Kirjoittelin erään naimisissa olevan, yksinäisen miehen kanssa vuoden ja neljä kuukautta suhteellisen ahkerasti. Tutustuimme suomi24:n kautta. Olen itse sinkku ja todellakin vain kirjoittelimme. Mutta ystävystyimme, mielestäni löysin hyvän ystävän. Olemme molemmat aikuisia, yli 40-vuotiaita. En aikonut tavata häntä, ja vielä vähemmän vaarantaa hänen liittoaan.
Sitten vaimo sai tietää kirjoittelusta ja mies halusi, tosin vastentahtoisesti, lopettaa kirjoittelun. Nyt sattuu, sillä ystävyyden katkeaminen sattuu.
Mikä oli tarinan opetus? Suosittelen pysymään varatuista mahdollisimman kaukana. Ei salasuhdetta (tästäkin minulla on kokemusta), ei edes ystävyyttä. Jotain p...aa sataa päälle kuitenkin, ennemmin tai myöhemmin.
Sitten vaimo sai tietää kirjoittelusta ja mies halusi, tosin vastentahtoisesti, lopettaa kirjoittelun. Nyt sattuu, sillä ystävyyden katkeaminen sattuu.
Mikä oli tarinan opetus? Suosittelen pysymään varatuista mahdollisimman kaukana. Ei salasuhdetta (tästäkin minulla on kokemusta), ei edes ystävyyttä. Jotain p...aa sataa päälle kuitenkin, ennemmin tai myöhemmin.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Naimisissa oleva mies yksinäinen? Luulisi edes vaimon olevan miehen paras kaveri jos muita ei ole. Ei ole normaalia. Vaimon kannattaisi erota miehestä nopeasti.
Miehellä ei ole vaimon lisäksi muita kavereita/ystäviä. Tosin liitossakin on ongelmia enkä ole lainkaan varma, että hän pitää vaimoaan ystävänään. Kovin tarkasti emme hänen liitostaan tosin puhuneet.
Luulen, ettei kirjeenvaihtosi miehen avioliittoa ainakaan parantanut. Vaimon tosiaan kuuluisi olla miehensä paras ystävä ja päinvastoin. Siihen väliin ei kannattaisi yrittää naisena kiilata. :)
Outoa, ettei tuolla miehellä ole miespuolisia kavereita. Joka ukko tarvitsee aika ajoin miespuolista "kuulijaa" ja äijäseuraa.
"Luulen, ettei kirjeenvaihtosi miehen avioliittoa ainakaan parantanut. Vaimon tosiaan kuuluisi olla miehensä paras ystävä ja päinvastoin. Siihen väliin ei kannattaisi yrittää naisena kiilata. :)"
Niin, ei se varmaan parantanut. Ja muutenkin olen samaa mieltä. Kuten jo sanoin, nyt toimisin toisin. En rupeaisi kirjoittelemaan varatun kanssa, vaikken siitä mitään muuta aikoisi kuin ystävyyttä. Tai enhän edes alussa tiennyt, että siitä kehkeytyisi ystävyys.
Olen ollut kokematon ja typerä.
Et sitten tuossa iässä ole oppinut että varatut jätetään huomioimatta.
Jos sua sattuu, arvaa miltä vaimolta on mahtanut tuntua?
No täytyypä rehellisesti sanoa, että jos kerran emme soitelleet emmekä tavanneet, niin mielestäni vaimo on kyllä hirvee tiukkapipo, jos nostaa asiasta hirveen mekkalan. Eihän mies nyt aivan kaidalla tiellä pysynyt, mutta kyllä tuo on todella pieni harha-askel.
Mutta ihmisillä on niin eri käsitykset siitä, mikä on uskottomuutta. Jos itse asuisin miehen kanssa, jolla ei ois kavereita ja joka haluais jutella pari kertaa viikossa sähköpostitse jonkun kauempana asuvan naisen kanssa, niin mun mielestä se ois täysin ok. Kunhan eivät soittele eivätkä tapaa.