Minulla ja vaimollani on useampia lapsia ja vaimon suvussa kaikki ovat aikaisin ruvenneet seurustelemaan ja heistä on kaikista tullut heikkotuloisia ja vähän koulutettuja. Minun suvussani ei olla panostettu parisuhteeseen ennekuin on varmistettu tulevaisuus ja hyvä toimeentulo. Eli nyt on ongelmana tyuttäreni, joka kysyy äidiltään luvan kaikkeen sellaiseen, mihin minä en antaisi lupaa. Tuntuu turhauttavalta vetää jotakin isän roolia ja varmistaa lasten tulevaisuus kun vaimo ei ymmärrä asioiden oikeaa järjestystä. Ymmärrän ettei sellaisilla henkilöillä ole niin väliä, joiden kiinnostus opiskeluun on muutenkin vähäistä, mutta tytrtäreni on saanut vaikutteita surkeasti koulussa menestyviltä oppilailta. Tuntuu niin turhauttavalta yrittää toimia lapsen parhaaksi, kun siitä ei ole mitään hyötyä. Sanoin tyttärelleni, että jos hän haluaa äidin ohjeiden mukaan toimia, niin äidistä tulee yksinhuoltaja. Mitä tässä voi enää tehdä, kun ei jaksa. muutenkin tämä yhteiskunta tuntuu menevän ihan pieleen. Katselin jo lentolippuja, jos vaihtaisi yhteiskuntaa. Nuorena ei ymmärrä sitä, kuinka paljon parempi on jos odottaa sen aikaa, että saa sen unelma ammatin, kun sellainen on kuitenkin olemassa. Ratsastuksenin rtytär on lopettamassa jonkun jätkän takia ja jalkapallonkin pelaamisen lopetti. Varmaan myöhemmin harmittaa, jos tekee nyt mitä lystää.
Kun vaimolla erilaiset tavoitteet lapsen kasvatuksessa
Kypsä..
1128
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Koskapa olet mies, niin miehenä/isänä sanot sen viimeisen sanan kasvatuksellisissa keskusteluissa. Et ole uskaltanut sanoa suoraan mitä ajattelet vaimollesi koskaan? Olisikohan jo aika?
Jos et jaksa, niin miksi et jaksa? Työstressiä?
Juttele vaikkapa ulkona kahdestaan käydessänne tyttären kanssa pitkään ja henkevästi juuri siitä, mikä on sydämelläsi. Selitä niin kauan kuin on tarvis asioita.
Kun olet parhaasi tehnyt (?), niin sitten voit levollisin mielin lakata huolehtimasta, ja vaihteeksi vaikka virkistää omaakin puurtajan elämääsi virkistävillä, rentouttavilla vapaa-ajanharrastuksilla.
Suurin osa ratsastajatytöistä on lopettanut touhun murrosiässä, monet palaavat sitten kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden jälkeen takaisin hevostouhuihin, jos kiinnostus on syvällistä ja aitoa.
Kannusta lapsiasi rehellisyyteen, ahkeruuteen, hyviin ihmissuhteisiin jne.
Ei pitkällä kouluttautumisella ja seurustelusta pidättymisellä tulla onnelliseksi, tyttölapset ainakaan. Kukin valitsee itse oman tiensä lopulta ja kantaa vastuun valinnoista myös itse. Muuta tietä ei ole!