Olen 18-vuotias nainen ja synnytin juuri esikoiseni 6 päivää sitten. Synnytys oli kauhea, enkä enää ikinä halua tehdä sitä. En ottanut epiduraalia, sillä moni sanoo, että on paljon "hienompaa" synnyttää luonnollisesti, eikä vauvaankaan mene turhia lääkkeitä. No, juuri ennen ponnistusta, sattui niin paljon että kysyin vielä epiduraalia, mutta ei kuulemma enää kannattanut ottaa, synnytys olisi pian ohitse. Nyt pelkään synnytystä enemmän kuin mitään muuta, ja haluaisin silti vielä joskus vanhempana toisen lapsen. Nyt on ehkä vähän masennusta, mutta sehän kuuluu asiaan. Miten saisin unohdettua tuon kokemuksen? Haluaisin keskittyä nyt vain vauvaan, sillä rakastan häntä eniten koko maailmassa, enkä haluaisi vielä silloinkin murehtia synnytystä kun lapsi on isompi. Ja muuten, olisko sektio ollut parempi vaihtoehto? Kokemuksia?
18 vuotias, traumat synnytyksestä.
pelkääjä756
6795
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Miksi mietit jälkikäteen, kumpi vaihtoehto olisi parempi? Ei sillä ole mitään merkitystä enää, koska lapsi on jo syntynyt ja kaikki ilmeisesti hyvin.
"Keisarileikkaukseen liittyy riskejä, niin kuin alatiesynnytykseenkin. Kaiken kaikkiaan noin 1,2 %:iin kaikista synnytyksistä liittyy vaikea komplikaatio. Keisarileikkauksessa vaikeiden komplikaatioiden osuus on 4,5 %."
Tämä ehkä antaa tietoa siitä, kannattaako koskaan suosia leikkausta "parempana" vaihtoehtona, koska kuitenkin totuus on se että leikkauksissa komplikaatioiden riski on suurempi.
Harvoin synnytykset ovat edes samanlaisia toisiinsa verrattuna. Et voi tietää meneekö mahdollinen toinen synnytyksesi samalla lailla, kukaan ei voi tietää. Turhaan stressaa ja pelkää asioita, joille itse ei mitään mahda.
Masennus (mielletään useimmiten syntymän jälkeen kylläkin baby blues-nimiseksi tunnetilaksi) on normaalia noin pienen ajan jälkeen synnytyksestä. On hienoa, että olet tiedostanut tämän joten voit tarttua "ongelmaan" nyt heti, ettei se ehdi kehkeytyä oikeaksi masennukseksi. Ulkoilet lapsen kanssa ja teet muita arjen juttuja. Kyllä se siitä iloksi muuttuu, nimim. kokemusta on.
Kannattaa tosiaan käydä tuo synnytyskokemus jonkun kanssa läpi vaikka neuvolassa (neuvolapsykologi?) ettei jää vaivaamaan ja aiheuta "turhaan" masennusta tms. Itselläni oli kova toive synnyttää alakautta luomuna ja ensi-imettää heti salissa. Mutta sektioon päädyttiin ja se jäi vaivaamaan pitkäksi aikaan. Varsinkin kun tämä jää inokaiseksemme niin piti oikein tehdä surutyö, että en sitten koskaan synnytä alakautta.
Kun ponnistusvaihe on juuri alkamassa voidaan antaa pudendaalipuudutus.
Pelko menee ohi kunhan aikaa kuluu ja yleensä seuraava synnytys on jo helpompi.
"Aika kultaa muistot" tai monikaan nainen ei useampia lapsia synnyttäisi.. ;)
Mutta jos asia todella vaivaa, puhu asia halki jonkun kanssa. Ja jos vaivaa ennen seuraavan lapsen syntymistä, huolehdi etukäteen asiat mahdollisimman selviksi (toki yllätyksiä voi sattua), jotta koet kontrolloivasi tilannetta. Tutustu synnäriin ja kätilöön etukäteen, jos mahdollista. Kerro peloistasi, jotta he tietävät missä mennään. Jos et koe luottavasi kätilöön, kerro siitä ja pyydä toista (oletan että on mahdollista?). Tärkeintä on, että koet tilanteen luotettavaksi. Paljon voi omille peloilleen tehdä, auttaakseen itseään tulevaisuudessa. :)