Ensimmäinen synnytys oli jotakuinkin hirveä.Vaikka kesto oli siedettävä 7 tuntia, ei kipulääkkeinä ( piikki, spinaali ja epiduraali, emättimen sisään pistettävävä puudutus) tms auttanut lainkaan.
Ensinnäkin sain kinua epiduraalia ensimmäiset 2 tuntia hirveissä tuskissa, kunnes kätilön vuoro vaihtui ja toinen kätilö suostui kutsumaan anestesialääkärin. Synnytys eteni nopeammin mitä kätilöt olivat arvelleet ja lääkäri laittoikin samantein spinaalin sekä jätti selkään epiduraalivarauksen, eli sen katetrin mistä voi vaan suoraan pistää lääkettä. Spinaali auttoi 10 minuuttia ( jea) ja helvetilliset kivut palasivat. Itkemisen päätteeksi mulle suostutaan antamaan eka annos epiduraalia katetriin ja paskat, ei mitään tehoa. Lopulta kätilöt miettivät josko anestesialääkäri tulisi asentamaan uuden epiduraali "letkun", mutta synnytys oli jo tuolloin niin pitkällä, ettei se käynyt. Sain pudendaali (?) vai mikälie kipupiikin suoraan emättimen sisään ja siitäkään ei kyllä apua ollut. Ponnistusvaihe kesti 2 tuntia ja repeämät olivat isot, verta menetin paljon. Mua ommeltiin kansaan reilu tunti ja tikkejä tuli n.30kpl
Mulla kesti toipua synnytyksestä aika kauan, kivut pilasivat aikapitkälti ensimmäiset kuukaudet vauvan kanssa. jälkivuoto kesti 9 viikkoa ( raivostutti).
Nyt on hirveä vauvakuume päällä ja toinen lapsi todella haaveissa, mutta se synnytys :( Kuinka osaan nauttia raskaudesta, kun lähestyvä synnytys saa verenpaineen nousemaan ja muistot pintaan?
Ensinnäkin sain kinua epiduraalia ensimmäiset 2 tuntia hirveissä tuskissa, kunnes kätilön vuoro vaihtui ja toinen kätilö suostui kutsumaan anestesialääkärin. Synnytys eteni nopeammin mitä kätilöt olivat arvelleet ja lääkäri laittoikin samantein spinaalin sekä jätti selkään epiduraalivarauksen, eli sen katetrin mistä voi vaan suoraan pistää lääkettä. Spinaali auttoi 10 minuuttia ( jea) ja helvetilliset kivut palasivat. Itkemisen päätteeksi mulle suostutaan antamaan eka annos epiduraalia katetriin ja paskat, ei mitään tehoa. Lopulta kätilöt miettivät josko anestesialääkäri tulisi asentamaan uuden epiduraali "letkun", mutta synnytys oli jo tuolloin niin pitkällä, ettei se käynyt. Sain pudendaali (?) vai mikälie kipupiikin suoraan emättimen sisään ja siitäkään ei kyllä apua ollut. Ponnistusvaihe kesti 2 tuntia ja repeämät olivat isot, verta menetin paljon. Mua ommeltiin kansaan reilu tunti ja tikkejä tuli n.30kpl
Mulla kesti toipua synnytyksestä aika kauan, kivut pilasivat aikapitkälti ensimmäiset kuukaudet vauvan kanssa. jälkivuoto kesti 9 viikkoa ( raivostutti).
Nyt on hirveä vauvakuume päällä ja toinen lapsi todella haaveissa, mutta se synnytys :( Kuinka osaan nauttia raskaudesta, kun lähestyvä synnytys saa verenpaineen nousemaan ja muistot pintaan?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Hei! Sain esikoisen alkusyksystä. Synnytyksen oli epäsäännöllinen, kesto 28h. Oksitosiinikäynnistys ei toiminut kunnolla ensimmäisenä päivänä. Synnytin K-S Keskussairaalassa. Ensimmäisenä päivänä synnytyssalin puolella sain Oxanest-pistoksen lihakseen, auttoi hyvin mutta vähän heikensi supistuksia. Toisena päivänä synnytys lähti edistymään, viimeiset 6 tuntia olivat tositoimia ja ponnistamiseen meni 1h 14 min. Jos synnytyksen kulku on epävarmaa, epiduraalia ei voi käyttää. Minulle laitettiin kohdunkaulan puudute kun olin 7 cm auki, joka toimi tosi hienosti puolitoista tuntia! Viimeiset 2 tuntia olivat sitten ilman kivunlievitystä. Pudendaalipuudutuksesta puhuttiin, mutta en sitten tarvinnut sitä. I-II asteen repeämä ja muutama tikki, toivuin tosi nopeasti.
Kohdunkaulan puudute (paraservikaali) laitetaan emättimen kautta, saitkohan sen? Käytetään siis avautumisvaiheessa, ei tehoa jos laitetaan liian myöhään.
http://www.vauva.fi/artikkeli/raskaus/synnytys/kivunlievitys_synnytyksessa
Jokainen synnytyskerta on erilainen. Itselläni oli kauhukuvia esikoisen synnytyksestä. Se oli niin kivuliasta. Sain kivunlievitystä, mutta niitä ei ehditty antamaan oikeaan aikaan - sinnittelin turhan pitkään. Mutta toinen synnytys oli lopulta aivan erilainen!
Esikoisesta muistan, että ponnistaminen oli aivan kamaa, vaikka kestikin vain 20minuuttia. Huusin ja se sattui niin kamalasti!
Kakkosen ponnistusvaihe kesti vain 8minuuttia ja olin rauhallinen, en huutanut ja keskityin hengittämiseen. Kokemus oli aivan erilainen! Kun tyttö syntyi, hihkuinkin miehelle ääneen: "mä en huutanut yhtään, se ei edes sattunut!".
Ja onhan se kropalle aikamoinen muutos kun se ensimmäinen syntyy. Toista varten paikat on jo pehmenneet eritavalla, kokemus on erilainen ja jokainen synnytys etenee eritavalla.
Peloista kannattaa puhua avoimesti neuvolassa ja synnytyssairaalaan!
Mitä olen muiden juttuja ja kokemuksia kuunnellut, tuntuu että mitä enemmän on puudutuksia, sitä enemmän myös repeämiä. Itseäni on alkaneet pelottaa puudutukset ja repeämät supistuskipuja enemmän.
Onneksi se ensimmäinen on raivannut jo sen tien sille toisellekin, joten yleensä toinen synnytys on helpompi. VArmaksihan ei voi tietysti sanoa, aina voi mennä jotain vikaan. Mutta jos kävisit pelkopolilla juttelemassa?