esimerkki pahimmanlaatuisesta päivästä

syömisen aloittamisen ja oksentamisen välillä on yleensä n.15min, sillä puolessa tunnissahan siitä on imeytynyt suuri osa. tällä vältän oikeastaan masiivisen lihomisen, turpoamista ja pientä painonnousua taas en..
voiko joku lohduttaa minua kertomalla että en ole ainoa jonka jotkut päivät näyttävät juuri tältä?

huoh, niin tuttua. jos aamulla syö pikkasen 'väärin' ni se on sit koko jumalan päivä samaa rundia.. mun elämää tosin värittää äiti, isoveli ja koira joitten selän takana tää kaikki tapahtuu..
sama juttu ton painonkin kanssa, paljon sitä ei tuu, mutta jäätävä turpoaminen ja tilapäinen muutaman kilon nousu on perus.
sit aina ahmimispäivien (3-5) jälkeen sama hyvin vähällä ruokavaliolla ja sit taas lähtee. kokoajan on mielessä, että tiukan kuurin jälkeen alotan hitaasti nostamaan kalorimäärää. paskat.

jos yhtään lohduttaa niin mun päivä saattaa näyttää tältä:

3 skyriä
iso vehnäsämpylä runsaalla voilla
litra jäätelöä
paketti keksejä
2 twixiä
1/2 dajm patukka
-> purjo

saarioisten roiskeläppä
hillomunkki
vanijlaviineri
litra kaakaota
twix
sämpylä voilla
-> purjo

iso annos pastaa juustolla ja ketsupilla
1/2 sämpylä voilla
paljon paljon cokis zeroa
->purjo

litra jäätelöä
dajm patukka
1/2 roiskeläppä
paksu pepe lakupatukka
-> purjo

ja tuo on tosiaan aamupalasta iltaan. siihen asti jatkuu kunnes ei mitenkään enää pysty jatkamaan. on muuten sama lista jonka oon joskus ennenkin tänne pistäny, mutta loistava esimerkki huonosta päivästä..
tänään on mennyt vähän iisimmin, mutta masis on sitä luokkaa, etten tiiä kauanko tätä enää oikeesti kestää. tuntuu niin toivottomalta taas päästä eroon viiden päivän 10000000000000000 kalorista.
huomenna pakko vetäytyä kaurapuuro-linjalle ja rukoillaan, että tästä vielä pienennytään.

tsemppiä sulle, kyllä sen on pakko joskus loppua.

Tuntuu sairaan pahalta lukea näitä. Pääosin siksi, että muutkin kärsii tästä samasta sairaudesta, jota ei soisi pahimmalle viholliselleenkaan. Mulla päivät on yleensä aika hillittyjä. Liikun melko paljon ja ahmin ehkä kerran päivässä, sillonkin yleensä vain normaalia ruokaa. Salaatteja, hedelmiä, maitoa ja pieniä annoksia esim. rahkaa pystyn syömään vetämättä överiksi.

Silti on pelottavaa, että tästä sairaudesta on tullut osa arkipäivää ja omaa persoonaa, sitä ei enää edes mieti. Miesystäväni tietää ja yrittää kannustaa minua paranemaan, mutta joka kerta sulkeudun, kun asiasta koetetaan puhua. Pahimmillaan päivät oli tuollaisia kuin teillä, joskus 4 vuotta sitten. Kokonaisuudessaan 6 vuotta tätä on kestänyt.

Mukanaan tämä elämäntyyli on tuonut hammasongelmia (helposti reikiintyvät hampaat muutenkin, entäs sitten nyt..), sydänvaivoja (kaksi kertaa sairaalaan näiden takia) ja sosiaalisten suhteiden pirstaloitumista. Aluksi halusin vain laihtua ja laihduinkin, painoindeksi oli 15-16. Nykyisin olen jotakuinkin hoikanlainen, mutta terveen näköinen. En enää edes välitä laihtumisesta, haluaisin vain päästä irti tästä. Onhan se mahdollista, kun tänne asti olen jo päässyt. Jos tästä jotain hyvää haluaa etsiä, niin en ainakaan yhtä helposti tuomitse tai muuten luokittele muita sairaita.

Aivan järkyttävää, ettei ihminen joka on niin vakavasti sairastunut kuin aloittaja, ei saa tässä maassa hoitoa jos ei ole alipainoinen. Onko tämä todella totta? Tekee niin pahaa lukea tuollaista tekstiä, varsinkin kun tietää miltä tuollaiset ahmimispäivät tuntuvat, vaikka minulla niitä onkin "onneksi" harvemmin (syömishäiriön kanssa muunkinlaiset päivät on kyllä aika helvettiä)...

Viimeks söin 3leipää, 4 jäätelöö, ison pullan, mandariinin, ainaki 3 ihmisen spagetit, 7 isoa keksiä. Sitä spagettia oli niin törkeen paljon..

Jotain puuttuu mut ei tuu kyl mieleen.

Hauskaa on se etten saa oksennettua ku max. 5% ulos.. ;___;

Mut miulla on toisaalta aika minimaaliset setit jos vertaa muiden. Toivottavasti ei nousekkaa!

Enemmänkin noista paskapäivistä muodostuu helposti paskaputki jos ei ole muutakaan parempaa tekemistä,mutta on stressiä ja yksinäisyyttä :/, itellä on nykysin ihan päivittäistä illalla vedän vastaavan kokosen setin :(), joskus alussa kun oli vaan välillä ahmintakohtauksia kokopäivän oksentelu oli jotenkin helpottavaa, mut nykysin vaan sitä vitun turjuutta. Harvemmin edes ahmin nälkään, tavallaan oon ilonen jos tuntee että on nälkä niin on lupa syödä normaalisti eikä edes tee mieli oksentaa. Mut nykysin on harvemmin koskaan edes nälkä, mietin kellon mukaan onko normaali aika syödä? Ja kun syö normaalistikkin ilman nälän tunnetta seuraus on morkkis, jos ei syö vaan 100-200call kerralla ja noin 3tunnin välein :/. Ja kun tuntuu että on vetäny kaiken vituilleen oksentaa ja sitten alkaakin hälläväliä/oksennuskierre helpost, vaikka järkevintä olis vaan vaikka laskea päivän kalorit ja syödä loppupäivä sen mukaan!!.

Mulla kans, että yksi väärä valinta aamulla, oli se sitten työpaikan kahvipöydästä vaikka keksin muru tai ylimääräinen juustokuutio laukaisee koko päivän kestävän mättämisen. Ei ole mulla mahdollista se, että herkuttelisin yhdellä keksillä.

Mulla ehkä huonoin päivä oli vajaa kuukausi sitten

3hot dogia
jättihamppari
3 pussia karkkia
4 suklaapatukkaa
2 ben&jerrys isoa jäätelöpikaria
paketti leipää ja yksi iso leipä, puoli pakettia voita
muffinssitaikina ja pari muffinsia, jotka sain jopa paistettua
2 dallaspullaa
2 fetakolmiota
10 lakupatukkaa
kerrosateria
keksipaketti
työpaikkalounas ja kahvipöydästä herkut

Olikohan vielä jotain.. No eiköhän tuossa ole mukava saldo yhdelle päivälle jo :( En saanut kaikkea oksennettua, koska pyörtyilin ja nenästä ja suusta tuli verta ja menin nukkumaan kauheassa horkassa, sydän hakkasi, hikoilin, mahaan sattui, paniikkikohtaus, itkin jne. Seuraavana aamuna soitin terveydenhuoltoon ja sanoin, että tarvitsen apua ja pian. Onneksi minut otettiin tosissaan ja pääsen hoitoon, lääkäriä olen tavannut ja alkukeskustelu on pian. Pelkään silti, etten saa apua, koska minulla on mennyt nyt muutamana päivänä todella hyvin ja pelkään, että en ole heidän mielestään tarpeeksi sairas. Näitä jaksoja on tullut useamminkin ja tiedän etten tästä selviä yksin siltikään, tätä jaksoa kestää maximissaan kaksi viikkoa ja sitten ollaan taas helvetissä, kroppa ja mieli rikkinäisenä ja rahat lopussa. Tunnen itseni. Ja nytkin nämä muutama päivä ovat olleet valtavaa henkistä taistelua ja ahdistusta ja ruuan ajattelu on ainut mielessäni oleva asia..