Hei!
Kirjoitan kirjaa sijaislasten kokemuksista. Minut huostaanotettiin ollessani 5-vuotias. Lastenkodissa vietin neljä vuotta ja seurasin sivusta kuinka parhaat kaverit ympäriltä vähenivät, he saivat sijaiskodin! Minä jäin. Vihdoin minuakin tultiin katsomaan ja minut haluttiin ottaa mukaan...mutta kelpasinko lopulta sitten kuitenkaan?
Haluaisitko Sinä jakaa kokemuksesi sijaisperheessä, niin ne hyvät kuin huonotkin?
Pelkästään se, että lapsi huostaanotetaan, on jo järisyttävä kokemus, saatikka jos uusi perhe ei olekaan sitten se herran kukkaro.
Lohduttavaa olisi myös saada tarinoita onnistuneista sijoituksista! Luonnollisesti negatiiviset kokemukset ovat esim. mediassa enemmän pinnalla mutta kai niitä positiivisiakin löytyy...?
Voit kirjoittaa nimettömänä ja ilmoitan sinulle sähköpostilla jos käytän tekstiäsi kirjassani. Muokkaan teksteistä tarvittaessa sellaisia että niistä ei tunnista paikkakuntia tai henkilöitä. Kokemuksiasi voidaan käyttää kirjassa suoraan tai vaihtoehtoisesti katkelmia tai lyhennelmiä tarinastasi.
Itse luulin olevani lapsena maailman ainoa jolle tapahtuu tällaista.
Toivon ettei kenenkään tarvitsisi enää tuntea niin.
Jos kirjasta on apua,lohtua ja vertaistukea edes yhdelle, silloin olen onnistunut.
Kaunis kiitos jo etukäteen kaikille.
Mea
Tarinoita voi laittaa osoitteeseen:
sijaislapsena@gmail.com
Facebookissa löydyn nimellä Kokemuksia Sijoituslapsena - sivuani saa jakaa !
Kirjoitan kirjaa sijaislasten kokemuksista. Minut huostaanotettiin ollessani 5-vuotias. Lastenkodissa vietin neljä vuotta ja seurasin sivusta kuinka parhaat kaverit ympäriltä vähenivät, he saivat sijaiskodin! Minä jäin. Vihdoin minuakin tultiin katsomaan ja minut haluttiin ottaa mukaan...mutta kelpasinko lopulta sitten kuitenkaan?
Haluaisitko Sinä jakaa kokemuksesi sijaisperheessä, niin ne hyvät kuin huonotkin?
Pelkästään se, että lapsi huostaanotetaan, on jo järisyttävä kokemus, saatikka jos uusi perhe ei olekaan sitten se herran kukkaro.
Lohduttavaa olisi myös saada tarinoita onnistuneista sijoituksista! Luonnollisesti negatiiviset kokemukset ovat esim. mediassa enemmän pinnalla mutta kai niitä positiivisiakin löytyy...?
Voit kirjoittaa nimettömänä ja ilmoitan sinulle sähköpostilla jos käytän tekstiäsi kirjassani. Muokkaan teksteistä tarvittaessa sellaisia että niistä ei tunnista paikkakuntia tai henkilöitä. Kokemuksiasi voidaan käyttää kirjassa suoraan tai vaihtoehtoisesti katkelmia tai lyhennelmiä tarinastasi.
Itse luulin olevani lapsena maailman ainoa jolle tapahtuu tällaista.
Toivon ettei kenenkään tarvitsisi enää tuntea niin.
Jos kirjasta on apua,lohtua ja vertaistukea edes yhdelle, silloin olen onnistunut.
Kaunis kiitos jo etukäteen kaikille.
Mea
Tarinoita voi laittaa osoitteeseen:
sijaislapsena@gmail.com
Facebookissa löydyn nimellä Kokemuksia Sijoituslapsena - sivuani saa jakaa !
Vastaukset 6
Vanhimmat
Sijoitettujen lasten kokemuksia.
Googlaa, löydät haulla useita aiheeseen liittyviä keskusteluita ja tutkimuksia.
Tässä yksi.
Sijaisperheissä elävien lasten vaikeiden kokemusten käsittely.
Hanne Alvoittu. Opinnäytetyö Diakonia ammattikorkeakoulu kevät 2010.
50 sivuinen opinnäytetyö.
http://ensijaturvakotienliitto-fi-bin.directo.fi/@Bin/5b71be73907f5ce4ca16016c54c98b5b/1362813813/application/pdf/3618712/Alvoittu_Hanna2.pdf
----------------------
Sijaisperheisiin sijoitetuilla lapsilla voi olla rankkoja kokemuksia omassa kodissa, seksuaalista hyväksikäyttöä.
Keskisuomalainen 8.3.2013 sijaisäidin haastattelu.
Suhtautuisin kriittisesti aiheeseeen, koska lastensuojelusta vastaavilla saattaa olla vääriä käsityksiä ja lisäksi heitä on voitu johtaa harhaan.
Lue Keskisuomalaisen haastattelu.
http://www.ksml.fi/uutiset/kotimaa/äidin-rajut-kokemukset-lasten-oudon-kaytoksen-syy-paljastui/1305403
--------------------
Jäin pohtimaan olisiko lapseni joutunut sijaishuollossa seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi. Linkissäsi kerrottu oirehdinta puoltaisi tätä kyllä. Tämä on hyvä keskustelupalsta vaikkei aina palvelekaan juuri linkittäjän toivetta. Lapsihan on kuitenkin pääosassa, eikö. Onko sinulla aiheesta lisää linkkejä?
Tai sitten jokainen saa ihan itse miettiä mitä traumoja ja ongelmia lapsilleen aiheuttaa. Enin osa lasten murheista on kotoperäisiä. Joskus on syytä katsoa peiliin.
itse jouduin muhokselle 80 luvun alussa kun koulukiusaamisen johdosta kieltäydyin kertakaikkiaan menemästä kouluun. sijoituspaikaksi valikoitui 800km:n päässä kotoa oleva silloinen pohjolan poikakoti muhoksella. aika jonka jouduin tuossa maanpäällisessä helvetissä viettämään muutti ennen ulospäinsuuntautuneen ja kiltin poikalapsen aivan toisenlaiseksi ihmiseksi kuin yhdenkään 13 vuotiaan pitäisi. jatkuva pahoinpitely ja hyväksikäyttö sekä henkilökunnan, että vanhempien sijoitettujen taholta istutti nuoren ihmisen mieleen pelon ja vihan joka johti jatkumossa omaan väkivaltaiseen käytökseen ja sitä kautta useaan vankilatuomioon. yhä edelleen nyt jo 49 vuotiaana ja omassa elämässä jonkinlaisen rauhan ja ammatillisen menestyksen saavuttaneena saatan herätä öisin siihen niin tuttuun kauhun tunteeseen joka tuo kaiken sen paskan esiin, aivan kuin se kaikki olisi tapahtunut vasta eilen. anteeksi voi pyytää, vaan tuoko se takaisin sen mitä ihminen on itsestään menettänyt? viekö se pois vuosikymmenien vihan ja pelon?
Juu peiliin onkin hyvä katsoa aina joskus välillä. Saattaa vaikka hammastahnaa jäädä vahingossa suupieleen hyvänen aika kun on lähdössä ihmisten ilmoille.
Ei kannata lumoutua kuitenkaan kuvajaisestansa...suosittelen Sinullekin syvempää pysähtymistä ja KUULEMISTA; tutkimuksen tulos on kauhea, se koostuu omakohtaisista kokemuksista.
Taitaapa olla aika vääristävä se Sinun peilisi, kun kehtaat halventaa vääryyksiä kokeneita. Tänäkin päivänä liian monet lapset ja heidän läheisensä elävät maanpäällisessä helvetissä...ja sinunkaltaiset räkivät heidän päälleen.