteisesti taloudelliseen toimintaan?
Lieneekö historian tarkastelussa olennaista havannoida monien Nokian johtajien irtaantuminen firmasta? Tuossa 6-8 vuotta sitten Nokiasta lähtivät mm. Matti Alahuhta, Pekka Ala-Pietilä ja Sari Baldauf. Miksi juuri siinä vaiheessa eli vuosina 2004-2006? Olisiko Nokian tilanteen taustalla myös suomalaista "organisaatiokulttuuria"? Meillähän on osattu rakentaa virasto-organisaatioita niin, että meidän julkisen vallan byrokratiamme on arvioitu olevan mitoitukseltaan kuin 20-30 miljoonan asukkaan valtiota varten tehty. Onko Nokian organisaatiota "rakennettu" kuin virastoa, sillä senhän me osaamme? Vai osaammeko sitäkään muutoin kuin ylimitoitettuna?
Vastaukset 6
Vanhimmat
no,ei Nokia,
eikä mikään muukaan merkki ole jatkuvasti ykkösenä pysynyt,
vai onko joku.........
Coca-Cola on
Pepsikola yritti muttei pärjännyt
Konjunktuureihin liittyvää pärjäämisvaihtelua perusteellisempaa tai syväsyntyisempää pärjäämisen heilahtelua on toki nähty muuallakin kuin Nokian kohdalla. Mieleen tulee mm. IBM, joka oli maailman johtava tietotekniikkafirma aikoinaan ja sitten alkoi jäädä "taustalle". Nyt sitten kuitenkin IBM on tullut takaisin vahvana yhtiönä.
Toisena Jenkkilän esimerkkinä sopii mainita General Mortors. Sen menestys on ollut pitkä eli jo 1920-luvulla GM nokitti Fordin. Vasta viimeisen vuosikymmenen aikana Toyota ja Volkswagen onnistuivat pääsemään GM:n rinnalle ja hiukan ohikin. Nyt GM on taas palannut kilvoittelemaan maailmanmarkkinoitten kärkipaikasta.
Nokian uudelleenelpyminen saattaa hyvinkin olla alkamassa jo tänä vuonna. Monia myönteisiä merkkejä on nähtävillä. Toivotaan, toivotaan, sanoo muutaman osakkeen omistaja. Nokian riittävä pärjääminen kelpaisi saavutukseksi ainakin minulle. Maailman markkinoitten johtopaikan määrittelykin on suhteellinen asia. Mitä seikkoja painotetaan? Nykyisin tuntuu olevan tärkeää menestyminen Pohjois-Amerikan markkinoilla ja se näyttää jopa ylikorostuvan. Toisaalta saattaa käydä niinkin, että nyt lähitulevaisuudessa Nokia alkaakin saavuttaa kunnon jalansijaa myös USA:ssa. Toivotaan, toivotaan.
Uskon, että syntyy uusi Nokia. Se on paljon pienempi kuin nykyinen. Se on pieni ja ketterä isojen markkinapelureiden haastaja.
Jos nokiaa joka tapauksessa haluaa ostaa, pitäisikö se tehdä nyt saadakseen osingot vai osingon jaon jälkeenhän pitäisi kurssi tippua, niin sitten vasta?
Joopa joo, kiinnostava ja vaikeasti ennakoitava tilanne. Minun Nokian osakkeitten omistukseni on tosiaan varsin vaatimatonta suuruusluokkaa eli varsinaiset rahamiehet ovat muualla. Kun Nokian pörssikurssi on alentunut, niin samalla on syntynyt houkutus osataa Nokian osakkeita lisää, "kun niitä nyt saa halvalla". Tälläkin hetkellä on juuri se tilanne. Myönnän, että Nokian osakkeitten lisähankinta on mielessä minullakin ja otollinen aika saattaisi olla juuri nyt. Sitten on olemassa sekin mahdollisuus, että Nokian osakkeen kurssi alenee vielä lisääkin. Ennakoimisen vaikeus on luontaisetu.
Pitkän sihtaamisen ideana on tietysti se, että yhtiön pörssikurssin mahdollisen nousun myötä, "osakesalkun" arvo nousisi ja se tarkoittaisi toisaalta osinkotuoton enenemistä ja toisaalta myös myyntivoittoa, jos osakkeita jossain vaiheessa alkaisin myymään. Monet piensijoittajat ovat sillä kannalla, että yleensäkin osakkeet, siis "oman salkun yhtiövalikoiman osakkeet", säilytetään ja uusia hankintoja tehdään osinkotuotoilla. Vähäisin rahavaroin toimiva piensijoittaja joutuu kuitenkin miettimään, että juuri myyntivoitoilla voisi kartuttaa pääomaansa ja sitten sopivassa saumassa ostaa lisää jonkin yhtiön osakkeita. Vastuu on aina itsellä eikä sitä voi sälyttää millekään muulle taholle.