Hei kaikille palstan syöpäpotilaille. Elämäni BRCA potilaana jatkuu.Ennen joulua oikealta puoleta kylkiluustani löydettin joku muutos.Eilen kävin taas röntegenissä,onneksi sain olla rauhassa joulun ja uudenvuoden.
Ensimäisessä röngenissä käydessäni onkologi sanoi,että hän ottaa yhteyttä parin viikon päästä,jos jotain ilmenee.Hän otti yhteyttä 3 päivän päästä ja olinkin hänen luonaan heti silloin.Sain kuulla löydöksestä.Juuri ennen joulua.En tiedä oikein mitä tästä oikein ajattelen,en oikein uskallla ajatella yhtään mitään.Pelkään kun aloitan ajattelemisen.Ja en päästä ajatuksia sen pidemälle.Omia diagnooseja olen toki tehnyt,ja ne ovat sellaisia jotka sopivat minulle.
Tiedän että BRCA voi "syttyä" milloin vaan ja mitä sitten tapahtuu? Enempää sytostaateja ei kroppani kestä.Täytän pian 56 v.Koskaan aikaismemin en ole tuntenut että olisin sairas,en sitä tee nytkään, nyt tiedän vain että elämäni voi loppua lyheyeenkin.Eniten harmittaa että en saa lapsenlapseni elämää seurata.Ja ajattelen että tähänkö tämä nyt sitten loppuu?
Ensimäisessä röngenissä käydessäni onkologi sanoi,että hän ottaa yhteyttä parin viikon päästä,jos jotain ilmenee.Hän otti yhteyttä 3 päivän päästä ja olinkin hänen luonaan heti silloin.Sain kuulla löydöksestä.Juuri ennen joulua.En tiedä oikein mitä tästä oikein ajattelen,en oikein uskallla ajatella yhtään mitään.Pelkään kun aloitan ajattelemisen.Ja en päästä ajatuksia sen pidemälle.Omia diagnooseja olen toki tehnyt,ja ne ovat sellaisia jotka sopivat minulle.
Tiedän että BRCA voi "syttyä" milloin vaan ja mitä sitten tapahtuu? Enempää sytostaateja ei kroppani kestä.Täytän pian 56 v.Koskaan aikaismemin en ole tuntenut että olisin sairas,en sitä tee nytkään, nyt tiedän vain että elämäni voi loppua lyheyeenkin.Eniten harmittaa että en saa lapsenlapseni elämää seurata.Ja ajattelen että tähänkö tämä nyt sitten loppuu?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Lueskelin mitä olimme Claudian kanssa kirjoitelleet toisilemme.Hän pois menonsa tuli shokkina itselleni.Juttelin asiasta tyttäreni kanssa ja kuinka poissa tolaltani olin kun luin asiasta.Emme koskaan tavanneet toisiamme,meidät yhdisti sama syöpä.Samat ajatukset.Kiinnyt tähän ihanaan pienten lasten äitiin ja hänen suureen sydämmeen.Hän auttoi,antoi neuvoja,ymmärsi. Ja nyt hän on poissa.
Oikeuden mukaisuutta ei ole olemassa.Jos jonkun olisi pitänyt saada elää,niin Claudia oli se.Nyt hän on nukkunut pois,ja emme saa hänta takaisin.Ajattelen hänen perhettään ja miltä heistä tuntuu,suru on valtava.En tiedä mitä kirjoittaisin,en löydä sanoja kuvailemaan ajatuksiani.Rauha Glaudian muistolle.
Kirjoiti aikaisemmoin toisella rekisteröidyllä nickillä.
Tämä on ainut nicki nimi joka minulla on ja aloitin kirjoittamisen noin vuosi sitten,kun sairastuin rintasyöpääni. Kirjoittelin paljon Claudian kanssa muutenkin kuin täällä avoimesti,meillä oli paljon asioita jotka olivat "yhteisiä".
Tsemppiä syöpää sairastaville ja suuret halit.Toivon että jokainen parantuisi ja saisi elää pitkään onnelista elämää.
Pyydän myös että mitään ilkeilyä ei aloiteta,elämäni on tarpeekisi huonossa kunossa ja toivon että saisin tukea muilta syöpää sairastavilta.
Jaksamishalit aloittajalle! Tuskin c.c haluaisi että aloittaja surisi liikaa.
Kiitos sinulle.En itsekkään usko että Claudia niin haluasi,hänen pois menonsa tapahtui vain niin yllättäen,varmasti moni muukin asiaa ajattelee.Oli todella hienoa hänen mieheltään kertoa asiasta täällä.
Syöpäpotilaan elämä voi olla hyvinkin arvaamatonta.Sen ymmärtää silloin kun se osuu omalle kohdalle,mitään ei voi ottaa itsestään selvyytenä enään silloin.Kun sain tietää olevani BRCA gen mutation kantaja en edes heti ymärtänyt mitä se oikein voi tuoda tullessaan.
Olen jutellut asiasta onkologini kanssa ja hän on kertonut mitä mieltä kaikesta on.Hän on nuori nainen ja aina kovin kiireellinen,mutta mitään ei jätä tutkimatta,on siitä erikoisen tarkka.Sairaanhoitajani onkologi klinikalla on ihana, vähän vanhempi nainen,hänen kanssaan voin jutella kaikesta,jä hänellä on aikaa.Soitan klinikalle sielä on puh.vastaaja päällä,sanon kenen kanssa haluan jutella ja hoitajani soittaa takaisin kun hänellä on siihen aikaa,mutta aina samana päivänä.
Kipulääkärini on johtaja ylilääkäri klinikalla,hän on vähän alle keskiiän,hyvä lääkäri,osaa työnsä,sanoo asiat suoraan,tekee erittäin paljon potilaidensa eteen töitä,etsii ja tutkii.Tapaan häntä muutaman kerran vuodessa ja puh.kanssakäyntiä tarpeen mukaan.
Olen hyvissä käsissä jos näin voi sanoa,mutta ymärrän itsekkin,että kukaan ei pysty taikomaan.
Voimia sinulle toivotaan ettei mitään pahaa ilisi.