"Mies meni kioskille ja kysyi myyjältä: Onko teillä Parnassoa? Myyjä: Ei meillä ole pornolehtiä!"
Kuulemma tosijuttu.
(Scientific American Mind on juuri luettu ja selaan saman julkaisijan Extreme Physics-erikoisnumeroa)
Tylsää.....
Kaveri oli aikoinaan Keltaisessa pörssissä töissä ja siellä oli joku mainosmyyjien kokous. Joku kustantaja sitten totesi sitten, että pannaan pillu kanteen, niin lehti myy...
Kaveri oli aikoinaan Keltaisessa pörssissä töissä ja siellä oli joku mainosmyyjien kokous. Joku kustantaja sitten totesi sitten, että pannaan pillu kanteen, niin lehti myy...
Minä olen tehnyt lehteä, jonka kanteen laitoimme: "Nyt mukana myös haju"
(tervantuoksuinen)
0Äänestä
lukija
noh, kirjoitti:
Koululaisesta on
jos ottaa Koululaisen Ratoksi, voi tarvita myös Alibia.
Kaaviossa on jotain mätää. Aiheuttaako erakoitumisprosessisi sen, että hengailet vähemmän fiksussa seurassa? Lopeta ajelehtiminen. Ryhdistäydy! Heti pois vääränlaisista porukoista.
En minä ole kyennyt löytämään sopivaa porukkaa. Nykyisin en siis ole juuri missään porukassa. Ja olen kyllästynyt selittämään asioita moneen kertaan, eikä silti valkene.
(Oikeasti olen usein ollut tekemisissä pörssiyhtiöiden ylimmän johdon kanssa, eikä se vakanssi näköjään ole tae juuri mistään. Eräät tutkimuslaitokset ovat ihmisten suhteen mielenkiintoisimpia, mutten aio alkaa roikkua niiden kahvioissa)
0Äänestä
Syytä bossa novaa:.!
buddy-love kirjoitti:
En minä ole kyennyt löytämään sopivaa porukkaa. Nykyisin en siis ole juuri missään porukassa. Ja olen kyllästynyt selittämään asioita moneen kertaan, eikä silti valkene.
(Oikeasti olen usein ollut tekemisissä pörssiyhtiöiden ylimmän johdon kanssa, eikä se vakanssi näköjään ole tae juuri mistään. Eräät tutkimuslaitokset ovat ihmisten suhteen mielenkiintoisimpia, mutten aio alkaa roikkua niiden kahvioissa)
Radiossa kuulemma pitää olla nykyään sellaisia juontajia, joihin nähden kuulija voi tuntea ylemmyyttä. Ihmettelinkin, että miten on mahdollista että sinne hankitaan ihmisiä jotka eivät tiedä juuri mistään mitään. Itse koen heihin pettymystä ja turhautuneisuutta.
Ongelma on siinä, etten voi käytännössä keskustella ajatuksistani kenenkään kanssa. Eräs uskoo kaiken mitä sanon ja ihan riippumatta siitä olenko oikeassa vai väärässä (paitsi silloin kun hän kuvittelee itse tietävänsä asian täydellisesti - ja on yleensä silloin ihan pihalla tai katsoo asiaa vain omasta hyvin kapeasta horisontistaan ja lähinnä oman etunsa kannalta). Muut sitten eivät yleensä juuri usko, sillä hyppäävät asioissa johonkin oletukseen joka on ihan eri suuntaan kuin mitä itse ajattelen ja sen jälkeen lakkaavat kuuntelemasta koko juttua. Sitten on vielä ryhmä joka kuuntelee ja sanoo jutun jälkeen "jaa, mielenkiintoista" ja sen jälkeen siirtyy keskustelemaan ihan muusta.
Minulla on äärettömän tylsää ja se on johtanut siihen, etten nykyään saa juuri mitään järkevää aikaan. Elämä on lähinnä puuhastelua ja ylläpitotoimia, eikä niistä mikään käytännössä edistä tämän yhteiskunnan selviämistä millään tasolla.
Minulla olisi kaksi ajatusta joilla tämänhetkistä taloustilannetta voitaisiin helpottaa aika paljonkin, mutta minua ei yhtään huvita mennä kertomaan niitä päättäjille. Tunnen etäisesti muutaman nykyisen kansanedustajan, mutta ei vain innosta.
Itseasiassa olen jo luopumassa sähköpostistakin, eikä puhelinkaan ole kovin tarpeellinen.
Joku omituisten otusten kerho tässä pitäisi perustaa kun en vain jaksa enää selittää asioita niin moneen kertaan. Enkä yhtään halua keskustella "sivistyneesti" viineistä (paitsi jos kyseessä on niihin johtava biologia/kemia/teknologia), enkä urheilutuloksista (paitsi lääketieteen kannalta), eikä formuloissa ole mitään mielenkiintoista jos kyse on muusta kuin tekniikasta ääriolosuhteissa. Ja erityisen typerää on kuunnella miten joku ilmoittaa että siellä ja siellä hänen cortadonsa tehtiin aivan väärin ja siitä miten viime lomalla kävivät siellä ja siellä, kun sinne ja sinne ei viitsi enää lähteä kun kaikki käyvät siellä. Ja kenelle minä selitän avaruustopologisen teoriani kun se sattumoisin sisältää sen, että neliulotteisen maailmankaikkeuden rajapinnalla valonnopeuden ylittäminen on hyvin todennäköinen mahdollisuus.
Epäonninen liskotilanne on kärjistänyt realismikohtauksiani.
Liskolla on muuten eräissä asioissa sellaista fiksuutta joka minulta puuttuu.
0Äänestä
n€2
buddy-love kirjoitti:
Ongelma on siinä, etten voi käytännössä keskustella ajatuksistani kenenkään kanssa. Eräs uskoo kaiken mitä sanon ja ihan riippumatta siitä olenko oikeassa vai väärässä (paitsi silloin kun hän kuvittelee itse tietävänsä asian täydellisesti - ja on yleensä silloin ihan pihalla tai katsoo asiaa vain omasta hyvin kapeasta horisontistaan ja lähinnä oman etunsa kannalta). Muut sitten eivät yleensä juuri usko, sillä hyppäävät asioissa johonkin oletukseen joka on ihan eri suuntaan kuin mitä itse ajattelen ja sen jälkeen lakkaavat kuuntelemasta koko juttua. Sitten on vielä ryhmä joka kuuntelee ja sanoo jutun jälkeen "jaa, mielenkiintoista" ja sen jälkeen siirtyy keskustelemaan ihan muusta.
Minulla on äärettömän tylsää ja se on johtanut siihen, etten nykyään saa juuri mitään järkevää aikaan. Elämä on lähinnä puuhastelua ja ylläpitotoimia, eikä niistä mikään käytännössä edistä tämän yhteiskunnan selviämistä millään tasolla.
Minulla olisi kaksi ajatusta joilla tämänhetkistä taloustilannetta voitaisiin helpottaa aika paljonkin, mutta minua ei yhtään huvita mennä kertomaan niitä päättäjille. Tunnen etäisesti muutaman nykyisen kansanedustajan, mutta ei vain innosta.
Itseasiassa olen jo luopumassa sähköpostistakin, eikä puhelinkaan ole kovin tarpeellinen.
Joku omituisten otusten kerho tässä pitäisi perustaa kun en vain jaksa enää selittää asioita niin moneen kertaan. Enkä yhtään halua keskustella "sivistyneesti" viineistä (paitsi jos kyseessä on niihin johtava biologia/kemia/teknologia), enkä urheilutuloksista (paitsi lääketieteen kannalta), eikä formuloissa ole mitään mielenkiintoista jos kyse on muusta kuin tekniikasta ääriolosuhteissa. Ja erityisen typerää on kuunnella miten joku ilmoittaa että siellä ja siellä hänen cortadonsa tehtiin aivan väärin ja siitä miten viime lomalla kävivät siellä ja siellä, kun sinne ja sinne ei viitsi enää lähteä kun kaikki käyvät siellä. Ja kenelle minä selitän avaruustopologisen teoriani kun se sattumoisin sisältää sen, että neliulotteisen maailmankaikkeuden rajapinnalla valonnopeuden ylittäminen on hyvin todennäköinen mahdollisuus.
Epäonninen liskotilanne on kärjistänyt realismikohtauksiani.
Ongelma on siinä, etten voi käytännössä keskustella ajatuksistani kenenkään kanssa. Eräs uskoo kaiken mitä sanon ja ihan riippumatta siitä olenko oikeassa vai väärässä (paitsi silloin kun hän kuvittelee itse tietävänsä asian täydellisesti - ja on yleensä silloin ihan pihalla tai katsoo asiaa vain omasta hyvin kapeasta horisontistaan ja lähinnä oman etunsa kannalta). Muut sitten eivät yleensä juuri usko, sillä hyppäävät asioissa johonkin oletukseen joka on ihan eri suuntaan kuin mitä itse ajattelen ja sen jälkeen lakkaavat kuuntelemasta koko juttua. Sitten on vielä ryhmä joka kuuntelee ja sanoo jutun jälkeen "jaa, mielenkiintoista" ja sen jälkeen siirtyy keskustelemaan ihan muusta.
Minulla on äärettömän tylsää ja se on johtanut siihen, etten nykyään saa juuri mitään järkevää aikaan. Elämä on lähinnä puuhastelua ja ylläpitotoimia, eikä niistä mikään käytännössä edistä tämän yhteiskunnan selviämistä millään tasolla.
Minulla olisi kaksi ajatusta joilla tämänhetkistä taloustilannetta voitaisiin helpottaa aika paljonkin, mutta minua ei yhtään huvita mennä kertomaan niitä päättäjille. Tunnen etäisesti muutaman nykyisen kansanedustajan, mutta ei vain innosta.
Itseasiassa olen jo luopumassa sähköpostistakin, eikä puhelinkaan ole kovin tarpeellinen.
Joku omituisten otusten kerho tässä pitäisi perustaa kun en vain jaksa enää selittää asioita niin moneen kertaan. Enkä yhtään halua keskustella "sivistyneesti" viineistä (paitsi jos kyseessä on niihin johtava biologia/kemia/teknologia), enkä urheilutuloksista (paitsi lääketieteen kannalta), eikä formuloissa ole mitään mielenkiintoista jos kyse on muusta kuin tekniikasta ääriolosuhteissa. Ja erityisen typerää on kuunnella miten joku ilmoittaa että siellä ja siellä hänen cortadonsa tehtiin aivan väärin ja siitä miten viime lomalla kävivät siellä ja siellä, kun sinne ja sinne ei viitsi enää lähteä kun kaikki käyvät siellä. Ja kenelle minä selitän avaruustopologisen teoriani kun se sattumoisin sisältää sen, että neliulotteisen maailmankaikkeuden rajapinnalla valonnopeuden ylittäminen on hyvin todennäköinen mahdollisuus.
Epäonninen liskotilanne on kärjistänyt realismikohtauksiani.
"etten nykyään saa juuri mitään järkevää aikaan. Elämä on lähinnä puuhastelua ja ylläpitotoimia, eikä niistä mikään käytännössä edistä tämän yhteiskunnan selviämistä millään tasolla"
Join the club. Entä omaa selviämistä sitten...?
"Epäonninen liskotilanne on kärjistänyt realismikohtauksiani."
Sitä kutsutaan masennukseksi, ystävä hyvä.
Mut noinhan se menee- kaikki turha karisee ja jäljelle jää vain se, millä on oikeasti Merkitystä.
"etten nykyään saa juuri mitään järkevää aikaan. Elämä on lähinnä puuhastelua ja ylläpitotoimia, eikä niistä mikään käytännössä edistä tämän yhteiskunnan selviämistä millään tasolla"
Join the club. Entä omaa selviämistä sitten...?
"Epäonninen liskotilanne on kärjistänyt realismikohtauksiani."
Sitä kutsutaan masennukseksi, ystävä hyvä.
Mut noinhan se menee- kaikki turha karisee ja jäljelle jää vain se, millä on oikeasti Merkitystä.
"etten nykyään saa juuri mitään järkevää aikaan. Elämä on lähinnä puuhastelua ja ylläpitotoimia, eikä niistä mikään käytännössä edistä tämän yhteiskunnan selviämistä millään tasolla"
Join the club. Entä omaa selviämistä sitten...?
"Epäonninen liskotilanne on kärjistänyt realismikohtauksiani."
Sitä kutsutaan masennukseksi, ystävä hyvä.
Mut noinhan se menee- kaikki turha karisee ja jäljelle jää vain se, millä on oikeasti Merkitystä.
Oma selviäminen on epäselvässä tilassa. Pitäisi motivoitua edes jostakin. Kerään nettikirjoja ja opettelen uusia asioita, vaikka tilanne olisi millainen tahansa, eli ilmeisesti vain noilla on merkitystä.
Ensi kuussa olisi isompi koulutuskeikka ja pitäisi olla innostunut siitä, mutta ei oikein tunnu siltä. Teen sen ihan niin hyvin kuin yleensäkin, mutta tuntematta suurempaa motivaatiota.
Jos harrastaisin baareja, irtosuhteita, yleisiä harrastuksia, tai jotakin muuta "normaalia", niin sittenhän voisi hankkia sisältöä noista, mutta se ei vain onnistu, sillä noissa ei ole mitään mielenkiintoista. Jospa taas syvennyn miettimään jotakin riittävän kummallista ja hankalaa. (ja taas ja jatkuvasti yksin)
Oma selviäminen on epäselvässä tilassa. Pitäisi motivoitua edes jostakin. Kerään nettikirjoja ja opettelen uusia asioita, vaikka tilanne olisi millainen tahansa, eli ilmeisesti vain noilla on merkitystä.
Ensi kuussa olisi isompi koulutuskeikka ja pitäisi olla innostunut siitä, mutta ei oikein tunnu siltä. Teen sen ihan niin hyvin kuin yleensäkin, mutta tuntematta suurempaa motivaatiota.
Jos harrastaisin baareja, irtosuhteita, yleisiä harrastuksia, tai jotakin muuta "normaalia", niin sittenhän voisi hankkia sisältöä noista, mutta se ei vain onnistu, sillä noissa ei ole mitään mielenkiintoista. Jospa taas syvennyn miettimään jotakin riittävän kummallista ja hankalaa. (ja taas ja jatkuvasti yksin)
Tärkeintä on pitää kiinni Itsestä eikä antaa ulkopuolisen haitata menoa. Sinähän se kaiken loppujen lopuksi koet ja elät- ja kärsit myös. Vaikka mikään ei tuntuisi miltään, niin pakkohan täällä on hengitellä- ne pienet ohimenevät hetket kuulemma korvaavat kaiken??
Koulutus nyt taas on, että jos kunnialla saat sen ilman verenvuodatusta ja psyykkisiä vammoja läpi, niin hyvä homma. Siiten pääset käsiksi seteleihin...
Tärkeintä on pitää kiinni Itsestä eikä antaa ulkopuolisen haitata menoa. Sinähän se kaiken loppujen lopuksi koet ja elät- ja kärsit myös. Vaikka mikään ei tuntuisi miltään, niin pakkohan täällä on hengitellä- ne pienet ohimenevät hetket kuulemma korvaavat kaiken??
Koulutus nyt taas on, että jos kunnialla saat sen ilman verenvuodatusta ja psyykkisiä vammoja läpi, niin hyvä homma. Siiten pääset käsiksi seteleihin...
Hassua mutta se on hiukan piristävää että koulutuksen majoitus on hotellissa, jossa ne lupaavat että Wifi kuuluu hintaan (yhtään en ole nettikoukussa). Hotellit sinänsä ovat ikäviä paikkoja nukkua, sillä niiden patjat ovat liian pehmeitä ja tyynyt liian pöyheitä.
Samat sanat! Bongasin keskiviikkona papuusien kanssa lenkkeillessä kivenkolossa sähisevän kisulin. Varmaan parin kuukauden vanhan, laihan järkyttyneen elukan ja koska en ole fiksu, niin kääräisin sen pedon huppariini ja toin kotiin.. Nyt se pirulainen on jo rauhoittunut, mutta käteni ovat kipeitä naarmuja täynnä ja hurtankin nenässä on reikiä..
Panin sen nimeksi Simo. Se sekoaa, kun saa ruokaa! Puree ja tarraa kynsillä kiinni edelleen, mutta hanskat kädessä hoito jotenkin onnistuu.
Se kehrää sitten, kun on kiskonut puoli kiloa jauhelihaa.
Tuolla aikaisemmin PMD mainitsi, että taidat olla hieman masentunut. Tämän hieman surullisen ketjun perusteella, myös minusta vaikuttaa siltä.
Varsinkin tuo yksinäisyys ja omissa ajatuksissa pyöriminen vaikuttaa ahdistavalta. Mene ihmeessä keskustelemaan asioistasi, ennen kuin tilanne eskaloituu todella pahaksi. Vain sinä itse osaat arvioida oman tilanteesi. Jaksamista sinne..
Vastaukset 66
Vanhimmat
Älä mieti liian kauan - Tilaa Seura.
Ei siitä ole Apu:a, sillä kaikki nuo alkavat muistuttaa Seiskaa.
Koita Hymyä!
Olisiko siitä Ratoksi?
Koululaisesta on
No no, liian kevyttä sulle.
"Mies meni kioskille ja kysyi myyjältä: Onko teillä Parnassoa?
Myyjä: Ei meillä ole pornolehtiä!"
Kuulemma tosijuttu.
(Scientific American Mind on juuri luettu ja selaan saman julkaisijan Extreme Physics-erikoisnumeroa)
Tylsää.....
Yliopisto:n viereisessä pinossa ei ollut sitä.
Kaveri oli aikoinaan Keltaisessa pörssissä töissä ja siellä oli joku mainosmyyjien kokous. Joku kustantaja sitten totesi sitten, että pannaan pillu kanteen, niin lehti myy...
Minä olen tehnyt lehteä, jonka kanteen laitoimme:
"Nyt mukana myös haju"
(tervantuoksuinen)
jos ottaa Koululaisen Ratoksi, voi tarvita myös Alibia.
Khyl, äitisi ja exäsi on aika dorkaa porukkaa
Kyse on kategorisemmasta ongelmasta.
Lisku oli rasittava. Toivottavasti - ei tule koskaan enää tälle palstalle.
Ei vaan palstan paras kirjoittaja.
(jospa tietäisitte mitä - ja missä se nyt kirjoittaa)
Exä ei tarkoita liskua ...
Ei niin, sillä hän on määrittelemätön ulottuvuus.
itsellesi.
vieläkö vainoat liskua vai annat olla rauhassa uuden miehensä kanssa?
oli sinun mielestä "paras" mutta minun mielestä se oli tylsämielinen. Sehän kerran suuttu oikeasti mulle täällä. Huvittavaa.
Vainoan. Vaikka esitän humanistia täällä, olen perkeleen mustasukkainen ja sairas mies irl.
Jaa kenelle?
(käsittelen teitä nykyään virtuaalisesta sanamudasta nousevina liekoina)
Totuus on tuolla ulkona ja se on hämmentävä.
Sana "vaino", tulee muuten venäjästä ja tarkoittaa sotaa.
"Vainaa" on samaa kantaa.
(Eivät botit ole humaaneita lainkaan, vaan pelkästään epäinhimillisiä)
Olemme parhaat ja ainoat kaverisi.
, , miksei myös muille vastaanotossa odotteleville.
Asiani ovat siis huonommin kuin on edes mahdollista kuvitella.
:P
.
"Wiisaus voi olla Waarallista"
http://www.youtube.com/watch?v=Qj7WyfceJ58
Har!
.
:)
Kaaviossa on jotain mätää. Aiheuttaako erakoitumisprosessisi sen, että hengailet vähemmän fiksussa seurassa? Lopeta ajelehtiminen. Ryhdistäydy!
Heti pois vääränlaisista porukoista.
En minä ole kyennyt löytämään sopivaa porukkaa.
Nykyisin en siis ole juuri missään porukassa.
Ja olen kyllästynyt selittämään asioita moneen kertaan, eikä silti valkene.
(Oikeasti olen usein ollut tekemisissä pörssiyhtiöiden ylimmän johdon kanssa, eikä se vakanssi näköjään ole tae juuri mistään. Eräät tutkimuslaitokset ovat ihmisten suhteen mielenkiintoisimpia, mutten aio alkaa roikkua niiden kahvioissa)
.
http://www.youtube.com/watch?v=PaRlW-jz1QQ
Har!
.
olen ratkaissut ongelman niin, että olen omassa seurassani. Autoillessa on viihdyttävämpää kuunnella omia ajatuksiaan kuin mitään radiokanavaa.
Radiossa kuulemma pitää olla nykyään sellaisia juontajia, joihin nähden kuulija voi tuntea ylemmyyttä. Ihmettelinkin, että miten on mahdollista että sinne hankitaan ihmisiä jotka eivät tiedä juuri mistään mitään.
Itse koen heihin pettymystä ja turhautuneisuutta.
(pakko pitää levyvarastoa autossa)
Älä hanki!
kirjoitapa minulle, jos ajatusseuraa olet vailla.
t. ympyrän muodossa koko maailmankaikkeus
Havaitsen olevani liian sosiaalisuusrajoitteinen/erakoitunut harrastaakseni kirjoittelua.
Harmillista.
http://youtu.be/ikcd3USx4VY
Jea, samoilla linjoilla. Vielä kymmenen päivää.
Mitä kymmenen päivää? Pääsetkö sä sitten jonnekin älykkökerhoon? :)
Vähintään. Tsekkaa mun profiili. 0_o
VIELÄ fiksumpaa?
Käsittämätöntä..
Vähän mietin tota samaa.
Ongelma on siinä, etten voi käytännössä keskustella ajatuksistani kenenkään kanssa.
Eräs uskoo kaiken mitä sanon ja ihan riippumatta siitä olenko oikeassa vai väärässä (paitsi silloin kun hän kuvittelee itse tietävänsä asian täydellisesti - ja on yleensä silloin ihan pihalla tai katsoo asiaa vain omasta hyvin kapeasta horisontistaan ja lähinnä oman etunsa kannalta).
Muut sitten eivät yleensä juuri usko, sillä hyppäävät asioissa johonkin oletukseen joka on ihan eri suuntaan kuin mitä itse ajattelen ja sen jälkeen lakkaavat kuuntelemasta koko juttua.
Sitten on vielä ryhmä joka kuuntelee ja sanoo jutun jälkeen "jaa, mielenkiintoista" ja sen jälkeen siirtyy keskustelemaan ihan muusta.
Minulla on äärettömän tylsää ja se on johtanut siihen, etten nykyään saa juuri mitään järkevää aikaan. Elämä on lähinnä puuhastelua ja ylläpitotoimia, eikä niistä mikään käytännössä edistä tämän yhteiskunnan selviämistä millään tasolla.
Minulla olisi kaksi ajatusta joilla tämänhetkistä taloustilannetta voitaisiin helpottaa aika paljonkin, mutta minua ei yhtään huvita mennä kertomaan niitä päättäjille. Tunnen etäisesti muutaman nykyisen kansanedustajan, mutta ei vain innosta.
Itseasiassa olen jo luopumassa sähköpostistakin, eikä puhelinkaan ole kovin tarpeellinen.
Joku omituisten otusten kerho tässä pitäisi perustaa kun en vain jaksa enää selittää asioita niin moneen kertaan. Enkä yhtään halua keskustella "sivistyneesti" viineistä (paitsi jos kyseessä on niihin johtava biologia/kemia/teknologia), enkä urheilutuloksista (paitsi lääketieteen kannalta), eikä formuloissa ole mitään mielenkiintoista jos kyse on muusta kuin tekniikasta ääriolosuhteissa. Ja erityisen typerää on kuunnella miten joku ilmoittaa että siellä ja siellä hänen cortadonsa tehtiin aivan väärin ja siitä miten viime lomalla kävivät siellä ja siellä, kun sinne ja sinne ei viitsi enää lähteä kun kaikki käyvät siellä.
Ja kenelle minä selitän avaruustopologisen teoriani kun se sattumoisin sisältää sen, että neliulotteisen maailmankaikkeuden rajapinnalla valonnopeuden ylittäminen on hyvin todennäköinen mahdollisuus.
Epäonninen liskotilanne on kärjistänyt realismikohtauksiani.
Mielelläni olisi jossakin jossa olisin selvästi itseäni fiksumpien seurassa.
Olen yrittänyt sitä muutamassa paikassa, mutta aika pettynyt olen.
(enkä minä varsinaisesti pidä itseäni fiksuna, vaan olen sitä mieltä että ihmiset eivät yleensä vain ajattele tarpeeksi)
Liskolla on muuten eräissä asioissa sellaista fiksuutta joka minulta puuttuu.
koita vaikka tehdä opinnot loppuun
"etten nykyään saa juuri mitään järkevää aikaan. Elämä on lähinnä puuhastelua ja ylläpitotoimia, eikä niistä mikään käytännössä edistä tämän yhteiskunnan selviämistä millään tasolla"
Join the club. Entä omaa selviämistä sitten...?
"Epäonninen liskotilanne on kärjistänyt realismikohtauksiani."
Sitä kutsutaan masennukseksi, ystävä hyvä.
Mut noinhan se menee- kaikki turha karisee ja jäljelle jää vain se, millä on oikeasti Merkitystä.
Ainii:
*voimahali*
Tylsyyksien tylsyys ja niin turhaa.
Iso kiitos.
Oma selviäminen on epäselvässä tilassa.
Pitäisi motivoitua edes jostakin.
Kerään nettikirjoja ja opettelen uusia asioita, vaikka tilanne olisi millainen tahansa, eli ilmeisesti vain noilla on merkitystä.
Ensi kuussa olisi isompi koulutuskeikka ja pitäisi olla innostunut siitä, mutta ei oikein tunnu siltä. Teen sen ihan niin hyvin kuin yleensäkin, mutta tuntematta suurempaa motivaatiota.
Jos harrastaisin baareja, irtosuhteita, yleisiä harrastuksia, tai jotakin muuta "normaalia", niin sittenhän voisi hankkia sisältöä noista, mutta se ei vain onnistu, sillä noissa ei ole mitään mielenkiintoista.
Jospa taas syvennyn miettimään jotakin riittävän kummallista ja hankalaa.
(ja taas ja jatkuvasti yksin)
Tärkeintä on pitää kiinni Itsestä eikä antaa ulkopuolisen haitata menoa. Sinähän se kaiken loppujen lopuksi koet ja elät- ja kärsit myös. Vaikka mikään ei tuntuisi miltään, niin pakkohan täällä on hengitellä- ne pienet ohimenevät hetket kuulemma korvaavat kaiken??
http://www.youtube.com/watch?v=Iy7IonOLQd8
Koulutus nyt taas on, että jos kunnialla saat sen ilman verenvuodatusta ja psyykkisiä vammoja läpi, niin hyvä homma. Siiten pääset käsiksi seteleihin...
http://www.youtube.com/watch?v=HJHKzKyLxqE
Hassua mutta se on hiukan piristävää että koulutuksen majoitus on hotellissa, jossa ne lupaavat että Wifi kuuluu hintaan (yhtään en ole nettikoukussa). Hotellit sinänsä ovat ikäviä paikkoja nukkua, sillä niiden patjat ovat liian pehmeitä ja tyynyt liian pöyheitä.
https://www.youtube.com/watch?v=u925g6CgKuw
(Pitäisikin käydä lyhennyttämässä latvoja, sillä youngilaisuus on jo lähellä)
.
"Työelämässä fiksuudesta on vain haittaa"
Har!
.
Älä turhaan mieti. Et sinä sitä löydä.
(reps)
Reps
No, mutta! Etsivä löytää, löytämättä etsimäänsä, etsijänsä etsimänä.
Samat sanat! Bongasin keskiviikkona papuusien kanssa lenkkeillessä kivenkolossa sähisevän kisulin. Varmaan parin kuukauden vanhan, laihan järkyttyneen elukan ja koska en ole fiksu, niin kääräisin sen pedon huppariini ja toin kotiin.. Nyt se pirulainen on jo rauhoittunut, mutta käteni ovat kipeitä naarmuja täynnä ja hurtankin nenässä on reikiä..
Panin sen nimeksi Simo. Se sekoaa, kun saa ruokaa! Puree ja tarraa kynsillä kiinni edelleen, mutta hanskat kädessä hoito jotenkin onnistuu.
Se kehrää sitten, kun on kiskonut puoli kiloa jauhelihaa.
.
"Syö simona lihaa!!!11!!!!!!1!"
Har!
.
Noin nuoresta voi vielä tulla kotikissa.
Täällä on välillä ruokinnassa yksi täysin villiintynyt ja naapurin kissa saa samalla osansa.
Tuolla aikaisemmin PMD mainitsi, että taidat olla hieman masentunut.
Tämän hieman surullisen ketjun perusteella, myös minusta vaikuttaa siltä.
Varsinkin tuo yksinäisyys ja omissa ajatuksissa pyöriminen vaikuttaa ahdistavalta.
Mene ihmeessä keskustelemaan asioistasi, ennen kuin tilanne eskaloituu todella pahaksi.
Vain sinä itse osaat arvioida oman tilanteesi. Jaksamista sinne..
Kiitos.
Aion tänään piristää itseäni taiteiden yöllä (mutta ensin pitää siirtyä Helsinkiin).
(tosin siellä on harvoin mitään mielenkiintoista)
Toivottavasti sieltä (taiteiden yöstä), löytyi jotain mielenkiintoista ja piristävää. :)
Luuletko löytäväsi sitä täältä. Siis ihan oikeesti?
No minähän olen tietysti aika fiksu. Laitanko kahvipannun tulille?.
Ai niin en omista nykyisn kahvipannua.
Itse omistan tulen.
Lämmittävä lemmikki, mutta syö paljon ja pitää ruokkia usein.