Oravia on hauska houkutella aivan viereen ja syliinkin kun vaan istuu hiljaa vaikka kannolla tai kivellä...you name it. Koiria ei sitten mukaan, koska kurret noteeraa ne ja on huomattavasti arempia.
Poikani kanssa oltiin puoli tuntia ihan hiljaa ja paikoillaan, piti monta kertaa laittaa sormea suuneteen, että hyss...kun oravat kierteli lähimmillään muutaman metrin etäisyydellä. Sitten otin kaksi 5-sentin kolikkoa ja aloin hankaamaan niitä peukalon ja etusormen välissä yhteen... :D...menestys oli taattu! Saatiin oravat syömään kädestä ja kiipeilemään hartioilla...mähän sanoin! :D
Pikkujätkän riemulla ei ollut rajaa, kun oikea metsän orava kiipeilee sylissä ja jopa pikkuisen nakertaa lippalakin lippaa, vaikka silloin ehkä vähän pelottikin. :)
Poikani kanssa oltiin puoli tuntia ihan hiljaa ja paikoillaan, piti monta kertaa laittaa sormea suuneteen, että hyss...kun oravat kierteli lähimmillään muutaman metrin etäisyydellä. Sitten otin kaksi 5-sentin kolikkoa ja aloin hankaamaan niitä peukalon ja etusormen välissä yhteen... :D...menestys oli taattu! Saatiin oravat syömään kädestä ja kiipeilemään hartioilla...mähän sanoin! :D
Pikkujätkän riemulla ei ollut rajaa, kun oikea metsän orava kiipeilee sylissä ja jopa pikkuisen nakertaa lippalakin lippaa, vaikka silloin ehkä vähän pelottikin. :)
Vastaukset 9
Vanhimmat
Meillä on myös puolikesyjä oravia, isäntä niitä saa kiipeilemään itseään pitkin sillee
jännästi suuta naksauttelemalla ja kesällä kun juotiin kahvia terassilla aamulla,
kaksi oravaa kärkkyi paahtoleipää pöydällä, niitä pystyi koskemaan kädellä ja otti
ruokaa myös kädestä.
Etkö sinä Harava ymmärrä, että oravia eikä muitakaan metsäneläimiä saa missään tapauksessa yrittää kesyttää !!
Kesy orava on helppo nakki mille tahansa pahaa tarkoittavalle ja yksi niistä on kissa.
Voin kertoa sinulle pukeli ihan luottamuksellisesti että eipähän ole. Naapurini alakerrasta kesytti pari kurrea käsikesyksi. Ja oma koirani taas on erittäin perso oravapaistille. Mutta eipä ole tähän mennessä kiinni kumpaakaan saanut vaikka orava on pari kertaa kulkenut ihan ajatuksissaan vastaan. On meno kuin formula-autoilla sen jälkeen kun näköhavainto on saatu. Orava vie letkaa Vettelinä edellä mennen tullen ja rekku perässä kuin Räikkönen voittoa himoiten ja sitä kuitenkaan saaden.
Eikä tuo näytä naapuruston Karvisiltakaan onnistuneen sen paremmin. Ja yritystä puutu niiltäkään.
No nytpäs sattui..Täällä onkin koolla kohta koko pihatyökalujen arsenaali. Odotan vain, että koska saapuu lapio vastailemaan. HEH.
Joo, mutta nyt kyllä nimim. Vesuri paljastit itsesi, kun kerroit, että " koirasi on perso oravapaistille", eli ts. se on päässyt kurren lihan makuun...
Kuka nauttii katselemisesta, kun koira lennättää kauhistunutta puolikesyä oravaa ja kissa perässä häntä suorana.
Aika erikoista kyllä sanoisin..
Paljastin ehkä mielikuvituksessasi itseni, se nimittäin ei ole päässyt oravapaistin makuun. Lihan makuun tosin, kun sille päivittäin on tarjottava. Koirasta kun ei saa vekaania vaikka haluaisikin(ja itse en edes halua).
Se vain on tuon kotomaisen lintukoiran rodunomainen piirre, että oma piha pidetään puhtaina metsän öttiäisistä, ja metsässä kerrotaan missä puussa on "rahaa" saatavilla jne. Eipä tätä maailmankolkkaa olisi kuule varmaan koskaan asutettu ellei koiralla olisi ollut tiettyjä kykyjä.
Ei noiden elukoiden luonteenomaisille erikoispiirteille oikein mitään voi joten parempi vaan tyytyä toteamaan tosiasiat.
Miten oravan saa houkuteltua syömään
kysäiseppä suoraan itseltään puujalalta !
Jätät vaan pähkinöitä, jyviä, mysliä lautaselle pihalle niiden löydettäviksi. Seuraat ajat milloin käyvät popsimassa, sitten siirryt ulkopuolelle huushollista mutta suht. kauas eväistä. Pikkuhiljaa lähennät ja lähennät paikkaa päivien ehkä viikkojen mittaan. Juttele niille rauhallisesti puhuen. Kyllä ne ennenpitkää sinuun tottuu jos olet niistä luotettava.
Löin jerran oravaa lapiolla