Suomi elää velkarahalla ja velkaantuu lisää. Yksi säästötoimenpide olisi subjektiivisen päivähoidon poistaminen. Yksi lapsen hoitopaikka päiväkodissa maksaa noin 10.000 euroa/vuosi. Kodinhoidontukea voitaisiin maksaa hiukan enemmän vanhemmalle,joka hoitaa lapsensa itse. Parempihan olisi,että koulutuksesta ei säästettäisi,eikä myöskään vanhuksilta. Pieni lapsi olisi kotona äidin tai isän luona varhaisen lapsuusajan. Tosin ajankohtaiseksihan tämä asia tulee lähivuosina,näyttää Suomikin kulkevan Kreikan tietä.
Subjektiivinen päivähoito
eläkkeellä pian
9379
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kodinhoidosta ei maksesta yhtään mitään eikä pidäkään. Sen sijaan lasten kotihoidosta maksetaan joitain hiluja.
Samassa lauseessa kodinhoidontuki ja lasten hoitaminen itse.Onhan näitä pilkunviilaajia. Mitä muuten ovat hilut?
Näsäviisaus ei ole viisautta.
En voi sille mitään, jos alaluokkaisilla Jennoilla ja Jannikoilla on jäänyt sanavarasto suppeaksi.
Hilut ovat pieniä rahoja tilanteesta riippuen. Hiluja miljonäärille ovat ehkä kymppitonnit, mutta sinulle ehkä joitain kymmensenttisiä. Suhteellinen käsite siis, jos raukka ymmärrät suhteellisuuden termin peruskoulun keskeen jättäneenä työttömänä.
Hei "termit kuntoon" googlaa kodinhoidontuki, eli puhutaan sekä kodinhoidontuesta,että kotihoidontuesta ja aivan sama on asia. Voisit kommentoida itse asiaa, etkä etsiä virheitä toisten kirjoituksista.
Minulle hilut ovat kolikoita,joita lapset pyysivät minulta ostaakseen karkkeja,mutta että KOTIhoidontukena maksettaisiin joitain hiluja...
Peruskoulua en ole voinut jättää kesken,koska peruskoulua ei minun lapsuudessani ollut.Työtönkään en ole ollut päivääkään, eli se siitä.
Mitä kiksejä saat tuosta viisastelusta? Omaa sinä-kuvaasi se ei nosta yhtään, päinvastoin. Sinusta saa epämiellyttävän ihmisen kuvan.
Ja sinusta moukan, joka on elänyt sosiaalipummina samanlaisten kanssa.illat vietätte lähipubissa ja voivottelette sitä ettei yhteiskunta auta enempää.Näihinhän olen törmännyt aika lailla elämässäni.Kirjoitustyylisi paljastaa sen.Ja huom, sinähän se viisastelet, tai yrität ainakin.
Itse "nautin" subjektiivisesta päivähoito-oikeudesta. Tyttö ehti vuoden olla kokopäivähoidossa kunnes kakkonen syntyi. Tytön elämä olisi muuttunut liian radikaalisit, jos hänet olisi otettu päiväkodista pois ja siirretty esim. kerhoon. Uusi sisarus on muuttanut hänen asemaa perheessä. Mitä jos tärkeät kaverisuhteetkin olisi viety pois? Moni ajattelee, että "kyllä ne lapset uusia kavereita saavat." Kyllä, niin saavat. Mutta miltä sinusta tuntuisi, jos sinut erotettaisiin omista kavereista sinusta riippumattomista syistä? Vain, koska joku käskee.
Tyttäreni on sen sijaan osapäivähoidossa. Hän käy päiväkodissa joka arkiaamupäivänä 3h leikkimässä ja touhuamassa kavereiden kanssa. Ikää on jo 4v joten oman ikäistä leikkiseuraa tarvitaan. Asiat eivät ole aina niin yksiselitteisiä. Lasta ei pitäisi myöskään aina riepotella ryhmästä toiseen ja hoitopaikasta toiseen. On eriasia mielestäni, myönnetäänkö hoitopaikka "uudelle" lapselle, jos perheeseen syntyy lapsi.
Itse koen, että olemme oikeutettuja pitämän hoitopaikan, koska lapsi on siellä ollut jo entuudestaan ja talo ja tavat ovat hänelle jo tuttuja.
3 tuntia päivässä on ok, mutta meillä on hoidossa isompia sisaruksia 8 tuntia/pv äidin ollessa kotona pienemmän kanssa.